Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Muistan kun lapsena olin menossa junalla Helsingistä Lappeenrantaan yksin ja vieressä istui nainen jolla oli parta ja hän oli kalju. Hän myös muistutti hieman opettajaani.

Olin menossa Kaivopihan rullaportaita alas, niissä oli joku vika ja eivät toimineet. Mun edessä todella likainen ja haiseva pultsari yritti huoippua niitä alas, näytti että hän kaatuu hetkenä minä hyvänsä. Oli humalan lisäksi selvästi joku sairaus. Menin hänen viereensä ja kysyin voinko auttaa. Otin käsikynkästä kiinni ja hitaasti asteltiin portaat alas. Ja tukittiin tietenkin kaikkien ohimeno. Kun päästiin alas, tämä mies seisahtui huterasti ja otti kummallakin kädellään mua kädestä kiinni ja kiitti. Isot kyyneleet valuivat hänen silmistään. Taputin äkkiä häntä olkapäälle ja toivotin hyvää jatkoa, just ja just ehdin piilottaa omat kyyneleet. En koskaan unohda sitä miten kiitollinen hän oli niin pienestä avusta. Ja että häntä kohdeltiin ihmisenä.

Up

Täällä o varmasti kirjotettu jo samasta tytöstä, mutta en nyt pääse Pera sun viestiis vastaamaan. Taisipa kyseinen henkilö olla Forssan torilla markkinoilla kesäloman aikaan jututtamassa vanhempaa herrasmiesmaalaria. Kuvaukses ainakin sopii täydellisesti, puhu nääs paljon kuolemasta ja justiinsa näistä kirkonmiehistä. Kaikkee hyvää sinne mysteerinainen!

Pari vuotta sitten bussissa vastapäätä istui nuori mies, ehkä jotain 16-19 ikävuoden väliltä (olen todella huono arvioimaan ihmisen ikää). Oli kaunein koskaan näkemäni ihminen enkä voinut lakata tuijottamasta mikä hävetti jo silloin. Piirrän paljon muotokuvia ihmisistä ja jos olisin rohkeampi olisin kysynyt saanko ottaa hänestä kuvan työtä varten, mutta ajattelin miten hämärältä se olisi kuullostanut :'D Käytän samaa bussilinjaa lähes päivittäin mutta toiste ei ole osunut sama henkilö yhtä aikaa kyytiin.

Setä jolla oli komea valkoinen parta, isot tissit, oikein sievä pinkki neulepaita, minihame ja reisisaappaat paikallisessa lidlissä. otti hieman silmään kun asuu tälläisellä pikkupaikkakunnalla. neule oli kyllä nätti.

Joku tuijottava henkilö.

Joku kassajonossa kärryillä päälle ajanut.

AvatkaaSilmänneUlkomailla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin Pariisista pitkältä työmatkalta. Ehkä tällainen tarina voi tapahtua vain Pariisissa! Seisoin lentokentällä aivan räjähtäneenä ja väsyneenä, vanhat meikit kasvoilla checkin-jonossa odottaen vain kotiinpääsyä. Pääsin lopulta tiskille. Ja tapahtui jotain ihan uskomatonta! Virkailija oli nuori ranskalainen mies (ja minä noin 45 vee perustyyppi-suominainen). Hän tarkisti mun passini ja yhtäkkiä katsoi mua ja sanoi, miten kauniit silmät sinulla onkaan?

Ja sitten- tämä ei kuulosta edes todelta mutta on totta. Hän sanoi mulle, että ei voi ohittaa tuollaisia silmiä. Hän kysyi, voiko tulla saattamaan mut lähtöportille asti?

Olin ihan häkeltynyt! Sanoin joo... kun en oikeasti tiennyt mitä muutakaan sanoa.

Ja eikös vaan, tämä heppu pisti kiinni checkin-tiskinsä! Sinne jäi jonot sun muut seisomaan taakseni. Hän sanoi viereiselle kollegalleen jotain ja häipyi takahuoneeseen.

