Tasoteoriasta asiallista keskustelua tähän ketjuun kiitos

Vierailija kirjoitti:

dsfasdsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trtetwer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tasoteoria pitää osittain paikkansa. Siitä on unohdettu kuitenkin luonteeseen liittyvät puolet.

Eihän ole unohdettu. Ulkonäöstä vain puhutaan eniten, koska se on ensimmäinen asia jonka toisesta ihmisestä näet ja määrittelee paljon myös sitä, kiinnostaako siihen luonteeseen tutustua alkuunkaan.

Ehkä vain jossain tinderissä. Oikeassa elämässä luonne ja käytös vaikuttavat siihen millaisena ihmisen näkee ja ulkonäköä enemmän vaikuttaa siihen haluaako toiseen tutustua vai ei.

Mistä tiedät luonteen ja käyttäytymisen, ennen kuin olet tutustunut? Ja miksi olet tutustunut? Koska ulkonäkö on ollut tarpeeksi kiinnostava.

Eikö sinulla ikinä ole ollut kaveripiiriä? Normaalit ihmiset oikeassa elämässä tutustuvat laajaan joukkoon ihmisiä miettimättä toisten ulkonäköä. Näin tapahtuu esim opiskeluaikoina. Sitten jonkun kanssa näistä jutut natsaa, ja syntyy parisuhde. Jossa ulkonäkö ei missään vaiheessa ole ollut mikään portti tutustumiseen. Edelleen suurin osa parisuhteista syntyy opiskellessa/töissä/harrastuksissa. Vähemmistö ihmisistä hakee kumppania baareista/netistä, missä ulkonäkö korostuu. Tämä on ihan tutkittu asia.

Eipäs nyt sotketa parinhakua ja muuta tutustumista keskenään. Eihän sillä tietenkään ole väliä, miltä kaverit näyttävät ulkoisesti, mutta kyllä meistä jokaisella on seurustelukumppanille olemassa joku minimivaatimus. Se ei tarkoita että pitäisi olla ysiä tai kymppiä, mutta ihan turha jeesustella ettei siinä olisi ulkonäöllä MITÄÄN merkitystä. Kyllä minä ainakin opiskelupiireistä olen heti ensisilmäyksellä tiennyt, voisinko kuvitella jonkun seurustelukumppaniksi vai en. Tutustuminen ei ole siihen suuria heittoja tehnyt.

rtyrtye kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dsfasdsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trtetwer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tasoteoria pitää osittain paikkansa. Siitä on unohdettu kuitenkin luonteeseen liittyvät puolet.

Eihän ole unohdettu. Ulkonäöstä vain puhutaan eniten, koska se on ensimmäinen asia jonka toisesta ihmisestä näet ja määrittelee paljon myös sitä, kiinnostaako siihen luonteeseen tutustua alkuunkaan.

Ehkä vain jossain tinderissä. Oikeassa elämässä luonne ja käytös vaikuttavat siihen millaisena ihmisen näkee ja ulkonäköä enemmän vaikuttaa siihen haluaako toiseen tutustua vai ei.

Mistä tiedät luonteen ja käyttäytymisen, ennen kuin olet tutustunut? Ja miksi olet tutustunut? Koska ulkonäkö on ollut tarpeeksi kiinnostava.

Eikö sinulla ikinä ole ollut kaveripiiriä? Normaalit ihmiset oikeassa elämässä tutustuvat laajaan joukkoon ihmisiä miettimättä toisten ulkonäköä. Näin tapahtuu esim opiskeluaikoina. Sitten jonkun kanssa näistä jutut natsaa, ja syntyy parisuhde. Jossa ulkonäkö ei missään vaiheessa ole ollut mikään portti tutustumiseen. Edelleen suurin osa parisuhteista syntyy opiskellessa/töissä/harrastuksissa. Vähemmistö ihmisistä hakee kumppania baareista/netistä, missä ulkonäkö korostuu. Tämä on ihan tutkittu asia.

Eipäs nyt sotketa parinhakua ja muuta tutustumista keskenään. Eihän sillä tietenkään ole väliä, miltä kaverit näyttävät ulkoisesti, mutta kyllä meistä jokaisella on seurustelukumppanille olemassa joku minimivaatimus. Se ei tarkoita että pitäisi olla ysiä tai kymppiä, mutta ihan turha jeesustella ettei siinä olisi ulkonäöllä MITÄÄN merkitystä. Kyllä minä ainakin opiskelupiireistä olen heti ensisilmäyksellä tiennyt, voisinko kuvitella jonkun seurustelukumppaniksi vai en. Tutustuminen ei ole siihen suuria heittoja tehnyt.

Näin.

Ja vaikka heittoja tulisikin, palstalle on linkattu se tutkimus jonka mukaan naiset rankkaa 80% miehistä keskitason alapuolelle.

Eli kun nainen sanoo "mies ei ollut kummoisen näköinen, mutta ihastun luonteeseen" tai "kaikki kaverit sanoo että saisin paremmankin"...todellisuudessa mies oli ulkonäöllisesti vähintään samaa tasoa.

Vierailija kirjoitti:

dsfasdsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trtetwer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tasoteoria pitää osittain paikkansa. Siitä on unohdettu kuitenkin luonteeseen liittyvät puolet.

Eihän ole unohdettu. Ulkonäöstä vain puhutaan eniten, koska se on ensimmäinen asia jonka toisesta ihmisestä näet ja määrittelee paljon myös sitä, kiinnostaako siihen luonteeseen tutustua alkuunkaan.

Ehkä vain jossain tinderissä. Oikeassa elämässä luonne ja käytös vaikuttavat siihen millaisena ihmisen näkee ja ulkonäköä enemmän vaikuttaa siihen haluaako toiseen tutustua vai ei.

Mistä tiedät luonteen ja käyttäytymisen, ennen kuin olet tutustunut? Ja miksi olet tutustunut? Koska ulkonäkö on ollut tarpeeksi kiinnostava.

Vaimooni tutustuin työpaikalla, en siksi että ulkonäkö oli tarpeeksi kiinnostava vaan siksi että teimme töitä yhdessä. Yhteen exääni tutustuin ylioppilaskunnan puuhasteluiden lomassa. Toiseen harrastusporukassa. Ensimmäinen pidempi suhteeni parikymppisenä kyllä alkoi niin että kiinnostuin ennestään tuntemattoman tytön ulkonäöstä ja pyysin treffeille. Sinulla on todella rajoittunut käsitys siitä miksi, missä ja miten ihmiset tutustuvat.

No olihan se tarpeeksi kiinnostava että se ei tullut esteeksi rakastumiselle. Ei ehkä se ensimmäinen impulssi joka veti puoleensa, mutta tarpeeksi hyvä että vaimon hänestä teit.

Ymmärrän kyllä täysin, miten ihmiset tutustuvat mutta se ei vaikuta millään tavalla siihen, että instamimmit eivät raahaa puliukkoja kotiinsa vaikka sattuisivat pyörimään samalla kujalla.

tehtäväteille kirjoitti:

dfgsdsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden näitä keskusteluja seuranneena olen tähän mennessä ymmärtänyt tasoteorian olevan näin informatiivinen:

Miehet, jotka eivät saa naisia, ovat alemman tason miehiä. Alemman tason miehet eivät saa naisia.

Aina silloin tällöin joku älypää-teoreetikko vieläpä ihmettelee, että "Miten tällainen alemman tason mies voisi saada naisen". No, ei mitenkään, jos kerran ihan itse olette luoneet teorian ja määritelmän, jonka mukaan alemman tason mies on mies, joka ei saa naista.

Koeta tältä pohjalta sitten käydä aikuisten ihmisten asiallista keskustelua.

Alemman tason miehet saavat omantasoisiaan naisia, mutta ongelma tuntuu olevan että se on heistä suuri vääryys ja sitä ei voi hyväskyä.

Hannu Hunksi ja Hanna Hottis seurustelevat

Tiina Tavis ei halua vielä vakiintua, kun Hannun ja Hannan suhde on katkolla, Hannu käy painamassa Tiinaa.

Teppo Tavis haluaisi tyttöystävän, mutta Hannalle hän ei ole riittävän komea eikä Tiina halua vielä vakiintua. Seksiä Tiina saa Hannulta, joten miksi koskea Hannuun.

Sanna Seinäruusu haluaisi seurustella, mutta Sami Seinäruusu ei häntä kiinnosta vaan hän haluaisi Teppo Taviksen.

Kuka on kenenkin kanssa samaa tasoa?

Kysymyksiä: 

1. Kenen kanssa se Hanna harrastaa seksiä tai seurustelee, kun Hannu käy painamassa Tiinaa? 

2: Miten pitkään se Tiina ja Hanna sitten aikovat odottaa, että saavat Hannun parisuhteeseen?

3. Lähteekö se Hannu edes enää kenenkään kanssa parisuhteeseen?

4. Jos Hannu ei halua enää parisuhdetta, kenen kanssa Hanna menee parisuhteeseen? 

5. Jos Hannu lähtee vielä parisuhteeseen Hannan kanssa, ei kai Tiina enää jää odottamaan vaan etsii jonkun muun? Kun ei enää saa Hannulta seksiäkään. 

6. Kenen kanssa Tiina sitten lähtee parisuhteeseen, kun Hannua ei saanut? 

7. Miksi Hannan ja Hannun suhde ylipäätään oli katkolla ja miksi Hannu otti Tiinan mukaan kuvioihin, eikä esim Heidi Hottista? 

Vierailija kirjoitti:

fhdfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ertwerert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo teoria menee pieleen siinä, että ensin se olettaa, että miehet haluavat seksiä mahdollisimman monelta naiselta, mutta sitten se yhtäkkiä olettaakin, että miehet ovat heti valmiita parisuhteeseen, kun vain tarpeeksi hyvännäköinen nainen löytyy. 

Tasoteoria ei ota kantaa siihen, kuinka monelta naiselta mies haluaa seksiä, vaan kuinka monelta naiselta hänellä on mahdollista saada sitä.

Ja kyllä, ne tasokkaimmatkin miehet yleensä jossain vaiheessa pysähtyvät, kun ovat tarpeekseen paneskelleet ja löytävät tarpeeksi korskean kaunottaren itselleen. Jotkut eivät välttämättä toki koskaan, koska irtokarkkikaupassa riittää valikoimaa.

Minulla on mies joka on paneskellut hyvin paljon ympäriinsä. Sitten tapasi minut. Olenko siis korskea kaunotar?

Todennäköisesti. Sinussa oli tarpeeksi monta tasoa tarpeeksi korkealla. Olettaen että miehesi on tosiaan uskollinen.

Mitä nämä tasot voisivat olla? Ovatko ne pelkkää ulkonäköä? Olin mt-ongelmainen köyhä yh. Jos tasot perustuvat pelkään statukseen ja ulkonäköön niin olenko minä sitten superhottis että pystyin noita muita asioita kompensoimaan?

