Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Satuin kerran olemaan paikalla Munchenin keskustassa, kun siellä oli meneillään pride-kulkue. Suomessa olin hädin tuskin kuullutkaan tuohon maailman aikaan moisesta. Kulkue oli valtavan pitkä. Sen läpimeno tuntui kestävän loputtomasti. Mukana oli paljon mm. Isoja kuorma-autoja täynnä ihmisiä ja mitä mielikuvituksellisempia karnevaaliasuja teeman ympäriltä.
Kaikista noista villeistä ja hurjista asuista huolimatta, mieleeni on jäänyt nuori, vaalea ja hintelä poika tavallisessa t-paidassaan ja farkuissaan, joka ohi ajavan kuorma-auton lavalta virnistää onnellisen näköisenä meille sivustakatsojille ja samalla näyttää kieltään. En tiedä miksi, mutta hänen kuvansa on jäänyt muistiini ikiajoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kauan sitten ajoin raitsikalla Helsingissä. Katseeni osui suojatien vieressä seisoneen miehen silmiin. Hän katsoi samaan aikaan minua.
Katseemme imeytyvät kiinni toisiinsa. Järisyttävä tunne.
Siinä varmaan seisoi elämäni oikea mies.
Mutta menin asemalle ja lähdin junalla Turkuun..
Helsingin Löylyssä tänä kesänä. Olin siellä kaverini kanssa ja kaksi tuntematonta naista oli siellä myös kahdestaan. Toinen naisista katsoi minua pari kertaa hyvin pitkään ja minä katsoin takaisin. Ei jäänyt epäselväksi, että nyt oli tilaisuuteni tehdä aloite. No, en tehnyt, en mitään. Jäädyin.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Löylyssä tänä kesänä. Olin siellä kaverini kanssa ja kaksi tuntematonta naista oli siellä myös kahdestaan. Toinen naisista katsoi minua pari kertaa hyvin pitkään ja minä katsoin takaisin. Ei jäänyt epäselväksi, että nyt oli tilaisuuteni tehdä aloite. No, en tehnyt, en mitään. Jäädyin.
Luultavasti katsoi sinua pitkään kun yritti muistaa missä on sinut aiemmin nähnyt :) eli erehtyi henkilöstä. Minulle käy näin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Löylyssä tänä kesänä. Olin siellä kaverini kanssa ja kaksi tuntematonta naista oli siellä myös kahdestaan. Toinen naisista katsoi minua pari kertaa hyvin pitkään ja minä katsoin takaisin. Ei jäänyt epäselväksi, että nyt oli tilaisuuteni tehdä aloite. No, en tehnyt, en mitään. Jäädyin.
Luultavasti katsoi sinua pitkään kun yritti muistaa missä on sinut aiemmin nähnyt :) eli erehtyi henkilöstä. Minulle käy näin usein.
Ei ollut kyse siitä. Katsottiin toisiamme juuri niin, että molempia kiinnosti. Kaverinikin huomasi ja sanoi, että nyt oli selvä merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes nähnyt oliko hän mies vai nainen, mutta noin 10 vuotta sitten ajaessani hiljaista maantietä hämärässä loppukesän illassa takaani lähestyi auto. Hän ohitti minut. Hän kuitenkin hidasti vähän matkan päässä vauhtiaan niin paljon että saavutin hänet. Hän hidasti lopulta niin paljon että jouduin ohittamaan hänet. Etenin jonkin matkaa kunnes hän taas lähestyi lujaa takaani ja ohitti minut vauhdilla jälleen. Sitten taas hän hidasti ja jäi matelemaan eteeni. No minä taas ohitin, ja tällä kertaa minäkin hidastin ja jäin hänen eteensä kiusaamaan. Hän ohitti minut..sitten minä taas hänet..ja hän taas minut. En muista kuinka kauan tätä jatkui ja miten tiemme erkanivat, mutta ihan hauska tuntemattoman kanssa leikitty leikki.
Autoni ei ollut mikään provosoiva mutta yhdellä toisella autolla olen minä kerran ajanut kilpaakin spontaanisti jonkun randomin kanssa. Se oli tyhmää mutta hauskaa. Nämä tulivat mieleeni kun jälleen kerran nyt viikonloppuna ajelin letkassa kahden muun menevän auton kanssa, minä keskimmäisen. ajoimme samaa tahtia ja ohitimme muut tienkäyttäjät kuin yksissä tuumin. Ajettiin kaikki kyllä aika (liian) lujaa.
