Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Vierailija kirjoitti:
Kankaanpäässä likaisiin vaatteisiin ja lippikseen pukeutunut mies makasi viemärin päällä torilla. Hän piteli lujasti kaksin käsin kiinni viemärin kannesta ja huusi viemäriin: Haiseeko pieruni siellä Kiinassa saakka! Kuuleeko kukaan, vastatkaa nyt Saa**na tai pieren uudelleen! En mennyt tekemään lähempää tuttavuutta. Oli keskipäivä kesällä.
Tais olla pinssihattu päässä? Olen soittanut valtion taksin hakemaan talvella ukkelin pois makaamasta lumesta pariinkiin kertaan. Sen maksa on kai tehty titaanista ko on edelleen hengissä (näin viimeksi eilen cittarin eessä pyörimässä. Ois halunnu pestä minut saunassa kuulemma).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gynekologin tarkastusessa, tarkastuksen suoritti lyhytkasvuinen henkilö. Silmät olivat alapään tasossa.
Itseäni vähän hävetti..
Mieleen on jäänyt se, kun opiskeluaikoinani työskentelin isossa elektroniikkaa myyvässä yrityksessä ja asiakkaaksi tuli mies, kenen henki haisi aivan äärettömän pahalle. Se haju oli jotain niin vastenmielistä, ettei sitä voi kuvailla. Siis oksennus itsessään ei haise niin pahalle, miltä sen miehen hengitys haisi. Musta tuntui että jatkuvasti oksennus nousi itsellä kurkkuun ja ihan silmiä kirveli. Koitin hengittää suun kautta, mutta sekään ei oikein auttanut. Mulla oli tunne, että mä vaikka otan riskin ja vain poistun paikalta, menetän ehkä työn, mutta en vain pysty olla siinä läsnä. Onneksi sitä mitä tuo mies etsi, ei ollut myymälässä. Riitti kun nopeasti katsottiin vaihtoehdot ja tyyppi jatkoi matkaansa. Huh huh! Tuskallinen kokemus.
Itseasiassa hän ei jäänyt niin mieleen ensimmäisellä kerralla. Olin jo unohtanut hänet, kun sattumalta näin hänet uudestaan tänään kaupan pihalla. Hän katsoi pitkään ja pasmat meni kyllä sekaisin...
Nyt romantikoille tiedoksi, että olen varattu ja ihan hyvässä suhteessa kuitenkin. Tapasimme ensimmäistä kertaa, kun hän ajoi pienen kolarin tuossa lähistöllä ja pysähdyimme tarkistamaan onko kaikki ok. Nyt sitten jotenkin havahduin hänen katseeseensa ja se iski kyllä sisimpään. Mutta tiedän kyllä ettei ainakaan ulkonäköni takia katsellut, varmaankin mietti mistä "tuntee" minut. Saahan sitä hassutella ja haaveilla, vai mitä :) asutaan pienessä kaupungissa siis.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui ollessani 12-vuotias. Asuin vasta toista talvea uudella paikkakunnalla. Kuljin paljon bussilla läheisessä kaupungissa harrastuksissa. Tälläkin kerralla taas menossa kaupunkiin. Saavuin pysäkille aika myöhään ja en sitten muista ehdinkö nähdä edes kaikkia ihmisiä, jotka bussiin jo menivät. Kuitenkin bussiin astuessa ja istumaan päästessä huomasin kaksi varmaan jo täysi-ikäistä poikaa, jotka istuivat "lastenvaunupaikalla". Toinen menosuuntaan ja toinen selkäpäin. Itse istuin ensimmäiseen penkkiin takaosassa. En ehtinyt kauaa istua, kun toinen heistä hymyili minulle todella pitkään. En koskaan unohda hänen hymyään. Ehkä hän näki, että näytin epävarmalta ja halusi keventää tunnelmaa tai sitten olin itse jotenkin ajatuksissani hymyillyt.
Tämä hetki oli siinäkin mielessä tärkeä, että ensin vähän ajattelin, että mitähän tyyppejä nuo ovat, kun olivat aika rähjäisissä vaatteissa ja ajattelin, että jos huutelevat minulle jotain typerää yms. Sen takia tuo tilanne oli täysin odottamaton. En tiedä miksi hän sitten hymyili, mutta itselle se oli yksi elämän parhaista hetkistä. Myöhemmin minua alettiin kiusata aika paljon. Nämä tyypit eivät silti koskaan kuuluneet siihen joukkoon ja heitä ei tarvinnut pelätä, vaikka olemuksensa ja asuintalonsa puolesta "kuuluivat" vähän sellaiseen epämääräiseen porukkaan. Näin heidät joskus bussissa ja kävelyllä ollessa, mutta koskaan heistä ei ollut mitään harmia minulle. Pitäisi oikein kiittää, että kiitos kun jätitte rauhaan toisin kuin muut paljon "hienommista" perheistä olevat. Koskaan en silti puhunut heille mitään, enkä vieläkään tiedä heidän nimiään eli siinä mielessä ovat tuntemattomia minulle vieläkin.Olisi aika jännä vielä joskus kohdata.
