Ei voi kuin ihmetellä ja pudistella päätään nykynuorison "työmotivaatiolle"

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika sai potkut kännykän takia. Toivon että oppi läksynsä kerrasta. Luulin viisaammaksi.

Fiksu äiti pojallasi ainakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pokkuroimalla vanhempien työntekijöiden kehoituksia/käskyjä vastaan

Miten pokkuroidaan vastaan? Sanotaan kohteliaasti kumartaen "arvoisa herra vanhempi työntekijä, en tee!"

Käsketään tekemään jotain ja neiti vaan kävelee tiehensä.

Näköjään useammassakin ketjussa on ihmisillä käsitteet täysin sekaisin :D Sivistyssanakirja tietää kertoa seuraavaa (ja hyvin monelle termi on tuttu muutenkin)

pokkuroida - liehakoida, hännystellä, nöyristellä, madella, mielistellä, imarrella, liehitellä, nuoleskella, kumartaa, kumarrella, kumartaa syvään, nuolla persettä, nuoleskella, mielistellä, nöyristellä.

Kirjoittaja lienee tähdännyt niskurointiin.

Meitä on moneen junaan niin nuorissa, nuorissa aikuisissa, aikuisissa ja jo eläkeikää hipovissa. Olen monesti ihmetellyt pätkätyöläisenä, että millä ihmeen ilveellä osa on työpaikkansa saanut, sillä työmoraali on olematon ja työtä tehdään tasan se mitä on pakko ja ei juuri sitäkään. Tulokset ja aikaansaannokset jopa monella pomollani olleet harvinaisen heikkoja. Mutta tosiaan, jospa se on ajattelu "palkka juoksee, minä en"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pokkuroimalla vanhempien työntekijöiden kehoituksia/käskyjä vastaan

Miten pokkuroidaan vastaan? Sanotaan kohteliaasti kumartaen "arvoisa herra vanhempi työntekijä, en tee!"

Käsketään tekemään jotain ja neiti vaan kävelee tiehensä.

Näköjään useammassakin ketjussa on ihmisillä käsitteet täysin sekaisin :D Sivistyssanakirja tietää kertoa seuraavaa (ja hyvin monelle termi on tuttu muutenkin)

pokkuroida - liehakoida, hännystellä, nöyristellä, madella, mielistellä, imarrella, liehitellä, nuoleskella, kumartaa, kumarrella, kumartaa syvään, nuolla persettä, nuoleskella, mielistellä, nöyristellä.

Kirjoittaja lienee tähdännyt niskurointiin.

Vai olisikohan menneet sekaisin pokkuroida ja purnata, molemmat p-alkuisia ja taitavat molemmat esiintyä Tuntemattomassa Sotilaassa tms. samassa yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas on sattunut eteen muutama vanhempi, jo eläkeikää lähestyvä työkaveri, joille uuden oppiminen on käsittämättömän vastenmielistä & vaikeaa. Jos tulee esim. uusi ohjelma käyttöön, valitetaan kuinka vaikea se on ja miksi pitää tehdä asiat eri tavalla kuin ennen, saatetaan jopa kieltäytyä opettelemasta sen käyttöä ja tehdään näin kaikkien muiden työstä vaikeampaa.

Tästäkään huolimatta en yleistä, että kaikki vanhemmat työntekijät olisivat ikäviä ja muutosvastarintaisia valittajia. Työelämä on yksilöitä täynnä.

Itse taas vanhempana ihmisenä rakastan opetella kaikkea uutta, erityisesti teknikkaa mutta sitä pidetään mahdottomana. Aivan yhtä hyvin opin nyt uutta kun 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

On niitä lusmuja vanhemmissakin, ja kaikista ärsyttävimmät tyypit on sellaisia jotka eivät enää uskalla opetella mitään uutta ja ottaa haasteita, koska pelkäävät virheitä aivan liiaksi. Nämä ihmiset myös myrkyttävät työilmapiiriä ja lyövät kapuloita kunnianhimoisempien ihmisten rattaisiin. Vaihtasin monen vanhemman nuoreen ja nälkäiseen. 

