Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen nainen kirjoitti:

Vuosia sitten lasteni biologinen isä oli kuollut ja vierailin päivittäin hänen haudallaan. Kerran olin hautausmaan parkkipaikalla autossa mutta en ollut vielä peruuttanut parkista. Viereeni ajoi pieni auto jonka kuskina oli ihanan näköinen vanha harmaahapsi joka hymyili minulle koko naamallaan. Ällistyin ja häkellyin, ukki nousi autosta ja käveli suoraan ikkunani taakse ja minä avasin sen. Jäimme hymyillen katsomaan toisiamme ja keskustelu meni näin:

U; Ketä sinä käyt katsomassa täällä?

M; Minun miestä.

U; Oletpa nuori leski. Minä minun vaimoa käyn tervehtimässä vaikka ei se täällä ole. Sinunkin pitää kuunnella tarkkaan ja katsoa tarkkaan. Sitten sinä ymmärrät vaikka nyt et. Harva se päivä minun vaimo käy istumassa minun sängyn laidalla ja istuu autossa vieressä ja minä sanon että siinähän sinä olet! Katso tarkkaan! Sitten se ukki vain hymyili tuikkivilla silmillään ja lähti toivottaen hyvää jatkoa.

Ukki oli sellainen ruskettunut ja sinisilmäinen ja olin varma että hän oli enkeli, niin levollinen ja ihana olo mulla oli tuon jälkeen.

Joo oispa ollu kiva tietää että faija i..tsemurhan j.älkeen vielä stalkkais meitä haulikon reikä mahassa.

Yöksistä yöks

Näin painajaisia joissa faijja oli h.elvetin liekkimeressä, vaikka en usko ju..malaan.

olin 14 v

Vierailija kirjoitti:

Elämäni nainen? kirjoitti:

Muutama vuosi sitten Lahdessa töistä kotiin kävellessä eteeni tuli sivukadulta nainen johon tunsin välitöntä vetoa. Vastaavaa tunnetta en ole kokenut aiemmin, enkä sen jälkeen. Se miten hän kantoi itsensä ja käveli lantio keinuen eteenpäin sai sydämen sykkimään ja myönnän kävelleeni hänen perässään muutaman korttelin ylimääräistä:) Minä perheellinen naimisissa oleva uskollinen mies.

Olet myös hullu stalkkeri

En ole olen uskollinen perheen isä..tykkään vaan seurata naisia kaupungilla kortteli kaupalla.

Vaimo myös tietää tämän

Mikä hullujen keskusteluketju tämä on?

Ensihoitaja huoltoasemalla. Isokokoinen ja kauniskasvoinen nuori nainen. Olin saada kohtauksen.

Kouvolan Party Planet vuonna 2001, Apulannan keikka. Katsoin vasemmalle ja mua katseli maailman söpöin vaalea, rastapäinen poika. Oli vähän silmäpeliä ja hymyä. Poika sanoi "moi", mutta olin niin mykistynyt ja totaalisen jännittynyt etten saanut sanaa suustani. Poika katosi ihmismassaan ja mä jäin seisomaan kuin kivipaasi. Olin 17-vuotias. ...Ja siitä on herraisä jo 17 vuotta, mutta vieläkään en ole unohtanut ja edelleen harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju ylös! Mulle jöi mieleen 90-luvulla nainen joka meikkasi itsensä hammastahnalla. Kaupunkia en tähän laita.

Jäi kyllä mieleen monellekin, oli niin pysäyttävä näky. Alkuun tahnasi vain huulensa, myöhemmin hammastahnamuoti levisi koko kasvojen alueelle, ja paksulti! Hammastahnaahan käytetään finnien hoitoon ja öisin, mutta tässä tapauksessa tästä ei ollut kyse 😉 Huhun mukaan tahnasi lopulta hiuksensakin, mutta tätä villitystä en itse nähnyt.

Liikkui myös huhu että hänen hyvin harvahampainen miesystävänsä olisi käynyt hammaslääkärillä hieromassa kauppoja niistä huonokuntoisista hampaistaan, jos joku muu nääs tarvitsisi niitä enemmän 🤤Humalassa en nähnyt heitä kertaakaan, eli nämäkin rahat olisi todennäköisesti palanut siihen hammastahnaan 😂

Oisko ollu Kuopio? Muistan hänet myös.

Minäkin muistan. Olen kuullut, että ei olisi enää elossa. :D

Juu, hammastahanamummo kyseessä ja Kuopiossa juurikin. Penskana pelättiin.

Pari vuotta sitten junassa 40 kymppinen väsyneen näköinen nainen odotti että tullaan asemalle. Jokin hänessä oli niin oudon seksikästä että minulla kävi ottamaan eteen pelkästään kun seisoin hänen takanaan. Lämmin kesäpäivä  ja simppeli mekko hänellä päällä.

Muistan tosiaan että oli erittäin väsyneen näköinen, hiukset hiestä pörröllä ja kävin tosiaan kovenemaan samantien kun hänen näin.

