Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Pari vuotta sitten junassa minua vastapäätä istui noin 65 vuotias mies. Tein siinä läppärillä koulutehtäviä ja vähän ajan päästä mies kysyy minulta huvittuneesti, että eikö teillä nykynuorilla ole muuta tekemistä kuin olla netissä. No tähän vastasin, että eikun teen koulutehtäviä. Mies sanoi minulle että kannattaa opiskella kunnolla, se on pääomaa tulevaisuutta varten. Tämän jälkeen mies kertoi kuinka ei ollut jaksanut opiskella ja sen takia ollut työttömänä monta vuotta. Juttelimme koko matkan ihan vaan elämästä ja mies oli todella viisas, kertoi todella paljon elämänviisauksia. Keskustelu avarsi todella paljon ja mies sai minut motivoitumaan enemmän koulun suhteen, joten kiitos hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten junassa minua vastapäätä istui noin 65 vuotias mies. Tein siinä läppärillä koulutehtäviä ja vähän ajan päästä mies kysyy minulta huvittuneesti, että eikö teillä nykynuorilla ole muuta tekemistä kuin olla netissä. No tähän vastasin, että eikun teen koulutehtäviä. Mies sanoi minulle että kannattaa opiskella kunnolla, se on pääomaa tulevaisuutta varten. Tämän jälkeen mies kertoi kuinka ei ollut jaksanut opiskella ja sen takia ollut työttömänä monta vuotta. Juttelimme koko matkan ihan vaan elämästä ja mies oli todella viisas, kertoi todella paljon elämänviisauksia. Keskustelu avarsi todella paljon ja mies sai minut motivoitumaan enemmän koulun suhteen, joten kiitos hänelle.
Kuulostaa aika omituiselta alisuoriutujalta se mies. Jos oli kerran viisas niin mihin sitä tutkintoa työllistymisessä tarvitsee? Varsinkin milleniaalit laittavat aivan liian paljon painoarvoa muodollisille tutkinnoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten junassa minua vastapäätä istui noin 65 vuotias mies. Tein siinä läppärillä koulutehtäviä ja vähän ajan päästä mies kysyy minulta huvittuneesti, että eikö teillä nykynuorilla ole muuta tekemistä kuin olla netissä. No tähän vastasin, että eikun teen koulutehtäviä. Mies sanoi minulle että kannattaa opiskella kunnolla, se on pääomaa tulevaisuutta varten. Tämän jälkeen mies kertoi kuinka ei ollut jaksanut opiskella ja sen takia ollut työttömänä monta vuotta. Juttelimme koko matkan ihan vaan elämästä ja mies oli todella viisas, kertoi todella paljon elämänviisauksia. Keskustelu avarsi todella paljon ja mies sai minut motivoitumaan enemmän koulun suhteen, joten kiitos hänelle.
Kuulostaa aika omituiselta alisuoriutujalta se mies. Jos oli kerran viisas niin mihin sitä tutkintoa työllistymisessä tarvitsee? Varsinkin milleniaalit laittavat aivan liian paljon painoarvoa muodollisille tutkinnoille.
Fiksu ja viisas ovat eri asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten junassa minua vastapäätä istui noin 65 vuotias mies. Tein siinä läppärillä koulutehtäviä ja vähän ajan päästä mies kysyy minulta huvittuneesti, että eikö teillä nykynuorilla ole muuta tekemistä kuin olla netissä. No tähän vastasin, että eikun teen koulutehtäviä. Mies sanoi minulle että kannattaa opiskella kunnolla, se on pääomaa tulevaisuutta varten. Tämän jälkeen mies kertoi kuinka ei ollut jaksanut opiskella ja sen takia ollut työttömänä monta vuotta. Juttelimme koko matkan ihan vaan elämästä ja mies oli todella viisas, kertoi todella paljon elämänviisauksia. Keskustelu avarsi todella paljon ja mies sai minut motivoitumaan enemmän koulun suhteen, joten kiitos hänelle.
Kuulostaa aika omituiselta alisuoriutujalta se mies. Jos oli kerran viisas niin mihin sitä tutkintoa työllistymisessä tarvitsee? Varsinkin milleniaalit laittavat aivan liian paljon painoarvoa muodollisille tutkinnoille.
Ehkäpä hänen tehtävänsä tässä maailmassa on jokin muu? Vaikka esimerkillään opettaa ihmisten arvostamista. Toivon että tapaatte.
