Lue keskustelun säännöt.
Miestä ärsyttää, kun ei voi määräillä minua?
25.07.2018 |
Minulla on jo toisessa parisuhteessa vähän samanlainen ongelma. Edellinen parisuhteeni päättyi, koska en jaksanut kyseisen miehen tapaa yrittää määräillä minua ja suuttua, jos en suostunut määräiltäväksi. Lopetin siis tuon suhteen tuosta syystä. Nyt tässä nykyisessä parisuhteessa on alkanut ilmetä vähän samaa ongelmaa. Ollaan oltu yhdessä jo kuusi vuotta, naimisissakin kaksi. Ja nyt miehessä on ilmennyt uutena sellainen piirre, että hän pyrkii määräilemään minua ja tekemisiäni ja hermostuu, kun sanon vastaan tai ilmoitan oman eriävän mielipiteeni. Kyse ei siis ole mistään sellaisista määräilyistä, että en saisi mennä jonnekin paikkaan tai tavata joitain ihmisiä tms. vaan pieniä arkisia asioita siitä, että kuinka nopeasti tai hitaasti tai millä tavalla minun pitäisi hoitaa joku juttu (suoriutua kaupasta, meikata, leikata tomaatti tms) tai milloin minun pitäisi olla hiljaa tms. Totean hänelle aina, että teen omalla tavallani, tai että tarvitsen nyt tällä kertaa kaupassa aikaa katsoa jotain juttuja tai en aio olla hiljaa, koska on sanottava tärkeä asia tms. Hän ärsyyntyy ja joskus jopa on suuttunutkin siitä, että ei voi määräillä minua. Mitä ihmettä tämä on? Onko kaikki miehet tällaisia vai onko vika minussa vai missä?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.
Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.
Sinussa taitaa olla ap hieman samoja piirteitä kun minun sisaressani on. Hän on jo aika vanha ja ei ole asunut enää vuosikymmeniin Suomessa, mutta samat piirteet hänessä oli jo nuorena. Vanhemmiten ne piirteet kuitenkin on vuosien mittaan vain vahventuneet.
Sisko on perusluonteeltaan hyvin harkitseva, aina varovainen, arkakin ja ei halua aiheuttaa kenellekään harma tai millekään vahinkoa. Ja opittuaan jonunnasan keran tekemään jollakin tavalla, hänen päätään on todella vaikeaa saada kääntymään ja edes kokeilemaan millään muulla tavalla vaikka sen voisi helposti osoittaa, että se tapa on helpompi, nopeampi tai vaikka turvallisempi.
Edellisistä seuraa kuitenkin se, että hän on hidas tekemään päätöksiä ja joskus rasittavuuteen asti epävarma päätöksenteko ärsyttää muita kun häneltä ottaa aikansa päättää mitä hän haluaa ottaa tai tehdä asialle. Pahuuttaan hän ei ole hidas eikä hidastele, mutta hän kokee olonsa epämukavaksi jos ei ole sinut päätöksensä kanssa ja saanut harkita asiaa tarpeeksi.
Kiirehtiminen, jopa vain sen aistiminen että hänen odotetaan päättävän nopeammin ärsyttää häntä ja saa hänet usein vieläkin varovaisemmaksi ja joskus jopa täysin lukkoon, niin että mitään päätöstä ei synny. Joidenkin asioden päättämättömyys on kestänyt jopa vuosia.
En nyt oleta, että sinä ap olet samanlainen kaikin osin, mutta ymmärrän myös että jo osa edellä mainituista saa jotkut ensin pitkästymäån, sitten yrittämään kiirehtiä antamalla ohjeita ja viimein kokeilemaan käskyttämistäkin. No siskon tapauksessa lähipiiri on vuosikymmenten mittaan oppinut, että se ei hyödytä vaan yleensä vain pahentaa tilannetta.
Sisko on kaikin puolin muuten todella rakastettava ihminen ja ollut upea äiti lapsilleen kaikki nämä ajat. Joskus vain asialle naureskellaan ja todetaan, että xxxx vietti 4h kangaskaupassa kaupassa valiten kankaita joita hän halusi ostaa, myyjä parat :) Joskus toisten taas on manattu kun joku määrä-ajan voimassa oleva tilaisuus ostaa, myydä, tilata jäi käyttämättä koska hän ei osannut päättää ennen kun se loppui tai muuten määrä-aika umpeutui.