Ne olisi kaikkein todennäköisin selitys. Tai sitten miehet ovat olleet omaa tasoasi, niinhän se homma toimii.

muistelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksinkertaisuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tttttttttt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaansinulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tttttttttt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

therealpanomikko kirjoitti:

Sama mielipide kuin yllä.

Jos mä mietin mitä yhteisiä piirteitä mun tuntemissani panomikoissa on, niin kappas vaan kaikki ovat miehiä joilta löytyy reippaasti yleisesti naisten arvostamia ominaisuuksia.

Alkaa tulemaan semmoinen fiilis että kun naiset sanoo "mä en koska pelimiehiin" niin sillä ei tarkoiteta oikeita panomikkoja vaan niitä limaisia pikkutakkispedejä jotka ei saa muiltakaan.

Oikeat panomikot on niitä tavallisia miehiä joiden kanssa asiat vain tapahtui...

Taidampa kertoa minäkin tosielämän tarinan panomikosta. En kerro liikaa yksityiskohtia, ettei kukaan tunnista.

Olen tuntenut tämän panomikon jo 10 vuotta. Hänellä on satoja panoja taustalla, en siis ole yksi näistä. Nykyään panomikko on pitkässä parisuhteessa, tekee töitä ja kasvattaa lapsiaan. Panomikon ja hänen vaimonsa tuntien heidän suhteensa on todella hirveä, se ei ole onnellista päivää nähnytkään. Panomikko sitäpaitsi yhä edelleen panee kaikkea mikä liikkuu. Mitään rakkautta ja sitoutumista tuossa suhteessa ei ole. Vaimo pysyttelee suhteessa lasten vuoksi, itkee ja kärsii. Suhde alkoi alunperinkin vaimon perhehaaveiden vuoksi ja koska panomikko suostui tähän sekä perheen elättämiseen. Suhde, perhe-elämä, kaikki pelkkää kulissia. Kulissien takana rakkaudeton perhehelvetti.

Tuo panomikko oli jo ennen parisuhdettaan todella sosiaalinen bilehile ja supliikki mies. Tämä ei tarkoita, että hän olisi suosittu. Häntä pidettiin ja pidetään yhä todella inhottavana ja persoonallisuushäiriöisenä tapauksena. Ihan miesten ja naisten keskuudessa. Kukaan ei arvosta häntä ihmisenä, vaan hänen selän takanaan hänelle naureskellaan ja häntä säälitään.

Ja silti mies sai heittämällä naisen parisuhteeseen, ja vaimo pysyy suhteessa vaikka mies pettää.

Kukaan ei ole väittänytkään että panomikot päätyisivät onnellisiin parisuhteisiin. Pointti on että parisuhteet eivät ole onnellisia siksi koska panomikot eivät osaa sitoutua. Se on eri asia kuin väite että panomikot olisivat helppoja hoitoja jotka jäävät ilman parisuhdetta, vaikka jossain vaiheessa sellaisen haluavaisivatkin.

Yhäkin, on kannattavampaa olla panomikko kuin yksi niistä miehistä jotka katselevat hupia sivusta 28-vuotiaiksi asti.

Eli sun mielestä olisi kannattavaa olla onnettomassa suhteessa ihmisen kanssa jota et rakasta ja joka ei rakasta sua ja joka pysyy kanssasi ainoastaan rahan ja yhteisten lasten kanssa? Jos toi on sun elämäntavoite, niin onnee hei sulle!

Missaat pointin.

Kannattaa pyrkiä panomikoksi, koska panomikolla on mahdollisuudet parisuhteeseen ja seksin saantiin sinkkuna.

Ei tarkoita sitä että kannattaa pyrkiä persoonallisuushäiriöiseksi.

 

Juu, ymmärrän: seksiä ja parisuhde pitäs saada. Pitää saada syödä kakku ja pitää se. Mutta kysymys onkin: minkälaisen naisen kanssa saat panojen jälkeen parisuhteeseen? Min-kä-lai-sen?

Esim. minun kaltaistani et saisi. Kävelisin surutta "onneni" ohi.

Mä en ymmärrä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Mä olen elänyt koko elämäni niin, että pyrin olemaan paras mahdollinen versio itsestäni. En ole täydellinen, mutta mua kuvaillaan sanoilla kaunis, mukava ja fiksu. Sekä miehet että naiset. Mä haluan olla miehelleni paras mahdollinen nainen. Olen aina panostanut siihen, että jos haluan tasoa, mun pitää itsekin olla tasokas. Kun halusin löytää rakkauden, tiesin ettei mun kannata jaella yhdelle sun toiselle. Tiesin, että jos haluan jotain hyvää ja onnistunuta elämääni ihmissuhteen muodossa, mun pitää panostaa. En halunnut sekundaa, joten viitsinyt itse olla sekundaa. En koskaan halunnut suhdetta, johon pitäisi tyytyä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos haluat tasokkaan naisen ja onnellisen parisuhteen, sitä on todella vaikea, ellei mahdotonta,  tuollaisella panomikkotaustalla saada?

Joo, voit kyllä saada parisuhteen. Jos parisuhde on itseisarvo, eli tärkeintä on että on parisuhde jonkun kanssa, ei se minkälainen parisuhde tai minkälaisen naisen kanssa.

Parisuhde on yleensä ihmisen elämän tärkein suhde. Sen vaikutus sun perusonnellisuuteen on suurempi kuin minkään muun tekijän sun elämässä: raha, menestys, valta, seksi... mikään ei vaikuta sun hyvinvointiin niin paljon kuin se, minkälasen kumppanin onnistut saamaan verkkoosi ja pysymään siinä. Elämä on ihmissuhteita, kaikki muu on pelkkiä yksityiskohtia.

Tämän vuoksi en mitenkään voi ymmärtää tuota logiikkaa, ettei millään ole mitään väliä, paneskellaan ja sit kun on paneskeltu tarpeeksi, otetaan vaan joku jolle kelpaa. Miksi pissiä omaan nilkkaan tuollaisella asenteella?

Ehkä sen vuoksi myös alfamiehet menestyvät niin hyvin sekä elämässään että parisuhteessaan: eivät kulje ympäriinsä matelija-aivojensa käskyttäminä, vaan omaavat itsehillintää ja suunnitelmallisuutta. Puhumattakaan pitkäjänteisyydestä ja yhteen ihmiseen panostamisesta.

Monet tavismiehet joutuvat valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta:

- odota kunnes olet 25+

- kosi seinäruusua ja toivo parasta

- ala pelimieheksi, jolloin kaatokokemus edes osittain kompensoi puutteita geneettisissä ominaisuuksissa

Ja tämähän ei poissulje pyrkimystä hankkia rahaa ja statusta, tai kehittyä muilla osa-alueilla.

 

Eli miten se tasoteoria nyt menikään? Ihmisen taso riippuu siitä, kuinka viehättävänä vastakkaisen sukupuolen edustajat hänet yleisesti ottaen näkevät? Eli tällöinhän "monen tavismiehen" tasoinen nainen on juurikin se, mitä sinä nimität seinäruusuksi. Jos sinä tai "moni tavismies" haluaa itseään tasokkaamman naisen eikä sitä oman tasoistaan seinäruusua, niin eikö ongelma ole näiden miesten itse tekemä?

Minä olen keski-ikäinen nainen, ikäni kuulunut seinäruusukategoriaan. Minulla on ollut onnea ja olen löytänyt useammankin hyvän tavismiehen, joka on osannut arvostaa minua sellaisena kuin olen. En toki itsekään ole koskaan pitänyt näitä miehiä ollenkaan komeita veljiään huonompina. Monin paikoin homma on mennyt ihan päinvastoin.

Mutta jatkakaa te "tavalliset miehet" kaikessa rauhassa tasoistenne seinäruusujen halveksintaa. Itsellenne te siinä eniten hallaa teette.

Eiköhän tavismiehen kanssa samaa tasoa ole tavisnainen eikä seinäruusu???

Ykskakkosen pointti taisi olla että nuorena aika moni tavisnainen mieluummin "pitää hauskaa" niiden alfojen kanssa kuin sitoutuu oman tasoiseen mieheen.

Mutta millä perusteella mies, joka ei ole yleisesti ottaen viehättävä tavisnaisten mielestä, olisi kuitenkin itse tavis? Eikö mies ole silloin itsekin seinäruusu, jos voi saada vain seinäruusuja?

Et oikein ymmärtänyt kontekstia. Väännän sen sulle rautalangasta.

On huippunaiset ja huippumiehet.

On tavisnaiset ja tavismiehet.

On seinäruusunaiset ja, no, seinäruusumiehet.

Jos osa nuorista tavisnaisista ei halua vielä vakiintua, niin ne naiset saa panoja ja hauskanpitoa huippumiehiltä. Niitä vastaaville tavismiehille ei sit löydy tyttöystäviä.

Ootko tosissasi sitä mieltä että koska joku komistus suostuu jyystämään tavisnaista yhden yön, niin tavismiehen pitäis hyväksyä että hänen tasoaan seurustelussa on seinäruusu eikä tavisnainen?

Tässä puhutaan nyt ikävuosista about 17-25. Kyllä tavismiehet sen jälkeen alkaa kiinnostamaan tavisnaisia.

 

Miksi vakiintumishaluiset nuoret miehet haluavat juuri niitä vakiintumishaluttomia nuoria naisia? Mihin se suuri vakiintumishaluisten nuorten naisten joukko unohtuu aina näissä keskusteluissa ja keiden kanssa nämä nuoret naiset sitten seurustelevat jollei juurikin vakiintumishaluisten nuorten miesten kanssa?

Reaalitodellisuudessahan tavismiehet ja tavisnaiset pariutuvat keskenään myös nuorena. Se jollei millään onnistu löytämään tasoistaan kumppania kertoo, ainakin tasoteorian mukaan siitä, että olet arvioinut oman tasosi väärin tai vaihtoehtoisesti kelpuutat vain itseäsi tasokkaampia etkä sen vuoksi kumppania saa. Näinhän tasoteoreetikot itse sanovat joka ikinen kerta kun joku nainen valittaa miten ei löydä kumppania. Se on aina naisen oma vika. Hän ei vaan huoli tasoistaan miestä.

Mitä muistelen omia opiskeluaikoja niin meillä oli iso joukko ihan ok miehiä jotka sai katsella hauskanpitoa sivusta kun miesten kärkikaarti pyöritti monia naisia. Myöhemmin nämä miehet sitten pariutui ihan vastaavien naisten kanssa kuin ne joille he oli pelkkää ilmaa nuorempina.

Nykyaikana miehet tuntuu hiffaavan tämän kuvion jo nuorempina, netin ansiosta ehkä. Mun kaverit pysyi toiveikkaina, nyt saman ikäiset tietää miten homma toimii.

Kyllä tuossa mun mielestä on perää että seksi ja "kevytsuhteet" sekottaa pakan. Ehkä sen tavisnaisen markkina-arvo kevytsuhteissa sitten on huippunainen, en oo varma miten teoreetikot asian tulkitsee.

