Mieheni suku on maailman hitain suku! Menee hermo yhteisellä lomamatkalla. En jaksa enää!!
Mieheni vanhemmat maksoivat meidän matkamme Kroatiaan. Olen tästä äärettömän kiitollinen. Saimme siis koko perhe (kolme lasta ja me vanhemmat) lennot ja hotellin lahjaksi mieheni vanhemmilta.
Mutta tämä vetelehtiminen täällä on jotain uskomatonta, en jaksa enää. Viikko oltu, toinen jäljellä. Mitään ei saada aikaiseksi, enkä minä ajokortittomana pääse täältä yksinkään minnekään viettämään aikaa pois hotellialueelta.
Esimerkki tältä päivältä: oli YKSI sovittu yhteinen meno. Mennään rannalle, syödään yhdessä ja lapset voivat pulikoida vedessä. No, aamulla nukuttiin pitkään (klo 11 asti). Minä heräsin jo klo 9, mutta luin kirjaa siihen asti, että muut heräsivät. Appivanhemmat söivät aamupalaa valehtelematta 3 tuntia, koska lukivat pädeiltään Helsingin Sanomia samalla. Tuolloin kello oli jo kaksi iltapäivällä.
Minulla oli jo nälkä, joten tein sekä itselleni että lapsille leivät. Ajattelin, että pärjätään niillä sitten siihen ravintolaan asti. Mies sanoi käyvänsä tankkaamassa auton, niin voidaan joku päivä lähteä pidemmälle retkelle heti aamusta. Kun mies sanoi, että "lähden nyt" ja oikeasti lähti, meni aikaa NELJÄ TUNTIA!
Anoppi sanoi käyvänsä kävelyllä ennen ravintolaa. Ilmoitti tämän kello kolme. Lähti kello kuusi ja tuli seitsemän aikaan takaisin. Kello tulee nyt jo kahdeksan, eikä kukaan ole vieläkään ihan oikeasti lähdössä sinne ravintolaan. Minä ja lapset ollaan syöty tänään aamupala ja ne leivät. Lähden kohta kauppaan ostamaan lisää syötävää, jos ei pian päästä lähtemään.
Appiukko ilmoitti muuten puoli tuntia sitten, että käy suihkussa vielä ennen lähtöä. Tuolla sohvalla se tekee ristisanatehtävää edelleen, ei aikomustakaan mennä suihkuun.
Otan kokonaan toisen vaihteen huomenna ja alan lomailla niin, että saa jotain tehtyäkin. Mies saa hoitaa lapset ja niiden syömiset. Minä otan huomenna taksin ja lähden jonnekin kauemmas, kiertelen museoita, kävelen, SYÖN normaaleihin aikoihin, saan jotain tehtyä, muistoja, JOTAIN. En jaksa tätä vetelehtimistä, kun ei tehdä yhtään mitään ja jos jotain pitäisi saada tehtyä, niin siihen menee härreguud tuntikausia.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltainen hätähousu ansaitsee opetuksen. Kaikella on tarkoituksensa. Appivanhemmat ja mies vain opettavat ap:lle kärsivällisyyttä.
Vähän siedätyshoitoa lomalla ja syksyllä ap on ihan eri ihminen ilman kiireitä.
Syksyllä ex-mies muuttaa takaisin mamman ja papan helmoihin ja Ap on sinkku joka etsii rinnalleen oikean Miehen.
Huhuu, ap! Tule kertomaan kuinka kävi! Mahtava ketju vaikka itse keksitty onkin.
Vierailija kirjoitti:
Huhuu, ap! Tule kertomaan kuinka kävi! Mahtava ketju vaikka itse keksitty onkin.
No eihän se nyt vielä voi tulla. Sehän on siellä kaupungilla vielä ;)
Mene yksinäsi. On sinun lomasi ja kakarat voi se hidas sakki hoitaa. Miksi nyhvöilet? Et sinä heitä pysty muuttamaan.
Lähde bussilla, taksilla. Kotimaassa hommaat ajokortin ja auton.