Oli tietysti hieman hankalaa kun olin töissä siinä lähijunassa....

Helsingin asemanseudulla liikkuu mies jolla puuttuu vasen puoli kasvoista, nahka roikkuu tyhjän kuopan päällä. Miksei se laita jotain sidosta, ettei mene bakteereja? Sillä on oikea kenkäkin rikki. Tietääkö joku tapauksen

Vierailija kirjoitti:

Helsingin asemanseudulla liikkuu mies jolla puuttuu vasen puoli kasvoista, nahka roikkuu tyhjän kuopan päällä. Miksei se laita jotain sidosta, ettei mene bakteereja? Sillä on oikea kenkäkin rikki. Tietääkö joku tapauksen

Tiiän. Näin kerran ohimennen. Aivan järkyttävän näköinen se puoli ja varmasti tosi kipeä. Johonkin hoitpon luulisi pääsevän? Ja sidos kannattaisi laittaa jo ei pelkästään bakteerien, vaan myös muiden ihmisten takia. Itse en ole kovinkaan herkkä tapaus, mutta lapsi tai herkempi voisi oikeasti säikähtää.

Valaisinliikkeessä käydessä haluamani kattovalaisin riippui katossa.

Rouva haki emännänjatkon ja nousi kurkottelemaan valaisinta alas.

Hänellä oli vähän polven yläpuolelle ulettuva kukkamekko päällä, no tietenkin mekon helma nousi ylöspäin kurkotellessaan valaisinta, en ole ennen enkä jälkeenpäinkää yhtä kauniita reisiä nähnyt, semmoiset suloisen hellyttävät vähän muhkummat halittavan hyväiltävät kaunokaiset.

Huh huh.😍

Siis mua nolottaa jo valmiiksi kirjoittaa tää tänne, en ole varmaan koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Eikä kyse ole varsinaisesti kerran nähdystä henkilöstä mutta kirjoitanpa tämän kuitenkin.

Olin 16-v ja laskettelemassa jossain Pohjoisen laskettelukeskuksessa vanhempieni ja sisarusten kanssa. Laskettelukeskuksen kahvilassa/baarissa sitten katseet kohtasi erään varmaan noin 10 v vanhemman miehen kanssa, joka oli paikalla puolisonsa kanssa. Näytin itse ikäistäni vanhemmalta ja sain siis helposti ostettua alkoholia jne baarista tuolloin. Muistan että se katseiden kohtaaminen oli niin järisyttävä kokemus, että se tunne on muistissa vieläkin. Miehen katseessa ja kasvoissa oli jotain äärimmäisen puoleensa vetävää. Törmäsimme tuon miehen kanssa pariin otteeseen kahviossa tuon viikon aikana, emme koskaan puhuneet tms. Sitten lomaviikko loppui ja lähdimme takaisin Helsinkiin ja mies vaimoineen/tyttöystävineen minne nyt menikin. Tästä on aikaa KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA ja edelleen tuo mies palaa mieleen. Muistan tarkalleen miltä hän näytti, millaiset vaatteet hänellä oli ja miten se katse tuntui fyysisesti vatsanpohjassa. Muistan ihan oikeasti itkeneeni kuukausienkin päästä kun tajusin etten tule koskaan näkemään tuota miestä enää. Ja muistan edelleen viimeisen katseen, kun istuin kahvilassa ja mies teki lähtöä, oli jo mennyt mutta kääntyi vielä ovella katsomaan mua.

Joo, olin nuori ja naiivi ja blaa blaa blaa. Mutta silti tuo mies jäi kummittelemaan varmaan loppuelämäksi mieleen.

N-36

Kätilön hämmästynyt ilme jäi mieleen kun se tempaisi minut äitini pimpistä ulos. Minun kait piti olla tyttö mutta olenkin poika.

Joskus n. 10 vuotta sitten palasin juoksulenkiltä trikoissani takaisin kotiin, kun alaulko-ovella vastaan tuli ilmeisesti samassa rapussa asuva nuori nainen. Normaalin "kuka väistää"-leikin yhteydessä nainen tsuumaili minut päästä varpaisiin ja takaisin keskittyneellä ilmeellä selvästi laatien jonkinlaista arvostelua kehoni mittasuhteista tai juoksuvarusteideni laatutasosta. Jatkoimme matkaa suuntiimme normaalisti, mutta tämä kohtaus jäi mieleen, muistan hänen kasvonsa, ilmeensä ja vaatetuksensakin tarkasti. En ollut nähnyt häntä aiemmin ja sen jälkeenkin vain pari kertaa vilahdukselta, kunnes muutin pois ko. talosta ja kaupungista.

Äh, en muista kyseisestä ihmisestä muuta kuin kosteanhikiset rintakarvat ja leveän Savon murteen. (...ja sen tunteen, kun polvet pettävät alta). 