Opiskeluaikana tuttavapiirisi miehiä siis kiinnosti lähinnä pitää hauskaa ja pyöritellä monia naisia, ja kuten yleensä käy, kävi myös teidän kohdallanne: eli ne huippumiehet onnistuivat tässä paljon paremminkuin tavalliset miehet.

No sitten opiskelujen jälkeen kun p*llukarusellin pyörittämisestä kiinnostuneet pojanklopit olivat aikuistuneet, he yllättäen löysivät tasoisensa kumppanit. Onko tuo nyt ihme etteivät aiemmin löytäneet kun eivät selvästi sitoutumisesta edes kiinnostuneita aiemmin olleet. Silläkin aikaa kun nämä tavisnuorukaiset ovat keskittyneet kadehtimaan alfojen suosiota ja haikailemaan juuri niistä alfojen panopuista, ovat heidän tulevat vaimonsa eläneet elämäänsä ja keskittyneet mieluummin kaltaisiinsa miehiin kuin näihin wannabe-pelimiehiin. Wannabe-pelimiehet ja tavistytöt löysivät toisensa vasta sitten kun heillä oli yhteiset intressit ja toiveet toistensa suhteen, eli se parisuhde, ei ympäriinsä paneskelu.

Mikä tässä nyt on kauhean väärin ja outoa?

Vierailija kirjoitti:

werwqerqwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtwetrwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taso on aina subjektiivista. Hyvännäköisyys on makuasia ja ominaisuuksien yhteensopivuus riippuu, no, molempien ominaisuuksista. Mielestäni tuo mainittu samanlaisuus-erilaisuus -teoria kuulostaa paljon tasoteoriaa pätevämmältä.

Olen itse ollut parisuhteessa lyhyen, ruman, huonoihoisen, hilseilevän, lihavan, kouluttamattoman, työttömän, yksinkertaisen ja ilkeän miehen kanssa koko nuoruuteni. Olin itse tavoiteltu, menevä, nätti, hyvä koulussa, ahkera, paljon sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Jostain syystä erehdyin humalassa säätämään tämän lukiossa kokoamani kaveriporukan rumiluksen kanssa ja meistä tuli pari vähän kuin vahingossa. Porukassa hengatessa totuimme toisiimme ja asuimme lopulta yhdessä vuosikaudet, vaikka emme olleet toisistamme niin kovin kiinnostuneita edes. Toisin sanoen: tyydyimme toisiimme.

Menimme sitten minne tahansa, ihmiset olivat ällistyneitä, että miten mies oli saanut minunlaiseni naisen (en tarkoita kehua tällä, on oikeasti tosi tarina ja todella sanottua). Mies itse ei kuitenkaan pitänyt minua yhtään minkäänlaisena saaliina. Ei ikinä kehunut mistään, arvosteli vain ja vertaili muihin naisiin. Kun vihdoin erosimme, mies löysi jostain lähikuppilasta itselleen lihavan, tatuoidun, kouluttamattoman, työttömän, huumeriippuvaisen naisen ja kertoi ylpeänä, että nyt on vihdoin täydellinen nainen. Hän oikeasti näkee tuon naisen paljon minua kauniimpana ja tasokkaampana (on monesti siis itse sanonut näin, niin minulle kuin tuttavapiirillemme), vaikka yleinen mielipide on aivan eri mieltä. Rautalanka: *hänelle* tuo nainen on minua tasokkaampi.

Itse taas tapasin harrastuksen parissa ihmisen, jonka kanssa jutellessa klikkasimme välittömästi. En välttämättä ulkomuodon perusteella olisi kiinnittänyt häneen jossain kadulla mitään huomiota, koska on tyylillisesti niin erilainen kuin klassisesta pitävä minä, mutta meillä on toistemme mielet. Ollaan ihan ”samalla tasolla”, niin tyhmältä kuin kuulostaakin edes sanoa tällaista - hierarkiathan kulkee ihan aina sekä pysty- että vaakatasossa. Erilaisuus voi olla samanarvoista.

Pitkä juttu, anteeksi! Mutta pointtina: Ainoa todella merkitsevä asia on yhteensopivuus ja se, että viihtyy yhdessä. Kunkin henkilökohtainen taso on siis täysin vastapuolen silmissä ja päätäntävallassa. Vain täydellisen yksinkertainen ihminen, jota pelkkä sokea vietti vie ja joka vasta haaveilee poimuttuneista aivoista, voi väittää toisin. Lisäksi tuossa teoriassa unohdetaan tunnepuoli kokonaan - ihmiset ihastuvat pääasiassa mielikuviin, joita liittävät toiseen ihmiseen. Toki tätä ei ymmärrä ihminen, joka ei ole koskaan rakastunut tai edes ihastunut.

Et kai oikeasti luule, että mies koskaan sanoisi ääneen että eihän tämä uusi emäntä ole yhtä hyvännäköinen ja tasokas kuin vanha? Hän on luultavasti vain nyt varmempi itsestään, kun tietää että on oikealla tasollaan eikä tarvitse pelätä naisen menettämistä. Sinun kanssasi ollessaan hän on ollut koko ajan tietoinen siitä, että olet hänen tasonsa yläpuolella, ei ihmekään että hän on kohellut sinua huonosti epävarmuudessaan. Kerroit itsekin, että teistä tuli pari ihan vahingossa ettekä koskaan kiinnittyneet kunnolla toisiinne. Sitä se tasoero teettää. Omalla tasolla ollessa homma toimii aina paremmin ja suhde on tasapainossa, eikä ole jatkuvaa epätasapainoa jossa toisella on kaikki kortit kädessä.

Näkeehän näitä paljon toisinpäin, naisia jotka roikkuvat jossain komistuksessa ja alistuvat täysin, hukkaavat itsensä ja antavat toisen kohdella huonosti kun tietävät, että oikeasti ei ihan rahkeet riittäisi tällaisen mieheen mutta haluan pitää kiinni kun olen sellaisen jotenkin saanut koukkuun.

Tässäkin lasket tasoon pelkästään sen ulkonäön. Helppohan tuollainen k*sipää on saada koukkuun ja kyllähän tuollaiseen riittää rahkeet kenellä tahansa, oli miten komea tahansa. Ei kai tuollaista oikeasti tasokas nainen sitten kelpuuttaisikaan, joten sen alempitasoisen rahkeet riittää ihan mainiosti. 

Juuri tämä on näiden tasoteoreetikkojen ongelma, että katsotaan vain ulkonäköä, mutta sitten huonoa kohtelua ei lasketa ollenkaan. Tuossakin tapauksessa tasot ovat kohdanneet, mutta silti jaksetaan nillittää, kun nainen otti liian tasokaan miehen. 

Helppo saada itseä selvästi paremmannäköinen ihminen koukkuun? Ei nyt oikein mene läpi. Seksillä ja olemalla mahdollisimman mukautuva nainen voi siinä onnistua väliaikaisesti ja siitä tässä on jo puhuttukin. Mutta sitten kun se komistus löytää sen itselleen riittävän naisen nini se kohteleekin sitä hyvin, koska haluaa pitää sen. Eli liian iso tasoero aiheuttaa aina ongelmia.

Nuorilla ihmisillä se ulkonäkö on varsinkin erityisen tärkeää ja enemmän tuota nuorilla naisilla näkeekin. Onneksi varttuneemmilla vähän vähemmän, mutta sielläkin joskus. 

Eli taas puhut pelkästä ulkonäöstä tason yhteydessä. Vai väitätkö ihan tosissasi, että totaalinen k*sipää muuttuu kauniin naisen kohdalla mukavaksi? Melkoista tuubaa nyt suollat. Kyllä ne k*sipäät ovat k*sipäivä, vaikka olisi miten kaunis nainen. Ajattelepas vaikka Tauskia. Hyvännäköinen mies, mutta täysi k*sipää. Kauniita naisia on riittänyt, mutta jokaista on pitänyt vähän "ojentaa". Siksi hänen tasonsa on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. 

No onhan kusipäät sitten erikseen, se on selvä. Mutta Tauskistakin näkee sen että kun pärstätaso on riittävä niin kaunottaria riittää kusipäisyydestä huolimatta. Yksi lähtee niin toinen tulee. Ulkonäkö on tasoista tärkeimpiä.

Vierailija kirjoitti:

dfgsddfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bile-Dani on hyvä esimerkki siitä mitä paskaa tasoteoria on ja miten surkeasti sovellettavissa todellisuuteen. Pitkään Dani oli täällä kaikkien miesasiamiesten jumala ja suuren kateuden kohde. Päivästä toiseen länkytettiin naisille biledanin haluamisesta. Sitten tuli TIS ja yhtäkkiä Dani olikin luuseri beta-aisuri. Että näin.

Joo. Mitään tasoja ei ole. Pitkä ja komea astronautti ja työtön ruma hitsari Kainuusta ovat samalla viivalla.

eihän tuossa niin sanottu. Pointtihan on se, että se taso on lopulta niin häilyvä, eikä tosiaankaan määräydy minkään geeniloton tuloksena, joten on ihan turha ulista väärän mallisista päistä ja leuoista. 

No ei tuota pointtia kyllä millään Bile-Danilla todisteta. Millä tavalla taso on häilyvä? 185 cm ja 165 cm mies ovat yhtä haluttuja?

Molemman mittaiset miehet pääsevät parisuhteeseen, jos on muuten palikat kunnossa. Lyhemmällä on ehkä vähemmän valinnanvaraa, mutta sillä ei normaaleille ihmisille ole niin suurta merkitystä, sillä yksikin sopivasti ihana riittää.

Eri asia sitten, jos tavoitteena on saada piparia mahdollisimman monilta eri naisilta, kuten näillä tasoteoreetikoilla tuntuu olevan. 

Kyllä sillä oikeasti on paljonkin merkitystä, kun lyhyempi miehistä ei pääse edes tutustumaan yhtä moneen naiseen kuin pidempi. Ja täysin geeneistä johtuvista syistä. Ja tällä on toki paljon pmerkitystä myös itsetunnon suhteen, mikä laskee hänen markkina-arvoaan entisestään. Jos sinulle tärkeintä on vain "päästä parisuhteeseen" kumppanista sen enempiä välittämättä, niin se on sitten sinun käsityksesi asiasta.

Etkö sinä tutustu kehenkään naiseen kuin seksi/parisuhdemielessä vai miksi oletat, että naisilla on jokin pituusraja, kenen kanssa esimerkiksi töissä tai harrastuksissa juttelevat? 

Sen lihavoimasi kohdan sijaan lue koko virke äläkä irrota sanoja kontekstista. Siinä vastaukseni.

Kyllä minä luin koko viestin, mutta tuo oli ainoa kohta, jota en ymmärtänyt ja sitä ei kyllä mitenkään selitetty muualla kommentissa. Jotta muu kommenttisi olisi järkevä, tuo yksi kohta vaatisi hieman perusteluja. 