Elokuussa perjantai-iltapäivällä matkustin Lily-laivalla Vepsän saareen. Kannella oli nuori mies äitinsä?? kanssa. Mies ilmeisesti joku wannabe Mike Monroe, saman tyylinen pukeutuminen. Tummat, olkapäille ulottuvat hiukset. Miehellä oli -miten sen nyt sanoisi -puhtain ja kaunein näkemäni sivuprofiili. Kaunis otsa, nenä, leuka. Jotenkin aivan täydellinen, lumoava. Tuijotin miestä vaivihkaa koko tunnin, minkä matka kesti. Lumous haihtui, kun näin miehen kasvot suoraan edestä. Ne olivat kyllä kiehtovat, mutta omituiset. Kulmakarvat ja silmät omituiset ja katse hiukan kiero ja pistävä. Mutta sivuprofiili oli toden totta hieno.
Lentokentällä, kiharatukkaisella naisella oli suuri "pömpeli" kasvojensa suojana, ilmeisesti sairasti fibroosia tai muuta vaikeaa keuhkosairautta. Siellä hän istui miehensä vieressä.
Ajattelin tuolloin, ettö kuinka mahtavaa oli, että nainen oli lähtenyt pakkaskaudella Lappiin sairaudestaan huolimatta. Epäilin muun ulkonäön perusteella hänen olevan ranskalainen.
Hävetti, kun totta kai tuolloin juuri 3 täyttävä poikani kyseli kovasti, mikä naisella on.
Usein ihmiset jotka ovat jutelleet juurikin matkustaessa pojalleni mukavia ovat jääneet mieleen :). Ulkonäköineen kaikkineen.
Joskus 6-vuotiaana näin vanhemman miehen, noin 60-vuotias, joka näytti aivan isältäni. Isäni ei koskaan ole nähnyt omaa isäänsä vaikka hän onkin elossa. Olen miettinyt usein, että oliko hän ukkini.
Olin vuosia sitten tankkaamassa autoa, siihen tuli papparainen viereiselle tankille. Vapisevin käsin yritti syöttää kylmänä aamuna seteliä siinä onnistumatta ja kysyin saanko auttaa. Antoi luvan ja laitoin setelin koneeseen ja tankkasen vanhuksen auton. Hänen ilmeensä oli sanoinkuvaamattoman kiitollinen ja sanoi, että hänellä on 79 vuotis syntymäpäivä. Onnittelin miestä ja halasimme :D. Eipä sitä tule ventovieraita normaalisti halailtua.
Tästä on kulunut vuosia, tarkkaan en nyt osaa sanoa miten pitkään mutta ainakin yli 10vuotta, ehkä jopa enemmän.
Olin Helsinki-Vantaan lentokentällä Juuri päässyt ohi turvatarkastuksen ja siinä vanhempien kanssa matkalla kohti porttia josta lento sitten lähti Etelä-Ranskaan. Edessäni käveli miehiä, siististi pukeutuneita puvut päällä olevia miehiä, kun yksi heistä kääntyi monesti minua katsomaan sellainen hymy kasvoilla että kyllä häkellyin.
Harvoin minuun kukaan ole ikinä niin mukavaa katsetta antanut ja siksi tämän muistan näiden vuosien jälkeen kun eilisen.
Se on niin jännä miten vuosienkin jälkeen jonkun tuntemattoman ihmisen hymy voi jäädä mieleen.
Huoltoasema Kalajoella, ihana säikysilmä myyjä, ja se murre mitä hän puhui (Karjala tms...) Ehkä 5-7vuotta sitten.
Kun olin noin 20-vuotias epävarma nuori nainen, olin kävelemässä kotiin jostain, kun vierelleni ilmestyi noin ikäiseni mies. Hän kysyi olenko tanssija, kun kävelen kuulemma niin rytmikkäästi. Vastasin, etten todellakaan, en osaa tanssia yhtään. Juttelimme jotain muutakin pientä ja kävelimme vierekkäin, kunnes kännykkäni soi. Tyhmänä vastasin siihen, vaikkei puhelu ollut mikään tärkeä. Tuntematon mies lähti sitten jonnekin eri suuntaan, koska hän varmaan otti puheluun vastaamisen torjuntana. Mitä kaikkea olisinkaan voinut kokea, jollen olisi vastannut puhelimeen tai jos se ei olisi ylipäätään soinut juuri silloin!
