Miestä ärsyttää, kun ei voi määräillä minua?

"Älä väitä vastaan"?! Oikeesti sun miehes puhuu sulle näin? Oisko palaverin paikka, joskus kun ei oo tilanne päällä..

Vierailija kirjoitti:

"Älä väitä vastaan"?! Oikeesti sun miehes puhuu sulle näin? Oisko palaverin paikka, joskus kun ei oo tilanne päällä..

Oikeasti sekä nykyinen mieheni että eksäni puhuu / puhui minulle juuri noin, eikä kyse ole vain yhdestä kerrasta. Olen ottanut asiaa puheeksi useammankin kerran, mutta kumpikaan heistä ei ole suostunut asiasta puhumaan tai jälkikäteen edes myöntämään että on sanonut noin. Ap.

Olen itsekin sellainen nainen johon viehtyvät miehet jotka tykkäävät määräillä. Lieneekö lapsuuteni vuoksi vai miksi viestitän jollain tapaa alistumista ja sellaista käyttäkää minua kynnysmattona energiaa ja pidän toki myös päättäväisistä miehistä. Ja olen tuollainen tuollainen kohtelias mukautuja joka on aiemmissa viesteissä kuvattu ja ilmeisesti se myös viestittää sitä samaa tarinaa että olen alistuva. Välttelen myös konflikteja. Todellisuudessa olen järkähtämätön sen suhteen etten ota mitään paskaa vastaan, heti kun vain ymmärrän että sitä tarjoillaan ja se johtaa kuvaamanlaisiisi ongelmiin. Pompottelijat luulevat saaneensa yliotteen ja kumpikin on yhtälailla järkyttynyt, pompottelija siitä etten enää pompikaan ja minä siitä että mitä h*lvettiä se minusta luuli.

Minua on ohjeistettu asian suhteen niin että siitä huolimatta että en pidä turhasta riitelystä tai välitä vähäpätöisessä asioissa periksiantamisesta, tulisi minun heti alkuun vaatia deiteiltä myönnytyksiä enemmän kuin itselle olisi luontevaa jotta näen heti alkuun miten mies reagoi siihen että pidän puoleni.

Ja tuo on auttanut, vääränlaisiin miehiin sekaantuminen on käytännössä loppunut. Itselle oli aluksi vieras ajatus että pitäisi osoittaa että minua tulee kunnioittaa, tottakai toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Opin kuitenkin että kaikki eivät ajattele kuten minä ja tuolla konstilla hyväksikäyttäjämiehet paljastavat itsensä heti alkuun kun pienien pyyntöjen kautta selviää että sitä etsimääni aitoa molemminpuolista kunnioitusta ja myönnytyksiä ei ole. Useampien noiden kanssa olisin ollut tyytyväinen varmaankin pitkäänkin huomaamatta mitään ihmeellisempää käytöksessään ellen tietoisesti olisi etsinyt merkkejä tuosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.

Se kauppa oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin tapani ajaa autoa saa aikaa määräilyä (joko ajan liian hitaasti tai liian nopeasti tai milloin mitäkin), tapani kiivetä portaita (joko kiipeän liian hitaasti tai joko olen tiellä tai pidän laukkua väärässä kädessä kun laukku toisessa kädessä pääsisi nopeammin tms). Ei kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä, mutta jos ei voi käydä kaupassa yhdessä, ei voi olla autossa yhdessä niin että minä ajan,ei voi tehdä salaattia yhdessä jne jne niin ei jää jäljelle paljoa asioita, joita voisi tehdä yhdessä. Ap.

Jos asioita on paljon, niin sitten pitää keskustella. Ennen kun aloitat keskustelun, niin tee lista niistä asioista jotta sinua ärsyttää. Sitten mietit tarkkaan, olisikohan sinussa jotain asioita jota oikeasti voi ärsyttää miestäsi. Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Mieti tarkkaa, onko se määräilyä vai onko se neuvomista? Miten reagoit kun pomo tulee sinua neuvomaan tai kaveri, entäs miten suhtaudut neuvoihin yleensä. Miehesi voi myös miettiä listan jälkeen, miksi tietyt asiat hänta ärsyttää ja löytää niihin ratkaisuja.