Typerää pelleiemistä minusta. Liikenteessä ei leikitä. Siellä on muitakin kuin sinä ja leikkikaverisi.
Ihme perseilyä, taidat ajella viisykkösellä useinkin, kuspäisempiä ohitustilanteita kuin tuolla tiellä saa hakea. Tuollaiset ohittelijatyypit ovat jollain tavoin häiriintyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes nähnyt oliko hän mies vai nainen, mutta noin 10 vuotta sitten ajaessani hiljaista maantietä hämärässä loppukesän illassa takaani lähestyi auto. Hän ohitti minut. Hän kuitenkin hidasti vähän matkan päässä vauhtiaan niin paljon että saavutin hänet. Hän hidasti lopulta niin paljon että jouduin ohittamaan hänet. Etenin jonkin matkaa kunnes hän taas lähestyi lujaa takaani ja ohitti minut vauhdilla jälleen. Sitten taas hän hidasti ja jäi matelemaan eteeni. No minä taas ohitin, ja tällä kertaa minäkin hidastin ja jäin hänen eteensä kiusaamaan. Hän ohitti minut..sitten minä taas hänet..ja hän taas minut. En muista kuinka kauan tätä jatkui ja miten tiemme erkanivat, mutta ihan hauska tuntemattoman kanssa leikitty leikki.
Autoni ei ollut mikään provosoiva mutta yhdellä toisella autolla olen minä kerran ajanut kilpaakin spontaanisti jonkun randomin kanssa. Se oli tyhmää mutta hauskaa. Nämä tulivat mieleeni kun jälleen kerran nyt viikonloppuna ajelin letkassa kahden muun menevän auton kanssa, minä keskimmäisen. ajoimme samaa tahtia ja ohitimme muut tienkäyttäjät kuin yksissä tuumin. Ajettiin kaikki kyllä aika (liian) lujaa.
Typerää pelleiemistä minusta. Liikenteessä ei leikitä. Siellä on muitakin kuin sinä ja leikkikaverisi.
Ihme perseilyä, taidat ajella viisykkösellä useinkin, kuspäisempiä ohitustilanteita kuin tuolla tiellä saa hakea. Tuollaiset ohittelijatyypit ovat jollain tavoin häiriintyneitä.
Näköjään ei lainattu teksti näkynytkään, ohis oli muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 16 kun näin noin itseni ikäisen tytön jäävän auton alle. Juoksin apuun ja odotin hänen kanssaan ambulanssia. En ikinä unohda niitä järkyttyneitä verisiä kasvoja kun tyttö puristi rystyset valkoisina käsiäni maatessaan maassa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kauan sitten ajoin raitsikalla Helsingissä. Katseeni osui suojatien vieressä seisoneen miehen silmiin. Hän katsoi samaan aikaan minua.
Katseemme imeytyvät kiinni toisiinsa. Järisyttävä tunne.
Siinä varmaan seisoi elämäni oikea mies.Mutta menin asemalle ja lähdin junalla Turkuun..
Tämä oli jotenkin kuin Ultra Bra:n kappale.
Viimeinen värssy
"Mutta menin asemalle ja lähdin junalla Turkuun... "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joitakin kuukausia aikaisemmin eronnut lasteni isästä yli 10 vuoden parisuhteesta. Olin aika epävarma itsestäni ja siitä, kelpaisinko enää kenellekään. Kaverin kanssa vietetyn baari-illan jälkeen kotiin kävellessämme törmäsimme mukavanoloiseen miesporukkaan. Saimmekin heistä seuraa, koska olivat menossa samaan suuntaan. Juttelimme mukavia ja jatkoimme matkaa, kunnes pääsimme heidän määränpäähänsä. Porukan ihanin mies, jalkapalloa pelaava, upean hymyn, miehekkään parransängen ja maagisen upottavat silmät omaava mies halusi vielä jutella kanssani. Siinä jonkin aikaa häntä katsellessani hän yht'äkkiä halasi minua, katsoi syvälle silmiin ja suuteli. Suudelma, vaikka olikin yllättävä, meinasi viedä jalat altani. Olisin saanut tästä miehestä seuraa loppuyöksi, mutta en sitten kuitenkaan tohtinut häntä kotiini päästää. Emme myöskään vaihtaneet yhteystietoja, enkä ole häntä tämän illan jälkeen nähnyt. Hän ei asunut samassa kaupungissa, vaan oli ystävänsä luona kyläilemässä.