Moni nainen ei halua edes tutustua mieheen, mikäli hän on liian lyhyt. Tinderissäkin swaipataan vasuriin nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Ja vaikka naiseen pääsisikin jotain muuta kautta tutustumaan, nini moni nainen sanoo, ettei yksinkertaisesti voi olla lyhyen miehen kanssa, koska eivät tunne itseään naiselliseksi + klassinen läppä korkokengistä.

Eli naisiin tutustuminen tapahtuu sinulla aina seksi tai parisuhde edellä? Et koe tarpeelliseksi tutustua naisiin, ellei siitä seuraa jompaakumpaa edellä mainituista?

Ei se kuule ole pituutesti, joka mättää. Se on tuo asenteesi, että nainen on tutustumisen arvoinen vain, jos hänestä on mahdollista saada jotain irti.

Lässyn lässyn. Et sinäkään tutustu miehiin ihan vain huviksesi. Eikä tuossa ole mitään järkeä, siis että nainen ei kiinnostuisi miehestä kumppanina sen takia, että mies oli kiinnostunut naisesta vain kumppanina? Eikö se ole suurin mahdollinen imartelu toiselle? Toisaalta, mistä nainen edes tietäisi miehen motivaatiota, jos te kerran kuvittelette että miehet ja naiset tutustuvat toisiinsa ihan muuten vaan ilman erityistä syytä? Sitä paitsi se ei ole nyt olennaista edes tässä keskustelussa, kun puhutaan nimenomaan pariutumisesta ja deittisovelluksistakin. 

Elämäntapatyöttömän hikikomerossa on varmaankin vaikea hahmottaa sitä että tavalliset ihmiset tutustuu uusiin ihmisiin koko ajan työn ja harrastusten ja ystävien kautta.

Niin? Mitä sitten?

dfsgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ertwertwert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

retrwert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Bill Cosbylla on rahaa ja kuuluisuutta, aika harva naisista haluaisi olla hänen kanssaan.

Vaikka McCaulay Culkinilla on rahaa ja kuuluisuutta, aika harva nainen haluaisi olla hänen kanssaan.

Nykyään jopa Johnny Depp on todettu huonoksi.

Donald Trump on rahakas ja kuuluisa mies, jolla on paljon valtaa, mutta eipä häntäkään kaikki naiset halua.

Aika harva naisista haluaa sitä Pohjois-Korean johtajaakaan.

Eikö nimenomaan raha ja kuuluisuus nostanut miesten statusta? Eikö kaikkien pitänyt haluta heitä?

Ja eikö naisilla nimenomaan osaaminen ja ylipaino laske tasoa? Joten Adelea ei kukaan mies voisi haluta?

Niin, oman tasonsa voi kyllä tuhota kun tarpeeksi pervoilee tai käyttäytyy huonosti ihmisiä kohtaan. Eipä silti, kyllä noille kaikille edelleen riittää ihmisiä, jotka olisivat valmiita olemaan heidän kanssaan rahan tai statuksen takia. Jopa murhaajat saavat kosintakirjeitä vankilaan. Pohjois-Korean johtajan tilanne on aika ainutlaatuinen, kaveri on diktaattori joka voi päättää toisten elämästä ja kuolemasta. Ilman sitä valtaa ja varallisuutta tuollainen tavallisen näköinen rasvapallo ei juuri naisia saisi.

Naisilla osaaminen ei laske tasoa, se vaan ei juurikaan nosta sitä. Ylipaino laskee sitä, mutta ei Adele ainakaan minun mielestäni mikään turboläski ole ja on muuten ihan viehättävä.

No niin. Eli vaikka näilläkin on taso tuhoutunut, ottajia riittää. Missä siis ongelma? 

Ei missään, miten niin? Statuksella voi paikata mainetta, senhän se vain kertoo. Trumpin maineella ja ulkonöllä oleva varastomies saisi olla aika lailla itsekseen.

Sen varastomiehen tarvitsee vain olla vähemmän öykkärik*sipää kuin Trumpin. Niin, onhan se tietysti joillekin täysin mahdotonta. 

Mutta tulimme nyt siis yhteisesti siihen johtopäätökseen, että omaa tasoaan voi kompensoida ja ilman ei jää kuin todella marginaalinen porukka. Ihanaa, kun vihdoinkin tämä meni perille. 

Kyllä kyllä, suurin osa meistä löytää vastakappaleen tasojemme mukaisesti. Suhteellisen pieni osa jää kokonaan ulkopuolelle, mikä on todiste siitä että tasoissa on tietty kova pohja, jonka alle jäämällä on kokonaan ulkona pariutumispelistä.

No niin. Sano tämä sitten noille hypergamiajankuttajakavereillesikin. 

Vierailija kirjoitti:

dfgsddfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bile-Dani on hyvä esimerkki siitä mitä paskaa tasoteoria on ja miten surkeasti sovellettavissa todellisuuteen. Pitkään Dani oli täällä kaikkien miesasiamiesten jumala ja suuren kateuden kohde. Päivästä toiseen länkytettiin naisille biledanin haluamisesta. Sitten tuli TIS ja yhtäkkiä Dani olikin luuseri beta-aisuri. Että näin.

Joo. Mitään tasoja ei ole. Pitkä ja komea astronautti ja työtön ruma hitsari Kainuusta ovat samalla viivalla.

eihän tuossa niin sanottu. Pointtihan on se, että se taso on lopulta niin häilyvä, eikä tosiaankaan määräydy minkään geeniloton tuloksena, joten on ihan turha ulista väärän mallisista päistä ja leuoista. 

No ei tuota pointtia kyllä millään Bile-Danilla todisteta. Millä tavalla taso on häilyvä? 185 cm ja 165 cm mies ovat yhtä haluttuja?

Molemman mittaiset miehet pääsevät parisuhteeseen, jos on muuten palikat kunnossa. Lyhemmällä on ehkä vähemmän valinnanvaraa, mutta sillä ei normaaleille ihmisille ole niin suurta merkitystä, sillä yksikin sopivasti ihana riittää.

Eri asia sitten, jos tavoitteena on saada piparia mahdollisimman monilta eri naisilta, kuten näillä tasoteoreetikoilla tuntuu olevan. 

Kyllä sillä oikeasti on paljonkin merkitystä, kun lyhyempi miehistä ei pääse edes tutustumaan yhtä moneen naiseen kuin pidempi. Ja täysin geeneistä johtuvista syistä. Ja tällä on toki paljon pmerkitystä myös itsetunnon suhteen, mikä laskee hänen markkina-arvoaan entisestään. Jos sinulle tärkeintä on vain "päästä parisuhteeseen" kumppanista sen enempiä välittämättä, niin se on sitten sinun käsityksesi asiasta.

Etkö sinä tutustu kehenkään naiseen kuin seksi/parisuhdemielessä vai miksi oletat, että naisilla on jokin pituusraja, kenen kanssa esimerkiksi töissä tai harrastuksissa juttelevat? 

Sen lihavoimasi kohdan sijaan lue koko virke äläkä irrota sanoja kontekstista. Siinä vastaukseni.

Kyllä minä luin koko viestin, mutta tuo oli ainoa kohta, jota en ymmärtänyt ja sitä ei kyllä mitenkään selitetty muualla kommentissa. Jotta muu kommenttisi olisi järkevä, tuo yksi kohta vaatisi hieman perusteluja. 

Moni nainen ei halua edes tutustua mieheen, mikäli hän on liian lyhyt. Tinderissäkin swaipataan vasuriin nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Ja vaikka naiseen pääsisikin jotain muuta kautta tutustumaan, nini moni nainen sanoo, ettei yksinkertaisesti voi olla lyhyen miehen kanssa, koska eivät tunne itseään naiselliseksi + klassinen läppä korkokengistä.

Eli naisiin tutustuminen tapahtuu sinulla aina seksi tai parisuhde edellä? Et koe tarpeelliseksi tutustua naisiin, ellei siitä seuraa jompaakumpaa edellä mainituista?

Ei se kuule ole pituutesti, joka mättää. Se on tuo asenteesi, että nainen on tutustumisen arvoinen vain, jos hänestä on mahdollista saada jotain irti.

Lässyn lässyn. Et sinäkään tutustu miehiin ihan vain huviksesi. Eikä tuossa ole mitään järkeä, siis että nainen ei kiinnostuisi miehestä kumppanina sen takia, että mies oli kiinnostunut naisesta vain kumppanina? Eikö se ole suurin mahdollinen imartelu toiselle? Toisaalta, mistä nainen edes tietäisi miehen motivaatiota, jos te kerran kuvittelette että miehet ja naiset tutustuvat toisiinsa ihan muuten vaan ilman erityistä syytä? Sitä paitsi se ei ole nyt olennaista edes tässä keskustelussa, kun puhutaan nimenomaan pariutumisesta ja deittisovelluksistakin. 

Voi kultapieni kun normaalit sosiaaliset ihmiset tosiaan tutustuvat toisiin ihmisiin "ihan vain huvikseen". 

Kerropa esimerkkejä omasta elämästäsi, missä olet lähtenyt tutustumaan ventovieraaseen ihmiseen huviksesi, siis sellaiseen johon et ole tutustunut väkisinkin opiskelun, työn tai muun vastaavan kautta?

dfgdfssdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

werwqerqwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtwetrwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taso on aina subjektiivista. Hyvännäköisyys on makuasia ja ominaisuuksien yhteensopivuus riippuu, no, molempien ominaisuuksista. Mielestäni tuo mainittu samanlaisuus-erilaisuus -teoria kuulostaa paljon tasoteoriaa pätevämmältä.

Olen itse ollut parisuhteessa lyhyen, ruman, huonoihoisen, hilseilevän, lihavan, kouluttamattoman, työttömän, yksinkertaisen ja ilkeän miehen kanssa koko nuoruuteni. Olin itse tavoiteltu, menevä, nätti, hyvä koulussa, ahkera, paljon sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Jostain syystä erehdyin humalassa säätämään tämän lukiossa kokoamani kaveriporukan rumiluksen kanssa ja meistä tuli pari vähän kuin vahingossa. Porukassa hengatessa totuimme toisiimme ja asuimme lopulta yhdessä vuosikaudet, vaikka emme olleet toisistamme niin kovin kiinnostuneita edes. Toisin sanoen: tyydyimme toisiimme.

Menimme sitten minne tahansa, ihmiset olivat ällistyneitä, että miten mies oli saanut minunlaiseni naisen (en tarkoita kehua tällä, on oikeasti tosi tarina ja todella sanottua). Mies itse ei kuitenkaan pitänyt minua yhtään minkäänlaisena saaliina. Ei ikinä kehunut mistään, arvosteli vain ja vertaili muihin naisiin. Kun vihdoin erosimme, mies löysi jostain lähikuppilasta itselleen lihavan, tatuoidun, kouluttamattoman, työttömän, huumeriippuvaisen naisen ja kertoi ylpeänä, että nyt on vihdoin täydellinen nainen. Hän oikeasti näkee tuon naisen paljon minua kauniimpana ja tasokkaampana (on monesti siis itse sanonut näin, niin minulle kuin tuttavapiirillemme), vaikka yleinen mielipide on aivan eri mieltä. Rautalanka: *hänelle* tuo nainen on minua tasokkaampi.