Tästä huomaa taas, miten hymy ja kohteliaisuus ei maksa mitään, mutta miten paljon se voikaan auttaa muita, kenties hyvinkin huonossa tilanteessa olevia kanssaihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran näin metsässä kun joku mustiin pukeutunut nainen käveli _takaperin_.
Aikoinaan Pekingissä näin näitä takaperin kävelijöitä. Ymmärsin niin, että he pitivät takaperin kävelyä jotenkin terveellisenä.
Tiedä sitten - ainakin satanistit piilottelevat viestejä esim biiseihin siten, että kun ne soitetaan takaperin ne paljastavat jotain kammottavia tekstejä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Metsäautotiellä tuli yllättäen vastaan vanhahko mies valkoinen berberi yllään. Yritin jälkeenpäin selvitellä miehen henkilöllisyyttä, mutta kukaan ei tiennyt hänestä mitään.
Luennolla vieressäni istui farkkusortseihin pukeutunut "maailman söpöin poika". Meinasin kuolla niitten karvaisien jalkojen vieressä , kun en pystynyt kunnolla edes hengittämään ....
Miksi tuo vanha berberimies jäi sinua niin kiinnostamaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 vuotta sitten 18-vuotiaana tulin vanhempieni luota bussilla ja bussissa istui minun lisäkseni yksi ainoa matkustaja, todella söpö parikymppinen poika. Normaalisti istun bussin etuosassa, mutta koska tämä poika istui siinä, niin siirryin ujona bussin keskivaiheille. Koko parin tunnin matkan aikana bussissa ei ollut muita matkustajia kuin minä ja tämä poika. En nähnyt poikaa koskaan myöhemmin kyseisessä bussissa tai kummallakaan paikkakunnalla. En myöskään koskaan löytänyt sitä oikeaa ja joskus leikilläni mietin että ehkä se oli se poika silloin bussissa ja menetin ainoan tilaisuuteni tutustua.
Voi voi. Enkö minä ole jäänyt kenenkään mieleen ;-)Olen pitkä ja tumma ja lähes erään suomalaisen näyttelijän kaksoisolento kasvoiltani.
Monesti ihmiset kääntyvät katsomaan minua. Ehkä tuon yhdennäköisyyden takia.
Kerään usein roskia kadulta tai autan ihmisiä ja aloitan juttelun tuntemattomien kanssa. Valitettavasti liikun paljon omalla autolla ja olen yksityisyrittäjä, joten en kohtaa niin paljon ihmisiä.
Olisi mukavaa tietää, että joku jossain ajattelee minua :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes nähnyt oliko hän mies vai nainen, mutta noin 10 vuotta sitten ajaessani hiljaista maantietä hämärässä loppukesän illassa takaani lähestyi auto. Hän ohitti minut. Hän kuitenkin hidasti vähän matkan päässä vauhtiaan niin paljon että saavutin hänet. Hän hidasti lopulta niin paljon että jouduin ohittamaan hänet. Etenin jonkin matkaa kunnes hän taas lähestyi lujaa takaani ja ohitti minut vauhdilla jälleen. Sitten taas hän hidasti ja jäi matelemaan eteeni. No minä taas ohitin, ja tällä kertaa minäkin hidastin ja jäin hänen eteensä kiusaamaan. Hän ohitti minut..sitten minä taas hänet..ja hän taas minut. En muista kuinka kauan tätä jatkui ja miten tiemme erkanivat, mutta ihan hauska tuntemattoman kanssa leikitty leikki.
Autoni ei ollut mikään provosoiva mutta yhdellä toisella autolla olen minä kerran ajanut kilpaakin spontaanisti jonkun randomin kanssa. Se oli tyhmää mutta hauskaa. Nämä tulivat mieleeni kun jälleen kerran nyt viikonloppuna ajelin letkassa kahden muun menevän auton kanssa, minä keskimmäisen. ajoimme samaa tahtia ja ohitimme muut tienkäyttäjät kuin yksissä tuumin. Ajettiin kaikki kyllä aika (liian) lujaa.
Brightonissa 90-luvun alussa, nuori poika istumassa ystävineen suihkulähteen reunalla. Suloisempaa poikaa en ole nähnyt jälkeen. Kunpa voisin palata tuohon hetkeen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelit näköjään menee veteläksi komeista nuorista miehistä.
Miksi ei menisi? Kyllä viiskymppinen vielä sen verran näkee, että havaitsee kauniin miehen. Naisilla siinä vaan harvemmin on mitään seksuaalista mukana. Kunhan ihailee kaunista ihmistä. Tässä iässä jotenkin näkee paremmin, miten kauniita ihmiset(varsinkin ne nuoret) ovat.