Tukholmassa teininä istuin kaksin pikkusiskoni kanssa pienen tyhjän torin laidalla olevilla rappusilla. Se tori oli siinä hotellia vastapäätä missä olimme yötä, joten saimme siinä kaksin vähän seikkailla. Siihen viereen tuli istumaan paikallinen vanha puliveivari ja jutteli leppoisasti siinä ruotsia, en tiennyt yhtään mitä jutteli, mutta välillä aina hymyilin ja nyökkäilin. Sillä oli harmahtava risuparta.

Onneksi ei ollut mitkään namusetä, vaan rehellinen pultsari, tosin en tiedä yhtään mitä se jutteli. Ainakin oletin että oli hyvis eikä pahis. No siinä hetken istuimme kuitenkin samoilla rappusilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni nainen? kirjoitti:

Muutama vuosi sitten Lahdessa töistä kotiin kävellessä eteeni tuli sivukadulta nainen johon tunsin välitöntä vetoa. Vastaavaa tunnetta en ole kokenut aiemmin, enkä sen jälkeen. Se miten hän kantoi itsensä ja käveli lantio keinuen eteenpäin sai sydämen sykkimään ja myönnän kävelleeni hänen perässään muutaman korttelin ylimääräistä:) Minä perheellinen naimisissa oleva uskollinen mies.

Olet myös hullu stalkkeri

En ole olen uskollinen perheen isä..tykkään vaan seurata naisia kaupungilla kortteli kaupalla.

Vaimo myös tietää tämän

Tuollainen seuraaminen on laitonta, jos et tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Kuivakka, selkeästi jo iäkkäämpi mies. Niin ruskettunut kuin suomalaisesta suinkin voi saada. Hän ajoi polkupyörällä, minä tuijotin autolla ohi ajaessani silmät pyöreinä, että alastiko se polkee?! Lähempänä kävi ilmi, ettei hän ollut alasti, vaan yllä oli pikkuruiset, kirkkaankeltaiset stringit.

En olisi ikikuunaan uskonut näkeväni julkisella paikalla papparaista stringeissä, jäi mieleen.

Nyt ollaan kyllä nähty sama papparainen! En ollut myöskään uskoa silmiäni. Tänä kesänä, matkalla Mänttään.

12 vuotta sitten autolla ajaessani ajoi risteyksessä vastaan kaksoisolentoni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 17-vuotiaana olin joulun alla palaamassa opiskelupaikkakunnalta kotipaikkakunnalle myöhäisellä iltajunalla. Vaunussa oli vain minä ja nuori mies armeijan vaatteissa. Matka oli lyhyt, noin vartin, ja ennen määränpäätä tuli se kuulutus "plim seuraavana se ja se paikkakunta". Menin junavaunun eteiseen odottamaan saapumista asemalle ja armeijakundi tuli siihen myös. Vaihdoimme katseet ja ennen kuin tajusinkaan, me suutelimme! Suudelma jatkui siihen saakka, kun juna pysähtyi asemalle. Sanaakaan vaihtamatta lähdimme eri suuntiin, hän jonnekin ja minä äitini auton kyytiin. Jotenkin tämä on niin lämmin ja ihana muisto, koska olin todella kokematon ja epävarma tytönhupakko tuolloin :)

hah ja sait huuliherpeksen tai hivin.

Kyllä nää jutut on niin tolloja niin tolloja!

Mikä teitä ihmisiä vaivaa?

"näin new yorkissa myyjän jonka silmät oli niin viisaat ja..."blaa blaa blaa......joo, oli huumeissa ja katto sua aivot narikassa.

Jotenkin noloa lukea edes näitä!

totta kai joku 10vuotta nuorempi näyttää hehkeältä ja joku 20 vuotta vanhempi näyttää viisaalta jne....mutta se että pitää olla niin lääpällään jostain sinisitä silmistä  on kyllä ihmeellistä.....

Tuo New Yorkissa nähty myyjä oli minun muistoni, joten osaan auttaa sinua kriisissäsi kertomalla että hän ei ollut minua 20 vuotta vanhempi ihminen vaan samanikäinen tai nuorempi.

Aika onneton olet muutenkin, jos luulet, että kaikki 20 vuotta vanhemmat ovat viisaan näköisiä tai kaikki 10 vuotta nuoremmat hehkeitä.

Kurja homma, ettet ole koskaan kokenut sellaista, mitä me muut tässä ketjussa. Voimakasta toisen ihmisen kohtaamista.

Kaivokadun Unicafessa joskus 2005 tienoilla samaan pöytään istui luurangonlaiha nainen. En ikinä ole nähnyt niin hirveän laihaa. Luiden muodot näkyi ihon läpi. Hänellä oli lautanen kukkuroillaan ruokaa. Leipien päällä monen sentin kerros voita. Hänellä kädet tärisi kun hän laski sen tarjottimen pöytään, ja sitten hän alkoi hotkimaan kuin viimeisessä hädässä sitä jättiannosta.

Kunpa hänellä olisi kaikki hyvin nyt.