Miestä ärsyttää, kun ei voi määräillä minua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Älkää enää käykö yhdessä kaupassa.

Miten se ratkaisee yleisen määräilyongelman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja miehiä olet valinnut

Ehkä sitten. Mutta molemmissa on tuo määräilyhalu tullut ilmi vasta vuosien päästä. Ap.

Oletko heti suhteen alusta lähtien ollut oma itsesi? Ettet ole alkuvuosina esittänyt muuta kuin olet?

Esittänyt? En ainakaan tietoisesti ole esittänyt mitään. Mutta kai kaikki ovat ensimmäiset kuukaudet ihastuksen huumassa vähän erilaisia kuin myöhemmin suhteen edettyä? Ei se mitään esittämistä ole.

Ap.

Eli et siis ole ollut oma itsesi suhteen alusta lähtien. Se sitten selittää kaiken.  Jatkossa uudessa suhteessa kannattaa olla ihan oma itsensä niin molemmat näkevät suht nopeasti kannattaako jatkaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.

Se kauppa oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin tapani ajaa autoa saa aikaa määräilyä (joko ajan liian hitaasti tai liian nopeasti tai milloin mitäkin), tapani kiivetä portaita (joko kiipeän liian hitaasti tai joko olen tiellä tai pidän laukkua väärässä kädessä kun laukku toisessa kädessä pääsisi nopeammin tms). Ei kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä, mutta jos ei voi käydä kaupassa yhdessä, ei voi olla autossa yhdessä niin että minä ajan,ei voi tehdä salaattia yhdessä jne jne niin ei jää jäljelle paljoa asioita, joita voisi tehdä yhdessä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja miehiä olet valinnut

Ehkä sitten. Mutta molemmissa on tuo määräilyhalu tullut ilmi vasta vuosien päästä. Ap.

Oletko heti suhteen alusta lähtien ollut oma itsesi? Ettet ole alkuvuosina esittänyt muuta kuin olet?

Esittänyt? En ainakaan tietoisesti ole esittänyt mitään. Mutta kai kaikki ovat ensimmäiset kuukaudet ihastuksen huumassa vähän erilaisia kuin myöhemmin suhteen edettyä? Ei se mitään esittämistä ole.

Ap.

Eli et siis ole ollut oma itsesi suhteen alusta lähtien. Se sitten selittää kaiken.  Jatkossa uudessa suhteessa kannattaa olla ihan oma itsensä niin molemmat näkevät suht nopeasti kannattaako jatkaa vai ei.

Mitä edes tarkoittaa, että olla oma itsensä? Ei saisi siis olla ihastunut, jos silloin on jotenkin iloisempi tms? Tai ei saisi olla ihastunut, jos silloin ei hammastahnatuubit ärsytä, vaikka tietää että ne saattaa ärsyttää kymmenen vuoden päästä? Ja mielestäsikö ihmiset ei muutu vuosien varrella yhtään? Tämä nykyinen suhteeni on kestänyt jo kuusi vuotta, varmasti olemme molemmat sinä aikana jossain määrin muuttuneetkin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Jos toinen pyytää hiljaisuutta ja toinen pyytää saada puhua tärkeästä asiasta, niin kumman tarve ja pyyntö on tärkeämpi?

Molempien, ja silloin pitää tehdä kompromissi. Jos toinen on pahalla tuulella ja tarvitsee omaa rauhaa, se ei ole hedelmällinen hetki puida parisuhdetta muutenkaan. Sitten voi sanoa, että sano kun on hyvä hetki, tämän viikon aikana haluan käydä tämän keskustelun. 6v. kestänyt parisuhde kestää kyllä senkin, ettei juuri samalla sekunnilla puida jotain vaan pieni miettimisaika voi olla molemmille puoliskoille parempikin, ehtii etukäteen miettiä asiaa. Pääasia, että asia etenee. Ennalta sovitutkeskustelut on siinä mielessä parempi muutenkin, että silloin asioita ei käydä läpi tilanteen ollessa päällä eli tunnekuohussa.