Yksi saa nuorten laiskuuteen tulle lähipiiristä jossa elävät, yhden minkä olen havainnut on ns. ay-asenne ,eli työnantaja on riistäjä , joka siis tarkoittaa sitä ,että töissä vain roikutaan ja odotellaan palkkapäivää. Mitään haasteita ei oteta ja vastuuta vältellään kuin ruttoa. Inistään turhista ja purraan kättä joka nämä työntekijät ruokkii eli siis toisin sanoen kirotaan "porvarillinen" työnantaja. Jokaisen pitäisi hetkeksi kokeilla esim. yrittäjyyttä, jotta tulisi selväksi, kuinka tärkeää se on sille yritykselle, että sen työntekijät ovat motivoituneita, kiinnostuneita työstään, hyvän asenteen omaavia, oma-aloitteisia ja vastuuta kantavia. Ei ne yritykset pysy pystyssä , jos siellä vain norkoillaan, juoruillaan ja odotellaan palkkapäivää. 

Joo, jokaisen yrittäjän syytä katsoa peiliin, jos työntekijät tekee huonoa jälkeä.

Minä valitsen työntekijät, ohjaan ja koulutan heidät työhön, pidän huolta, että olosuhteet ovat inhimilliset ja maksan inhimillisen palkan. Palkalla myös kannustan, eli hyvää työntekijää muistan. Kerron myös säännöllisesti miten meillä menee, eli yrityksen tärkeät asiat. Meillä kaikki tietävät, että syömme samaa leipää ja makkaraa leivän päälle tulee sitä enemmän, mitä parempaa tulosta teemme.

Kaverini on yrittäjä myös. Maksaa surkeaa palkkaa, itse valitsee väen... aina väärin, laiskoja sutkeja, jotka kyllä osaavat mielistellä. Tämä kaverini osti yritysken nimiin omaan käyttöönsä ensitöiksen hienon auton, noh ei tarvinne jatkaa, tunnette tyypin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä lusmuja vanhemmissakin, ja kaikista ärsyttävimmät tyypit on sellaisia jotka eivät enää uskalla opetella mitään uutta ja ottaa haasteita, koska pelkäävät virheitä aivan liiaksi. Nämä ihmiset myös myrkyttävät työilmapiiriä ja lyövät kapuloita kunnianhimoisempien ihmisten rattaisiin. Vaihtasin monen vanhemman nuoreen ja nälkäiseen. 

Yksi saa nuorten laiskuuteen tulle lähipiiristä jossa elävät, yhden minkä olen havainnut on ns. ay-asenne ,eli työnantaja on riistäjä , joka siis tarkoittaa sitä ,että töissä vain roikutaan ja odotellaan palkkapäivää. Mitään haasteita ei oteta ja vastuuta vältellään kuin ruttoa. Inistään turhista ja purraan kättä joka nämä työntekijät ruokkii eli siis toisin sanoen kirotaan "porvarillinen" työnantaja. Jokaisen pitäisi hetkeksi kokeilla esim. yrittäjyyttä, jotta tulisi selväksi, kuinka tärkeää se on sille yritykselle, että sen työntekijät ovat motivoituneita, kiinnostuneita työstään, hyvän asenteen omaavia, oma-aloitteisia ja vastuuta kantavia. Ei ne yritykset pysy pystyssä , jos siellä vain norkoillaan, juoruillaan ja odotellaan palkkapäivää. 

Joo, jokaisen yrittäjän syytä katsoa peiliin, jos työntekijät tekee huonoa jälkeä.

Minä valitsen työntekijät, ohjaan ja koulutan heidät työhön, pidän huolta, että olosuhteet ovat inhimilliset ja maksan inhimillisen palkan. Palkalla myös kannustan, eli hyvää työntekijää muistan. Kerron myös säännöllisesti miten meillä menee, eli yrityksen tärkeät asiat. Meillä kaikki tietävät, että syömme samaa leipää ja makkaraa leivän päälle tulee sitä enemmän, mitä parempaa tulosta teemme.

Kaverini on yrittäjä myös. Maksaa surkeaa palkkaa, itse valitsee väen... aina väärin, laiskoja sutkeja, jotka kyllä osaavat mielistellä. Tämä kaverini osti yritysken nimiin omaan käyttöönsä ensitöiksen hienon auton, noh ei tarvinne jatkaa, tunnette tyypin.

Eiks ne yleensä liisaa ne autonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin huomannut. Nuoriso ei enää halua tehdä työtä pelkän työntakia eikä rahakaan motivoi. Pitää kuulema olla työn imua ja työpaikalla vallita hyvä työilmapiiri että jaksavat motivoitua työstään. Sitten vielä tää että työn pitää olla mieleistä ja juuri itselleen räätälöityä. Myös "aloittelijanpalkka" ei nuorille kelpaa vaan vaaditaan että tu titansan pitää olla 7-12 eiroa tunnilta. Kos itse saisin päättää miin nuorille voisi maksaa vaa sen 2 euroa tunnilta ja korottaa palkkaa sen mukaan kun kokemusta karttuu ja tulee ikää.

