Lue keskustelun säännöt.
Psykiatriselle osastolle pääseminen/joutuminen
18.06.2022 |
Aina valitetaan, että psykiatriselle osastolle on vaikea päästä. Mutta onko silloin tarvettakaan osastohoidolle, jos ei lääkäri katso hoitoa tarpeelliseksi? Itsestä tuntuu, että vaikeampaa on pysytellä pois osastolta, kovin helposti sinne tuntuu joutuvan.
Kommentit (60)
Totta kai jos oot tarpeeksi sekaisin, ahdistunut ja/tai suicidaalinen niin pääset osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että kun sinne on kerran joutunut/päässyt ja diagnoosin saanut psykoosisairaudesta, niin melko helppo sinne on päästä psykoosin ollessa päällä.
Mites ois ihan juttelut psykiatrille. Mikä masentaa ja ahdistaa ja mitä voisit tehdä helpottaaksesi oloasi. Sinunhan se jotain pitää sille tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mites ois ihan juttelut psykiatrille. Mikä masentaa ja ahdistaa ja mitä voisit tehdä helpottaaksesi oloasi. Sinunhan se jotain pitää sille tehdä.
Tää oli siis ykkösvastaajalle, linkitys unohtui..
Itsemurhayrityksen jälkeen pääsi helpolla. En olisi kyllä halunnut sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisesta aiheesta olet joutunut, ap?
Ennen mielisairaalaan joutui, joskus vietiin pakolla, nykyisin psykiatriselle pääsee, jos sattuu hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayrityksen jälkeen pääsi helpolla. En olisi kyllä halunnut sinne.
Yleensä en päässyt. Silloinkin kun pääsin, oli ensin pitkät jahkaamiset päivystävän psykiatrin kanssa. Toisinaan myös päivystyksen hoitsut piruili mulle odottaessani sitä psykiatria. Aina sai odottaa sitä 4-8 tuntia. Joskus viiltohaavani tikattiin, yleensä ei. Tikattiin tietty ilman puudutusta, jep. Kerran lääkeyliannostukseen juotettiin hiiltä ja olin yön seurannassa, thats it.
Vierailija kirjoitti:
Ennen mielisairaalaan joutui, joskus vietiin pakolla, nykyisin psykiatriselle pääsee, jos sattuu hyvä tuuri.
Näin on. Samoin oli ja on ns. vanhainkotien laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun kokemuksen mukaan olen joutunut ja apu ollut vääränlaista. Tätäkään ei saa ääneen sanoa. Parempi olla ilman apua. Pari hyvää Ammattilaista on ollut niin lääkäriä, hoitsua ja psykologia.
Pari ihan pilipali tyyppiä.
En ole koskaan ollut tuollaisessa paikassa ja heitän vähän mauttoman kysymyksen, mutta onko jossain suljetulla osastolla helppo päästä parisuhteeseen jonkun hyvännäköisen lääkärin, psykologin tai hoitsun kanssa, jos potilas näyttää ihan kivalta ja on muuten asiallinen? Mun isoin ongelma on puutteessa eläminen ja yksinäisyys. En tajua, mistä löydän rakkautta.
T. Lemmensairas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayrityksen jälkeen pääsi helpolla. En olisi kyllä halunnut sinne.
Yleensä en päässyt. Silloinkin kun pääsin, oli ensin pitkät jahkaamiset päivystävän psykiatrin kanssa. Toisinaan myös päivystyksen hoitsut piruili mulle odottaessani sitä psykiatria. Aina sai odottaa sitä 4-8 tuntia. Joskus viiltohaavani tikattiin, yleensä ei. Tikattiin tietty ilman puudutusta, jep. Kerran lääkeyliannostukseen juotettiin hiiltä ja olin yön seurannassa, thats it.
No ei tollasilla huomionhaku "itsemurhilla" kuulukaan saada huomiota - se pitää oppia saamaan ihan muualta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut tuollaisessa paikassa ja heitän vähän mauttoman kysymyksen, mutta onko jossain suljetulla osastolla helppo päästä parisuhteeseen jonkun hyvännäköisen lääkärin, psykologin tai hoitsun kanssa, jos potilas näyttää ihan kivalta ja on muuten asiallinen? Mun isoin ongelma on puutteessa eläminen ja yksinäisyys. En tajua, mistä löydän rakkautta.
T. Lemmensairas
Ei ole, heille olet potilas (kauniisti sanottuna).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun kokemuksen mukaan olen joutunut ja apu ollut vääränlaista. Tätäkään ei saa ääneen sanoa. Parempi olla ilman apua. Pari hyvää Ammattilaista on ollut niin lääkäriä, hoitsua ja psykologia.
Pari ihan pilipali tyyppiä.
Samanlaisia kokemuksia minulla. Joka kerta eri tyyppi vastassa, yleensä joku harjoittelija. Aina saa aloittaa alusta, kukaan ei tiedä mitään eikä kerro mitään. Parin viikon jälkeen olin niin huonossa kunnossa että olisin voinut tappaa itseni. Onneksi pääsin pois, en enää ikinä pyydä julkiselta apua. Se on apua vain paperilla.
Työttömillä yleisiä mielisairauksia on mm persoonallisuushäiriöt ja masennus
Näitä hoidetaan sitten lääkkeillä
Minä olen päässyt useampaan otteeseen ja jokaisella kerralla olen ollut todella sen tarpeeseen. Ehkä joku voi sanoa joutuneensa mutta minä pidän omalta kohdaltani aina pääsemisestä silloin koska parasta mitä voi tapahtua. Skitsofrenia itselläni ja taustani sellainen että "helppo" päästä uudelleen kun siihen tarve. Tietysti aina toivon ettei enää olisi tarvetta mutta pikemminkin tilanne valitettavasti se että milloin seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayrityksen jälkeen pääsi helpolla. En olisi kyllä halunnut sinne.
Minä pääsin vasta kolmannen yrityksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayrityksen jälkeen pääsi helpolla. En olisi kyllä halunnut sinne.
Yleensä en päässyt. Silloinkin kun pääsin, oli ensin pitkät jahkaamiset päivystävän psykiatrin kanssa. Toisinaan myös päivystyksen hoitsut piruili mulle odottaessani sitä psykiatria. Aina sai odottaa sitä 4-8 tuntia. Joskus viiltohaavani tikattiin, yleensä ei. Tikattiin tietty ilman puudutusta, jep. Kerran lääkeyliannostukseen juotettiin hiiltä ja olin yön seurannassa, thats it.
No ei tollasilla huomionhaku "itsemurhilla" kuulukaan saada huomiota - se pitää oppia saamaan ihan muualta.
Kappas, en tajunnutkaan olevani nimenomaan huomiota vailla. Kerrotko vielä että mistä sitä voi saada, josko vaikka kokeilisin piruuttain?
Muuta köyhään, velkaiseen kuntaan jossa viranomaiset harrastaa laittomuuksia.
Sitten sanot vain öykkärille hv, ja se on siinä.
Lykkyä pyllyyn.
Ja sinulla on siis mania tai skitsofrenia. Minulla masennus ja ahdistus, ja kuten arvata sopii, en pääse osastolle.