Minulla on ja on ollut samanlainen ongelma. Lopetin edellisen suhteen sen takia, ja ymmärsin ongelman syntytavan vasta tässä suhteessa.

Haluaisin, että parisuhteessani kunnioitetaan toista, ollaan ystävällisiä, huomaavaisia ja kohteliaita ja tehdään toiselle palveluksia. Se on kuitenkin parisuhteessa johtanut siihen, että mies ehkä alitajuisesti kuvittelee olevansa minua ylempänä ja siksi voivansa määrätä kaikesta. Eli kun teen hänelle palveluksen, hän ei teekään vastavuoroista palvelusta minulle, vaan ottaa sen osoituksena siitä, että on pomo sekä alkaa pitää palvelusta minun velvollisuutenani, esim. hänen puhtaiden pyykkiensä vieminen kaappiin aina. Olen huomannut, että kohtelias muotoiluni on usein kysymys, ja niistä hän tulkitsee voivansa päättää mielivaltaisesti asioistani. Olen sanonut esim.  "käykö, että käyn suihkussa ja sitten mennään" ja lähtenyt kylppäriin. Mies sanookin (ihan tosissaan), ettei tänään sovi (vaikka on itsekin käynyt suihkussa ihan itsestäänselvyytenä). Vastasin, etten oikeasti kysynyt lupaa häneltä, mutta silti hän on pyrkinyt määräilemään suihkussa käymisestäni myös jatkossa. Vähintään osittain tilanne selittyy sillä, että hän on tulkinnut huomaavaisuuteni alamaisuudeksi. Osittain jotain muuta, en tiedä. Ainakin muuten hän on hyvin tasa-arvoisesti ajatteleva ihminen, ainoastaan minua pitää palvelijana.

Olen nyt yrittänyt näyttää, ettei ole hänen asemansa komentaa minua, mutta homma on vielä vaiheessa enkä tiedä, onko mahdollista saavuttaa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Sinussa taitaa olla ap hieman samoja piirteitä kun minun sisaressani on. Hän on jo aika vanha ja ei ole asunut enää vuosikymmeniin Suomessa, mutta samat piirteet hänessä oli jo nuorena. Vanhemmiten ne piirteet kuitenkin on vuosien mittaan vain vahventuneet.

Sisko on perusluonteeltaan hyvin harkitseva, aina varovainen, arkakin ja ei halua aiheuttaa kenellekään harma tai millekään vahinkoa. Ja opittuaan jonunnasan keran tekemään jollakin tavalla, hänen päätään on todella vaikeaa saada kääntymään ja edes kokeilemaan millään muulla tavalla vaikka sen voisi helposti osoittaa, että se tapa on helpompi, nopeampi tai vaikka turvallisempi.

Edellisistä seuraa kuitenkin se, että hän on hidas tekemään päätöksiä ja joskus rasittavuuteen asti epävarma päätöksenteko ärsyttää muita kun häneltä ottaa aikansa päättää mitä hän haluaa ottaa tai tehdä asialle. Pahuuttaan hän ei ole hidas eikä hidastele, mutta hän kokee olonsa epämukavaksi jos ei ole sinut päätöksensä kanssa ja saanut harkita asiaa tarpeeksi.

Kiirehtiminen, jopa vain sen aistiminen että hänen odotetaan päättävän nopeammin ärsyttää häntä ja saa hänet usein vieläkin varovaisemmaksi ja joskus jopa täysin lukkoon, niin että mitään päätöstä ei synny. Joidenkin asioden päättämättömyys on kestänyt jopa vuosia.

En nyt oleta, että sinä ap olet samanlainen kaikin osin, mutta ymmärrän myös että jo osa edellä mainituista saa jotkut ensin pitkästymäån, sitten yrittämään kiirehtiä antamalla ohjeita ja viimein kokeilemaan käskyttämistäkin. No siskon tapauksessa lähipiiri on vuosikymmenten mittaan oppinut, että se ei hyödytä vaan yleensä vain pahentaa tilannetta.