Itse taas tapasin harrastuksen parissa ihmisen, jonka kanssa jutellessa klikkasimme välittömästi. En välttämättä ulkomuodon perusteella olisi kiinnittänyt häneen jossain kadulla mitään huomiota, koska on tyylillisesti niin erilainen kuin klassisesta pitävä minä, mutta meillä on toistemme mielet. Ollaan ihan ”samalla tasolla”, niin tyhmältä kuin kuulostaakin edes sanoa tällaista - hierarkiathan kulkee ihan aina sekä pysty- että vaakatasossa. Erilaisuus voi olla samanarvoista.

Pitkä juttu, anteeksi! Mutta pointtina: Ainoa todella merkitsevä asia on yhteensopivuus ja se, että viihtyy yhdessä. Kunkin henkilökohtainen taso on siis täysin vastapuolen silmissä ja päätäntävallassa. Vain täydellisen yksinkertainen ihminen, jota pelkkä sokea vietti vie ja joka vasta haaveilee poimuttuneista aivoista, voi väittää toisin. Lisäksi tuossa teoriassa unohdetaan tunnepuoli kokonaan - ihmiset ihastuvat pääasiassa mielikuviin, joita liittävät toiseen ihmiseen. Toki tätä ei ymmärrä ihminen, joka ei ole koskaan rakastunut tai edes ihastunut.

Et kai oikeasti luule, että mies koskaan sanoisi ääneen että eihän tämä uusi emäntä ole yhtä hyvännäköinen ja tasokas kuin vanha? Hän on luultavasti vain nyt varmempi itsestään, kun tietää että on oikealla tasollaan eikä tarvitse pelätä naisen menettämistä. Sinun kanssasi ollessaan hän on ollut koko ajan tietoinen siitä, että olet hänen tasonsa yläpuolella, ei ihmekään että hän on kohellut sinua huonosti epävarmuudessaan. Kerroit itsekin, että teistä tuli pari ihan vahingossa ettekä koskaan kiinnittyneet kunnolla toisiinne. Sitä se tasoero teettää. Omalla tasolla ollessa homma toimii aina paremmin ja suhde on tasapainossa, eikä ole jatkuvaa epätasapainoa jossa toisella on kaikki kortit kädessä.

Näkeehän näitä paljon toisinpäin, naisia jotka roikkuvat jossain komistuksessa ja alistuvat täysin, hukkaavat itsensä ja antavat toisen kohdella huonosti kun tietävät, että oikeasti ei ihan rahkeet riittäisi tällaisen mieheen mutta haluan pitää kiinni kun olen sellaisen jotenkin saanut koukkuun.

Tässäkin lasket tasoon pelkästään sen ulkonäön. Helppohan tuollainen k*sipää on saada koukkuun ja kyllähän tuollaiseen riittää rahkeet kenellä tahansa, oli miten komea tahansa. Ei kai tuollaista oikeasti tasokas nainen sitten kelpuuttaisikaan, joten sen alempitasoisen rahkeet riittää ihan mainiosti. 

Juuri tämä on näiden tasoteoreetikkojen ongelma, että katsotaan vain ulkonäköä, mutta sitten huonoa kohtelua ei lasketa ollenkaan. Tuossakin tapauksessa tasot ovat kohdanneet, mutta silti jaksetaan nillittää, kun nainen otti liian tasokaan miehen. 

Helppo saada itseä selvästi paremmannäköinen ihminen koukkuun? Ei nyt oikein mene läpi. Seksillä ja olemalla mahdollisimman mukautuva nainen voi siinä onnistua väliaikaisesti ja siitä tässä on jo puhuttukin. Mutta sitten kun se komistus löytää sen itselleen riittävän naisen nini se kohteleekin sitä hyvin, koska haluaa pitää sen. Eli liian iso tasoero aiheuttaa aina ongelmia.

Nuorilla ihmisillä se ulkonäkö on varsinkin erityisen tärkeää ja enemmän tuota nuorilla naisilla näkeekin. Onneksi varttuneemmilla vähän vähemmän, mutta sielläkin joskus. 

Eli taas puhut pelkästä ulkonäöstä tason yhteydessä. Vai väitätkö ihan tosissasi, että totaalinen k*sipää muuttuu kauniin naisen kohdalla mukavaksi? Melkoista tuubaa nyt suollat. Kyllä ne k*sipäät ovat k*sipäivä, vaikka olisi miten kaunis nainen. Ajattelepas vaikka Tauskia. Hyvännäköinen mies, mutta täysi k*sipää. Kauniita naisia on riittänyt, mutta jokaista on pitänyt vähän "ojentaa". Siksi hänen tasonsa on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. 

No onhan kusipäät sitten erikseen, se on selvä. Mutta Tauskistakin näkee sen että kun pärstätaso on riittävä niin kaunottaria riittää kusipäisyydestä huolimatta. Yksi lähtee niin toinen tulee. Ulkonäkö on tasoista tärkeimpiä.

Niin naisia riittää. Mutta mietis nyt oikeasti, miten Tauski ja hänen naisensa oikeasti parisuhdemarkkinoilla arvotetaan. Itse uskaltaisin sanoa, ettei kovin korkealle. Eli kyse on jälleen vain siitä, että omalta tasoltaan kukin löytää kumppanin.

Pointtihan tuossa Tauskissa oli se, että komea mies, mutta eipä riitä kuitenkaan kovin korkealle siinä tasoasteikossa, koska k*sipäisyys puskee sen yli. 

Vierailija kirjoitti:

tehtäväteille kirjoitti:

dfgsdsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden näitä keskusteluja seuranneena olen tähän mennessä ymmärtänyt tasoteorian olevan näin informatiivinen:

Miehet, jotka eivät saa naisia, ovat alemman tason miehiä. Alemman tason miehet eivät saa naisia.

Aina silloin tällöin joku älypää-teoreetikko vieläpä ihmettelee, että "Miten tällainen alemman tason mies voisi saada naisen". No, ei mitenkään, jos kerran ihan itse olette luoneet teorian ja määritelmän, jonka mukaan alemman tason mies on mies, joka ei saa naista.

Koeta tältä pohjalta sitten käydä aikuisten ihmisten asiallista keskustelua.

Alemman tason miehet saavat omantasoisiaan naisia, mutta ongelma tuntuu olevan että se on heistä suuri vääryys ja sitä ei voi hyväskyä.

Hannu Hunksi ja Hanna Hottis seurustelevat

Tiina Tavis ei halua vielä vakiintua, kun Hannun ja Hannan suhde on katkolla, Hannu käy painamassa Tiinaa.

Teppo Tavis haluaisi tyttöystävän, mutta Hannalle hän ei ole riittävän komea eikä Tiina halua vielä vakiintua. Seksiä Tiina saa Hannulta, joten miksi koskea Hannuun.

Sanna Seinäruusu haluaisi seurustella, mutta Sami Seinäruusu ei häntä kiinnosta vaan hän haluaisi Teppo Taviksen.

Kuka on kenenkin kanssa samaa tasoa?

Kysymyksiä: 

1. Kenen kanssa se Hanna harrastaa seksiä tai seurustelee, kun Hannu käy painamassa Tiinaa? 

2: Miten pitkään se Tiina ja Hanna sitten aikovat odottaa, että saavat Hannun parisuhteeseen?

3. Lähteekö se Hannu edes enää kenenkään kanssa parisuhteeseen?

4. Jos Hannu ei halua enää parisuhdetta, kenen kanssa Hanna menee parisuhteeseen? 

5. Jos Hannu lähtee vielä parisuhteeseen Hannan kanssa, ei kai Tiina enää jää odottamaan vaan etsii jonkun muun? Kun ei enää saa Hannulta seksiäkään. 

6. Kenen kanssa Tiina sitten lähtee parisuhteeseen, kun Hannua ei saanut? 

7. Miksi Hannan ja Hannun suhde ylipäätään oli katkolla ja miksi Hannu otti Tiinan mukaan kuvioihin, eikä esim Heidi Hottista? 

Tiina ei halunnut hannua. Harrasti sen kanssa vain seksiä.

rtyrtye kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dsfasdsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trtetwer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tasoteoria pitää osittain paikkansa. Siitä on unohdettu kuitenkin luonteeseen liittyvät puolet.

Eihän ole unohdettu. Ulkonäöstä vain puhutaan eniten, koska se on ensimmäinen asia jonka toisesta ihmisestä näet ja määrittelee paljon myös sitä, kiinnostaako siihen luonteeseen tutustua alkuunkaan.

Ehkä vain jossain tinderissä. Oikeassa elämässä luonne ja käytös vaikuttavat siihen millaisena ihmisen näkee ja ulkonäköä enemmän vaikuttaa siihen haluaako toiseen tutustua vai ei.

Mistä tiedät luonteen ja käyttäytymisen, ennen kuin olet tutustunut? Ja miksi olet tutustunut? Koska ulkonäkö on ollut tarpeeksi kiinnostava.

Eikö sinulla ikinä ole ollut kaveripiiriä? Normaalit ihmiset oikeassa elämässä tutustuvat laajaan joukkoon ihmisiä miettimättä toisten ulkonäköä. Näin tapahtuu esim opiskeluaikoina. Sitten jonkun kanssa näistä jutut natsaa, ja syntyy parisuhde. Jossa ulkonäkö ei missään vaiheessa ole ollut mikään portti tutustumiseen. Edelleen suurin osa parisuhteista syntyy opiskellessa/töissä/harrastuksissa. Vähemmistö ihmisistä hakee kumppania baareista/netistä, missä ulkonäkö korostuu. Tämä on ihan tutkittu asia.

Eipäs nyt sotketa parinhakua ja muuta tutustumista keskenään. Eihän sillä tietenkään ole väliä, miltä kaverit näyttävät ulkoisesti, mutta kyllä meistä jokaisella on seurustelukumppanille olemassa joku minimivaatimus. Se ei tarkoita että pitäisi olla ysiä tai kymppiä, mutta ihan turha jeesustella ettei siinä olisi ulkonäöllä MITÄÄN merkitystä. Kyllä minä ainakin opiskelupiireistä olen heti ensisilmäyksellä tiennyt, voisinko kuvitella jonkun seurustelukumppaniksi vai en. Tutustuminen ei ole siihen suuria heittoja tehnyt.

Jaa, minulla on kyllä tehnyt heittoja puoli ja toisin. Kumpaakohan nyt tässä sitten uskotaan? Sitä, joka ei huvikseen kuulemma tutustu keheenkään vai sitä, jolle se on ihan normaalia ja erittäin mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

dfgdfssdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

werwqerqwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtwetrwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taso on aina subjektiivista. Hyvännäköisyys on makuasia ja ominaisuuksien yhteensopivuus riippuu, no, molempien ominaisuuksista. Mielestäni tuo mainittu samanlaisuus-erilaisuus -teoria kuulostaa paljon tasoteoriaa pätevämmältä.