En usko, että miehesi tarkoittaa määräilyksi vaan hänkään ei osaa ilmaista neuvot diplomaattisesti. Mutta keskustelu auki, mutta muista että, hyvä keskustelu vaatii myös hyvän kuuntelijan ja suuren halun ymmärtää toista. Se ei tarkoita, että kukaan määräilee vaan kun oikein kuuntelee voi saada hyvän kompromissin aikaiseksi. 

Jos sinulle sanotaan, kun esität oman mielipiteesi tai halusi hoitaa asia omalla tavallasi, että "älä väitä minulle vastaan", niin eikö se määräilyä ole? Ap.

Kyllä voisin tuosta suuttua, mutta se riippuu missä tilanteessa. Kuulostaa semmoiselta, hermostumiselta jota voisin lapselleni sanoa. Esimerkiksi jos toinen on jo pyytänyt monta kertaa, että asia tehtäisiin näin ja toinen silti leikkaa leivän vinoon, niin että viimeinen pala on aina ihan solmussa, niin joo tuossa tilanteessa voisin ärsyntyy. Siksi se keskustelu tulisi käydä ajan kanssa, ei silloin kun toinen on jo sen sanonut. Eli pitää antaa tilanteen rauhoittua ja sitten voidaan rauhallisesti keskustella asiasta.  Sitten voitte löytää yhteisen sävelmän ja ottamaan huomioon molempien mielipiteet. Ja, joo miehesi voi myös oppia uutta sinusta. 

Noniin, eli voisit lapsellesi sanoa noin. Ja moni sanookin lapselleen noin. Mitä se kertoo siitä, miten mieheni ja eksäni minulle puhuu? Ap.

Se, että joku on täydellisesti hermostunut siihen toimintaan. Ja, kun sinua seuraa, niin sinä et varmaan ole ihan helpommasta päästä, koska sinä et missään vaiheessa myönnä, että sinussakin voi olla jotain vikaa. Vaikutat pieneltä lapselta joka haluaa määrätä, ja sinua ei saa neuvoa.

Kerrotko miksi aikuisen ihmisen toimiintaan pitää toisen puuttua jos siitä toiminnasta ei ole muille haittaa? Ei ap kaipaa neuvoja, ap osaa. Kyse on sitä että  puolisolle se ei  jostain syystä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sellainen nainen johon viehtyvät miehet jotka tykkäävät määräillä. Lieneekö lapsuuteni vuoksi vai miksi viestitän jollain tapaa alistumista ja sellaista käyttäkää minua kynnysmattona energiaa ja pidän toki myös päättäväisistä miehistä. Ja olen tuollainen tuollainen kohtelias mukautuja joka on aiemmissa viesteissä kuvattu ja ilmeisesti se myös viestittää sitä samaa tarinaa että olen alistuva. Välttelen myös konflikteja. Todellisuudessa olen järkähtämätön sen suhteen etten ota mitään paskaa vastaan, heti kun vain ymmärrän että sitä tarjoillaan ja se johtaa kuvaamanlaisiisi ongelmiin. Pompottelijat luulevat saaneensa yliotteen ja kumpikin on yhtälailla järkyttynyt, pompottelija siitä etten enää pompikaan ja minä siitä että mitä h*lvettiä se minusta luuli.

Minua on ohjeistettu asian suhteen niin että siitä huolimatta että en pidä turhasta riitelystä tai välitä vähäpätöisessä asioissa periksiantamisesta, tulisi minun heti alkuun vaatia deiteiltä myönnytyksiä enemmän kuin itselle olisi luontevaa jotta näen heti alkuun miten mies reagoi siihen että pidän puoleni.

Ja tuo on auttanut, vääränlaisiin miehiin sekaantuminen on käytännössä loppunut. Itselle oli aluksi vieras ajatus että pitäisi osoittaa että minua tulee kunnioittaa, tottakai toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Opin kuitenkin että kaikki eivät ajattele kuten minä ja tuolla konstilla hyväksikäyttäjämiehet paljastavat itsensä heti alkuun kun pienien pyyntöjen kautta selviää että sitä etsimääni aitoa molemminpuolista kunnioitusta ja myönnytyksiä ei ole. Useampien noiden kanssa olisin ollut tyytyväinen varmaankin pitkäänkin huomaamatta mitään ihmeellisempää käytöksessään ellen tietoisesti olisi etsinyt merkkejä tuosta käytöksestä.