Sisko on kaikin puolin muuten todella rakastettava ihminen ja ollut upea äiti lapsilleen kaikki nämä ajat. Joskus vain asialle naureskellaan ja todetaan, että xxxx vietti 4h kangaskaupassa kaupassa valiten kankaita joita hän halusi ostaa, myyjä parat :) Joskus toisten taas on manattu kun joku määrä-ajan voimassa oleva tilaisuus ostaa, myydä, tilata jäi käyttämättä koska hän ei osannut päättää ennen kun se loppui tai muuten määrä-aika umpeutui.

Tietämättä miten tomaatia leikkaat,niin on vakea sanoa onko siinä mitään ongelmaa, mutta jos leikkaat käsissäsi vetäen veitsellä itseesi päin tai että muuten on vaara että leikkaat vahingossa itseäsi niin kannattaisi harkita vaihtoehtoisia tapoja. Sellaisen ehdottaja ei välttämättä tarkoita kuin vain vain parasta sinulle.

Näen itse lähes päivittäin lounaalla kun moni mies ja nainen leikkaa leipää todella vaarallisen näköisesti ja on vain ajan kysymys kun pienen hetkellisen ajatuksen herpaantumisen vuoksi veitsi osuu sormeen tai muuhun käteen.

Olen pidättäytynyt neuvomasta aikuisia moni kokisi sen epämielyttävänä vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi, mutta satunnaisesti muutaman nuoren tapauksessa olen kohteliaasti maininnut, että ole varovainen veitsen kanssa ja älä leikkaa itseäsi kohden -- olet ehjänä parempi työntekijä :)

Oli miten oli ap:n kanssa, niin kyllä mikä tahansa asia (riitaa aiheuttava tms.) joka toistuu usein itsellä muiden kanssa on hyvä syy myös itsetutkiskeluun ja sitähän tämä sinun avaukseksi jo on.

Taantumana tuli mieleeni tuosta puheen kauniisti muotoilusta entinen suhteeni.

Olen siis myös *muotoilija*

Kysyin usein kun katoin pöytää otatko vaaleaa vai tummaa leipää?

Siksi, että en laita sitten toista leipää turhaan pöytään, jos esimerkiksi joutuisi avaamaan paketin sitä varten.

Samoin kun olimme kävelyllä saatoin polun risteyksessä kysyä mennäänkö tuota vai tuota kautta.

Minulle siis ihan sama, mutta ajattelin, että turhaan mennään *väärää* reittiä jos mies haluaisikin toista kautta.

Jne.

Yritin olla siis kohtelias ja joustava toista kohtaan asioissa joissa ei minulle mitään tarvetta *määräillå*.

Kerran sitteniin mies suuttuessaan jostain sanoi, että olen kummallisen päättämäton.

Häntä ärsyttää kun kysyn *kumpaa leipää, kumpaa reittiä, pitäisi sitä aikuisen ihmisen itse tietää eikä kysyä toiselta*.

Olin aivan ällistynyt, mieleeni ei ollut ollenkaan tullut, että toinen käsitti toimintani päättämättömyydeksi ja ärsyyntyi siitä.

Olisiko teilläkin kyse erilaisista asioiden ajattelutavasta ja toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Sinussa taitaa olla ap hieman samoja piirteitä kun minun sisaressani on. Hän on jo aika vanha ja ei ole asunut enää vuosikymmeniin Suomessa, mutta samat piirteet hänessä oli jo nuorena. Vanhemmiten ne piirteet kuitenkin on vuosien mittaan vain vahventuneet.

Sisko on perusluonteeltaan hyvin harkitseva, aina varovainen, arkakin ja ei halua aiheuttaa kenellekään harma tai millekään vahinkoa. Ja opittuaan jonunnasan keran tekemään jollakin tavalla, hänen päätään on todella vaikeaa saada kääntymään ja edes kokeilemaan millään muulla tavalla vaikka sen voisi helposti osoittaa, että se tapa on helpompi, nopeampi tai vaikka turvallisempi.