Tuosta tapahtuneesta on jo 5 vuotta ja olen sen jälkeen löytänyt unelmieni miehen ja elän erittäin onnellisesti parisuhteessa. Joskus kuitenkin muistan tuon kohtaamisen ja kiitän mielessäni tätä ihanaa miestä, joka auttoi minua pääsemään yli epävarmuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Mieleen on jäänyt se, kun opiskeluaikoinani työskentelin isossa elektroniikkaa myyvässä yrityksessä ja asiakkaaksi tuli mies, kenen henki haisi aivan äärettömän pahalle. Se haju oli jotain niin vastenmielistä, ettei sitä voi kuvailla. Siis oksennus itsessään ei haise niin pahalle, miltä sen miehen hengitys haisi. Musta tuntui että jatkuvasti oksennus nousi itsellä kurkkuun ja ihan silmiä kirveli. Koitin hengittää suun kautta, mutta sekään ei oikein auttanut. Mulla oli tunne, että mä vaikka otan riskin ja vain poistun paikalta, menetän ehkä työn, mutta en vain pysty olla siinä läsnä. Onneksi sitä mitä tuo mies etsi, ei ollut myymälässä. Riitti kun nopeasti katsottiin vaihtoehdot ja tyyppi jatkoi matkaansa. Huh huh! Tuskallinen kokemus.
Joku jakaa kielisuudelmia hänen kanssa. Tuo on tuttua. Eräs vanhempi herrasmies joka oli lääpällään erityisesti nuoriin tyttöihin kärsi duunipaikalla samasta ongelmasta. Aina kun hän puhui hississä meinasi taju lähteä. Kuitenkin hänellä oli vaimo ja rakastajatar. Ilmeisesti molemmilta naisilta puuttui hajuaisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on aikaa tuollaiset 25 vuotta.
Jonotin Tampereen Hämeenkadulla pankkiautomaatille. Edessäni oli muutama ihminen. Huomasin kyllä, että jonon sivussa oli myös minua hieman vanhempi nainen, joka istui pyörätuolissa. Kun olin tehnyt oman nostoni, niin tuo tuntematon nainen kysyi, josko voisin nostaa hänellekin rahaa automaatista, koska hän ei ylety automaatille ja ojensi korttinsa ja tunnuslukunsa.
Tein tuon palveluksen mielelläni, koska olin niin otettu siitä, että hän näki minussa rehellisen ja luotettavan ihmisen.
Muutin kotoa pois yhdeksäntoistakesäisenä, kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.
Kotini ilmapiiri oli ollut minulle tosi raskas ja ahdistava ja koin, että nyt vasta elämäni alkaa.
Junamatkalla Helsingistä Tampereelle tapasin minua hiukan nuoremman pojan, joka oli matkalla Pohjanmaalle Perhoon sukulaistensa maatilalle kesäksi töihin.
En muista, miten meidän rupattelu alkoi, tai mikä edes oli hänen nimensä, mutta juttua meillä piisasi koko matkan ja vaan nautimme toistemme seurasta. Tampereella olikin sitten jotenkin haikea erota, eikä mieleenkään tullut vaihtaa yhteystietoja. Tuolloin ajattelin, että hänen kaltaisiaan mahtavia ihmisiä, joihin saan ja haluan tutustua, tulee vastaani loputtoman paljon.
No onhan niitä toki tullutkin, mutta ei ehkä niin paljon, kuin tuolloin nuoruuden huumassa
idealistisesti ajattelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
balanssi kirjoitti:
Voi voi. Enkö minä ole jäänyt kenenkään mieleen ;-)Olen pitkä ja tumma ja lähes erään suomalaisen näyttelijän kaksoisolento kasvoiltani.
Monesti ihmiset kääntyvät katsomaan minua. Ehkä tuon yhdennäköisyyden takia.