Tämä kuvauksesi itsestäsi osuu minuun täysin, olen aivan tuollainen kuin sinä, tosin en ehkä välttele konflikteja kovin paljoa. Mutta koska olen jo naimisissa, niin en voi enää deittailuvaiheessa etsiä jotain merkkejä miehestä. Jotenkin tämä määräily pitäisi kuitenkin saada loppumaan, koska en ota minäkään vastaan mitään "paskaa" kuten määräilyä ja riitoja siitä on sitten tullut molemmissa suhteissa kun en ota sitä "paskaa" vastaan (vaikka toinen ilmeisesti oletti että otan). Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.

Se kauppa oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin tapani ajaa autoa saa aikaa määräilyä (joko ajan liian hitaasti tai liian nopeasti tai milloin mitäkin), tapani kiivetä portaita (joko kiipeän liian hitaasti tai joko olen tiellä tai pidän laukkua väärässä kädessä kun laukku toisessa kädessä pääsisi nopeammin tms). Ei kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä, mutta jos ei voi käydä kaupassa yhdessä, ei voi olla autossa yhdessä niin että minä ajan,ei voi tehdä salaattia yhdessä jne jne niin ei jää jäljelle paljoa asioita, joita voisi tehdä yhdessä. Ap.

Jos asioita on paljon, niin sitten pitää keskustella. Ennen kun aloitat keskustelun, niin tee lista niistä asioista jotta sinua ärsyttää. Sitten mietit tarkkaan, olisikohan sinussa jotain asioita jota oikeasti voi ärsyttää miestäsi. Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Mieti tarkkaa, onko se määräilyä vai onko se neuvomista? Miten reagoit kun pomo tulee sinua neuvomaan tai kaveri, entäs miten suhtaudut neuvoihin yleensä. Miehesi voi myös miettiä listan jälkeen, miksi tietyt asiat hänta ärsyttää ja löytää niihin ratkaisuja.

En usko, että miehesi tarkoittaa määräilyksi vaan hänkään ei osaa ilmaista neuvot diplomaattisesti. Mutta keskustelu auki, mutta muista että, hyvä keskustelu vaatii myös hyvän kuuntelijan ja suuren halun ymmärtää toista. Se ei tarkoita, että kukaan määräilee vaan kun oikein kuuntelee voi saada hyvän kompromissin aikaiseksi. 

Jos sinulle sanotaan, kun esität oman mielipiteesi tai halusi hoitaa asia omalla tavallasi, että "älä väitä minulle vastaan", niin eikö se määräilyä ole? Ap.

Kyllä voisin tuosta suuttua, mutta se riippuu missä tilanteessa. Kuulostaa semmoiselta, hermostumiselta jota voisin lapselleni sanoa. Esimerkiksi jos toinen on jo pyytänyt monta kertaa, että asia tehtäisiin näin ja toinen silti leikkaa leivän vinoon, niin että viimeinen pala on aina ihan solmussa, niin joo tuossa tilanteessa voisin ärsyntyy. Siksi se keskustelu tulisi käydä ajan kanssa, ei silloin kun toinen on jo sen sanonut. Eli pitää antaa tilanteen rauhoittua ja sitten voidaan rauhallisesti keskustella asiasta.  Sitten voitte löytää yhteisen sävelmän ja ottamaan huomioon molempien mielipiteet. Ja, joo miehesi voi myös oppia uutta sinusta. 

Noniin, eli voisit lapsellesi sanoa noin. Ja moni sanookin lapselleen noin. Mitä se kertoo siitä, miten mieheni ja eksäni minulle puhuu? Ap.

Se, että joku on täydellisesti hermostunut siihen toimintaan. Ja, kun sinua seuraa, niin sinä et varmaan ole ihan helpommasta päästä, koska sinä et missään vaiheessa myönnä, että sinussakin voi olla jotain vikaa. Vaikutat pieneltä lapselta joka haluaa määrätä, ja sinua ei saa neuvoa.