Olen itse ollut parisuhteessa lyhyen, ruman, huonoihoisen, hilseilevän, lihavan, kouluttamattoman, työttömän, yksinkertaisen ja ilkeän miehen kanssa koko nuoruuteni. Olin itse tavoiteltu, menevä, nätti, hyvä koulussa, ahkera, paljon sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Jostain syystä erehdyin humalassa säätämään tämän lukiossa kokoamani kaveriporukan rumiluksen kanssa ja meistä tuli pari vähän kuin vahingossa. Porukassa hengatessa totuimme toisiimme ja asuimme lopulta yhdessä vuosikaudet, vaikka emme olleet toisistamme niin kovin kiinnostuneita edes. Toisin sanoen: tyydyimme toisiimme.

Menimme sitten minne tahansa, ihmiset olivat ällistyneitä, että miten mies oli saanut minunlaiseni naisen (en tarkoita kehua tällä, on oikeasti tosi tarina ja todella sanottua). Mies itse ei kuitenkaan pitänyt minua yhtään minkäänlaisena saaliina. Ei ikinä kehunut mistään, arvosteli vain ja vertaili muihin naisiin. Kun vihdoin erosimme, mies löysi jostain lähikuppilasta itselleen lihavan, tatuoidun, kouluttamattoman, työttömän, huumeriippuvaisen naisen ja kertoi ylpeänä, että nyt on vihdoin täydellinen nainen. Hän oikeasti näkee tuon naisen paljon minua kauniimpana ja tasokkaampana (on monesti siis itse sanonut näin, niin minulle kuin tuttavapiirillemme), vaikka yleinen mielipide on aivan eri mieltä. Rautalanka: *hänelle* tuo nainen on minua tasokkaampi.

Itse taas tapasin harrastuksen parissa ihmisen, jonka kanssa jutellessa klikkasimme välittömästi. En välttämättä ulkomuodon perusteella olisi kiinnittänyt häneen jossain kadulla mitään huomiota, koska on tyylillisesti niin erilainen kuin klassisesta pitävä minä, mutta meillä on toistemme mielet. Ollaan ihan ”samalla tasolla”, niin tyhmältä kuin kuulostaakin edes sanoa tällaista - hierarkiathan kulkee ihan aina sekä pysty- että vaakatasossa. Erilaisuus voi olla samanarvoista.

Pitkä juttu, anteeksi! Mutta pointtina: Ainoa todella merkitsevä asia on yhteensopivuus ja se, että viihtyy yhdessä. Kunkin henkilökohtainen taso on siis täysin vastapuolen silmissä ja päätäntävallassa. Vain täydellisen yksinkertainen ihminen, jota pelkkä sokea vietti vie ja joka vasta haaveilee poimuttuneista aivoista, voi väittää toisin. Lisäksi tuossa teoriassa unohdetaan tunnepuoli kokonaan - ihmiset ihastuvat pääasiassa mielikuviin, joita liittävät toiseen ihmiseen. Toki tätä ei ymmärrä ihminen, joka ei ole koskaan rakastunut tai edes ihastunut.

Et kai oikeasti luule, että mies koskaan sanoisi ääneen että eihän tämä uusi emäntä ole yhtä hyvännäköinen ja tasokas kuin vanha? Hän on luultavasti vain nyt varmempi itsestään, kun tietää että on oikealla tasollaan eikä tarvitse pelätä naisen menettämistä. Sinun kanssasi ollessaan hän on ollut koko ajan tietoinen siitä, että olet hänen tasonsa yläpuolella, ei ihmekään että hän on kohellut sinua huonosti epävarmuudessaan. Kerroit itsekin, että teistä tuli pari ihan vahingossa ettekä koskaan kiinnittyneet kunnolla toisiinne. Sitä se tasoero teettää. Omalla tasolla ollessa homma toimii aina paremmin ja suhde on tasapainossa, eikä ole jatkuvaa epätasapainoa jossa toisella on kaikki kortit kädessä.

Näkeehän näitä paljon toisinpäin, naisia jotka roikkuvat jossain komistuksessa ja alistuvat täysin, hukkaavat itsensä ja antavat toisen kohdella huonosti kun tietävät, että oikeasti ei ihan rahkeet riittäisi tällaisen mieheen mutta haluan pitää kiinni kun olen sellaisen jotenkin saanut koukkuun.

Tässäkin lasket tasoon pelkästään sen ulkonäön. Helppohan tuollainen k*sipää on saada koukkuun ja kyllähän tuollaiseen riittää rahkeet kenellä tahansa, oli miten komea tahansa. Ei kai tuollaista oikeasti tasokas nainen sitten kelpuuttaisikaan, joten sen alempitasoisen rahkeet riittää ihan mainiosti. 

Juuri tämä on näiden tasoteoreetikkojen ongelma, että katsotaan vain ulkonäköä, mutta sitten huonoa kohtelua ei lasketa ollenkaan. Tuossakin tapauksessa tasot ovat kohdanneet, mutta silti jaksetaan nillittää, kun nainen otti liian tasokaan miehen. 

Helppo saada itseä selvästi paremmannäköinen ihminen koukkuun? Ei nyt oikein mene läpi. Seksillä ja olemalla mahdollisimman mukautuva nainen voi siinä onnistua väliaikaisesti ja siitä tässä on jo puhuttukin. Mutta sitten kun se komistus löytää sen itselleen riittävän naisen nini se kohteleekin sitä hyvin, koska haluaa pitää sen. Eli liian iso tasoero aiheuttaa aina ongelmia.

Nuorilla ihmisillä se ulkonäkö on varsinkin erityisen tärkeää ja enemmän tuota nuorilla naisilla näkeekin. Onneksi varttuneemmilla vähän vähemmän, mutta sielläkin joskus. 

Eli taas puhut pelkästä ulkonäöstä tason yhteydessä. Vai väitätkö ihan tosissasi, että totaalinen k*sipää muuttuu kauniin naisen kohdalla mukavaksi? Melkoista tuubaa nyt suollat. Kyllä ne k*sipäät ovat k*sipäivä, vaikka olisi miten kaunis nainen. Ajattelepas vaikka Tauskia. Hyvännäköinen mies, mutta täysi k*sipää. Kauniita naisia on riittänyt, mutta jokaista on pitänyt vähän "ojentaa". Siksi hänen tasonsa on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. 

No onhan kusipäät sitten erikseen, se on selvä. Mutta Tauskistakin näkee sen että kun pärstätaso on riittävä niin kaunottaria riittää kusipäisyydestä huolimatta. Yksi lähtee niin toinen tulee. Ulkonäkö on tasoista tärkeimpiä.

Niin naisia riittää. Mutta mietis nyt oikeasti, miten Tauski ja hänen naisensa oikeasti parisuhdemarkkinoilla arvotetaan. Itse uskaltaisin sanoa, ettei kovin korkealle. Eli kyse on jälleen vain siitä, että omalta tasoltaan kukin löytää kumppanin.

Pointtihan tuossa Tauskissa oli se, että komea mies, mutta eipä riitä kuitenkaan kovin korkealle siinä tasoasteikossa, koska k*sipäisyys puskee sen yli. 

K-päisyys ja äärijunttius, joten saa vain alimpien sosiaaliluokkien naisia, ja niistäkin vain kaikkein tyhmimpiä. Joten taso on jotain 2/10.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä toi 17-25 v rajaus on? Sekä miehet että naiset nuorena haluavat olla vapaita.

Ei niin, että miehet haluavat leikkiä kotia heti kun mittariin tulee 17 v, ja naiset juosta maailmalla.

Jos jotakin niin päinvastoin, naisilla voi jo nuorena iskeä vauva-kuume, miehillä ei niinkään.

Lopulta tässäkin keskustelussa on vain yksi aihe: miksei nolla voi saada instabeibeä? Siksi kun on nolla, itsestäänselvää.

Huomasitko kuinka yhdistit pariutumisen ja vauvakuumeen?

Sinun mielestäsi siis on niin että naisia alkaa kiinnostaa pariutuminen tavismiehen kanssa vasta kun vauvakuume iskee ja tarvitaan elättäjää.

Haukanpito, silloin kun ei haluta vielä lapsia tai unelmakotia, hoidetaan alfojen kanssa.

Sulla petti luetunymmärrys tässä. Tosin mikäli olen oikein ymmärtänyt, äidinkielesi ei ole alunperin suomi, joten se selittänee väärinkäsityksesi.

Viestissä ei sanottu, että naisia alkaa kiinnostamaan pariutuminen tavismiehen kanssa vasta sitten kun vauvakuume tulee. Siinä sanottiin, että naisille se vauvakuumekin voi tulla jo alle 25-vuotiaana, miehille harvemmin niin nuorena kuitenkaan.

Toisin sanoen homma ei ole niin yksinkertainen, kuin mitä sinä esität: että tavisnaiset haluavat vain panna ympäriinsä 17-25-vuotiaina kun taas samassa iässä tavismiehet haluavat seurustelusuhteen ja vakiintua. Todellisuudessa jotkut naiset ja jotkut miehet eivät halua seurustella tuossa iässä ja jotkut puolestaan haluavat. Se mitä minä olen tilastoja nähnyt ja ymmärtänyt, niin enemmistö molemmista sukupuolista kaipaa juurikin mainitsemasi kaltaista seurustelua, siis sellaista että ollaan yhdessä mutta ei vielä perusteta unelmakotia ja suunnitella jälkikasvua. Ja mitä lähemmäs 25 ikävuotta käy, sitä vakavampaan suuntaan kiinnostaa parisuhdetta kehittää. Ja kuten tuossa viestissä sanottiin, naisille useammin kuin miehille tulisi vauvakuumekin mukaan kuvioon.

dfgdfssdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

werwqerqwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtwetrwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taso on aina subjektiivista. Hyvännäköisyys on makuasia ja ominaisuuksien yhteensopivuus riippuu, no, molempien ominaisuuksista. Mielestäni tuo mainittu samanlaisuus-erilaisuus -teoria kuulostaa paljon tasoteoriaa pätevämmältä.

Olen itse ollut parisuhteessa lyhyen, ruman, huonoihoisen, hilseilevän, lihavan, kouluttamattoman, työttömän, yksinkertaisen ja ilkeän miehen kanssa koko nuoruuteni. Olin itse tavoiteltu, menevä, nätti, hyvä koulussa, ahkera, paljon sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Jostain syystä erehdyin humalassa säätämään tämän lukiossa kokoamani kaveriporukan rumiluksen kanssa ja meistä tuli pari vähän kuin vahingossa. Porukassa hengatessa totuimme toisiimme ja asuimme lopulta yhdessä vuosikaudet, vaikka emme olleet toisistamme niin kovin kiinnostuneita edes. Toisin sanoen: tyydyimme toisiimme.