Tietämättä miten tomaatia leikkaat,niin on vakea sanoa onko siinä mitään ongelmaa, mutta jos leikkaat käsissäsi vetäen veitsellä itseesi päin tai että muuten on vaara että leikkaat vahingossa itseäsi niin kannattaisi harkita vaihtoehtoisia tapoja. Sellaisen ehdottaja ei välttämättä tarkoita kuin vain vain parasta sinulle.
Näen itse lähes päivittäin lounaalla kun moni mies ja nainen leikkaa leipää todella vaarallisen näköisesti ja on vain ajan kysymys kun pienen hetkellisen ajatuksen herpaantumisen vuoksi veitsi osuu sormeen tai muuhun käteen.
Olen pidättäytynyt neuvomasta aikuisia moni kokisi sen epämielyttävänä vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi, mutta satunnaisesti muutaman nuoren tapauksessa olen kohteliaasti maininnut, että ole varovainen veitsen kanssa ja älä leikkaa itseäsi kohden -- olet ehjänä parempi työntekijä :)
Oli miten oli ap:n kanssa, niin kyllä mikä tahansa asia (riitaa aiheuttava tms.) joka toistuu usein itsellä muiden kanssa on hyvä syy myös itsetutkiskeluun ja sitähän tämä sinun avaukseksi jo on.
En usko, että olen kuin siskosi. Olen nopea päättämään asioita. Ehkä miestä sitten ärsyttää kaupassa vain se, että minun pitää saada niitä haluamiani tampaxeja eikä hän ymmärrä miksi pirkkatamponit ei kelpaa kun ne löytyy heti ja tampaxia pitää etsiä minuutti. Siis näin esimerkkinä. Ja jos alan selostamaan, että miksi pitää olla se tampax kun mies on ensin määrännyt että "nyt otat nuo pirkat ja lähdetään äkkiä täältä pois", niin miehen hermostuminen on taattu.
Se tomaatin leikkaaminen ei ole mikään sellainen, että leikkaisi käteen. Vaan esimerkiksi jos halua leikata leipää tietyllä tavalla ja mies tietyllä tavalla (siten, että se jäljelle jäävä limppu jää tietyn muotoiseksi) niin minun tapani leikata ei käy vaan mies (ja ex-mies) pyrkivät heti määräämään, että se heidän tapa on ainoa jolla leipää saa leikata. On varmaan aika tavallista, että ihminen haluaa vaikka limpun jäävän sen muotoiseksi kuin itse tykkää ja sitten huomauttaa vaimolle tai miehelle asiasta, mutta minun tapauksessa ikävää on se, että jos sanon, että tykkään tehdä tämän omalla tavallani, niin siihen saan kommentin että "älä väitä minulle vastaan". Ap.
Ap.
OK, olet erilainen sitten kun siskoni. Ja ymmärrän sinua hyvin. Minulla ei ole omissa suhteissani ollut vastaavia kokemuksia, kumpikaan ei ole pyrkinyt määräilemään tuolla tavalla kun miehesi ovat.
Olen mies enkä ymmärrä sellaista eikä sellainen tulisi mieleenikään tehdä, mutta työn merkeissä reilun 10v viimeisen vuoden aikana olen kyllä nähnyt että meilläkin on eri ryhmissä tosin nuoremmassa sukupolvessa (35-45), onneksi siis ei kuitenkaan läheisinä kolleegoina, miehiä jotka ovat valitettavasti löytäneet ns. sisäisen äijänsä ja yrittävät pomoilla muille aina tilaisuuden tullen.
Rasittavia ihmisiä ja päällepäsmäreitä, joista useimmat vain esittävät osaavansa hyvin ja sitten kun pitäisi osata perustella kantansa niin selitys on aivan tuubaa ja kun siitä huomautetaan, niin jo onkin kiire pois tilanteesta kun ei osata sitä tai jos ei pääse tai kehtaa lähteä, niin yritetään myös lyödä leikiksi tai otetaan henkilökohtaisesti (kiivastutaan/suututaan).