Ajattelin, sinnehän hävisi. Mua nauratti koko outo juttu. Kävin vessassakin katsomassa, onko niissä mun silmissäni sitten jotain erikoista???

Mutta - siellä hän odotti mua Finskin lähtöportilla! huhhuijaa. Pyysi voiko hakea minulle jotain syötävää. Siellä sitten istuttiin ja hän jutteli kaikenmoista Suomesta ja sen sellaista. Minä olin edelleen ihan hämääntynyt, tilanne oli niin ihmeellinen.

Kunnes lähtöaika koitti- ja hän kysyi puh.nroani. Silloin sain kakistettua että voih, olen naimisissa..... voi minua. Hän oli hetken hiljaa, säilytti kohteliaisuuden ja toivotti hyvää matkaa.

Niin, näin voi käydä ihan tavallisellekin naiselle, tavallisena päivänä, Pariisissa, näköjään.

Katsoi passia: "ahaa, sinisilmäinen, helposti imarreltavissa oleva suomalaisnainen... tähän isken!" Kehuu kauniita silmiä ja lyöttäytyy seuraan.

On ehkä joskus päässyt pikasessiolle vessaan joidenkin miden, kehuista hämmentyneiden suomalaisnaisten kanssa, ja luuli pääsevänsä nytkin, ennen lennon lähtöä..?

Tai sitten vaihtoehto 2: olisi tarvinnut suomalaisen tyttöystävän, päästäkseen myöhemmin käymään ja sitten puhumaan naisen pikaisesti naimisiin ja saattamaan tämän raskaaksi, jotta saisi pätevän tekosyyn oleskeluluvalle. ;)

Maailma on härski, ja ihmisten tarkoitusperät usein paljon laskelmoivammat kuin suomalainen, sinisilmäinen nainen heti uskoisikaan, ikävä kyllä. :(

Sun kannattaa ehdottomasti pysyä vain Suomessa, älä missään nimessä koskaan matkusta maailmalle. Hämmästyttävän vähän ymmärrät tästä maailmasta.

Pari vuotta sitten juttelin erään vanhemman miehen kanssa kahvilassa. Juttua riitti moniksi tunneiksi. Lopulta mies otti keppinsä, kiitti kahviseurasta ja totesi että "jos emme näe enää ikinä, erittäin hyvää jatkoa sinulle".

Olisko ollut -91, eli 14 vuotiaana perheen kanssa jollain laivalla Vaasasta Ruotsin puolelle. Suurin piirtein saman ikäinen tyttö katseli minua koko laivamatkan ajan aina milloin missäkin. Taisi ottaa kaukaa myös pari valokuvaa. En ollut siihen saakka saanut juuri mitään huomiota tytöiltä. Tyttö oli nätti. Huvittaa että muistelen tätä vieläkin aina silloin tällöin.

Up

Ohho. Kirjoitin pitkän ja asiallisen kommentin siitä vokista kadonneesta tytöstä, mutta kommentti katosi kuin tuhka tuuleen...

Vierailija kirjoitti:

AvatkaaSilmänneUlkomailla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin Pariisista pitkältä työmatkalta. Ehkä tällainen tarina voi tapahtua vain Pariisissa! Seisoin lentokentällä aivan räjähtäneenä ja väsyneenä, vanhat meikit kasvoilla checkin-jonossa odottaen vain kotiinpääsyä. Pääsin lopulta tiskille. Ja tapahtui jotain ihan uskomatonta! Virkailija oli nuori ranskalainen mies (ja minä noin 45 vee perustyyppi-suominainen). Hän tarkisti mun passini ja yhtäkkiä katsoi mua ja sanoi, miten kauniit silmät sinulla onkaan?

Ja sitten- tämä ei kuulosta edes todelta mutta on totta. Hän sanoi mulle, että ei voi ohittaa tuollaisia silmiä. Hän kysyi, voiko tulla saattamaan mut lähtöportille asti?

Olin ihan häkeltynyt! Sanoin joo... kun en oikeasti tiennyt mitä muutakaan sanoa.

