Lue keskustelun säännöt.
"Sinkkuus"/Yksinäisyys - kohtalotovereita?
08.07.2018 |
Olen 30- ja 40 -ikävuoden puolivälissä oleva, työssäkäyvä mieshenkilö. Minulla on ollut vain todella lyhyitä seurustelu/tapailusuhteita, mutta ei koskaan mitään kunnollista. Noista lyhyistäkin suhteista minut on aina jätetty, kun olen sattuneesta syystä varmaan hieman takertuva ja epätoivoinen. Jotenkin tuo kunnollisen ihmissuhteen löytäminen tässä iässä tuntuu niin helvetin epätoivoiselta. Minulla on jonkin verran kavereita, mutta lähes kaikki ovat miespuolisia ja nettitreffipalstat ovat oikeastaan ainoa mahdollisuus löytää ihmissuhude. Tuhlasin osan nuoruudestani mielenterveysongelmien kanssa enkä oikein käynyt missään, ja tuosta syystä ihmissuhdeasiani ovat hieman retuperällä.
Liikuntaharrastuksia minulta löytyy jonkin verran, mutta periaatteessa olen aika tylsä tyyppi. Viihdyn siis paljon kotona enkä jaksa bilettää sitäkään vähää mitä joskus alle 30-vuotiaana. Vaan eipä sieltä baareistakaan koskaan oikein seuraa löytynyt. Omasta mielestäni olen normaalin näköinen ja on minua joskus kehuttu komeaksikin, mutta itsetuntoni on aika nollissa. Fyysisesti olen hyväkuntoinen ja saliharrastuksen vuoksi lihaksiakin on jonkun verran ja olen normaalipainoinen. Eli pidän siis huolta itsestäni.
Yksinäisyys kuitenkin kalvaa minua jatkuvasti ja olisi niin mukava löytää sellainen normaali parisuhde, jossa ei pelattaisi koko ajan taustalla kuten noissa tähänastisissa suhteissa on ilmeisesti käynyt. Se normaali suhde vain tuntuu mahdottomalta minun "spekseilläni". Vaikka olisi kuinka menoa, töitä ja harrastuksia, niin loppujen lopuksi sitä istuu iltaisin yksin kämpillä telkkaria katsomassa sellainen inhottava, tyhjä tunne mahanpohjassa. Varsinkin pitkät pyhät ovat yhtä tuskaa, vaikka silloin pitäisi olla juuri iloinen kun on vapaata. En tunne olevani sinkku, vaan epäonnistunut aikamiespoika. Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Elämästäni on vielä karkeasti puolet elämättä, ja tällä hetkellä tuntuu että jos tilanteeni ei 40 ikävuoteen mennessä ole muuttunut, niin taidan tehdä sen itsekkääksi haukutun ratkaisun. Tämä yksinäisyys vaan tuntuu liian pahalta. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (88)
Olen kohta nelikymppinen sinkku ja sillä tavalla yksinäinen, että vanhemmat kuolivat kun olin nuori ja minulla ei ole sukulaisiin läheisiä yhteyksiä. Ystävät ovat tavallaan perheeni, koska muita läheisiä ei ole. Olen löytänyt ystäviä ja kavereita erilaisista tekemisistä. Esimerkiksi itseä kiinnostaneista yhdistyksistä ja harrastepiireistä. Minun on pitänyt opetella paljon sosiaalista kanssakäymistä, koska sisäänpäinkääntyneessä lapsuudenperheessäni en läheskään kaikkia taitoja oppinut. Tärkeintä kokemukseni mukaan on, että osoittaa kiinnostusta toisiin ja tuo myös sopivasti esille omia ajatuksia. Alkuun ei kannata olla liian "takertuvainen" tai tuttavallinen vaan antaa tilanteiden kehittyä. Tämä on yksinäiselle välillä vaikeaa, koska tarve sosiaalisuuteen on niin suuri. Juttelemalla ja yhteisen tekemisen kautta löytyvät kyllä ne henkilöt, joiden kanssa juttu luistaa erityisen hyvin. Siltä pohjalta on helppo ehdottaa jotain menoa toiselle, esim. stand-up -keikka tai mikä teitä molempia yhdistääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja nyt sattui mielen mataluudessa ja pienessä katkeruudessa kirjoittamaan tuon lauseen, että naisten on helppo löytää seuraa baarista. Siitä on jankattu jo vaikka kuinka usein muissa ketjuissa. Voitaisiinko vastata muihinkin aloittajan asioihin?