Edellisistä seuraa kuitenkin se, että hän on hidas tekemään päätöksiä ja joskus rasittavuuteen asti epävarma päätöksenteko ärsyttää muita kun häneltä ottaa aikansa päättää mitä hän haluaa ottaa tai tehdä asialle. Pahuuttaan hän ei ole hidas eikä hidastele, mutta hän kokee olonsa epämukavaksi jos ei ole sinut päätöksensä kanssa ja saanut harkita asiaa tarpeeksi.

Kiirehtiminen, jopa vain sen aistiminen että hänen odotetaan päättävän nopeammin ärsyttää häntä ja saa hänet usein vieläkin varovaisemmaksi ja joskus jopa täysin lukkoon, niin että mitään päätöstä ei synny. Joidenkin asioden päättämättömyys on kestänyt jopa vuosia.

En nyt oleta, että sinä ap olet samanlainen kaikin osin, mutta ymmärrän myös että jo osa edellä mainituista saa jotkut ensin pitkästymäån, sitten yrittämään kiirehtiä antamalla ohjeita ja viimein kokeilemaan käskyttämistäkin. No siskon tapauksessa lähipiiri on vuosikymmenten mittaan oppinut, että se ei hyödytä vaan yleensä vain pahentaa tilannetta.

Sisko on kaikin puolin muuten todella rakastettava ihminen ja ollut upea äiti lapsilleen kaikki nämä ajat. Joskus vain asialle naureskellaan ja todetaan, että xxxx vietti 4h kangaskaupassa kaupassa valiten kankaita joita hän halusi ostaa, myyjä parat :) Joskus toisten taas on manattu kun joku määrä-ajan voimassa oleva tilaisuus ostaa, myydä, tilata jäi käyttämättä koska hän ei osannut päättää ennen kun se loppui tai muuten määrä-aika umpeutui.

Tietämättä miten tomaatia leikkaat,niin on vakea sanoa onko siinä mitään ongelmaa, mutta jos leikkaat käsissäsi vetäen veitsellä itseesi päin tai että muuten on vaara että leikkaat vahingossa itseäsi niin kannattaisi harkita vaihtoehtoisia tapoja. Sellaisen ehdottaja ei välttämättä tarkoita kuin vain vain parasta sinulle.

Näen itse lähes päivittäin lounaalla kun moni mies ja nainen leikkaa leipää todella vaarallisen näköisesti ja on vain ajan kysymys kun pienen hetkellisen ajatuksen herpaantumisen vuoksi veitsi osuu sormeen tai muuhun käteen.

Olen pidättäytynyt neuvomasta aikuisia moni kokisi sen epämielyttävänä vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi, mutta satunnaisesti muutaman nuoren tapauksessa olen kohteliaasti maininnut, että ole varovainen veitsen kanssa ja älä leikkaa itseäsi kohden -- olet ehjänä parempi työntekijä :)

Oli miten oli ap:n kanssa, niin kyllä mikä tahansa asia (riitaa aiheuttava tms.) joka toistuu usein itsellä muiden kanssa on hyvä syy myös itsetutkiskeluun ja sitähän tämä sinun avaukseksi jo on.

En usko, että olen kuin siskosi. Olen nopea päättämään asioita. Ehkä miestä sitten ärsyttää kaupassa vain se, että minun pitää saada niitä haluamiani tampaxeja eikä hän ymmärrä miksi pirkkatamponit ei kelpaa kun ne löytyy heti ja tampaxia pitää etsiä minuutti. Siis näin esimerkkinä. Ja jos alan selostamaan, että miksi pitää olla se tampax kun mies on ensin määrännyt että "nyt otat nuo pirkat ja lähdetään äkkiä täältä pois", niin miehen hermostuminen on taattu.