Ja eikös vaan, tämä heppu pisti kiinni checkin-tiskinsä! Sinne jäi jonot sun muut seisomaan taakseni. Hän sanoi viereiselle kollegalleen jotain ja häipyi takahuoneeseen.

Ajattelin, sinnehän hävisi. Mua nauratti koko outo juttu. Kävin vessassakin katsomassa, onko niissä mun silmissäni sitten jotain erikoista???

Mutta - siellä hän odotti mua Finskin lähtöportilla! huhhuijaa. Pyysi voiko hakea minulle jotain syötävää. Siellä sitten istuttiin ja hän jutteli kaikenmoista Suomesta ja sen sellaista. Minä olin edelleen ihan hämääntynyt, tilanne oli niin ihmeellinen.

Kunnes lähtöaika koitti- ja hän kysyi puh.nroani. Silloin sain kakistettua että voih, olen naimisissa..... voi minua. Hän oli hetken hiljaa, säilytti kohteliaisuuden ja toivotti hyvää matkaa.

Niin, näin voi käydä ihan tavallisellekin naiselle, tavallisena päivänä, Pariisissa, näköjään.

Katsoi passia: "ahaa, sinisilmäinen, helposti imarreltavissa oleva suomalaisnainen... tähän isken!" Kehuu kauniita silmiä ja lyöttäytyy seuraan.

On ehkä joskus päässyt pikasessiolle vessaan joidenkin miden, kehuista hämmentyneiden suomalaisnaisten kanssa, ja luuli pääsevänsä nytkin, ennen lennon lähtöä..?

Tai sitten vaihtoehto 2: olisi tarvinnut suomalaisen tyttöystävän, päästäkseen myöhemmin käymään ja sitten puhumaan naisen pikaisesti naimisiin ja saattamaan tämän raskaaksi, jotta saisi pätevän tekosyyn oleskeluluvalle. ;)

Maailma on härski, ja ihmisten tarkoitusperät usein paljon laskelmoivammat kuin suomalainen, sinisilmäinen nainen heti uskoisikaan, ikävä kyllä. :(

Mihin ranskalainen tarvitsee oleskelulupaa Suomeen? EU-maan kansalaisena ranskalainen voi muuttaa Suomeen milloin tahansa. Mikään paperiton siirtolainen tuskin työskentelee lentokentällä check-inissä.

Ranskassa työskentelee paljon opintojen ohella esim. pohjoisafrikkalaisia nuoria, joista osa menee ulkonäkönsä puolesta ranskalaisesta. Eikä tarina kerro, oliko tyyppi musta tms. Ei tarvitse olla laiton työskennelläkseen väliaikaisesti Ranskassa.

Tapasin n. 15 v. sitten helsinkiläisessä baarissa amerikkalaisen miehen. Olimme molemmat vähän yli 30-vuotiaita, hoikkia ja vapaita, ja meillä oli hauskaa yhdessä. Vietimme yhteisen illan katselemalla Helsinkiä ja erityisesti kantakaupungin arkkitehtuuria, joka kiinnosti molempia. Ilma oli yhä melko lämmin, vaikka oli syyskuu, ja iltamme oli miellyttävä. Mies oli hyvännäköinen ja sivistynyt ja kertoi olevansa yliopisto-opettaja Keskilännellä, minkä totesin myöhemmin pitävän paikkansa. Kävelimme, juttelimme, kävimme kahvilassa, kävelimme taas ja juttelimme taas, ja lopuksi saatoin hänet hotelliin saaden hänen käyntikorttinsa ja toivotuksen tervetulleeksi hänen luokseen Yhdysvaltoihin. En tiedä, miksi en ottanut häneen yhteyttä ennen kuin hukkasin käyntikortin. Muistan yhä hänen kauniin olemuksensa ja epäamerikkalaisen huolitellun englantinsa. Minäkin olen mies.

Kerran ruotsinlaivalla huomasin n 10vuotiaan pojan, joka käveli yksinään ja ontui toista jalkaansa. Hän vain käveli katsomatta mihinkään.