Kiivastuminen on sekin vain yksi tapa yrittää paeta hankalaksi käynyttä tilannetta ja olla menettämättä kasvojaan. Se jos mikä on näille kaikkein pahinta, sen jälkeen alkaa selän takana puhuminen, välttely ja muu vastaava venkoilu. Isoja henkisesti keskenkasvuisia ihmisiä, jotka on oppineet jostain mallin tukea heikkoa itsetuntoa leikkimällä osaavampaa ja kovempaa äijää kun muut.
Minun käy sääliksi nuo ihmiset ja kaikki ne jotka joutuvat läheisinä tai vain muuten niiden kanssa tekemisiin. Minun ei tarvitse omassa työssäni tarvitsee onneksi todella harvoin, omalla alallani asiantuntijana ei bullshitilla pärjää sen opin nuorena kauan sitten ja onneksi lähipiirissä olen heiltä muuten välttynyt.
Kiitos sinulle, sinun viestistä tuli hyvä mieli, tuntui hyvältä saada vähän myötätuntoa ja ymmärrystä. Vaikutat fiksulta tyypiltä, ja oivalsin joitain juttuja tilanteestani tekstisi perusteella. Ap.
Eipä kestä. Et ole ensimmäinen joka tätä ilmiötä on miettinyt. Muistan miettineeni asiaa jo vuosikymmenen alussa mm. kahvipöydässä silloisten kollegojeni kanssa, joista osa miehiä osa naisia ja joista monet on jo nyt eläkkeellä. Moni oli itsenäisesti havainnut samoja asioita ja mielipiteen vaihto kiinnosti meitä kaikkia.
Mietimme syitä ja tietysti mitään varmaa syytä ei voi kai kukaan tutkimatta esittää, mutta joku opittu malli se jossain elämän vaiheessa ilmeisesti on ja joka on sitten jonkin yhteiskunnallisen ilmiön myötä levinnyt. Se on siis Meemi se alkuperäisessä tarkoituksessa.
Sivuhuomautuksena: Moniko nykyisin meemi sanaa käyttävä tietää, että meemi-sanan otti käyttöön Richard Dawkins, evoluutiobiologi ja ateistinakin myöhemmintunnetuksi tullut, Geenin itsekkyys -kirjassa (The Shelfish Gene 1976). Alla linkki asiasta kiinnostuneille
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Meme
Meemi on vapaasti suomentaen "kulttuurillinen virus", ajatus, käyttäytymismalli jne. joka leviää kulttuurin välityksellä yksilöiden aivoista toisiin samanlaisiin, levitäkseen sieltä eteenpäin.
Oma hypoteesini-ajatelmani on ollut, että kulttuurissamme on tapahtunut jotain sellaista, joka on alkanut suosia jo varhaislapsuudessa lyhytjänteisyyteen kannustavia pikemminkin kun pitkäjänteisyyteen kannustavia käyttäytymismalleja ja jonka vuoksi ei sitten koulussakaan kyetä resurssien puutteen vuoksi opettamaan kunnollisia taitoja omien mielipiteiden kunnolliseen perustelemiseen.
Aika ei riitä koulussa siihen, on pysyttävä opetusohjelmassa ja iso osa ihmisistä siirtyy työ- ja perhe-elämään vajain taidoin näiden osalta. Kun ei yleisesti osata, ei voida yleisesti käytännössä vaatia ja siitä seuraa, että ongelmien arbitrointi (ratkaiseminen/valinta) tehdään sitten muuten kun asiaperustein (kun ei osata perustella).
Äijäily on yksi tapa pyrkiä ratkaisemaan asioita joukossa. Kuka on isoin, karskein, röyhkein esiintyy itsevarmimmin ja mitä muut eivät uskalla vastustaa päättää, muut myötäilevät kun eivät joko osaa tai halua haastaa - siinä voi hävitä eikä riskin ottoon ole halua.
Jos ongelman juurisyytä pitäisi lähteä arvailemaan, niin varmasti yleinen kiireen lisääntyminen kaikilla tasoilla, mediaympäristö, -80 luvulta lähtien lapsiin suuntautuva markkinointi kulutuskäyttäytymisineen, lasten ADHD tempoiset TV ohjelmat, ... sieltä arvelisin, että kannattaisi aloittaa.