Kerrotko miksi aikuisen ihmisen toimiintaan pitää toisen puuttua jos siitä toiminnasta ei ole muille haittaa? Ei ap kaipaa neuvoja, ap osaa. Kyse on sitä että  puolisolle se ei  jostain syystä kelpaa.

Samaa minäkin mietin, että miksi tällainen 42-vuotias koulutettu nainen kuin minä, joka on elämässään ja urallaankin pärjännyt ihan hyvin, tarvitsisi neuvoja kaupassa käymiseen tai tomaatin leikkaamiseen. Osaan ne kyllä, mutta jostain syystä nykyiselle miehelle eikä eksälle se kelvannut. Ap.

Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.

No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä määräilisin ensimmäisen määräyksen saatuani takaisin.

No minä en tykkää määräilystä, enkä itsekään halua määräillä ketään. En usko, että määräily sillä ainakaan loppuisi. Ap.

Jaha, no tule palstalle kertomaan sitten, kun saat sen "omalla tavallasi" (mikä se lieneekäään...) loppumaan!

Meillä muuttui vasta 50 vuotiaana komentelijaksi. Anna takaisin, muuten sairastut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttui vasta 50 vuotiaana komentelijaksi. Anna takaisin, muuten sairastut.

Niinhän se järki sanoo, että itse on ihmisen avioliittoansa hoidettava. Taitaa ap. olla patologinen tapaus, kun jo yhden ukon on jättänyt moisen pikkuongelman verukkeella.

Ihmisen elämään sattuu kuulumaan raadollisuuskin ja sun pitäisi hoksata, että sun on ihan itse nyt selvitettävä asiat siellä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttui vasta 50 vuotiaana komentelijaksi. Anna takaisin, muuten sairastut.

Niinhän se järki sanoo, että itse on ihmisen avioliittoansa hoidettava. Taitaa ap. olla patologinen tapaus, kun jo yhden ukon on jättänyt moisen pikkuongelman verukkeella.

Ai olen joku patologinen sarjajättäjä vai :D ? 

Sen eksän kanssa en ollut naimisissa.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sellainen nainen johon viehtyvät miehet jotka tykkäävät määräillä. Lieneekö lapsuuteni vuoksi vai miksi viestitän jollain tapaa alistumista ja sellaista käyttäkää minua kynnysmattona energiaa ja pidän toki myös päättäväisistä miehistä. Ja olen tuollainen tuollainen kohtelias mukautuja joka on aiemmissa viesteissä kuvattu ja ilmeisesti se myös viestittää sitä samaa tarinaa että olen alistuva. Välttelen myös konflikteja. Todellisuudessa olen järkähtämätön sen suhteen etten ota mitään paskaa vastaan, heti kun vain ymmärrän että sitä tarjoillaan ja se johtaa kuvaamanlaisiisi ongelmiin. Pompottelijat luulevat saaneensa yliotteen ja kumpikin on yhtälailla järkyttynyt, pompottelija siitä etten enää pompikaan ja minä siitä että mitä h*lvettiä se minusta luuli.

Minua on ohjeistettu asian suhteen niin että siitä huolimatta että en pidä turhasta riitelystä tai välitä vähäpätöisessä asioissa periksiantamisesta, tulisi minun heti alkuun vaatia deiteiltä myönnytyksiä enemmän kuin itselle olisi luontevaa jotta näen heti alkuun miten mies reagoi siihen että pidän puoleni.

Ja tuo on auttanut, vääränlaisiin miehiin sekaantuminen on käytännössä loppunut. Itselle oli aluksi vieras ajatus että pitäisi osoittaa että minua tulee kunnioittaa, tottakai toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Opin kuitenkin että kaikki eivät ajattele kuten minä ja tuolla konstilla hyväksikäyttäjämiehet paljastavat itsensä heti alkuun kun pienien pyyntöjen kautta selviää että sitä etsimääni aitoa molemminpuolista kunnioitusta ja myönnytyksiä ei ole. Useampien noiden kanssa olisin ollut tyytyväinen varmaankin pitkäänkin huomaamatta mitään ihmeellisempää käytöksessään ellen tietoisesti olisi etsinyt merkkejä tuosta käytöksestä.