Muutaman metrin päässä pojan vanhemmat seurasi. Äidin ilmeestä näkyi viha ja häpeä kun hän miehelleen osoitti pojan ontumista. Naiselle oli tosi kova paikka, että poika/poikapuoli ontui. (Ilmeisesti jalkojen pituusero).

Laiva tuli olympiaterminaaliin. Oli kylmä ja luminen päivä. Näin kun tuo pikku soturi käveli kohti kauppatoria, ja vanhemmat monta metriä hänen perässään, vanhempien pistävä viha selässään. Hän ei edes yrittänyt odottaa, vaan kulkukuvio meni rutiinilla. Heillä ei ollut tavaroita joten ehkä palasivat Tukholmaan. Naisella oli punainen tukka ja valkoiset vaatteet, miehellä tumma tukka. Ei vaikuttaneet ruotsalaisiltakaan.

Poika saattoi muuten olla aivan normaali, mutta jättäähän tuollainen eristäminen hirveän ahdistuksen. Että jollakin voi olla ihan kiva poika, mutta ei näe häntä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa Kaivopihan rullaportaita alas, niissä oli joku vika ja eivät toimineet. Mun edessä todella likainen ja haiseva pultsari yritti huoippua niitä alas, näytti että hän kaatuu hetkenä minä hyvänsä. Oli humalan lisäksi selvästi joku sairaus. Menin hänen viereensä ja kysyin voinko auttaa. Otin käsikynkästä kiinni ja hitaasti asteltiin portaat alas. Ja tukittiin tietenkin kaikkien ohimeno. Kun päästiin alas, tämä mies seisahtui huterasti ja otti kummallakin kädellään mua kädestä kiinni ja kiitti. Isot kyyneleet valuivat hänen silmistään. Taputin äkkiä häntä olkapäälle ja toivotin hyvää jatkoa, just ja just ehdin piilottaa omat kyyneleet. En koskaan unohda sitä miten kiitollinen hän oli niin pienestä avusta. Ja että häntä kohdeltiin ihmisenä.

<3 ihana olet

Olin flunssassa ja menin työterveyteen. Nuori lääkärimies sanoi yhtäkkiä kesken selitykseni, että minulla on sinisimmät ja surullisimmat silmät mitä hän on koskaan nähnyt. Kysyi onko kaikki muuten hyvin.

En pystynyt vastaamaan vaan aloin itkeä, lähdin pois ja menin sairaana töihin. En ikinä kehdannut selvittää kuka lääkäri oli, mutta jatkossa varasin ajat vain naisille.

Vierailija kirjoitti:

Olin flunssassa ja menin työterveyteen. Nuori lääkärimies sanoi yhtäkkiä kesken selitykseni, että minulla on sinisimmät ja surullisimmat silmät mitä hän on koskaan nähnyt. Kysyi onko kaikki muuten hyvin.

En pystynyt vastaamaan vaan aloin itkeä, lähdin pois ja menin sairaana töihin. En ikinä kehdannut selvittää kuka lääkäri oli, mutta jatkossa varasin ajat vain naisille.

❤️toivottavasti kaikki on hyvin..

Yli 20 vuotta sitten 18-vuotiaana olin viettänyt kesän Jenkeissä ja olin palaamassa Suomeen. Olin jo matkustanut pitkän ja hankalan matkan ja odotin JFK:lla lentoa väsyneenä ja nuhjuisena. Vieressäni istui todella kaunis ja tyylikäs tummaihoinen nainen, joka poltti sellaisia ohuita savukkeita (siihen aikaan ei ollut tupakkakoppeja). Joka kerta sytyttäessään tupakan hän katsoi minuun tosi lempeästi ja tarjosi minullekin, mitään ei puhunut. Juu tupakointi on tyhmää, mutta olin tosi kiitollinen siitä ystävällisyydestä, olin tosiaan väsyneenä ja vähän orpona siellä ja tuon naisen ystävällinen katse ja lämpö on jäänyt mieleeni.

Martti Ahtisaari