Arvelisin, että asiassa riittäisi tutkimista psykologeille ja muille humanisteille. En itse ole, mutta näin arvelisin. Vertailukohtia voisi löytyä jostain mitä läntinen mediaympäristö ei vielä ole tavoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylitsepääsemätön ristiriita on se, jos miehesi kokee sinut liian hitaaksi mutta sinä itse et pysty/halua olla nopeampi. Käytät aikaa sellaiseen, mikä miehesi mielestä pitäisi hoitua rutiinilla nopeammin ja kätevämmin.
Sinua ärsyttää nyt suunnattomasti miehesi puuttuminen asiaan ja koet sen määräilynä. Voisiko olla niin, että jos tekisit ko asioita nopeammin, teille tulisi yhteistä aikaa johonkin muuhun?
Jos et pysty katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta vaan jäät jankkaamaan määräily-ärsytykseen, ainoa ratkaisutapa on että miehen täytyy lopettaa kaikenlainen kommentointi sinun tekemisistäsi. Luuletko että hän pystyy siihen jos häntäkin ärsyttää sinun hitautesi niin suunnattomasti?
Ehkä temponne on niin erilainen ettei yhteiselämästä tule mitään. On ihan normaalia että nämä asiat alkavat ärsyttämään vasta vuosien yhdessäolon jälkeen.
Mutta kun kyse ei ole vaan ap:n hitaudesta. Välillä ap taas tekee asiat liian nopeasti. Eli kaikki pitää mennä miehen pillin mukaan ja mies määrää koko ajan tahdin? Miten aikuisella ihmisellä voi mennä hermo, kun toinen etsii minuutin jotakin asiaa kaupassa? Luultavasti ap:kin odottaa miestä ilman että hermostuu siitä miehelleen. Eli ne tavarat, joita ap ei ehdi tarpeeksi nopeasti etsiä, niin jätetään kauppaan? Sekuntikello pyörimään. Ap myös ajaa välillä liian hitaasti tai nopeasti. Ap myös kiipeää portaat joko liian hitaasti tai nopeasti tai väärällä tavalla. Laukkuakin hän pitää väärällä tavalla. Ap:n pitäisi suhteessa ainoana tehdä kompromisseja ja mukauttaa toimintatapansa niin, ettei se ikinä ärsytä miestänsä? Ainiin ja ap ei saa missään nimessä pitää punaista mattoa kivannäköisenä. Sekin on väärin! Miehellä on vain oikeat mielipiteet, älä vaan väitä vastaan. Suhteessa tulee toki hetkiä, jolloin toisen pienet jutut ärsyttävät puolin ja toisin. Mutta musta tässä ei ole kyse enää mistään pienistä jutuista, jos melkein kaikki mitä toinen tekee niin on väärin. Miten ketään voi oikeasti ärsyttää, jos toinen leikkaa tomaatin eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.
No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.
Jaha, no tule palstalle kertomaan sitten, kun saat sen "omalla tavallasi" (mikä se lieneekäään...) loppumaan!
Minä vastaan ihan selkeästi ei. En vie kahvia. En passaa. En anna määräillä itseäni millään tavalla
Normaalit kommunikatio vaikeudet joka alkaa ärsyttää vuosien kuluessa. Se mikä oli söpöä alussa, ei olekaan niin söpöä kun vuosia sama juttu on esillä. Esimerkiksi eilen novassa oli mies joka alussa tykkäsi kun työttöystävänsä oli kotona aina alasti ja nyt vuodien jälkeen se ärsyttää.
Miehelläsi on vaikeuksia ilmaista itsensä ja käyttää vääriä termejä, ja sinä et halua, että sinua kommenetaan. Keskustelu on se ratkaisu, kompromissit johon molemmat on tyytyväisiä. Kaikki suhteet tulevat siihen kuoppaan, ja jotkut selviävät niistä. Leivän leikkaaminen ei ole niin ärsyttävää, ostetaan valmiiksi viipaloitua ja jne. Yleensä kaikkeen löytyy ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.
No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.
Jaha, no tule palstalle kertomaan sitten, kun saat sen "omalla tavallasi" (mikä se lieneekäään...) loppumaan!
Minä vastaan ihan selkeästi ei. En vie kahvia. En passaa. En anna määräillä itseäni millään tavalla
No ihan ok, eli jos olet keittiössä ja kahvi on valmis ja otat itsellesi, niin et voi viedä toiselle. Vai onko niin, että mies sinä makaat sohvalla ja miehesi käskee sinun hakemaan vaan kahvit hänelle, sinä et halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppani alkaa hiukankin "käskyttää" parisuhteessa, niin silloin kannattaa todellakin nostaa kytkintä.