Nimenomaan, nyt takerruttiin ihan turhaan tuohon yhteen lauseeseen, vaikka ketjun aloituksen pointti oli yksinäisyys.
-Ap
Tuolla yhdellä lauseella loukkasit monia naispuolisia kohtalontovereitasi ja siksi he eivät tunne halua keskustella asiasta. Jos ketjun pointti oli yleinen yksinäisyys, miksi rajasit naiset pois keskustelusta naisvaltaisella keskustelupalstalla?
Pahoittelin tuota jo kerran ja teen sen nyt uudelleen.
Koittakaa nyt herranen aika päästä tuon yhden lauseen yli jo :) Hirveä takertuminen yhteen ihan epäolennaiseen asiaan. Minäkin (naisena) luin tuon ap:n kirjoituksen yksinäisyydestä, jona sitä pidin, en loukkaantunut :) millään tavalla "sormien napsautuksesta". Kaikesta sitä kans loukkaannutaan ja pahoitetaan mieli. Eikö se nyt ole jo tullut selväksi että se ei ollut tarkoitus.
-Ap
Kannattaa aktivoitua niidenkin kaverien kanssa, joita sinulla nyt on. Kehitelkää tekemistä/menemistä, joka on hauskaa/ virkistävää/ haastavaa ja niin edelleen. Sillä tavalla lievität yksinäisyyttä. Ei ole ratkaisu koko ongelmaan, mutta teet sen minkä pystyt etkä jää ikään kuin odottamaan, että joku muu tulee tekemään. Saatko kiinni?
Tuo sinun liikunnallisuus voisi olla, mistä aloittaa. Löytyykö lajia, jota ei harrasteta yksin ja joka sinua innostaisi?
Onko AP tämä sun tyyli keskustella IRL? Olet sanonut ainoastaan anteeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on todella vaikea ikälöytää seuraa ihmisille, joilla ei ole suurta kaveripiiriä tai halua sarjadeittalla. Itsekin vain lyhyitä suhteita läpikäyneenä introverttina olen jo pidemmän aikaa ollut yksin. Ei tämä mikään katastrofi ole, mutta kyllähän sitä mielellään jakaisi hyvät ja huonot hetket kumppanin kanssa. Valitettavasti vain tässä iässä naiset tietävät tosi tarkkaan mitä haluavat ja kokemusteni mukaan se ei ole kovinkaan usein tämmöinen väliinputoaja ja vähän normista poikkeava kaveri. Varmasti minunkin laisistani pitäviä on olemassa, mutta ongelmana onkin heidän löytämisensä.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella.
Meinasin kommentoida sulle kauniisti ja empaattisesti mutta tämän lauseen jälkeen enpä viitsikään.
Joo, samaa katsoin, että taas sormen napsautus-tyyppi avautumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena koen, että myös miehet tuntuvat tarkkaan tietävän mitä haluavat, kun kumppanin löytäminen on hankalaa. Tämä kommentti siksi, että puolin ja toisin tuntuu varmasti.
Yksinäisiä on paljon, harmillista etteivät he kohtaa...
Onhan tää vähän ironista, ap, että täällä on meitä kohtalotovereita - odottamassa sun vastailua..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hankin seurakseni koiran. Tulee joka päivä käytyä ulkona, koirapuistoissa jne. Olen 27-vuotias nainen. En enää haaveile parisuhteesta. Haaveilin joskus kovasti mutta se vain pahensi oloa kun aina ihastuin ilman vastakaikua. Aloin tarkkailemaan ihmisten pariutumista. Se on loppujenlopuksi hyvin haastavaa ja vaatii todella joustavan luonteen. Riitoja tulee helposti. Kerroit että sinut on jätetty monesti. Ei se suhteessa oleminen ole helppoa. Siinä yritetään saada toinen ihminen tekemään itsensä onnelliseksi. Oikeasti onnea ei voi toisen varaan laittaa. Yritän pitää ystävyyssuhteita yllä mahdollisimman hyvin. Kyllähän ihminen tarvitsee ihmissuhteita. Moni ei vaan sovi parisuhteeseen. Nykyään on normaalia olla sinkku. Ei ole pakko pariutua. Kaverisuhteet ovat eritavalla haastavia, mutta niistäkin saa tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä! Välillä voi mennä kuukausi etten tapaa ketään kaveria. Yksinäisyys on vain tunne. Joku voi olla parisuhteessa ja tuntea itsensä yksinäiseksi jos kumppanin kanssa ei ole henkistä yhteyttä. Itse esimerkiksi en osaa näyttää tunteitani helposti. Jos minulla olisi kumppani niin olisin vaikea. Haluan tehdä oman mielen mukaan asioita enkä kysellä aina toisen mielipidettä ja neuvotella. Olen kaikessa niin itsenäinen... En jaksaisi esimerkiksi kysyä mitä toinen haluaa syödä vaan tekisin ruokaa mistä itse tykkään. Jos kodinkone (vaikka astianpesukone) menisi rikki niin hankkisin kyselemättä uuden.