So long, äiti lomailee kirjoitti:
Mene yksinäsi. On sinun lomasi ja kakarat voi se hidas sakki hoitaa. Miksi nyhvöilet? Et sinä heitä pysty muuttamaan.
Lähde bussilla, taksilla. Kotimaassa hommaat ajokortin ja auton.
Se meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, niin tuttua että hermo kiristyi jo pelkästä lukemisesta.
Minä kyllä pystyn elämään sen tosiasian kanssa, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja, mutta en sulata sitä että aikuinen ihminen estää tällä muidenkin toiminnan eikä mitenkään pysty realistisesti arvioimaan omaan toimintaansa kuluvaa aikaa. Jos minä kysyn että "mennäänkö nyt heti" ja vastaus on "joo", odotan että lähtö on tosiaan nyt viiden minuutin sisään. Ei sitten kun on käyty vessassa, suihkussa, ajettu parta, korjattu samalla vähän repsottavaa suihkukaapin ovea, asennettu käyttöjärjestelmä puhelimeen uusiksi, soitetu kaverille viikonlopun harrastusreissusta, tyhjätty auton perä harrastuskamoista ja lankattu kengät.
Ei ole mikään pakko koheltaa ja tehdä kaikkea hetinytkiireellä, mutta silloin ei myöskään pitäisi sanoa että "nyt mennään" jos ei oikeasti mennäkkään. Ihan hyvin voisi sanoa myös että "ei ihan vielä, mulla on pari hommaa kesken/hengailen tässä vielä hetken".
Meillä käy esimerkiksi talvisin usein niin, että kun mies on lähdössä lapsen kanssa ulos tai hoitoon hän ensin hoputtaa lasta tiukastikin lopettamaan leikit ja pukemaan täydet toppakamat päälle. Sitten tenava itkee kuumissaan eteisessä täysissä pukeissa kun pitääkin etsiä vielä sopivan väristä kenkälankkia ja päivittää puhelinta ja kammata hiuksia ja metsästää se yksi puuttuva paperi ja hakea yläkerrasta sittenkin paremmat hanskat, ruuvaailla tiukemmalle vaatekaapin ovea ja niin edelleen. Että silleen.
Tätä samaa tekee meilläkin mies.. Pukee hirveällä kiireellä lapsen ja hoputtaa minua ja vonkuu kun on itse valmiina aivan hetkessä. Kuitenkin ovella huomaa juuri nuo mainitsemasi asiat, siis niin kuin mitä? Eilen tän ketjun innoittamana lähdin vain ovista edelle ja otin auton avaimet. Tuli miehellekin kuuluisa kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te muut kuhnastelijoiden kanssa tekemisissä olleet: ovatko nuo teidänkin kuhnastelijat sitten aivan kärttyisen kärsimättömiä, jos ovat itse lopulta lähdössä liikkeelle, mutta sitten tyyliin juuri sinulta katkeekin kengännauha, lompakko on hukassa tms?
Minun suvun kuhnustelijat yleensä huikkaavat iloisesti, että tule sitten perässä tai joskus ovat jättäneet kyydistä. Kerran jättivät ulkomailla taloon lukkojen taa.
Hah, mulla on kokemuksia kans ihmisistä jotka eivät ilmoita millään koska lähdetään. Lopulta kun huomaavat, että kokoan tarvikkeita tai olen laittautumassa "Noniin, pitäisi vartissa olla ovista ulkona" ja sen jälkeen kauhea stressaaminen siinä perseen ympärillä kun on kiirekiirekiire. Joskus taas lähtevät edeltä ja uhkailevat jättävänsä minut kyydistä. Olen joskus vain rauhassa laittautunut ja sulkeutunut vessaan meikkaamaan, että saan tehdä sen rauhassa - ja tällaisina kertoina olen myöhemmin huomannut, että minua on yritetty ajaa mukaan jonnekin missä olisimme olleet tunnin etuajassa.
Kaikella rakkaudella omat vanhempani ja siskoni ovat juuri tällaisia ihmisiä. Mihinkään ei koskaan lähdetä ajoissa, eikä mihinkään valmistauduta etukäteen millään tavalla. Sovituista ajoista ei pidetä ikinä kiinni.