Se tomaatin leikkaaminen ei ole mikään sellainen, että leikkaisi käteen. Vaan esimerkiksi jos halua leikata leipää tietyllä tavalla ja mies tietyllä tavalla (siten, että se jäljelle jäävä limppu jää tietyn muotoiseksi) niin minun tapani leikata ei käy vaan mies (ja ex-mies) pyrkivät heti määräämään, että se heidän tapa on ainoa jolla leipää saa leikata. On varmaan aika tavallista, että ihminen haluaa vaikka limpun jäävän sen muotoiseksi kuin itse tykkää ja sitten huomauttaa vaimolle tai miehelle asiasta, mutta minun tapauksessa ikävää on se, että jos sanon, että tykkään tehdä tämän omalla tavallani, niin siihen saan kommentin että "älä väitä minulle vastaan". Ap.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ja on ollut samanlainen ongelma. Lopetin edellisen suhteen sen takia, ja ymmärsin ongelman syntytavan vasta tässä suhteessa.

Haluaisin, että parisuhteessani kunnioitetaan toista, ollaan ystävällisiä, huomaavaisia ja kohteliaita ja tehdään toiselle palveluksia. Se on kuitenkin parisuhteessa johtanut siihen, että mies ehkä alitajuisesti kuvittelee olevansa minua ylempänä ja siksi voivansa määrätä kaikesta. Eli kun teen hänelle palveluksen, hän ei teekään vastavuoroista palvelusta minulle, vaan ottaa sen osoituksena siitä, että on pomo sekä alkaa pitää palvelusta minun velvollisuutenani, esim. hänen puhtaiden pyykkiensä vieminen kaappiin aina. Olen huomannut, että kohtelias muotoiluni on usein kysymys, ja niistä hän tulkitsee voivansa päättää mielivaltaisesti asioistani. Olen sanonut esim.  "käykö, että käyn suihkussa ja sitten mennään" ja lähtenyt kylppäriin. Mies sanookin (ihan tosissaan), ettei tänään sovi (vaikka on itsekin käynyt suihkussa ihan itsestäänselvyytenä). Vastasin, etten oikeasti kysynyt lupaa häneltä, mutta silti hän on pyrkinyt määräilemään suihkussa käymisestäni myös jatkossa. Vähintään osittain tilanne selittyy sillä, että hän on tulkinnut huomaavaisuuteni alamaisuudeksi. Osittain jotain muuta, en tiedä. Ainakin muuten hän on hyvin tasa-arvoisesti ajatteleva ihminen, ainoastaan minua pitää palvelijana.

Olen nyt yrittänyt näyttää, ettei ole hänen asemansa komentaa minua, mutta homma on vielä vaiheessa enkä tiedä, onko mahdollista saavuttaa enää.

Olen kuin sinä :D . Ehkä minullakin kyse on sitten tuosta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Taantumana tuli mieleeni tuosta puheen kauniisti muotoilusta entinen suhteeni.

Olen siis myös *muotoilija*

Kysyin usein kun katoin pöytää otatko vaaleaa vai tummaa leipää?

Siksi, että en laita sitten toista leipää turhaan pöytään, jos esimerkiksi joutuisi avaamaan paketin sitä varten.

Samoin kun olimme kävelyllä saatoin polun risteyksessä kysyä mennäänkö tuota vai tuota kautta.

Minulle siis ihan sama, mutta ajattelin, että turhaan mennään *väärää* reittiä jos mies haluaisikin toista kautta.

Jne.

Yritin olla siis kohtelias ja joustava toista kohtaan asioissa joissa ei minulle mitään tarvetta *määräillå*.

Kerran sitteniin mies suuttuessaan jostain sanoi, että olen kummallisen päättämäton.

Häntä ärsyttää kun kysyn *kumpaa leipää, kumpaa reittiä, pitäisi sitä aikuisen ihmisen itse tietää eikä kysyä toiselta*.