Kerään usein roskia kadulta tai autan ihmisiä ja aloitan juttelun tuntemattomien kanssa. Valitettavasti liikun paljon omalla autolla ja olen yksityisyrittäjä, joten en kohtaa niin paljon ihmisiä.
Olisi mukavaa tietää, että joku jossain ajattelee minua :-)
No tokkopa sinä ketään muuta siihen tarvitset, kun ihan itsekin pystyt itseäsi noin kovin miettimään ja mieleenpainuvana pitämään, että vastasit itsesi tähän ketjuun! 😀
Jotkut ottaa itsensä niin pelottavan vakavasti - se on se kaikkein suurin ja intohimoisin rakkaus. Scarlett rakastaa Scarlettia.
Vierailija kirjoitti:
Muutin kotoa pois yhdeksäntoistakesäisenä, kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.
Kotini ilmapiiri oli ollut minulle tosi raskas ja ahdistava ja koin, että nyt vasta elämäni alkaa.
Junamatkalla Helsingistä Tampereelle tapasin minua hiukan nuoremman pojan, joka oli matkalla Pohjanmaalle Perhoon sukulaistensa maatilalle kesäksi töihin.
En muista, miten meidän rupattelu alkoi, tai mikä edes oli hänen nimensä, mutta juttua meillä piisasi koko matkan ja vaan nautimme toistemme seurasta. Tampereella olikin sitten jotenkin haikea erota, eikä mieleenkään tullut vaihtaa yhteystietoja. Tuolloin ajattelin, että hänen kaltaisiaan mahtavia ihmisiä, joihin saan ja haluan tutustua, tulee vastaani loputtoman paljon.
No onhan niitä toki tullutkin, mutta ei ehkä niin paljon, kuin tuolloin nuoruuden huumassa
idealistisesti ajattelin.
Nuorena sitä luulee että on nuori ikuisesti ja mieshenkilöitä riittää jonoksi asti.
Kun itselläni oli vaunuikäinen lapsi ja liikuin busseilla ( siihen aikaan ei ollut näitä hienoja busseja, jossa saatiin mataloitua ovikohdan korkeutta ), odottelin kovasti , että joku ystävällinen tulisi auttamaan vaunujen nostamisessa. Bussissa kaikki istui paikoillaan mitään tekemättä, paitsi yksi.
Takapenkiltä nousi nuori Punkkarimies, jolla oli kaikki Punk-vermeet hiuksia myöden sekä meikit. Tuli reippaasti ja auttoi vaunujen nostossa autoon. Kiittelin kovasti nuorta miestä, johon nuori vain vastasi, eipä kiittelemistä, kuuluu tapoihin, että autetaan.
Muistan tämän nuoren miehen ikuisesti . Se oli jotakin niin upeaa
Baden Badenin vanhassa irlantilaistyylisessä kylpylässä käveli ohitseni sellainen nainen jota ei ole toiste nähty. Oli meinaan niin upea vartalo hänellä että huh huh ja kasvot samoin. Niin ja siellähän ollaan allasosastolla ilman rihman kiertämää. Vuosi oli 1990.
Vierailija kirjoitti:
Olin 16 kun näin noin itseni ikäisen tytön jäävän auton alle. Juoksin apuun ja odotin hänen kanssaan ambulanssia. En ikinä unohda niitä järkyttyneitä verisiä kasvoja kun tyttö puristi rystyset valkoisina käsiäni maatessaan maassa.
selviskö?
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Stockmannilla, huikean tyylikäs, ballerinamaisen siro arviolta yli 80-vuotias platinanhopahiuksinen lady. Täysin hohtavanvalkoisiin pukeutuneena kiireestä kantapäähän. Yllään valkoiset housut, valkoisessa takissa valkoista kermanvalkeaa turkista.
Vierellään hänellä alle 30-vuotias täysvalkoiseen pukeutunut mies. Valkoiset nahkakengät, prässihousut, paita, olkaimet ja rusetti, päässään borsalino-hattu. Kaikki asusteet valkoiset.Toisen kerran näin parin Itiksessä. Ladylla oli kädessään IPad, valkoinen tietenkin.
Popittivatko jotain musiikkia ipadista? Joulun alla näin kuvauksesi vastaisen parin hki keskustan stockmannilla. Minusta vaikuttivat hieman omitusilta. Jäivät minunkin mieleen...
Kato, säkin tajusit.