Voi olla, että saatan seistä talvipakkasella odottamassa ulkona tapaamispaikalla esimerkiksi tunnin, jonka aikana olen ehtinyt jo soittaa useasti että missä olette, täällä on kylmä. Kuhnailijat tietenkin sanovat että jo matkalla vaikka oikeasti olisivat kylpytakissa kotona. Kun kutsun heidät kylään esimerkiksi viideksi, laitan ruuat valmiiksi ja katan pöydän... Kuhnailijat ilmestyvät paikalle ehkä seitsemän aikaan ja välissä on taas soiteltu monesti että juu matkalla ollaan ei mene enää kauan yms. Ruuat ovat jäähtyneet ja nahistuneet kauan aikaa sitten jo siinä kohtaa.
Ja jos ollaan esimerkiksi sovittu että tehdään yhdessä jotain vapaapäivänä lauantaina ja heti aamupäivällä, voi olla että odottelen viiteen asti kun kuhnailijat soittelevat ja jahkailevat eivätkä tule paikalle. Tällöin minulta on mennyt koko päivä aivan hukkaan muita odottaessa, kun en voi muutakaan sopia päivälle kun en halua olla töykeäkään.
Ihmettelen miten oma perhe voi olla niin erilaista väkeä kuin minä, mutta näin on....
Nykyään olen jo sisuuntunut välillä ja lähtenyt muihin puuhiin ja pari kertaa kotiin tapaamispaikalta kun en ole jaksanut yksin odotella kaupungilla muita turhaan. Olen antanut heidän puolestaan odotella ja lähtenyt liikenteeseen vasta kun soittavat ja kysyvät missä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ajotaidottmia paikalla runsain määrin? Vai miksi lukuisat alapeukut näille ajokortittomuudesta huomauttajille?
Muija vänisee ja valittaa pääsemättömyyttään minnekään, vaikka on kaksi autoa pihalla. Ei siis itsessä mitään vikaa... ei ole. Kaikki on miehen suvun vika.
..mielipiteensä kertoi Teuvo, 54-vuotias kansakoulun keskeyttänyt automyyjä Hattulasta, jonka periaatteisiin ei kuulu käveleminen..
Väärin:
Olen helsinkiläinen Stina, 43-vuotias ja opettaja yläkoulussa (englanti ja saksa).
En omista autoa ja kävelen paljon.
-nimi kylläkin muutettu :)
Kuvitteellisen Teuvosi aikana Suomessa ei ollut enää kansakouluja, joten ei voinut sellaista keskeyttääkään. Muuten toki nokkelaa...
Höpsistä. Minä täytän kohta 53, ja kun menin ekalle luokalle vuonna -72, koulu oli kansakoulu. Seuraavana vuonna se muuttui peruskouluksi. Teuvonkin aikaan Suomessa siis on ollut vielä kansakouluja.
Menin ekalle luokalle vuonna -70, se oli kansakoulu. Kansakoulun jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun ja ehdin olla oppikoulussa vuoden, kunnes tuli peruskoulu 6. luokasta eteenpäin.
Asuitko Etelä-Suomessa? Keski-Suomessa menin ekalle vuonna 1968, muuten sama jatko koulu-uralla.
Jos kyseessä tosiaan on huvila-alue missä ei kauppoja tms, niin miksi aloittaja ei ole hankkinut jääkaappiin ruokatarpeita?
Varsinkin kun on lapsia mukana.
Lasten tulee nälkä pitkin päivää kotonakin, eihän sielläkään aina varta vasten lähdetä kauppaan vasta sillä hetkellä kun se nälkä tulee.
Kun hän varmaankin jo ennesrään tietää miehen suvun hitaudesta, niin sitä paremmalla syyllä.
Jos olisi aloittaja, niin ihan itseänikin vuoksi valaisin ainakin jotain ruokaa ja juomaa kaappeihin.