Olin aivan ällistynyt, mieleeni ei ollut ollenkaan tullut, että toinen käsitti toimintani päättämättömyydeksi ja ärsyyntyi siitä.

Olisiko teilläkin kyse erilaisista asioiden ajattelutavasta ja toiminnasta.

Olen aivan tuollainen kuin sinä. Minua tosin ei ole koskaan sanottu päättämättömäksi, mutta voi olla että minusta on ajateltu niin. Vaikka tarkoitukseni on vain olla huomaavainen toiselle ja kysyä mitä hän haluaisi, jos asialla ei ole itselleni niin suurta väliä. Ap.

Yksi asia mikä noita miehiä yhdistää 100% varmuudella on sinä eli todennäköisesti sinusta löytyy myös jotain mikä aiheuttaa tämän.

Tai sitten vaan erittäin huono tuuri mutta veikkaan kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo toisessa parisuhteessa vähän samanlainen ongelma. Edellinen parisuhteeni päättyi, koska en jaksanut kyseisen miehen tapaa yrittää määräillä minua ja suuttua, jos en suostunut määräiltäväksi. Lopetin siis tuon suhteen tuosta syystä. Nyt tässä nykyisessä parisuhteessa on alkanut ilmetä vähän samaa ongelmaa. Ollaan oltu yhdessä jo kuusi vuotta, naimisissakin kaksi. Ja nyt miehessä on ilmennyt uutena sellainen piirre, että hän pyrkii määräilemään minua ja tekemisiäni ja hermostuu, kun sanon vastaan tai ilmoitan oman eriävän mielipiteeni. Kyse ei siis ole mistään sellaisista määräilyistä, että en saisi mennä jonnekin paikkaan tai tavata joitain ihmisiä tms. vaan pieniä arkisia asioita siitä, että kuinka nopeasti tai hitaasti tai millä tavalla minun pitäisi hoitaa joku juttu (suoriutua kaupasta, meikata, leikata tomaatti tms) tai milloin minun pitäisi olla hiljaa tms. Totean hänelle aina, että teen omalla tavallani, tai että tarvitsen nyt tällä kertaa kaupassa aikaa katsoa jotain juttuja tai en aio olla hiljaa, koska on sanottava tärkeä asia tms. Hän ärsyyntyy ja joskus jopa on suuttunutkin siitä, että ei voi määräillä minua. Mitä ihmettä tämä on? Onko kaikki miehet tällaisia vai onko vika minussa vai missä?

Sinulla ei ole miestä.

Mies pistää akkansa ruotuun ja järjestykseen, tai viskaa pihalle niska-pers otteella mikäli ämmmä vikuroi.

Niin yksinkertaista on tulla naisten kanssa toimeen.

Kirjoitti mies joka ei ole parisuhteessa eikä  myöskään sellaiseen kelpaa. Sinä et laita ainuttakaan akkaa järjestykseen vaan  uikutat bootsin alla "kyllä kulta".

Kiitos tyttö päivän nauruista, hekotin ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Eihän tuollainen kontrollointi normaalia ole. Ehkä  hän alkaa kyllästyä sinuun tai pitää sua niin varmana tapauksena että sua voi alkaa kohdella huonommin. Googlaa sammakko kattilassa niin tiedät mihin tuo käytös  johtaa. Tomaatin leikkaaminen eri lailla ei  vaikuta makuun. Seuraavalla kerralla jätä veitsi leikkuulaudalle ja poistu tilanteesta.

Kuusi vuotta kestäneessä suhteessa varmaan molemmilla on ollut hetkiä, että toinen kyllästyttää. Ja kuusi vuotta kestäneessä suhteessa, jossa ollaan jo naimisissa, niin toiseen suhtautuu varmaan aika varmana tapauksena. Eikö se ole ihan hyvä, että voi luottaa toisen pysyvän siinä rinnalla eikä tarvitse koko ajan pelätä, että jättääkö? Miksi varmaa tapausta haluaisi alkaa kohtelemaan huonommin? Ap.