Voi ei jos nuoret vaatii jopa 7e palkkaa tunnilta, kauhea mitä ahneutta! 

Ei kai nyt kukaan tee töitä kahden euron tuntipalkalla kun ei sillä saa edes vuokraa maksettua.

Miksi nuorten muka tarvitsee maksaa vuokraa kun suurinosa kuitenkin asuu vielä omilla vanhemmillaan. Lisäksi voivat asua kompassa, esim itse asuin opiskeluaikaan soluasunnossa niin että joka huoneessa oli naksi asukkia kerrossängyssä.

Miksi sunkaan tarvii maksaa vuokraa, kun mun nuoruudessa kaupunkiin muutettaessa mentiin piikomaan sukulaisten luo. Saatiin keittiön perälle kallistaa pää yöksi, lapsia ja lehmiä hoidettiin 04.30-01.00. Pyykit pestiin käsin ja jauhot käytiin jauhamassa itse myllyssä...

Maailma on muuttunut vuodesta nakki, pysy perässä! Nuoretkin maksaa ihan oikealla rahalla vuokraa.

"typykkä" kirjoitti:

Toivon, ettei näitä kokemuksia yleistettäisi kaikkiin saman ikäluokan tai sukupuolen ihmisiin, sillä asiahan ei näin ole. Varmasti löytyy monia nuoria, jotka ovat joko vanhempien puolipakottamina tai juuri suhteiden kautta töissä ja kiinnostus on tasoa ei ole.

Itse olen 20-vuotias nuori nainen, tehnyt alaikäisenä monta kesää parin viikon töitä ja nyt ollut noin 1,5 vuotta kaupassa töissä. Tein vuoden töitä reilu 9 euron tuntipalkalla (monien mielestä käytännössä orjatyötä) ja silti olin aina se joka jäi palkatta ylitöihin että sain hommani valmiiksi, vaihtoi lähes jokaisen pyydetyn vuoron ja oli se jolle soitettiin vapaapäivänä tulemaan töihin. Ja minähän tulin ja tein. Kysyin neuvoa ja ohjeita ihan siitä syystä, että halusin tehdä työni mahdollisimman hyvin ja olla hyödyksi, ja jotta voisin tulevaisuudessa myös auttaa muita.

Noin puolen vuoden jälkeen, 19-vuotiaana, yhä harjoittelijan palkalla, pääsin tekemään kassavastaavan töitä, johon yleensä pääsee vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Tämä oli itsellenikin osoitus siitä, että on tehnyt jotain oikein, kun esimies ja kolleegat kokivat voivansa luottaa minuun ja työpanokseeni jo siinä vaiheessa. Tähän tehtävään olisi voinut laittaa myös talosta jonkun muun, joka on siellä vuosikausia ollut. Silti siihen valittiin minut.

Joten ei, ei me kaikki olla osaamattomia ja laiskoja ja pyöritellä tukkaa ja peukaloita :).

En kyseenalaista lainkaan sinun työmoraaliasi ja toivon sinulle menestystä. Silti haluaisin nostaa tästä muutaman asian esiin, jotka koen nykytyöelämässä todella ongelmallisiksi.

Se, että sinä uhraudut työlle aivan tyystin pyyteettömästi ei tänä päivänä välttämättä palvele sinua työntekijänä. Korvauksetta ylitöiden tekeminen, vaativien töiden tekeminen ilman asianmukaista korvausta (harjoittelijanpalkalla vastaavan töitä) tai aina töihin lupautuminen ehkä omienkin menojen kustannuksella voi äkkiseltään kuulostaa jalolta, mutta se myös polkee sinun, ja laajemmin katsottuna myös muiden työntekijöiden oikeuksia. Miksi esimiehen pitäisi maksaa kenellekään asianmukaisia ylityökorvauksia, jos sinä, tai joku muu ahkera työntekijä, jää tekemään niitä pyyteettömästi ihan vain kiitospalkalla? Tai miksi pitäisi vaativaan hommaan palkata asianmukaisella palkalla työntekijä, jos sitä samaa työtä tekee joku harjoittelijanpalkalla? 