Kun käytössä on jopa kaksi autoa, niin viikon aikana ainakin sen oman miehen kanssa olisi voinut lähteä.kauppareissuun ja ostaa omat eväät varastoon.
Outoa lapsiperheen äidille, että heittäytyy vallan toisten aikataulujen armoille ruokailun ja ruokamäärän suhteen.
Ulkonasyömiset on eri asia asia kun päivän mittaan senhetkiseen (lasten) nälkään varattu ruoka.
Jos tämä olisi totta, niin isovanhemmat nauttisivat varmasti välillä rauhasta huvilalla. Lasten hulina ja temppuilu väsyttää aina, vaikka kyseessä olisikin rakkaat lapsenlapset. Luulisi, että ap pystyisi miehensä kanssa sopimaan päiväretkistä. Itse kävisin tuollaisella lomalla myös omatoimisesti aamu/iltalenkillä tutustumassa ympäristöön. Pyörän vuokraus olisi myös mahdollista ajokortittomallekin.
Aloittajan rutina on tyypillistä kantakaupunkilaiselle kermaperseelle. Kaikki kannetaan eteen tarjottuna mutta muuta ei osata kuin rutista ja valittaa.
Ajokorttia ei ole ja taxia ei osaa tilata.
Olisin aivan hiilenä tuollaisella lomalla. Tykkään organisoida ja suunnitella asioita mahdollisimman tehokkaasti.
Ottaisin lapset ja lähtisin niiden kanssa, sanoisin vain että soitelkaa kun olette pihalla lähdössä niin kerron missä ollaan.
Olisin myös kiitollinen tuollaisesta lahjasta, mutta rajansa kaikella.
Jospa appisnhemmat viestittävät kuhnailullaan, että haluavat mennä illalla syömään kahdestaan?
Kauttarantain odottavat, että aloittaja miehineen ja lapsineen lähtisi omalla ajallaan ulos ja syömään?
Joku sanoikin, että kokoaikainen lasten kanssa ja suurella porukalla oleileminen on rasittavaa.
Keskustelua nyt peliin.
Voisit vaikka sanoa, että haluamme/voimme käydä syömässä aikaisemmin lasten ja miehen kanssa, menkää te sitten illemmalla keskenänne.
Kummatkin porukat voitte ihan hyvin viettää aikaa omissa menoissanne ja oloissanne. Ja silti myös joskus yhdessä.
Lapsiperheen ja kahden aikuisen aikataulut ja mieltymykset ovat erilaiset ja saavatkin ollakin.
En usko, että vaikka appinhemmat matkan maksoivatkin olivat ajatelleet, että koko kaksi viikkoa ollaan sitten symbioosissa ja mennään samoilla aikataululla.
Itselle ainakin rasittava jo ajatuksenakin.
T. Mummo
Nomutta itsehän ne kuhnurit sopivat ja halusivat mennä yhdessä sinne rannalle ja sen jälkeen syömään. Ainoo että kuhnivat niin kauan ettei mistään mitään tullut.
Mummo ja pappa haluaa olla rauhassa kahdestaan ja nauttia alasti aurinkoa ja lemmiskellä. Lähtekää päiväksi muualle ja illalla on virkistyneitä ja vetreitä vanhuksia odottamassa. Ainakin me tehdään niin, että halutaan olla kahdestaankin lomalla, vaikka yhdessä oltais lähdettykin. Eivät vaan viitsi sanoa teille suoraan syytä, kun aina ajatellaan, ettei vanhemmilla ole seksielämää. Meillä on! Mummo 63
Hyvä mummo 63!
T. Tämä toinen mummo.
Mä en kestäisi tuollaista yhtään, ymmärrän sua tosi hyvin. Rennosti ottamisellakin on rajansa. Ja minusta ruokailut tehdään lasten tarpeet edellä, eikä pidetä heitä nälässä tunti tolkulla.
Jaa. Minä täytän tänä vuonna 50 ja olen ekan kouluvuoteni käynyt kansakoulua. Minua 4 vuotta vanhempi on siis ehtinyt käydä kansakoulun/keskeyttää sen.