Harrastan liikuntaa monipuolisesti. Salilla moikkaan tuttuja treenaajia. Siitä jo saan hyvän mielen eikä tunnu niin yksinäiseltä. Niin miehet kuin naiset salilla aina tulee jotain sanomaan, yleensä kysyvät voiko vaihtaa radiosta kanavaa tai muuta saliin liittyvää. Naapurit moikkailevat ja kyselevät koirastani :)
Jos et voi hankkia koiraa niin ulkoiluta vaikka jonkun tutun koiraa tai ota hoitoon. Jos et koiraa halua niin ehdotan jotain joukkueharrastusta jossa olisi miehiä ja naisia. Paritanssi voisi olla hyvä harrastus.
Ihan hyviä vinkkejä täällä on annettukin. Yksi syy yksinäisyyteen on juuri se, että melkeinpä viimeisimmätkin sinkkukaverit ovat pariutuneet ja lisääntyneet tässä parin vuoden sisään, eikä heilläkään enää riitä aikaa yksinäiselle luuserikaverille Olen miettinyt, että voisi mennä vaikka joogatunneille tai vastaavaa, mutta jotenkin olen varma, että siellä on vain jotain mummoikäisiä naisia :D.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä vinkkejä täällä on annettukin. Yksi syy yksinäisyyteen on juuri se, että melkeinpä viimeisimmätkin sinkkukaverit ovat pariutuneet ja lisääntyneet tässä parin vuoden sisään, eikä heilläkään enää riitä aikaa yksinäiselle luuserikaverille Olen miettinyt, että voisi mennä vaikka joogatunneille tai vastaavaa, mutta jotenkin olen varma, että siellä on vain jotain mummoikäisiä naisia :D.
-Ap
Rohkeesti vaan kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Jos nainen saa joltain mieheltä irtoseksiä, se ei kyllä välttämättä tarkoita, että nainen olisi lainkaan haluttava...
Parisuhde vaatii aika lailla sekä joustoa että empatiaa. Vaikka kuinka olisi niitäkin asioita, joissa mielenkiinto kohtaa, silti kyseessä on kaksi erilaista ihmistä. Tosiaan pitää toiseltakin kysyä, mitä se haluaa syödä. Aika tylyä olisi laittaa meksikolaista, ja toinen ei voikaan syödä tulista. Tai itse ei välitä juhlista, niin ei koskaan lähde mukaan. Toinen sitten juhlissa aina on edelleen yksin ja häpeää.
Pitää vähän venyä välillä tekemään sellaistakin, mikä nyt itselle ei ole ihan ykkönen.
Samoin jos naisen kanssa haluaa seurustella, niin joku peruskunnioitus pitäisi olla. Ei kukaan halua olla sellaisen kanssa, joka ei kunnioita.
Ap jos olet sama mies, joka väittää täällä jatkuvasti, että naiset saa aina seuraa, niin multa ei tule sympatiaa. Sä et ole ymmärtänyt yhtään mitä niissä ketjuissa on sulle yritetty kertoa.
Onhan meitä, olen 40 täyttänyt nainen. Nuorempana oli seurustelusuhteita mutta ei mitään vakavaa ja tässä iässä alkaa jo tuntua että vaatimustaso on erilainen eli ensisijainen kriteeri ei ole enää että vastapuoli on hyvännäköinen. Toivoisin löytäväni kumppanin mutta kyllähän tämä aika epätoivoista ja yksinäistä on. Varsinkin juhlapyhät korostaa yksinäisyyttä vaikka usein silloin tarkoituksella olenkin töissä.
Pitäisikö ap tulevan naisesi olla sosiaalinen ja suosittu vai kelpaisiko joku joka kutsuisi itseään sinun laillasi "luuseriksi"?
Pahoittelin tuota jo kerran ja teen sen nyt uudelleen.
-Ap