Siksi koska se on varma tapaus johon ei enää tarvitse tehdä vaikutusta. Sehän on jo nalkissa (naimissa, yhteinen asuntolaina, lapsia jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.

Se kauppa oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin tapani ajaa autoa saa aikaa määräilyä (joko ajan liian hitaasti tai liian nopeasti tai milloin mitäkin), tapani kiivetä portaita (joko kiipeän liian hitaasti tai joko olen tiellä tai pidän laukkua väärässä kädessä kun laukku toisessa kädessä pääsisi nopeammin tms). Ei kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä, mutta jos ei voi käydä kaupassa yhdessä, ei voi olla autossa yhdessä niin että minä ajan,ei voi tehdä salaattia yhdessä jne jne niin ei jää jäljelle paljoa asioita, joita voisi tehdä yhdessä. Ap.

Jos asioita on paljon, niin sitten pitää keskustella. Ennen kun aloitat keskustelun, niin tee lista niistä asioista jotta sinua ärsyttää. Sitten mietit tarkkaan, olisikohan sinussa jotain asioita jota oikeasti voi ärsyttää miestäsi. Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Mieti tarkkaa, onko se määräilyä vai onko se neuvomista? Miten reagoit kun pomo tulee sinua neuvomaan tai kaveri, entäs miten suhtaudut neuvoihin yleensä. Miehesi voi myös miettiä listan jälkeen, miksi tietyt asiat hänta ärsyttää ja löytää niihin ratkaisuja.

En usko, että miehesi tarkoittaa määräilyksi vaan hänkään ei osaa ilmaista neuvot diplomaattisesti. Mutta keskustelu auki, mutta muista että, hyvä keskustelu vaatii myös hyvän kuuntelijan ja suuren halun ymmärtää toista. Se ei tarkoita, että kukaan määräilee vaan kun oikein kuuntelee voi saada hyvän kompromissin aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä noita miehiä yhdistää 100% varmuudella on sinä eli todennäköisesti sinusta löytyy myös jotain mikä aiheuttaa tämän.

Tai sitten vaan erittäin huono tuuri mutta veikkaan kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Ei, en usko huonoon tuuriin. Itse olen se yhdistävä tekijä. Voi myös olla, että valitsen itse tietynlaisia miehiä. Molemmat nämä miehet ovat työkseen johtavassa asemassa, eli ehkä tykkäävät määräillä? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo toisessa parisuhteessa vähän samanlainen ongelma. Edellinen parisuhteeni päättyi, koska en jaksanut kyseisen miehen tapaa yrittää määräillä minua ja suuttua, jos en suostunut määräiltäväksi. Lopetin siis tuon suhteen tuosta syystä. Nyt tässä nykyisessä parisuhteessa on alkanut ilmetä vähän samaa ongelmaa. Ollaan oltu yhdessä jo kuusi vuotta, naimisissakin kaksi. Ja nyt miehessä on ilmennyt uutena sellainen piirre, että hän pyrkii määräilemään minua ja tekemisiäni ja hermostuu, kun sanon vastaan tai ilmoitan oman eriävän mielipiteeni. Kyse ei siis ole mistään sellaisista määräilyistä, että en saisi mennä jonnekin paikkaan tai tavata joitain ihmisiä tms. vaan pieniä arkisia asioita siitä, että kuinka nopeasti tai hitaasti tai millä tavalla minun pitäisi hoitaa joku juttu (suoriutua kaupasta, meikata, leikata tomaatti tms) tai milloin minun pitäisi olla hiljaa tms. Totean hänelle aina, että teen omalla tavallani, tai että tarvitsen nyt tällä kertaa kaupassa aikaa katsoa jotain juttuja tai en aio olla hiljaa, koska on sanottava tärkeä asia tms. Hän ärsyyntyy ja joskus jopa on suuttunutkin siitä, että ei voi määräillä minua. Mitä ihmettä tämä on? Onko kaikki miehet tällaisia vai onko vika minussa vai missä?