Seurustelin yhden miehen kanssa neljä vuotta, sitten alkoi määräily.
Mun olisi kuulemma pitänyt myydä asuntoni ja muuttaa tämän miehen luo asumaan.
En siihen suostunut, vaan jätin hänet.
Eli riitaa tuli juurikin sen takia, että en taipunut miehen tahtoon. En vieläkään tiedä, miksi mies yhtäkkiä alkoi minua "käskyttää."
Ap, pidä puolesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.
Niin se saa minunkin veren kiehumaan.
Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.
Ap.
Luultavasti on sattumaa? Joka tapauksessa et voi ihan kaikessa alkaa miettiä, miten miehesi suhtautuu asiaan, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta ja tekee sinusta varovaisen ja ehkä siten vielä ärsyttävämmän miehesi mielestä. Oletko kokeillut sellaista, että sanot ”hyvä on, tee itse!”, jos mies alkaa päteä? Tai jos hoputtaa, niin kävelet ulos kaupasta? Suuttuu varmaan ja mököttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.
Niin se saa minunkin veren kiehumaan.
Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.
Ap.
Luultavasti on sattumaa? Joka tapauksessa et voi ihan kaikessa alkaa miettiä, miten miehesi suhtautuu asiaan, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta ja tekee sinusta varovaisen ja ehkä siten vielä ärsyttävämmän miehesi mielestä. Oletko kokeillut sellaista, että sanot ”hyvä on, tee itse!”, jos mies alkaa päteä? Tai jos hoputtaa, niin kävelet ulos kaupasta? Suuttuu varmaan ja mököttää?
Olen kokeillut noita molempia. Ja arvasit oikein, suuttuu ja alkaa mököttämään. Ap.
Onhan suhteessa seksiä? Myös miehen aloitteesta, ettet koe ehdotusta aina vain määräilynä? Seksittömyys näkyy joillain miehillä ihmeellisenä kiukutteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin sellainen nainen johon viehtyvät miehet jotka tykkäävät määräillä. Lieneekö lapsuuteni vuoksi vai miksi viestitän jollain tapaa alistumista ja sellaista käyttäkää minua kynnysmattona energiaa ja pidän toki myös päättäväisistä miehistä. Ja olen tuollainen tuollainen kohtelias mukautuja joka on aiemmissa viesteissä kuvattu ja ilmeisesti se myös viestittää sitä samaa tarinaa että olen alistuva. Välttelen myös konflikteja. Todellisuudessa olen järkähtämätön sen suhteen etten ota mitään paskaa vastaan, heti kun vain ymmärrän että sitä tarjoillaan ja se johtaa kuvaamanlaisiisi ongelmiin. Pompottelijat luulevat saaneensa yliotteen ja kumpikin on yhtälailla järkyttynyt, pompottelija siitä etten enää pompikaan ja minä siitä että mitä h*lvettiä se minusta luuli.
Minua on ohjeistettu asian suhteen niin että siitä huolimatta että en pidä turhasta riitelystä tai välitä vähäpätöisessä asioissa periksiantamisesta, tulisi minun heti alkuun vaatia deiteiltä myönnytyksiä enemmän kuin itselle olisi luontevaa jotta näen heti alkuun miten mies reagoi siihen että pidän puoleni.
Ja tuo on auttanut, vääränlaisiin miehiin sekaantuminen on käytännössä loppunut. Itselle oli aluksi vieras ajatus että pitäisi osoittaa että minua tulee kunnioittaa, tottakai toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Opin kuitenkin että kaikki eivät ajattele kuten minä ja tuolla konstilla hyväksikäyttäjämiehet paljastavat itsensä heti alkuun kun pienien pyyntöjen kautta selviää että sitä etsimääni aitoa molemminpuolista kunnioitusta ja myönnytyksiä ei ole. Useampien noiden kanssa olisin ollut tyytyväinen varmaankin pitkäänkin huomaamatta mitään ihmeellisempää käytöksessään ellen tietoisesti olisi etsinyt merkkejä tuosta käytöksestä.