Menimme sitten minne tahansa, ihmiset olivat ällistyneitä, että miten mies oli saanut minunlaiseni naisen (en tarkoita kehua tällä, on oikeasti tosi tarina ja todella sanottua). Mies itse ei kuitenkaan pitänyt minua yhtään minkäänlaisena saaliina. Ei ikinä kehunut mistään, arvosteli vain ja vertaili muihin naisiin. Kun vihdoin erosimme, mies löysi jostain lähikuppilasta itselleen lihavan, tatuoidun, kouluttamattoman, työttömän, huumeriippuvaisen naisen ja kertoi ylpeänä, että nyt on vihdoin täydellinen nainen. Hän oikeasti näkee tuon naisen paljon minua kauniimpana ja tasokkaampana (on monesti siis itse sanonut näin, niin minulle kuin tuttavapiirillemme), vaikka yleinen mielipide on aivan eri mieltä. Rautalanka: *hänelle* tuo nainen on minua tasokkaampi.

Itse taas tapasin harrastuksen parissa ihmisen, jonka kanssa jutellessa klikkasimme välittömästi. En välttämättä ulkomuodon perusteella olisi kiinnittänyt häneen jossain kadulla mitään huomiota, koska on tyylillisesti niin erilainen kuin klassisesta pitävä minä, mutta meillä on toistemme mielet. Ollaan ihan ”samalla tasolla”, niin tyhmältä kuin kuulostaakin edes sanoa tällaista - hierarkiathan kulkee ihan aina sekä pysty- että vaakatasossa. Erilaisuus voi olla samanarvoista.

Pitkä juttu, anteeksi! Mutta pointtina: Ainoa todella merkitsevä asia on yhteensopivuus ja se, että viihtyy yhdessä. Kunkin henkilökohtainen taso on siis täysin vastapuolen silmissä ja päätäntävallassa. Vain täydellisen yksinkertainen ihminen, jota pelkkä sokea vietti vie ja joka vasta haaveilee poimuttuneista aivoista, voi väittää toisin. Lisäksi tuossa teoriassa unohdetaan tunnepuoli kokonaan - ihmiset ihastuvat pääasiassa mielikuviin, joita liittävät toiseen ihmiseen. Toki tätä ei ymmärrä ihminen, joka ei ole koskaan rakastunut tai edes ihastunut.

Et kai oikeasti luule, että mies koskaan sanoisi ääneen että eihän tämä uusi emäntä ole yhtä hyvännäköinen ja tasokas kuin vanha? Hän on luultavasti vain nyt varmempi itsestään, kun tietää että on oikealla tasollaan eikä tarvitse pelätä naisen menettämistä. Sinun kanssasi ollessaan hän on ollut koko ajan tietoinen siitä, että olet hänen tasonsa yläpuolella, ei ihmekään että hän on kohellut sinua huonosti epävarmuudessaan. Kerroit itsekin, että teistä tuli pari ihan vahingossa ettekä koskaan kiinnittyneet kunnolla toisiinne. Sitä se tasoero teettää. Omalla tasolla ollessa homma toimii aina paremmin ja suhde on tasapainossa, eikä ole jatkuvaa epätasapainoa jossa toisella on kaikki kortit kädessä.

Näkeehän näitä paljon toisinpäin, naisia jotka roikkuvat jossain komistuksessa ja alistuvat täysin, hukkaavat itsensä ja antavat toisen kohdella huonosti kun tietävät, että oikeasti ei ihan rahkeet riittäisi tällaisen mieheen mutta haluan pitää kiinni kun olen sellaisen jotenkin saanut koukkuun.

Tässäkin lasket tasoon pelkästään sen ulkonäön. Helppohan tuollainen k*sipää on saada koukkuun ja kyllähän tuollaiseen riittää rahkeet kenellä tahansa, oli miten komea tahansa. Ei kai tuollaista oikeasti tasokas nainen sitten kelpuuttaisikaan, joten sen alempitasoisen rahkeet riittää ihan mainiosti. 

Juuri tämä on näiden tasoteoreetikkojen ongelma, että katsotaan vain ulkonäköä, mutta sitten huonoa kohtelua ei lasketa ollenkaan. Tuossakin tapauksessa tasot ovat kohdanneet, mutta silti jaksetaan nillittää, kun nainen otti liian tasokaan miehen. 

Helppo saada itseä selvästi paremmannäköinen ihminen koukkuun? Ei nyt oikein mene läpi. Seksillä ja olemalla mahdollisimman mukautuva nainen voi siinä onnistua väliaikaisesti ja siitä tässä on jo puhuttukin. Mutta sitten kun se komistus löytää sen itselleen riittävän naisen nini se kohteleekin sitä hyvin, koska haluaa pitää sen. Eli liian iso tasoero aiheuttaa aina ongelmia.

Nuorilla ihmisillä se ulkonäkö on varsinkin erityisen tärkeää ja enemmän tuota nuorilla naisilla näkeekin. Onneksi varttuneemmilla vähän vähemmän, mutta sielläkin joskus. 

Eli taas puhut pelkästä ulkonäöstä tason yhteydessä. Vai väitätkö ihan tosissasi, että totaalinen k*sipää muuttuu kauniin naisen kohdalla mukavaksi? Melkoista tuubaa nyt suollat. Kyllä ne k*sipäät ovat k*sipäivä, vaikka olisi miten kaunis nainen. Ajattelepas vaikka Tauskia. Hyvännäköinen mies, mutta täysi k*sipää. Kauniita naisia on riittänyt, mutta jokaista on pitänyt vähän "ojentaa". Siksi hänen tasonsa on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. 

No onhan kusipäät sitten erikseen, se on selvä. Mutta Tauskistakin näkee sen että kun pärstätaso on riittävä niin kaunottaria riittää kusipäisyydestä huolimatta. Yksi lähtee niin toinen tulee. Ulkonäkö on tasoista tärkeimpiä.

Onko susta Tauski sitten hyvännäköinen? Millainen on a) komea mies, b) tavismies ja c) ruma mies? Entä näiden naisvastineet? Miehet arvioivat itseään aina niin armollisesti ja naisia sitten taas niin kriittisesti, ettei heidän mielipiteitään pitäisi huomioida ainakaan mieskomeudesta.

Tässä teille esimerkki omasta mielestäni hyvin komeasta miehestä (kuvassa Douglas Booth tyttöystävänsä Bel Powleyn kanssa):

https://www.google.fi/search?biw=1280&bih=607&tbm=isch&sa=1&ei=fCdfW8rcA-PX6QST24LgDQ&q=douglas+booth+bel+powley&oq=douglas+booth+bel+powley&gs_l=img.3...1317.7059.0.7352.11.11.0.0.0.0.163.1115.6j5.11.0....0...1c.1.64.img..0.4.450...0i19k1j0i30i19k1j0i8i30i19k1.0.HHM1qd_avRg#imgrc=Q04xqJRFo31E3M:

Tavismies voisi näyttää vaikka tältä (tai Tauskilta, jos Tauski ei olisi Tauski): https://www.google.fi/search?q=average+guy&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=2ahUKEwjGrrrticfcAhXFB5oKHWHyCwkQsAR6BAgGEAE&biw=1280&bih=607#imgrc=qSl3bQJlXtOD8M:

Esimerkkiä rumasta miehestä en tänne laita, mutta esimerkiksi hyvin huonot hampaat, akne tai ylipaino tekisi lähes jokaisesta tavismiehestäkin ruman.

Vierailija kirjoitti:

dfsgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rwetrtweet kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tertwertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko kertoa, mitä hyötyä tästä tasoteoriasta on? Miten sitä pitäisi soveltaa ja minkä ongelman se ratkaisee?

On siitä se hyöty, että ymmärtää miten pariutumisdynamiikka toimii ja mikä on oma paikka siinä kuviossa. Ei tarvitse pettyä kuvitellessaan että minäkin voin saada ihan kenet haluan. Parhaimmillaan siis moni nainen ymmärtää, etten tule koskaan saamaan siltä tasokkaammalta komistukselta muuta kuin seksiä ja alemman tason miehet taas voivat sisäistää sen, että jos haluavat ikinä parisuhdetta tai mitään muutakaan, kannattaa lopettaa epärealistinen haaveilu instagram-misseistä.

Vastakysymyksenä voisi heittää, että mitä hyötyä on kieltää tosiasiat ja uskoa, että kaikki olemme samalla viivalla joka asiassa?

Ei kukaan ole väittänyt viimeisen kappaleen sanomaasi. On vain sanottu, että ihmiset etsivät toisista erilaisia asioita ja on olemassa erilaisia makuja, joten käytännössä yleispätevää yhtä ainoaa universaalia tasoluokitusta ei voi tehdä - se kiinnostus määräytyy siinä tilanteessa, kun kaksi kohtaa ja toteaa, että toisessa joko on tai ei ole sitä mitä pitää (kullekin olla).

Mikä tässä on vaikeaa tajuta? Kaverini haluaa pitkän bodarimiehen, jonka ammatilla ei väliä. Minä haluan oman alani miehen (koska alani on mulle intohimo, jonka haluan jakaa elämäni tärkeimmässä suhteessa) ja mulle pituudella tai kropalla ei ole väliä. Haetaan totaalisen eri sarjan tyyppejä.

Onhan tasoissa aina jonkin verran myös subjektiivista vaihtelua, sitä en kiellä. Mutta tietyt universaalit rajat ovat myös olemassa. Haluatte kovin erilaisia miehiä, mutta kumpikaan teistä ei haluaisi esimerkiksi 150-senttistä miestä, oli sitten lihakset tai sama ala kuin sinulla ja niin edelleen. Entäs sitten jos tapaat baarissa kaksi miestä, jotka molemmat ovat samalla alalla kuin sinä. Otatko mieluummin rumemman vai komeamman? Kumppani on aina monen eri tason yhteissumma ja se vain yksinkertaisesti on niin, että mitä useampi taso on "kiitettävällä" niin sitä enemmän on mahdollisuuksia.

Kenen mukaan niiden kahden miehen ulkonäkö määritellään? Sen kenen luokse he tulevat? Jonkun yleisen mielipiteen? Sinun?

Yleinen mielipidehän muodostuu yksilöistä ja kyllä näissä asioissa melko selkeä konsensus on. Vitosesta ei tule kymppiä kenenkään silmissä tai toisinpäin, ehkä 1-2 numeron verran voi olla mielipidevaihtelua mutta ihmisen symmetrisyys ja kauneus on hyvin yleismaailmallista. Ja tässä ei nyt lasketa sitä, että rakastuessa toinen monesti alkaa näyttämään paremmalta kuin ensin on ajatellut. Koska jos ulkonäkö on liian kaukana omasta ihanteesta niin ei tapahdu tutustumista eikä myöskään rakastumista.

