Lue keskustelun säännöt.
"Sinkkuus"/Yksinäisyys - kohtalotovereita?
08.07.2018 |
Olen 30- ja 40 -ikävuoden puolivälissä oleva, työssäkäyvä mieshenkilö. Minulla on ollut vain todella lyhyitä seurustelu/tapailusuhteita, mutta ei koskaan mitään kunnollista. Noista lyhyistäkin suhteista minut on aina jätetty, kun olen sattuneesta syystä varmaan hieman takertuva ja epätoivoinen. Jotenkin tuo kunnollisen ihmissuhteen löytäminen tässä iässä tuntuu niin helvetin epätoivoiselta. Minulla on jonkin verran kavereita, mutta lähes kaikki ovat miespuolisia ja nettitreffipalstat ovat oikeastaan ainoa mahdollisuus löytää ihmissuhude. Tuhlasin osan nuoruudestani mielenterveysongelmien kanssa enkä oikein käynyt missään, ja tuosta syystä ihmissuhdeasiani ovat hieman retuperällä.
Liikuntaharrastuksia minulta löytyy jonkin verran, mutta periaatteessa olen aika tylsä tyyppi. Viihdyn siis paljon kotona enkä jaksa bilettää sitäkään vähää mitä joskus alle 30-vuotiaana. Vaan eipä sieltä baareistakaan koskaan oikein seuraa löytynyt. Omasta mielestäni olen normaalin näköinen ja on minua joskus kehuttu komeaksikin, mutta itsetuntoni on aika nollissa. Fyysisesti olen hyväkuntoinen ja saliharrastuksen vuoksi lihaksiakin on jonkun verran ja olen normaalipainoinen. Eli pidän siis huolta itsestäni.
Yksinäisyys kuitenkin kalvaa minua jatkuvasti ja olisi niin mukava löytää sellainen normaali parisuhde, jossa ei pelattaisi koko ajan taustalla kuten noissa tähänastisissa suhteissa on ilmeisesti käynyt. Se normaali suhde vain tuntuu mahdottomalta minun "spekseilläni". Vaikka olisi kuinka menoa, töitä ja harrastuksia, niin loppujen lopuksi sitä istuu iltaisin yksin kämpillä telkkaria katsomassa sellainen inhottava, tyhjä tunne mahanpohjassa. Varsinkin pitkät pyhät ovat yhtä tuskaa, vaikka silloin pitäisi olla juuri iloinen kun on vapaata. En tunne olevani sinkku, vaan epäonnistunut aikamiespoika. Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Elämästäni on vielä karkeasti puolet elämättä, ja tällä hetkellä tuntuu että jos tilanteeni ei 40 ikävuoteen mennessä ole muuttunut, niin taidan tehdä sen itsekkääksi haukutun ratkaisun. Tämä yksinäisyys vaan tuntuu liian pahalta. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö ap tulevan naisesi olla sosiaalinen ja suosittu vai kelpaisiko joku joka kutsuisi itseään sinun laillasi "luuseriksi"?
Kutsuin itseäni luuseriksi ehkä hieman ironisesti. On minulla kuitenkin elämässä hyviäkin asioita, kuten hyvä koulutus ja vakituinen työpaikka. Välillä sitä vain väkisin tuntee itsensä luuseriksi. Ja ei, naisen ei tarvitse olla sosiaalinen ja suosittu, mutta ei välttämättä täysin tuuliajollakaan. En koe tuon olevan mitenkään älytön kriteeri.
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olet sama mies, joka väittää täällä jatkuvasti, että naiset saa aina seuraa, niin multa ei tule sympatiaa. Sä et ole ymmärtänyt yhtään mitä niissä ketjuissa on sulle yritetty kertoa.
En ole sama mies kenenkään kanssa, joka on joskus väittänyt täällä jotain. En ole ennen edes kirjoitellut tänne. Eikä olisi ehkä kannattanutkaan, sen verran tutka herkkänä täällä näköjään ollaan.
Kiitoksia edelliselle vastaajalla tsempeistä, samaa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja minä kyllä kunnioitan naisia, välillä tuntuu että ehkä heidän mieleen vähän liikaakin. Tosin jotkut huonot kokemukset ovat hieman syöneet tuota kunnioitusta, valitettavasti.