Tuttavapiirissäni on mm. ollut työntekijöitä, jotka istuvat korvauksetta iltaseitsemään asti töissä kirimässä huonosti suunniteltuja deadlineja ja ylimitoitettua työmäärää omalla kustannuksellaan --> palkkana burnout. Tai työntekijä, joka tekee jatkuvasti ylitöitä, ei milloinkaan tiedä päivän pituutta, ei kehtaa pyytää asianmukaista korvausta ylitöistä (saati valittaa siitä, onko lainmukaista olla joka Jumalan päivä ylitöissä), eikä pidä edes asianmukaisia lomia siksi, että pelkää työnantajan jäävän pulaan --> lähestyvä uupumus ja pahasti työmäärästä kärsivä perhe-elämä. Ja tämä ei vaikuta pelkästään yksilöiden työjaksamiseen, vaan myös koko työyhteisöön. Esimerkiksi eräässäkin työpaikassa ei pidetty lainkaan asianmukaisia kahvitaukoja, koska kaikki työntekijät nostivat arvoaan sillä, että tekivät koko työpäivän tauotta. Odotus itseä ja yhtä työntekijää kohtaan tarttuu ennen pitkää myös koko muuhun työyhteisöön. 

Tarkoitukseni ei ole nyt moittia ahkeria työntekijöitä, vaan pitää huoli omasta jaksamisesta ja omista oikeuksista. Nykytyöelämä on raakaa, ja ahkeruudesta ei välttämättä palkita lainkaan (esim. "ikuiset työkokeilijat", joiden ahkeruus hyödynnetään ilmaiseksi ihan vain härskiyttä). Hyvän työntekijyyden ei tarvitse tarkoittaa täydellistä uhrautumista, vaan myös tervettä itsekunnioitusta. Työn pitää hyödyttää kuitenkin loppupeleissä molempia osapuolia.

Hankala kasvattaa motivaatiota kun vanhemmat sukupolvet syö sun maksamat eläkerahat ja itse et todennäköisesti koskaan pääse eläköitymään kunniakkaasti. Tämä siis olettaen ettei aikaisempien sukupolvien jätökset mädätä maailmaa elinkelvottomaksi ennen sitä.

Tyttöjen työmotivaatio ei ole se ainoa ongelma vaan pikemminkin sellainen yleinen osaamattomuus ja kädettömyys. 

No ohhoh tuota alapeukkujen määrää aloitukseeni. Onko teidän mielestä siis normaalia viettää tuntikausia työpäivästä piirrellen vihkoon? Meikata? Laittaa hiuksia? Istua netissä/puhelimella? Jos näin on, olen tajunnut työelämän täysin väärin. Minä olen tullut tänne tekemään töitä ja vapaa-ajalla sitten teen mitä huvittaa. No, annoin tänään tästä työntekijästä palautteen esimiehelle, hän tekee minkä parhaaksi näkee. /ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pokkuroimalla vanhempien työntekijöiden kehoituksia/käskyjä vastaan

Miten pokkuroidaan vastaan? Sanotaan kohteliaasti kumartaen "arvoisa herra vanhempi työntekijä, en tee!"

Käsketään tekemään jotain ja neiti vaan kävelee tiehensä.

Näköjään useammassakin ketjussa on ihmisillä käsitteet täysin sekaisin :D Sivistyssanakirja tietää kertoa seuraavaa (ja hyvin monelle termi on tuttu muutenkin)

pokkuroida - liehakoida, hännystellä, nöyristellä, madella, mielistellä, imarrella, liehitellä, nuoleskella, kumartaa, kumarrella, kumartaa syvään, nuolla persettä, nuoleskella, mielistellä, nöyristellä.

Kirjoittaja lienee tähdännyt niskurointiin.

Vai olisikohan menneet sekaisin pokkuroida ja purnata, molemmat p-alkuisia ja taitavat molemmat esiintyä Tuntemattomassa Sotilaassa tms. samassa yhteydessä?

Itse jotenkin ymmärrän tuon pokkuroinnin sekoittamisen hevosmielikuvan kautta. Pokuhan on muuten perinteinen hevosen nimi. Pokkurointi voisi hyvin kuvata hevosen kieltäytymistä liikkumasta tai kavion maahan polkemista. Samallahan hevonen, polkiessaan kaviota, "nyökyttelee", eli pokkaa, vaikka kyse onkin jumpittelusta.

Nöyristely-merkitys pokkurointi-sanaan on tullut (vaikka laina on ruotsista) venäjän sanasta pokórnyi, 'nöyrä' (Suomen sanojen alkuperä).