Tämä kuvauksesi itsestäsi osuu minuun täysin, olen aivan tuollainen kuin sinä, tosin en ehkä välttele konflikteja kovin paljoa. Mutta koska olen jo naimisissa, niin en voi enää deittailuvaiheessa etsiä jotain merkkejä miehestä. Jotenkin tämä määräily pitäisi kuitenkin saada loppumaan, koska en ota minäkään vastaan mitään "paskaa" kuten määräilyä ja riitoja siitä on sitten tullut molemmissa suhteissa kun en ota sitä "paskaa" vastaan (vaikka toinen ilmeisesti oletti että otan). Ap.

Deittailuneuvot lähinnä siltä varalta että suhteenne joskus päättyy.

En oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin keskustelu, pariterapia tai muu vastaava jos et halua tuota takaisin määräilyä aloittaa minkä tuossa joku mainitsi. Omalla logiikalla jo perustetussa suhteessa ainoa tie toivomaasi suhteeseen olisi soveltaa olemasssa olevassa tilanteessa tuota kunnioituksen edellyttämistä. Jotenkin siihen varmasti sisältyy se että mies tulisi saada ymmärtämään että sinä et ole sellainen alistuja joksi hän sinua ehkä luuli jotta hän ymmärtäisi että käytöksellään hän ei saavuta haluamaansa(?) tilannetta.

Joskus siinä sitten kuitenkin käy niin että kun toinen ei ole se jonka tarvitsi omaan elämään tiettyä roolia täyttämään ja silloin tuo toinen jää ikäänkuin tarpeettomaksi ja etsintä jatkuu. Eli voi siis käydä myös niin että kun lyöt ehdot kohtelullesi tiskiin niin mies liukenee vähintään henkisesti paikalta, jossain vaiheessa fyysisestikin.

Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin sellainen nainen johon viehtyvät miehet jotka tykkäävät määräillä. Lieneekö lapsuuteni vuoksi vai miksi viestitän jollain tapaa alistumista ja sellaista käyttäkää minua kynnysmattona energiaa ja pidän toki myös päättäväisistä miehistä. Ja olen tuollainen tuollainen kohtelias mukautuja joka on aiemmissa viesteissä kuvattu ja ilmeisesti se myös viestittää sitä samaa tarinaa että olen alistuva. Välttelen myös konflikteja. Todellisuudessa olen järkähtämätön sen suhteen etten ota mitään paskaa vastaan, heti kun vain ymmärrän että sitä tarjoillaan ja se johtaa kuvaamanlaisiisi ongelmiin. Pompottelijat luulevat saaneensa yliotteen ja kumpikin on yhtälailla järkyttynyt, pompottelija siitä etten enää pompikaan ja minä siitä että mitä h*lvettiä se minusta luuli.

Minua on ohjeistettu asian suhteen niin että siitä huolimatta että en pidä turhasta riitelystä tai välitä vähäpätöisessä asioissa periksiantamisesta, tulisi minun heti alkuun vaatia deiteiltä myönnytyksiä enemmän kuin itselle olisi luontevaa jotta näen heti alkuun miten mies reagoi siihen että pidän puoleni.

Ja tuo on auttanut, vääränlaisiin miehiin sekaantuminen on käytännössä loppunut. Itselle oli aluksi vieras ajatus että pitäisi osoittaa että minua tulee kunnioittaa, tottakai toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Opin kuitenkin että kaikki eivät ajattele kuten minä ja tuolla konstilla hyväksikäyttäjämiehet paljastavat itsensä heti alkuun kun pienien pyyntöjen kautta selviää että sitä etsimääni aitoa molemminpuolista kunnioitusta ja myönnytyksiä ei ole. Useampien noiden kanssa olisin ollut tyytyväinen varmaankin pitkäänkin huomaamatta mitään ihmeellisempää käytöksessään ellen tietoisesti olisi etsinyt merkkejä tuosta käytöksestä.