-Ap, kuten edellisessäkin viestissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Jos nainen on miehen mielestä haluttava, mies haluaa tavata naista toisenkin kerran. Yhdenyön jutuissa mies ei siis pidä naista haluttavana vaan käyttää naista ainoastaan reikänä. Ja reikä se on reikäleivälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka menoa, töitä ja harrastuksia, niin loppujen lopuksi sitä istuu iltaisin yksin kämpillä telkkaria katsomassa sellainen inhottava, tyhjä tunne mahanpohjassa. Varsinkin pitkät pyhät ovat yhtä tuskaa, vaikka silloin pitäisi olla juuri iloinen kun on vapaata. En tunne olevani sinkku, vaan epäonnistunut aikamiespoika. Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella.
Suosittelen unohtamaan tämän viimeisen lauseen kokonaan. Meitä ikäisiäsi ikisinkkunaisia on yllättävänkin paljon, ja yksinäisyys kalvaa meitä ihan samalla tavalla kuin miehiä. Ei se hyvältä tunnu kun joka tuutista toitotetaan, että nainen saa sormia napsauttamalla miehen - ja oma saldo on yksi suudelma 35. ikävuoteen mennessä.
En siis ole nainen lainkaan, varmaan jonkinlainen ihmishirviö? Kaikista suurin kynnys tutustumiseen tässä vaiheessa olisi tuon asian myöntäminen; että todella olen epäonnistunut pahiten elämässäni juuri siinä asiassa, joka naisille on niiiiiin helppoa. Mielummin olen yksin kuin paljastan elämäntarinani miehelle, joka ajattelee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Jos nainen on miehen mielestä haluttava, mies haluaa tavata naista toisenkin kerran. Yhdenyön jutuissa mies ei siis pidä naista haluttavana vaan käyttää naista ainoastaan reikänä. Ja reikä se on reikäleivälläkin.
Kaiketi nainen myös miestä vibraattorina, kun eivät nuo yhden yön suhteet monastikaan taida yksipuolisia olla?
Yksi syy, miksen itse koskaan ole tuntenut voivani edes harkita yhden yön juttuja on juurikin tuo esineellinen ja mekaaninen suoritus, yhtä hyvin voin runkata.
Mutta kaiketi jollain asteella haluttavuudesta on kyse, kun ei se heppi nouse ilman kiihottumista, vaikkei parisuhdehaluttavuudesta olisikaan kyse ja eivät kovin monet näistä yhden yön auvoajista taida muuta aktiivisesti etsiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen unohtamaan tämän viimeisen lauseen kokonaan. Meitä ikäisiäsi ikisinkkunaisia on yllättävänkin paljon, ja yksinäisyys kalvaa meitä ihan samalla tavalla kuin miehiä. Ei se hyvältä tunnu kun joka tuutista toitotetaan, että nainen saa sormia napsauttamalla miehen - ja oma saldo on yksi suudelma 35. ikävuoteen mennessä.
En siis ole nainen lainkaan, varmaan jonkinlainen ihmishirviö? Kaikista suurin kynnys tutustumiseen tässä vaiheessa olisi tuon asian myöntäminen; että todella olen epäonnistunut pahiten elämässäni juuri siinä asiassa, joka naisille on niiiiiin helppoa. Mielummin olen yksin kuin paljastan elämäntarinani miehelle, joka ajattelee niin.
Niin, samasta syystähän me miehetkin tunnetaan itsemme epäonnistuneiksi. Pelurit kaatavat naisia oikealla ja vasemmalla ja kehuskelevat "saavutuksillaan" ja heidän mielestään se on niin helppoa miehillekin, että neuvot ovat luokkaa "mikset vain mene baariin iskemään naisia". Itse istuu vain hiljaa korvat punaisena, kun kokemukset ovat aika vähissä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen unohtamaan tämän viimeisen lauseen kokonaan. Meitä ikäisiäsi ikisinkkunaisia on yllättävänkin paljon, ja yksinäisyys kalvaa meitä ihan samalla tavalla kuin miehiä. Ei se hyvältä tunnu kun joka tuutista toitotetaan, että nainen saa sormia napsauttamalla miehen - ja oma saldo on yksi suudelma 35. ikävuoteen mennessä.
En siis ole nainen lainkaan, varmaan jonkinlainen ihmishirviö? Kaikista suurin kynnys tutustumiseen tässä vaiheessa olisi tuon asian myöntäminen; että todella olen epäonnistunut pahiten elämässäni juuri siinä asiassa, joka naisille on niiiiiin helppoa. Mielummin olen yksin kuin paljastan elämäntarinani miehelle, joka ajattelee niin.