Joo, ei meillä vielä kaihia ole. Kohta yhdesänkymppinen äitinikin mielellään katselee kauniita ihmisiä.
90-luvun puolessavälissä, vähän päälle kaksikymppisenä olin kävelemässä luennolle Eläinmuseolle ja juuri kun olin astumassa suojatielle, valot vaihtuivat punaiseksi. Viereeni pysähtyi somalityttö, hieman minua nuorempi, hameessa ja huivissaan, ja kuin yhteisestä sopimuksesta katsottiin toisiamme, tartuttiin kädestä kiinni ja juostiin punaisia päin. Ihan pieni asia, mutta silloin se tuntui yhdistävän kaikki maailman kansat. Toivottavasti olet saanut olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lontoon maanalaisessa matkustanut isokokoinen, resuinen, erittäin likainen ja haiseva vanhempi mies. Kengätkin repsotti ja mukana oli perässä vedettävä ostoskassi. Ällötti ja säälitti samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes nähnyt oliko hän mies vai nainen, mutta noin 10 vuotta sitten ajaessani hiljaista maantietä hämärässä loppukesän illassa takaani lähestyi auto. Hän ohitti minut. Hän kuitenkin hidasti vähän matkan päässä vauhtiaan niin paljon että saavutin hänet. Hän hidasti lopulta niin paljon että jouduin ohittamaan hänet. Etenin jonkin matkaa kunnes hän taas lähestyi lujaa takaani ja ohitti minut vauhdilla jälleen. Sitten taas hän hidasti ja jäi matelemaan eteeni. No minä taas ohitin, ja tällä kertaa minäkin hidastin ja jäin hänen eteensä kiusaamaan. Hän ohitti minut..sitten minä taas hänet..ja hän taas minut. En muista kuinka kauan tätä jatkui ja miten tiemme erkanivat, mutta ihan hauska tuntemattoman kanssa leikitty leikki.
Autoni ei ollut mikään provosoiva mutta yhdellä toisella autolla olen minä kerran ajanut kilpaakin spontaanisti jonkun randomin kanssa. Se oli tyhmää mutta hauskaa. Nämä tulivat mieleeni kun jälleen kerran nyt viikonloppuna ajelin letkassa kahden muun menevän auton kanssa, minä keskimmäisen. ajoimme samaa tahtia ja ohitimme muut tienkäyttäjät kuin yksissä tuumin. Ajettiin kaikki kyllä aika (liian) lujaa.
Typerää pelleiemistä minusta. Liikenteessä ei leikitä. Siellä on muitakin kuin sinä ja leikkikaverisi.
Tukevamman puoleinen mieshenkilä jolla oli vaaleanpunainen ballerina-asu ja sellainen nahkainen SM-naamari. Samantyylinen kun siinä Pulp Fictionin "bring out the gimp"-kohtauksessa.
balanssi kirjoitti:
Voi voi. Enkö minä ole jäänyt kenenkään mieleen ;-)Olen pitkä ja tumma ja lähes erään suomalaisen näyttelijän kaksoisolento kasvoiltani.
Monesti ihmiset kääntyvät katsomaan minua. Ehkä tuon yhdennäköisyyden takia.
Kerään usein roskia kadulta tai autan ihmisiä ja aloitan juttelun tuntemattomien kanssa. Valitettavasti liikun paljon omalla autolla ja olen yksityisyrittäjä, joten en kohtaa niin paljon ihmisiä.
Olisi mukavaa tietää, että joku jossain ajattelee minua :-)
No tokkopa sinä ketään muuta siihen tarvitset, kun ihan itsekin pystyt itseäsi noin kovin miettimään ja mieleenpainuvana pitämään, että vastasit itsesi tähän ketjuun! 😀
Yksi känninen lihava käkkäräpää, korkea otsa, rööki suussa stadissa. Väitti, että on joku kirjailija Pervo...
Taisi olla Jari Tervo. Ei oo ihan tuntematon
Oli vuosi 2015, juuri suomeen takaisin muuttanut. Halusin lähteä pohjoiseen talvilomalle, päätimme lähteä Sallaan. Olimme liikkeellä omalla autolla ja paikallisen ruokakaupan pihalla tankatessa, sormet jäässä siinä hytisin, toisessa kädessä "bensapistooli" toisen käden sormiin puhaltelin. Ohi käveli todella pitkä mies, hän loi minuun hupaisan hymyn, ilmeisesti olin huvittava näky siinä hytissesäni, se hymy sai minut lämpenemään. Miestä en sen koomin nähnyt, mutta toisinaan muistelen häntä, sillä näky oli kuin olisin nähnyt Antiikin Kreikan jumalan partaisena pilkkihaaalareissa.