Tämä kuvauksesi itsestäsi osuu minuun täysin, olen aivan tuollainen kuin sinä, tosin en ehkä välttele konflikteja kovin paljoa. Mutta koska olen jo naimisissa, niin en voi enää deittailuvaiheessa etsiä jotain merkkejä miehestä. Jotenkin tämä määräily pitäisi kuitenkin saada loppumaan, koska en ota minäkään vastaan mitään "paskaa" kuten määräilyä ja riitoja siitä on sitten tullut molemmissa suhteissa kun en ota sitä "paskaa" vastaan (vaikka toinen ilmeisesti oletti että otan). Ap.
Minusta nämä ap:n viestit vaikuttaa siltä, ettei tässä nyt välttämättä kyse oo laisinkaan mistään miehen määräilystä. Oisko ongelma se, ettet sinä suostu ikinä tulemaan puolitiehen vastaan? Tai se, että sinä et ikinä suostu tekemään mtn toisen hyväksi? Miehillä menee sitten ajan kanssa hermo siihen, että ovat ainoita jotka joustavat ja se tulee esille pikkuasioista, kuten leivän leikkaamisesta, kiukutteluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.
No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.
Jaha, no tule palstalle kertomaan sitten, kun saat sen "omalla tavallasi" (mikä se lieneekäään...) loppumaan!
Minä vastaan ihan selkeästi ei. En vie kahvia. En passaa. En anna määräillä itseäni millään tavalla
No ihan ok, eli jos olet keittiössä ja kahvi on valmis ja otat itsellesi, niin et voi viedä toiselle. Vai onko niin, että mies sinä makaat sohvalla ja miehesi käskee sinun hakemaan vaan kahvit hänelle, sinä et halua?
Minulle ei voi sanoa tuo kahvia. Minua ei voi käskeä. Voin viedä kahvia jos olen ottamassa itse. Mutta en veisi jos ninua käskytetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.
Niin se saa minunkin veren kiehumaan.
Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.
Ap.
Luultavasti on sattumaa? Joka tapauksessa et voi ihan kaikessa alkaa miettiä, miten miehesi suhtautuu asiaan, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta ja tekee sinusta varovaisen ja ehkä siten vielä ärsyttävämmän miehesi mielestä. Oletko kokeillut sellaista, että sanot ”hyvä on, tee itse!”, jos mies alkaa päteä? Tai jos hoputtaa, niin kävelet ulos kaupasta? Suuttuu varmaan ja mököttää?
Olen kokeillut noita molempia. Ja arvasit oikein, suuttuu ja alkaa mököttämään. Ap.
Anna suuttua ja mököttää
Vierailija kirjoitti:
Onhan suhteessa seksiä? Myös miehen aloitteesta, ettet koe ehdotusta aina vain määräilynä? Seksittömyys näkyy joillain miehillä ihmeellisenä kiukutteluna.
Jos mies käyttäytyy huonosti ei seksiäkään ole. Tietenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.
No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.
Jaha, no tule palstalle kertomaan sitten, kun saat sen "omalla tavallasi" (mikä se lieneekäään...) loppumaan!
Minä vastaan ihan selkeästi ei. En vie kahvia. En passaa. En anna määräillä itseäni millään tavalla
No ihan ok, eli jos olet keittiössä ja kahvi on valmis ja otat itsellesi, niin et voi viedä toiselle. Vai onko niin, että mies sinä makaat sohvalla ja miehesi käskee sinun hakemaan vaan kahvit hänelle, sinä et halua?
Minulle ei voi sanoa tuo kahvia. Minua ei voi käskeä. Voin viedä kahvia jos olen ottamassa itse. Mutta en veisi jos ninua käskytetään
Ja epäilemättä sekin on "käskyttämistä", jls mies lepposasti tokasee "tuoppas miullekkii samalla kahvia". Huoh. Joku ongelma täytyy olla, jos ei kykene muita auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.
No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.
Jaha, no tule palstalle kertomaan sitten, kun saat sen "omalla tavallasi" (mikä se lieneekäään...) loppumaan!
Minä vastaan ihan selkeästi ei. En vie kahvia. En passaa. En anna määräillä itseäni millään tavalla
No ihan ok, eli jos olet keittiössä ja kahvi on valmis ja otat itsellesi, niin et voi viedä toiselle. Vai onko niin, että mies sinä makaat sohvalla ja miehesi käskee sinun hakemaan vaan kahvit hänelle, sinä et halua?