Niin, samasta syystähän me miehetkin tunnetaan itsemme epäonnistuneiksi. Pelurit kaatavat naisia oikealla ja vasemmalla ja kehuskelevat "saavutuksillaan" ja heidän mielestään se on niin helppoa miehillekin, että neuvot ovat luokkaa "mikset vain mene baariin iskemään naisia". Itse istuu vain hiljaa korvat punaisena, kun kokemukset ovat aika vähissä.
-Ap
Jep, ei se ole helppoa kenellekään. Tuntuu että kaikki muut pelaavat jotain peliä, jonka sääntöjä ei ole kerrottu meille. Jos kokeilen toimia samalla tavalla kuin seuraa löytävät kaverini, tuloksena on poikkeuksetta torjuminen. Kuitenkin tärkein sääntö on olla itsevarma sillä "itsevarmuus on seksikästä". Ai ilman yhtään positiivista kokemusta miehistä pitäisi vaan mennä sellainen iskemään...
Luulen että olen tässä matkanvarrella "muuttunut" aseksuaaliksi - olen ollut liian kauan yksin enkä enää edes haluaisi opetella niitä juttuja joita naisilta seksissä tunnutaan vaativan. Se juna vain meni jo. Varmaan sitten käytän aikani matkusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä vinkkejä täällä on annettukin. Yksi syy yksinäisyyteen on juuri se, että melkeinpä viimeisimmätkin sinkkukaverit ovat pariutuneet ja lisääntyneet tässä parin vuoden sisään, eikä heilläkään enää riitä aikaa yksinäiselle luuserikaverille Olen miettinyt, että voisi mennä vaikka joogatunneille tai vastaavaa, mutta jotenkin olen varma, että siellä on vain jotain mummoikäisiä naisia :D.
-Ap
Rohkeesti vaan kokeilemaan.
Totta, ap:n tilanteessa en ylenkatsoisi niitä mummeleitakaan. Joku niistä voi antaa sulle elämäsi suihinoton hampaattomalla suullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Se, että joku mies menisi kanssani sänkyyn puutteen vuoksi, ei tee minusta haluttavaa. Miehistä aika moni panee *ihan ketä vaan*, myös ei-haluttavina pitämiään naisia, jos muuta ei ole saatavilla. Sellaisesta jää paljon pahempi olo naiselle kuin ilman olemisesta.
Mutta ilmeisesti et halua ajatella seksiä kuin miehen näkökulmasta ja kuvittelet sitten naisen saavan siitä sitä mitä sinä saisit.
🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan meitä, olen 40 täyttänyt nainen. Nuorempana oli seurustelusuhteita mutta ei mitään vakavaa ja tässä iässä alkaa jo tuntua että vaatimustaso on erilainen eli ensisijainen kriteeri ei ole enää että vastapuoli on hyvännäköinen. Toivoisin löytäväni kumppanin mutta kyllähän tämä aika epätoivoista ja yksinäistä on. Varsinkin juhlapyhät korostaa yksinäisyyttä vaikka usein silloin tarkoituksella olenkin töissä.
Miksi se menee naisilla aina noin kaavamaisesti että ikä määrittää pinnallisuuden eli nainen vaatii miehiltä erityisen hyvää ulkonäköä nuorena ja sitten kun on rupsahtanut niin aletaankin painottamaan esim luonteenpiirteitä.
Muistan kun kerran juttelin yhden naisen kanssa jota tapailin ja hän sanoi että alle 25 vuotiaana hänellä oli tosi kovat vaatimukset miehelle, piti olla +185cm komea ja sen jälkeen hän sitten tiputti vaatimuksia. Sai kuulostamaan siltä että minä nyt olin sitten vain se johon oli tyydytty tuon jälkeen kun hän itse ei ole enää priimaiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Se, että joku mies menisi kanssani sänkyyn puutteen vuoksi, ei tee minusta haluttavaa. Miehistä aika moni panee *ihan ketä vaan*, myös ei-haluttavina pitämiään naisia, jos muuta ei ole saatavilla. Sellaisesta jää paljon pahempi olo naiselle kuin ilman olemisesta.
Mutta ilmeisesti et halua ajatella seksiä kuin miehen näkökulmasta ja kuvittelet sitten naisen saavan siitä sitä mitä sinä saisit.🙄
Eivätkä edes vain "ketä vain", vaan myös "mitä vain"... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on varmasti helppo tuntea itsensä sinkuiksi, koska he yleensä löytävät baarista seuraa sormen napsautuksella. Enkä kyllä tiedä, auttaisiko minua mitkään yhden illan jutut muutenkaan. Kaipaan hirveästi läheisyyttä, en niinkään seksiä. Että on se joku, jolle kertoa murheistaan ja iloistaan ja jota pitää kainalossa.