Amsterdamissa ratikassa edessäni istuivat nuori mies ja nainen, enkä ole ikinä nähnyt niin intensiivistä keskittymistä toiseen ihmiseen, kuin tuolla miehellä. Hän hymyili leveää hymyä ja katsoi naista todella intensiivisesti ja keskittyneesti, rakastuneesti, kuin maailmassa ei olisi ketään muuta. Hän oli koko vartalollaan vielä nojautunut naiseen päin (istui siis vastakkaisella puolella). Tuijotin miestä koko matkani ja toivoin, että olisin voinut ottaa heistä kuvan.
Toivon, että joku katsoisi minua edes kerran sillä tavalla.
Torstaina Tornionmäen Lidlin kassalla nainen värikkäät niin seksikkäät villasukat farkkujen päällä, helähti kivasti sydämeen,,,,
Minäkin olen nähnyt tuon ihanan villasukkaisen naisen siellä samalla seudulla,,,, ja toivon uudestaan näkeväni,,, ihana ilmestys,,,
Olin eilen työporukalla syömässä Espoon Leppävaarassa, ja samassa ravintolassa oli miesporukka, ilmeisesti samoissa pikkujoulutunnelmissa kuin mekin.
Itsellä on takana todella raskas syksy, vaikea ero, ystävän kuolema ja läheisen sairastuminen. Olen ollut todella maassa, ja varsinkin naiseuteni kanssa todella hukassa. Eilen kuitenkin pitkästä aikaa laittauduin ja meikkasin, ja oli jopa melkein olo, että tunsin itseni kauniiksi. Tein kotiinlähtöä, kun huomasin yhden miehen viereisestä isosta porukasta katsovan minua todella lempeästi ja hymyili niin kauniisti että sydän jätti pari lyöntiä väliin. Vielä en ole valmis mihinkään sen enempään, mutta pelkästään tuo katse ja ihailu antoi koko loppuillaksi niin valtavan ilon ja onnen tunteen, että sitä on vaikea tajuta. Pitkästä aikaa on sellainen olo, että rakkaus kyllä odottaa minua jossakin. Ja olen kaiken hyvän arvoinen kuitenkin. Kiitos siis eiliselle miehelle ja hänen hurmaavalle hymylleen. :)
Vierailija kirjoitti:
Olin eilen työporukalla syömässä Espoon Leppävaarassa, ja samassa ravintolassa oli miesporukka, ilmeisesti samoissa pikkujoulutunnelmissa kuin mekin.
Itsellä on takana todella raskas syksy, vaikea ero, ystävän kuolema ja läheisen sairastuminen. Olen ollut todella maassa, ja varsinkin naiseuteni kanssa todella hukassa. Eilen kuitenkin pitkästä aikaa laittauduin ja meikkasin, ja oli jopa melkein olo, että tunsin itseni kauniiksi. Tein kotiinlähtöä, kun huomasin yhden miehen viereisestä isosta porukasta katsovan minua todella lempeästi ja hymyili niin kauniisti että sydän jätti pari lyöntiä väliin. Vielä en ole valmis mihinkään sen enempään, mutta pelkästään tuo katse ja ihailu antoi koko loppuillaksi niin valtavan ilon ja onnen tunteen, että sitä on vaikea tajuta. Pitkästä aikaa on sellainen olo, että rakkaus kyllä odottaa minua jossakin. Ja olen kaiken hyvän arvoinen kuitenkin. Kiitos siis eiliselle miehelle ja hänen hurmaavalle hymylleen. :)
Ihana. Voi kunpa ihmiset (myös minä mukaan lukien) muistaisivat hymyn vaikutuksen, se on niin pieni teko, mutta voi merkitä toiselle todella paljon. :)
Italiassa minulle tuli juttelemaan todella komea pitkä ruotsalainen mies. Mies oli oikeasti niin komea että vatsanpohjasta otti, hänellä oli pisamia, todella kirkkaat vihreät silmät ja täydelliset hieman kihat hiukset. Kehui mekkoani ja pyysi minua mukaansa syömään mutta olin varattu joten kieltäydyin.
Joskus vuosia sitten Rovaniemellä kauppakeskuksen penkillä istui vanha nainen joka näytti aivan shamaanilta tai joltain vastaavalta.