Tämä kuvauksesi itsestäsi osuu minuun täysin, olen aivan tuollainen kuin sinä, tosin en ehkä välttele konflikteja kovin paljoa. Mutta koska olen jo naimisissa, niin en voi enää deittailuvaiheessa etsiä jotain merkkejä miehestä. Jotenkin tämä määräily pitäisi kuitenkin saada loppumaan, koska en ota minäkään vastaan mitään "paskaa" kuten määräilyä ja riitoja siitä on sitten tullut molemmissa suhteissa kun en ota sitä "paskaa" vastaan (vaikka toinen ilmeisesti oletti että otan). Ap.

Deittailuneuvot lähinnä siltä varalta että suhteenne joskus päättyy.

En oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin keskustelu, pariterapia tai muu vastaava jos et halua tuota takaisin määräilyä aloittaa minkä tuossa joku mainitsi. Omalla logiikalla jo perustetussa suhteessa ainoa tie toivomaasi suhteeseen olisi soveltaa olemasssa olevassa tilanteessa tuota kunnioituksen edellyttämistä. Jotenkin siihen varmasti sisältyy se että mies tulisi saada ymmärtämään että sinä et ole sellainen alistuja joksi hän sinua ehkä luuli jotta hän ymmärtäisi että käytöksellään hän ei saavuta haluamaansa(?) tilannetta.

Joskus siinä sitten kuitenkin käy niin että kun toinen ei ole se jonka tarvitsi omaan elämään tiettyä roolia täyttämään ja silloin tuo toinen jää ikäänkuin tarpeettomaksi ja etsintä jatkuu. Eli voi siis käydä myös niin että kun lyöt ehdot kohtelullesi tiskiin niin mies liukenee vähintään henkisesti paikalta, jossain vaiheessa fyysisestikin.

Olen henkisesti varautunut kyllä siihen, että mies häipyy kun en alistu määräilyyn. En silti voi alistua määräilyyn. En ole tosin siihen koskaan alistunutkaan, vaikka mies on ehkä kuvitellut, että olisin henkilö joka alistuu. Jos hän tarvitsee määräiltävän nainen, niin sittenhän ei voi mitään sille jos hän sellaista lähtee sitten eron kautta hakemaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttui vasta 50 vuotiaana komentelijaksi. Anna takaisin, muuten sairastut.

Niinhän se järki sanoo, että itse on ihmisen avioliittoansa hoidettava. Taitaa ap. olla patologinen tapaus, kun jo yhden ukon on jättänyt moisen pikkuongelman verukkeella.

Ai olen joku patologinen sarjajättäjä vai :D ? 

Sen eksän kanssa en ollut naimisissa.

Ap.

Totuus satuttaa.

Ylitsepääsemätön ristiriita on se, jos miehesi kokee sinut liian hitaaksi mutta sinä itse et pysty/halua olla nopeampi. Käytät aikaa sellaiseen, mikä miehesi mielestä pitäisi hoitua rutiinilla nopeammin ja kätevämmin.

Sinua ärsyttää nyt suunnattomasti miehesi puuttuminen asiaan ja koet sen määräilynä. Voisiko olla niin, että jos tekisit ko asioita nopeammin, teille tulisi yhteistä aikaa johonkin muuhun?

Jos et pysty katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta vaan jäät jankkaamaan määräily-ärsytykseen, ainoa ratkaisutapa on että miehen täytyy lopettaa kaikenlainen kommentointi sinun tekemisistäsi. Luuletko että hän pystyy siihen jos häntäkin ärsyttää sinun hitautesi niin suunnattomasti?

Ehkä temponne on niin erilainen ettei yhteiselämästä tule mitään. On ihan normaalia että nämä asiat alkavat ärsyttämään vasta vuosien yhdessäolon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.

Niin se saa minunkin veren kiehumaan.

Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on idiootti. Jo tuo ”älä väitä mulle vastaan” sais minun veren kiehumaan.

Niin se saa minunkin veren kiehumaan.

Mutta myös minä taidan olla idiootti, kun sekä eksäni että nykyiseni on sanonut minulle nuo samat sanat. Enpä näköjään sitten oppinut kerrasta vaan piti uudelleen lähteä hakkaamaan päätään seinään.

Ap.

Oletko joku wt-mamma, joka nyt etsii tekosyytä erota. Mikä se oikea syy on, eikö ukon naama enää miellytä.