Luuletko ap että se naisia lohduttaisi jotenkin yhtään enempää että pääsee jonkun naisesta vähät välittävän miehen patjaksi, kun itse haluaa juuri sitä läheisyyttä ja ihmistä, joka jakaisi arjen, olisi oikeasti läsnä ja rakastaisi.
Yksinolo rikkoo vähemmän kuin se mitätöidyksi tuleminen, mitä tuollaisista jutuista seuraa.
Vai luuletko tosiaan, että naiset ovat jotain tunteettomia olmeja, joille riittää, että saavat olla jonkun reikä? Käsittämätöntä empatiakyvyn puutetta.
En luule noin, mutta kyllä minun oloani helpottaisi edes se, että tietäisi olevansa edes jollakin tavalla haluttava, vaikkapa sitten seksuaalisesti. Kyllähän seksi kuitenkin on yksi ihmisen perustarpeista. Mutta eihän se tietenkään voi mielekästä ihmissuhdetta korvata, vaan nuo kaksi kulkevat optimitilanteessa käsi kädessä.
-Ap
Se, että joku mies menisi kanssani sänkyyn puutteen vuoksi, ei tee minusta haluttavaa. Miehistä aika moni panee *ihan ketä vaan*, myös ei-haluttavina pitämiään naisia, jos muuta ei ole saatavilla. Sellaisesta jää paljon pahempi olo naiselle kuin ilman olemisesta.
Mutta ilmeisesti et halua ajatella seksiä kuin miehen näkökulmasta ja kuvittelet sitten naisen saavan siitä sitä mitä sinä saisit.🙄
Niinpä. Kun miestä panettaa, valomerkin jälkeen jokainen nainen on kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaankaan ei naiset löydä seuraa sen paremmin, ei edes ole ketään jonka kans kävis baareissa, ja en juo alkoholia.
Naisena ihmettelen, että mistä ihmeestä toi väite, että naiset saavat aina seuraa on oikein lähtenyt liikkeelle.
Miehet ihan aidosti ovat sitä mieltä, että naisten on helpompi löytää kumppani.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaankaan ei naiset löydä seuraa sen paremmin, ei edes ole ketään jonka kans kävis baareissa, ja en juo alkoholia.
Naisena ihmettelen, että mistä ihmeestä toi väite, että naiset saavat aina seuraa on oikein lähtenyt liikkeelle.
Miehet ihan aidosti ovat sitä mieltä, että naisten on helpompi löytää kumppani.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201804132200875670_rk…
Tuo artikkeli on surullista luettavaa matalasti koulutettuna miehenä. Status selkeästi vaikuttaa pariutumiseen.
Ei sen puoleen ettenkö olisi sitä itsekin huomannut kun käy treffeillä ja naiset jatkuvasti tenttaavat että mikä on koulutus ja työpaikka. Ja ne reaktiot on paljon puhuvia kun kuulevat matalan statuksen ammattini.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen puoleen ettenkö olisi sitä itsekin huomannut kun käy treffeillä ja naiset jatkuvasti tenttaavat että mikä on koulutus ja työpaikka. Ja ne reaktiot on paljon puhuvia kun kuulevat matalan statuksen ammattini.
Niin, olen itsekin huomannut tuon. Olenkin usein miettinyt, että en olisi varmaan saanut edes näitä lyhyitä suhteita ilman hyvää koulutustani ja työpaikkaa. Deittipalstoilla näkyy tosi vähän esim. työttömiä tai matalasti koulutettuja naisia, varsinkaan ikäluokassa 30+.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo artikkeli on surullista luettavaa matalasti koulutettuna miehenä. Status selkeästi vaikuttaa pariutumiseen.
Ei sen puoleen ettenkö olisi sitä itsekin huomannut kun käy treffeillä ja naiset jatkuvasti tenttaavat että mikä on koulutus ja työpaikka. Ja ne reaktiot on paljon puhuvia kun kuulevat matalan statuksen ammattini.