Minulle ei voi sanoa tuo kahvia. Minua ei voi käskeä. Voin viedä kahvia jos olen ottamassa itse. Mutta en veisi jos ninua käskytetään
Ja epäilemättä sekin on "käskyttämistä", jls mies lepposasti tokasee "tuoppas miullekkii samalla kahvia". Huoh. Joku ongelma täytyy olla, jos ei kykene muita auttamaan.
Ei hän tokaisisi noin. Tietenkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.
Niin se saa minunkin veren kiehumaan.
Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.
Ap.
Luultavasti on sattumaa? Joka tapauksessa et voi ihan kaikessa alkaa miettiä, miten miehesi suhtautuu asiaan, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta ja tekee sinusta varovaisen ja ehkä siten vielä ärsyttävämmän miehesi mielestä. Oletko kokeillut sellaista, että sanot ”hyvä on, tee itse!”, jos mies alkaa päteä? Tai jos hoputtaa, niin kävelet ulos kaupasta? Suuttuu varmaan ja mököttää?
Olen kokeillut noita molempia. Ja arvasit oikein, suuttuu ja alkaa mököttämään. Ap.
Ok, tsemppiä mitä ikinä teetkin miehen kans. Älä anna noiden ”tule puolitiehen vastaan”, ”anna seksiä”, ”anna mököttää” jne mennä ihon alle, koska oot varmaan kaikkes tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?
Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.
Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.
Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.
Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin.
En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna".
Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.
Ap.
Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.
Se kauppa oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin tapani ajaa autoa saa aikaa määräilyä (joko ajan liian hitaasti tai liian nopeasti tai milloin mitäkin), tapani kiivetä portaita (joko kiipeän liian hitaasti tai joko olen tiellä tai pidän laukkua väärässä kädessä kun laukku toisessa kädessä pääsisi nopeammin tms). Ei kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä, mutta jos ei voi käydä kaupassa yhdessä, ei voi olla autossa yhdessä niin että minä ajan,ei voi tehdä salaattia yhdessä jne jne niin ei jää jäljelle paljoa asioita, joita voisi tehdä yhdessä. Ap.
Jos asioita on paljon, niin sitten pitää keskustella. Ennen kun aloitat keskustelun, niin tee lista niistä asioista jotta sinua ärsyttää. Sitten mietit tarkkaan, olisikohan sinussa jotain asioita jota oikeasti voi ärsyttää miestäsi. Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Mieti tarkkaa, onko se määräilyä vai onko se neuvomista? Miten reagoit kun pomo tulee sinua neuvomaan tai kaveri, entäs miten suhtaudut neuvoihin yleensä. Miehesi voi myös miettiä listan jälkeen, miksi tietyt asiat hänta ärsyttää ja löytää niihin ratkaisuja.
En usko, että miehesi tarkoittaa määräilyksi vaan hänkään ei osaa ilmaista neuvot diplomaattisesti. Mutta keskustelu auki, mutta muista että, hyvä keskustelu vaatii myös hyvän kuuntelijan ja suuren halun ymmärtää toista. Se ei tarkoita, että kukaan määräilee vaan kun oikein kuuntelee voi saada hyvän kompromissin aikaiseksi.
Jos sinulle sanotaan, kun esität oman mielipiteesi tai halusi hoitaa asia omalla tavallasi, että "älä väitä minulle vastaan", niin eikö se määräilyä ole? Ap.
Kyllä voisin tuosta suuttua, mutta se riippuu missä tilanteessa. Kuulostaa semmoiselta, hermostumiselta jota voisin lapselleni sanoa. Esimerkiksi jos toinen on jo pyytänyt monta kertaa, että asia tehtäisiin näin ja toinen silti leikkaa leivän vinoon, niin että viimeinen pala on aina ihan solmussa, niin joo tuossa tilanteessa voisin ärsyntyy. Siksi se keskustelu tulisi käydä ajan kanssa, ei silloin kun toinen on jo sen sanonut. Eli pitää antaa tilanteen rauhoittua ja sitten voidaan rauhallisesti keskustella asiasta. Sitten voitte löytää yhteisen sävelmän ja ottamaan huomioon molempien mielipiteet. Ja, joo miehesi voi myös oppia uutta sinusta.