Sinulla ei ole miestä.

Mies pistää akkansa ruotuun ja järjestykseen, tai viskaa pihalle niska-pers otteella mikäli ämmmä vikuroi.

Niin yksinkertaista on tulla naisten kanssa toimeen.

Kirjoitti mies joka ei ole parisuhteessa eikä  myöskään sellaiseen kelpaa. Sinä et laita ainuttakaan akkaa järjestykseen vaan  uikutat bootsin alla "kyllä kulta".

Kiitos tyttö päivän nauruista, hekotin ääneen.

Rasvaisia juttelevat miehet ovat usein sellaisia jotka vapaa-ajallaan haluavat nuolla  naisen kenkiä ja saada vähän piiskaa vaikka ulospäin ollaan niin miestä niin miestä. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä noita miehiä yhdistää 100% varmuudella on sinä eli todennäköisesti sinusta löytyy myös jotain mikä aiheuttaa tämän.

Tai sitten vaan erittäin huono tuuri mutta veikkaan kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Ei, en usko huonoon tuuriin. Itse olen se yhdistävä tekijä. Voi myös olla, että valitsen itse tietynlaisia miehiä. Molemmat nämä miehet ovat työkseen johtavassa asemassa, eli ehkä tykkäävät määräillä? Ap.

Ole vähemmän huomaavainen jatkossa ja osta sille ukolle oma limppu. Problem solved.

Onko niin, että kaikki asiat tehdään sinun tavallasi? Annatko missään asiassa periksi tai että tekisit asiat niin, kuin miehesi haluaisi? Kun luin esimerkkejäsi tomaatin tai leivän leikkaamisesta tuli mieleen, että mies ehkä on turhautunut siihen, että teillä ei tehdä mitään asiaa niin kuin hän haluaisi. Siksi hän on alkanut määräillä, että saisi jotain sananvaltaa edes pieniin asioihin.

Minulla on ystävä, joka kaikessa rakastettavuudessaan on erittäin kontrolloiva ja hänen miehensä käyttäytyy joskus noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.

Se kauppa oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin tapani ajaa autoa saa aikaa määräilyä (joko ajan liian hitaasti tai liian nopeasti tai milloin mitäkin), tapani kiivetä portaita (joko kiipeän liian hitaasti tai joko olen tiellä tai pidän laukkua väärässä kädessä kun laukku toisessa kädessä pääsisi nopeammin tms). Ei kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä, mutta jos ei voi käydä kaupassa yhdessä, ei voi olla autossa yhdessä niin että minä ajan,ei voi tehdä salaattia yhdessä jne jne niin ei jää jäljelle paljoa asioita, joita voisi tehdä yhdessä. Ap.

Jos asioita on paljon, niin sitten pitää keskustella. Ennen kun aloitat keskustelun, niin tee lista niistä asioista jotta sinua ärsyttää. Sitten mietit tarkkaan, olisikohan sinussa jotain asioita jota oikeasti voi ärsyttää miestäsi. Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Mieti tarkkaa, onko se määräilyä vai onko se neuvomista? Miten reagoit kun pomo tulee sinua neuvomaan tai kaveri, entäs miten suhtaudut neuvoihin yleensä. Miehesi voi myös miettiä listan jälkeen, miksi tietyt asiat hänta ärsyttää ja löytää niihin ratkaisuja.

En usko, että miehesi tarkoittaa määräilyksi vaan hänkään ei osaa ilmaista neuvot diplomaattisesti. Mutta keskustelu auki, mutta muista että, hyvä keskustelu vaatii myös hyvän kuuntelijan ja suuren halun ymmärtää toista. Se ei tarkoita, että kukaan määräilee vaan kun oikein kuuntelee voi saada hyvän kompromissin aikaiseksi. 

Jos sinulle sanotaan, kun esität oman mielipiteesi tai halusi hoitaa asia omalla tavallasi, että "älä väitä minulle vastaan", niin eikö se määräilyä ole? Ap.