Koulutus, ammatti, työpaikka ja tulotaso ovat aivan hyväksyttäviä kriteereitä, kun ollaan valitsemassa kumppania. Jokainen saa haluta kumppaniltaan mitä ominaisuuksia tahansa haluaakin, enkä ole pakottamassa maistereista tykkäävää tyytymään duunariin. Itselleni tämä tuntuu olevan siinäkin mielessä hankalampaa, että vapaa-ajan harrastukseni ja kiinnostuksenkohteet ovat sellaisia, jotka yleensä yhdistetään korkeampaan koulutukseen ja yhteiskuntaluokkaan, mutta olen kuitenkin alemman tason taustoilla ja statuksella liikkeellä. Eli vaikka olemme kaikki yksilöitä ja ainutlaatuisia persoonia, niin on silti tullut huomattua, että tietyt jutut vain tuppaavat suurella osalla ihmisistä käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo artikkeli on surullista luettavaa matalasti koulutettuna miehenä. Status selkeästi vaikuttaa pariutumiseen.
Ei sen puoleen ettenkö olisi sitä itsekin huomannut kun käy treffeillä ja naiset jatkuvasti tenttaavat että mikä on koulutus ja työpaikka. Ja ne reaktiot on paljon puhuvia kun kuulevat matalan statuksen ammattini.
Koulutus, ammatti, työpaikka ja tulotaso ovat aivan hyväksyttäviä kriteereitä, kun ollaan valitsemassa kumppania. Jokainen saa haluta kumppaniltaan mitä ominaisuuksia tahansa haluaakin, enkä ole pakottamassa maistereista tykkäävää tyytymään duunariin. Itselleni tämä tuntuu olevan siinäkin mielessä hankalampaa, että vapaa-ajan harrastukseni ja kiinnostuksenkohteet ovat sellaisia, jotka yleensä yhdistetään korkeampaan koulutukseen ja yhteiskuntaluokkaan, mutta olen kuitenkin alemman tason taustoilla ja statuksella liikkeellä. Eli vaikka olemme kaikki yksilöitä ja ainutlaatuisia persoonia, niin on silti tullut huomattua, että tietyt jutut vain tuppaavat suurella osalla ihmisistä käsi kädessä.
Ovathan nuo ihan hyväksyttäviä syitä, mutta jos noita pitää kumppanissa tärkeinä juttuina, niin ne kertovat ihmisestä aika paljon.
Sellaista se sinkkuus vaan on. Vähän yksinäistä ja ankeaa. Näin naisena kokemus on ihan sama vaikka seksiseuraa saisikin, se ei nimittäin vähennä yksinäisyyttä vaan ehkä jopa pahentaa oloa, kun ei sen toisen ihmisen kanssa jaa itsestään ja elämästään mitään ja se on se mitä oikeasti kaipaisi. Mulle suhteen löytäminen olisi helppoa jos ei tarvitsisi yhtään tuntea vetoa siihen toiseen mutta sellaisessa suhteessa tuntisin olevani "väkisin" vain järkiperusteilla ja tyytymättömyys jäytäisi koko ajan.
Seuraa löytää ainakin netistä ja baareista. Jos jää yksin kotiin, eipä sieltä kukaan tule etsimään.
Mä olen nyt 30v mies ja seurustelu/tapailusuhteet ovat jääneet myös mulla melko vähiin. Yksi ja ensimmäinen seurustelusuhde (siis molemmat sitoutuneet treffaamaan vain toisiaan) oli keväällä ja kesti reilun kuukauden. Ei ymmärretty toisiamme tarpeeksi hyvin (hän on kotoisin itäeuroopasta, joten ehkä osin kulttuurisidonnaisia uskomuksia) ja mun mielestä hänellä oli ehkä turhan paljon narsistisia piirteitä; vain hänen tuntemuksillaan oli väliä ja tuntui, että ainoa mulle sallittu tunne ois ollut himo ja sekin hänen haluamallaan hetkellä. Suru ja ahdistus oli "hänen syyllistämistään".
Aiemmin ollut yks suurinpiirtein saman mittainen tapailusuhde, jossa nainen halusi deittailla; aikani kattelin ja sit toin melko väkisin kysymyksen esiin kiinostiko häntä olla kanssani. Erittäin mukava ja viihdyttävä persoona, muttei halunnut samoja asioita elämältä.
Vaikeaa on löytää yhteensopivaa ihmistä ja ei se ettei viihdy ja tunne itseään kotoisaksi väkijoukoissa ja bileissä (ja siksi niihin ei tule yleensä lähteneeksi) ainakaan kohtaamisten määrää lisää. Moni tuntuu vierastavan sitä ettei juo tai polta. En tiedä pitäisikö olla jokin helposti havaittava inhimillistävä pahe. Kuitenkin kovin on saanut ihmetystä osakseen.
Jaksamista AP et ole ongelman kanssa tosiaankaan yksin.