Meillä n. 30v kahden lapsen äiti olevinaan niin tärkeä ja tehokas. Lähtenyt jo kaksi kertaa töistä ennen aikojaan kotiin kun työkännykän akku on loppunut. Eikö aikuinen ihminen osaa jumankauta pitää kännykän laturia mukana.

Viettää myös hyvin usein etäpäiviä, joiden sisältö on kaikille arvoitus.

Pomo alkaa jo pikkuhiljaa olla aika hiiltynyt tähän naikkoseen ja veikkaanpa, että saa pian kengän kuvan persauksiin.

En ihmettele lainkaan työmoraalin hupenemista, jos tarkastellaan lähemmin nykytyöelämää nuoren näkökulmasta: nopea valmistuminen työelämään ammattikoulupohjalta pienille palkoille, valitettavan monilla aloilla epäsäännöllisiin keikka- ja vuokratöihin, tai pahimmillaan ehkä suoraan kortistoon. Vaihtoehtoisesti pitempi koulutie, joka sekään ei takaa enää mitään, vaan voi korkeakoulutettunakin päätyä jonnekin työttömän, keikkatyöläisen ja tempputyöllistetyn välimaastoon. Nykytyöelämä on huomattavasti arvaamattomampaa, epävarmempaa, ja työttömyyskaudet ovat venyneet ja tulleet ehkä pysyvästi osaksi koko työuraa (kausityöttömyys, osa-aikatyöskentely, keikkatyöläisyys...). Nykynuori saattaa elää pitkäänkin vaihetta, jossa jo ollaan työelämässä, mutta niin hataralla otteella, ettei ansioilla saa pedattua itselleen säällistä elantoa ja toteutettua elämän pieniä ja ehkä suuriakin unelmia. 

Ja jos työnantajapuolta tarkastelee, sitoutumista työhön ja työnantajaan eivät lisänne jatkuvat YT-neuvottelut, heikennykset palkkaukseen, lomiin, työsuhde-etuihin ja henkilöstömäärään, eikä se, että sama työntekijä saattaa roikkua vuosikausia samassa yrityksessä määräaikaisuudesta toiseen vailla tietoakaan vakinaistamisesta. Sitoutuminen on vastavuoroista.

Johtuu huonosta johtajuudesta. Tulos tai ulos.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu huonosta johtajuudesta. Tulos tai ulos.

Ruotsissa saisi työstä saman palkan kuin Suomessakin, mutta siellä on lyhyemmät päivät ja pidemmät lomat. Toisin kuin täällä, Ruotsissa päätettiin lyhentää työaikoja, jolloin yritysten tulos myös parani. Suomessa kikyiltiin toiseen suuntaan eli työaikaa venytettiin ja lomia vähennettiin. Tästä huomaa miten erillainen käsitys työstä ja työmoraalista näillä kahdella maalla on.

Lääkäreillä on niin hyvät palkat että moni älykkö alkaa mieluummin lääkäriksi kuin yrittäjäksi jollain ihan muulla alalla. Jos yrityksiä ei synny, ei tule uusia työpaikkojakaan. Itsekin lääkikseen palkan ja työllisyyden takia olen pyrkinyt. Nyt työttömänä. Ei riitä ideat tai motivaatio yrittämiseen eikä pää kestäisi 8 h työpäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten naisten huono työmotivaatio johtuu hyvin pitkälle perheen, koulun ja yhteiskunnan kasvattamista naisihanteista. Jo alle kouluikäiset tytöt oppivat siihen, että kaikista tärkeintä on olla se prinsessa, joka vääntelehtii, perseilee ja keimailee peilin edessä. Kaiken pitää olla niin söpöä ja nättiä, ja kaikki perustuu ulkonäköön ja tyttönä olemiseen. Niillä eväillä ei sitten työelämässä pärjääkään. Sen sijaan pienet pojat leikkivät rehdisti, urheilevat, likaavat kätensä, liikkuvat ulkona ja ovat rehtiä ja rentoja kavereita. Näillä taidoilla pärjäävät aikuisenakin. 

:DDDD Juuh...

Joo siisti homma, jättäkää ne hommat tosiaan noille äitin ja isin kullannupuille, jotka tulee kuitenkin pääsemään johonkin suojatyöpaikkaan. On oikeasti nuoria, jotka ovat motivoituneita tekemään töitä. Älkää palkatko suhteiden kautta, kuten jo useasti sanottiinkin.