Noniin, eli voisit lapsellesi sanoa noin. Ja moni sanookin lapselleen noin. Mitä se kertoo siitä, miten mieheni ja eksäni minulle puhuu? Ap.
Se, että joku on täydellisesti hermostunut siihen toimintaan. Ja, kun sinua seuraa, niin sinä et varmaan ole ihan helpommasta päästä, koska sinä et missään vaiheessa myönnä, että sinussakin voi olla jotain vikaa. Vaikutat pieneltä lapselta joka haluaa määrätä, ja sinua ei saa neuvoa.
Ihan jo aloitustekstissäni totesin, että vika voi olla minussa, ja samaten jossain toisessa kommentissanikin. Lisäksi olen kommentoinut, että saatan olla ärsyttävä jne. Miten siis en myönnä, että minussakin voisi olla jotain vikaa ja haluan vain määrätä?
No, sitten tuo parisuhde ei ole sinua varten. Vaikka monet on tuonut esiin useita asioita, niin et oikeasti ole sitä mieltä että sinä teet mitään väärin oikeasti. Tuot vaan esiin kuinka hienosti osaat olla välittämättä muitten ärsyttävistä tekijöistä. Eli silloin tuo miehesi ja hänen tavat ei sovi teille. Jos miehesi ärsyttää tietyt asiat ja sinua tietyt asiat ja muutosta tai sopeutumista molemmin puolin löydy, niin sitten te ette vaan sovi yhteen. Yleensä 6-7 vuoden haarukassa tulee juuri nämä ongelmat. Jotkut niistä selviää ja toiset jatkavat matkaa. Huolestuttava piirre on, että koet jo toistamiseen saman tunteen, että joku sinua haluaa määrätä. Mutta jos se tuntuu siltä ja pahalta, niin jatka matkaa.
Miksi täällä aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi?
Ohis. Jaaa-a, se kun tietäisi, mutta sehän heitettän melkein joka ketjuun vitsinä
Jätä se sika
JSSAP (jätä se sika, ansaitset parempaa)
Ja kai sjollekin sillä voi olla jotain tekemistä naisen voimaantumisen tunteen kanssa, ja ehkä jollekin se on EVVK fiilis kun ei enää jaksa yrittää hieman Kolmas nainen, Valehtelisin jos väittäisin -biisin sanojen sävyyn
Ois kai siistii antaa periksi.
Toteais vain kylmästi:
"Ei tästä mitään tuu."
Lähtis kävelemään.
Painais oven kiinni perässään.
Mutta kontekstista kai se aina riippuu pajonkin mitä siinä kohtaa kullekin tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.
Niin se saa minunkin veren kiehumaan.
Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.
Ap.
Luultavasti on sattumaa? Joka tapauksessa et voi ihan kaikessa alkaa miettiä, miten miehesi suhtautuu asiaan, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta ja tekee sinusta varovaisen ja ehkä siten vielä ärsyttävämmän miehesi mielestä. Oletko kokeillut sellaista, että sanot ”hyvä on, tee itse!”, jos mies alkaa päteä? Tai jos hoputtaa, niin kävelet ulos kaupasta? Suuttuu varmaan ja mököttää?
Olen kokeillut noita molempia. Ja arvasit oikein, suuttuu ja alkaa mököttämään. Ap.
Ok, tsemppiä mitä ikinä teetkin miehen kans. Älä anna noiden ”tule puolitiehen vastaan”, ”anna seksiä”, ”anna mököttää” jne mennä ihon alle, koska oot varmaan kaikkes tehnyt.
Kaikkensa tehny ilmeisesti itsensä, ei parisuhteen eteen. Tuolla minäminä-asenteella. Mutta kyllä, ero on hyvä ratkasu niin sopii toivoa, et miehetkin saa vähän empaattisemman naisen seuraavaks.
Mun veren saa kiehumaan nämä ”oletko koskaan tehnyt miehesi hyväksi mitään, et varmaan tuolla asenteella” kommentoijat. You got me. Mulle on viimeksi sanottu noin kun täytin kahden ihmisen edestä velvollisuuksia (mitattavia suureita) ja aloin siinä vaiheessa esittää toiveita josko saisi apua. Pitää kuulemma antaa jos haluaa takaisin.
Miehesi tapa leikata tomaatti saattaa olla ylivertainen. Miksi et haluaisi opetella sitä? Älä ole jääräpää periaatteen vuoksi.