T-Ä-M-Ä! Kerrankin joku sanoi asian juuri niinkuin itsekin olisin sanonut jos olisin osannut. Esim tässä selvä tasoero kahdesta naisesta joista suurin osa arvioisi toisen naisen vitosen naiseksi ja toisen heistä kympiksi:

https://aijaa.com/MJn08w

Täh? Tuohan voisi olla kuva samasta naisesta. Toisessa nuori tyttö tälläytyneenä, toisessa keski-ikäinen nainen täysin kotilookissa. Piirteet ovat kuitenkin hyvin samantasoiset. Toinen voisi olla toisen äiti. Eivätkä tosiaan ole samoilla markkinoilla.

dfsgsdgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfgsddfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bile-Dani on hyvä esimerkki siitä mitä paskaa tasoteoria on ja miten surkeasti sovellettavissa todellisuuteen. Pitkään Dani oli täällä kaikkien miesasiamiesten jumala ja suuren kateuden kohde. Päivästä toiseen länkytettiin naisille biledanin haluamisesta. Sitten tuli TIS ja yhtäkkiä Dani olikin luuseri beta-aisuri. Että näin.

Joo. Mitään tasoja ei ole. Pitkä ja komea astronautti ja työtön ruma hitsari Kainuusta ovat samalla viivalla.

eihän tuossa niin sanottu. Pointtihan on se, että se taso on lopulta niin häilyvä, eikä tosiaankaan määräydy minkään geeniloton tuloksena, joten on ihan turha ulista väärän mallisista päistä ja leuoista. 

No ei tuota pointtia kyllä millään Bile-Danilla todisteta. Millä tavalla taso on häilyvä? 185 cm ja 165 cm mies ovat yhtä haluttuja?

Molemman mittaiset miehet pääsevät parisuhteeseen, jos on muuten palikat kunnossa. Lyhemmällä on ehkä vähemmän valinnanvaraa, mutta sillä ei normaaleille ihmisille ole niin suurta merkitystä, sillä yksikin sopivasti ihana riittää.

Eri asia sitten, jos tavoitteena on saada piparia mahdollisimman monilta eri naisilta, kuten näillä tasoteoreetikoilla tuntuu olevan. 

Kyllä sillä oikeasti on paljonkin merkitystä, kun lyhyempi miehistä ei pääse edes tutustumaan yhtä moneen naiseen kuin pidempi. Ja täysin geeneistä johtuvista syistä. Ja tällä on toki paljon pmerkitystä myös itsetunnon suhteen, mikä laskee hänen markkina-arvoaan entisestään. Jos sinulle tärkeintä on vain "päästä parisuhteeseen" kumppanista sen enempiä välittämättä, niin se on sitten sinun käsityksesi asiasta.

Etkö sinä tutustu kehenkään naiseen kuin seksi/parisuhdemielessä vai miksi oletat, että naisilla on jokin pituusraja, kenen kanssa esimerkiksi töissä tai harrastuksissa juttelevat? 

Sen lihavoimasi kohdan sijaan lue koko virke äläkä irrota sanoja kontekstista. Siinä vastaukseni.

Kyllä minä luin koko viestin, mutta tuo oli ainoa kohta, jota en ymmärtänyt ja sitä ei kyllä mitenkään selitetty muualla kommentissa. Jotta muu kommenttisi olisi järkevä, tuo yksi kohta vaatisi hieman perusteluja. 

Moni nainen ei halua edes tutustua mieheen, mikäli hän on liian lyhyt. Tinderissäkin swaipataan vasuriin nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Ja vaikka naiseen pääsisikin jotain muuta kautta tutustumaan, nini moni nainen sanoo, ettei yksinkertaisesti voi olla lyhyen miehen kanssa, koska eivät tunne itseään naiselliseksi + klassinen läppä korkokengistä.

Eli naisiin tutustuminen tapahtuu sinulla aina seksi tai parisuhde edellä? Et koe tarpeelliseksi tutustua naisiin, ellei siitä seuraa jompaakumpaa edellä mainituista?

Ei se kuule ole pituutesti, joka mättää. Se on tuo asenteesi, että nainen on tutustumisen arvoinen vain, jos hänestä on mahdollista saada jotain irti.

Lässyn lässyn. Et sinäkään tutustu miehiin ihan vain huviksesi. Eikä tuossa ole mitään järkeä, siis että nainen ei kiinnostuisi miehestä kumppanina sen takia, että mies oli kiinnostunut naisesta vain kumppanina? Eikö se ole suurin mahdollinen imartelu toiselle? Toisaalta, mistä nainen edes tietäisi miehen motivaatiota, jos te kerran kuvittelette että miehet ja naiset tutustuvat toisiinsa ihan muuten vaan ilman erityistä syytä? Sitä paitsi se ei ole nyt olennaista edes tässä keskustelussa, kun puhutaan nimenomaan pariutumisesta ja deittisovelluksistakin. 

Voi kultapieni kun normaalit sosiaaliset ihmiset tosiaan tutustuvat toisiin ihmisiin "ihan vain huvikseen". 

Kerropa esimerkkejä omasta elämästäsi, missä olet lähtenyt tutustumaan ventovieraaseen ihmiseen huviksesi, siis sellaiseen johon et ole tutustunut väkisinkin opiskelun, työn tai muun vastaavan kautta?

Kaveriporukoissa, tapahtumissa, baarissa, harrastuksissa. Mikä tässä on ihmeellistä? Meillä ainakin oli nuorempana välillä isojakin porukoita viettämässä iltaa ja sitten siellä on saattanut olla joku, jota et ole ennen tavannut ja alat siinä jutustelemaan muina miehinä. Ja täysin ilman taka-ajatuksia, myös minä nainen ihan naisten kanssa. 

En ole tuo, jolta kysyit. 

rtyrtye kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dsfasdsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trtetwer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tasoteoria pitää osittain paikkansa. Siitä on unohdettu kuitenkin luonteeseen liittyvät puolet.

Eihän ole unohdettu. Ulkonäöstä vain puhutaan eniten, koska se on ensimmäinen asia jonka toisesta ihmisestä näet ja määrittelee paljon myös sitä, kiinnostaako siihen luonteeseen tutustua alkuunkaan.

Ehkä vain jossain tinderissä. Oikeassa elämässä luonne ja käytös vaikuttavat siihen millaisena ihmisen näkee ja ulkonäköä enemmän vaikuttaa siihen haluaako toiseen tutustua vai ei.

Mistä tiedät luonteen ja käyttäytymisen, ennen kuin olet tutustunut? Ja miksi olet tutustunut? Koska ulkonäkö on ollut tarpeeksi kiinnostava.

Eikö sinulla ikinä ole ollut kaveripiiriä? Normaalit ihmiset oikeassa elämässä tutustuvat laajaan joukkoon ihmisiä miettimättä toisten ulkonäköä. Näin tapahtuu esim opiskeluaikoina. Sitten jonkun kanssa näistä jutut natsaa, ja syntyy parisuhde. Jossa ulkonäkö ei missään vaiheessa ole ollut mikään portti tutustumiseen. Edelleen suurin osa parisuhteista syntyy opiskellessa/töissä/harrastuksissa. Vähemmistö ihmisistä hakee kumppania baareista/netistä, missä ulkonäkö korostuu. Tämä on ihan tutkittu asia.

Eipäs nyt sotketa parinhakua ja muuta tutustumista keskenään. Eihän sillä tietenkään ole väliä, miltä kaverit näyttävät ulkoisesti, mutta kyllä meistä jokaisella on seurustelukumppanille olemassa joku minimivaatimus. Se ei tarkoita että pitäisi olla ysiä tai kymppiä, mutta ihan turha jeesustella ettei siinä olisi ulkonäöllä MITÄÄN merkitystä. Kyllä minä ainakin opiskelupiireistä olen heti ensisilmäyksellä tiennyt, voisinko kuvitella jonkun seurustelukumppaniksi vai en. Tutustuminen ei ole siihen suuria heittoja tehnyt.

Miksi ihmiset aina sotkevat omat ajatuksensa ja muiden? Sinulla oli ulkonäölle minimivaatimukset, minulla ei. Minulla oli esim älylle, mutta en kuvittele, että se olisi kaikille muille yhtä tärkeää.

tttttttttt kirjoitti:

rtyrtye kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dsfasdsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trtetwer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tasoteoria pitää osittain paikkansa. Siitä on unohdettu kuitenkin luonteeseen liittyvät puolet.

Eihän ole unohdettu. Ulkonäöstä vain puhutaan eniten, koska se on ensimmäinen asia jonka toisesta ihmisestä näet ja määrittelee paljon myös sitä, kiinnostaako siihen luonteeseen tutustua alkuunkaan.

Ehkä vain jossain tinderissä. Oikeassa elämässä luonne ja käytös vaikuttavat siihen millaisena ihmisen näkee ja ulkonäköä enemmän vaikuttaa siihen haluaako toiseen tutustua vai ei.

Mistä tiedät luonteen ja käyttäytymisen, ennen kuin olet tutustunut? Ja miksi olet tutustunut? Koska ulkonäkö on ollut tarpeeksi kiinnostava.

Eikö sinulla ikinä ole ollut kaveripiiriä? Normaalit ihmiset oikeassa elämässä tutustuvat laajaan joukkoon ihmisiä miettimättä toisten ulkonäköä. Näin tapahtuu esim opiskeluaikoina. Sitten jonkun kanssa näistä jutut natsaa, ja syntyy parisuhde. Jossa ulkonäkö ei missään vaiheessa ole ollut mikään portti tutustumiseen. Edelleen suurin osa parisuhteista syntyy opiskellessa/töissä/harrastuksissa. Vähemmistö ihmisistä hakee kumppania baareista/netistä, missä ulkonäkö korostuu. Tämä on ihan tutkittu asia.

Eipäs nyt sotketa parinhakua ja muuta tutustumista keskenään. Eihän sillä tietenkään ole väliä, miltä kaverit näyttävät ulkoisesti, mutta kyllä meistä jokaisella on seurustelukumppanille olemassa joku minimivaatimus. Se ei tarkoita että pitäisi olla ysiä tai kymppiä, mutta ihan turha jeesustella ettei siinä olisi ulkonäöllä MITÄÄN merkitystä. Kyllä minä ainakin opiskelupiireistä olen heti ensisilmäyksellä tiennyt, voisinko kuvitella jonkun seurustelukumppaniksi vai en. Tutustuminen ei ole siihen suuria heittoja tehnyt.

Näin.

Ja vaikka heittoja tulisikin, palstalle on linkattu se tutkimus jonka mukaan naiset rankkaa 80% miehistä keskitason alapuolelle.

Eli kun nainen sanoo "mies ei ollut kummoisen näköinen, mutta ihastun luonteeseen" tai "kaikki kaverit sanoo että saisin paremmankin"...todellisuudessa mies oli ulkonäöllisesti vähintään samaa tasoa.

Rumia miehiä on enemmän kuin rumia naisia. Henry Laasanen oli mielestään kutonen, mutta piti mallimaisen kaunista naista kasina blogissaan.