Lue keskustelun säännöt.
Epäreilu mummo
08.07.2018 |
Minun äitini on viiden alle kouluikäisen lapsen mummo. Minulla on kaksi poikalasta ja siskollani kolme tyttöä.
En haluaisi olla katkera, mutta en voi sille mitään että suututtaa ja surettaa kuinka äitini kohtelee eritavoin meidän lapsia. Tässäpä muutama esimerkki:
-Laitamme yhteiseen, perheiden väliseen, whatsapp-ryhmään kuulumisia ja kuvia lapsista. Minun kirjoituksiin äitini laittaa korkeintaan hymynaaman ja siskoni lapsen kuviin ja kuulumisiin äitini vastaa suurin sydämein ja pusuin. (Tiedän, kuulostan lapselliselta)
-Kun tulemme vanhempieni luokse kylään (asumme toisella puolella suomea) äitini sanoo lapsilleni heipat ja siirtyy kotihommiin. Kun paikalle tulee miltein vanhempieni naapurissa asuvat siskon tytöt, äitini kaappaa heidät syliin ja suukottelee.
-Äitini ostaa siskon tytöille koko ajan vaatteita yms ja touhuaa heidän kanssaan. Hän tietää heistä aivan kaiken ja kulkee heidän harrastusjuhlissa ja päiväkodin juhlissa. Minun lapsiini äitini ei juuri vaivaudu tutustumaan. Lapseni ovat hyvin kilttejä, mutta rakastavat kaikkea liikkumista. Ja sitä äitini vihaa. Hän ei muka osaa olla poikieni kanssa.
-Äitini päivittelee facebookkiin kuvia siskon tytöistä tuon tuosta. Aina mukaan useita sydämiä. Kuvat keräävät useita kymmeniä ihastelevia kommentteja kuinka ihanaa kun mummo hoitaa "tyttöjään". Pojistani on muutama kuva, ja nekin yheiskuvia siskon tyttöjen kanssa. Tuolloinkin mummo ottanut kuvat esim. niin että poikani ovat silmät kiinni tai katsovat muualle. Eli selvästi mummo katsonut että kunhan tytöt näyttävät kuvassa hyvältä.
Nuo nyt siis vain esimerkkejä. Sanokaa te, olenko jotenkin nyt vain turhaan kateellinen tms? Jotenkin en vain pääse yli tästä. Ja niin, isäni on kuvioissa mukana. Hän kyllä pitää kaikista lapsenlapsista yhtä paljon, mutta hän on kovin hiljainen ja vetäytyy äidin tieltä.
Kommentit (275)
Veljeni levittelee juttuja, että minulle vanhemmat ovat ostaneet talon tontteineen. Tosiasiassa ovat vain lohkaisseet omastaan maastaan tontin, josta maksan vuokraa. Taloa varten minulla on pankkilaina, jota maksan ihan itse. Nämä jutut lähtivät siitä, että veli itse odotti vanhempien rakentavan hänelle valmiin talon ja maksavan sen viimeistä penniä myöten. Kun minä olin asuntosäästänyt ja minulla oli kapasiteettia ottaa laina, veli oletti, että minä vein hänen talonsa.
Siis se näistä epäreiluuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän sama, mutta iän suhteen. Vanhin lapsista sai luonnollisesti muutenkin eniten kaikkea suhteessa pienempään veljeensä ja nuorempiin serkkuihin, koska hänen opiskeluaikanaan mummo oli vielä elossa ja kantoi hänelle ruokaa sekä rahaa noin satasen edestä kuussa, mutta lapsena jo kohtelu oli erilaista. Vanhin vietiin syömään ja shoppailemaan kerran viikossa, nuorimman mummo otti luokseen 2x vuodessa. Kun esikoinen opiskeli yliopistossa, mummon kaikki meidän perheelle varattu "lapsenlapsiraha" meni häneen, koska esikoinen pyysi ruokaostoksia, nuorempi teini vaatteita, pelejä ja muuta "turhempaa". Mummo maksoi myös isommalle ajokortin hinnan, koska serkkuihin halusi kyllä pitää tasa-arvoiset välit (serkuista vanhin oli sinä vuonna saamassa rippilahjarahaa, meidän lapsi kävi protun aikanaan eikä pitänyt mitään juhlia, joten mummo onnitteli isommin ylioppilasjuhlissa "korvatakseen" sen), siitäkin huolimatta, että ajokorttia ei hankittu. Nuorimmainen ei koskaan saanut mitään yli 20e rahalahjaa mummolta, koska ei käynyt riparia myöskään ja yo-juhlissa mummoa ei enää ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Etkö todellakaan huomaa tässä mitään outoa? Entä jos vanhempasi antavat siskollesi 10 000e ja sinulle 100e ?
Minun äitini on tasapuolinen. Meitä on kaksi lasta: naimaton perheetön siskoni ja minä, jolla on mies ja kolme lasta. Esim. jouluna äiti antaa saman rahalahjan siskolleni ja minulle. Lisäksi saan kehotuksen jakaa oma rahani tasan miehen ja lasten kanssa. Näin tasapuolisesti tämä menee.
Tässä nähdään miten eri lailla tasapuolisuudenkin voi nähdä! Osanottoni sinulle.
Meillä isovanhemmat eivät vaivautuneet edes lapsemme lakkiaisiin, ikinä eivät ole soittaneet. Veljen lapsille soittelevat jatkuvasti, käyvät katsomassa, ostavat tavaroita jne.
Miksi pahoitan mieleni? Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että haluan rakkautta. Uskon, että jos rakastaisivat minua, rakastaisivat lastanikin edes vähän. Lakkiaisten jälkeen en ole pitänyt yhteyttä, en vaan jaksanut enää.
Olet asin ytimessä. Tästä on kyse. Kun omat vanhempani hellivät siskoni lapsia, ostavat lahjoja, hoitavat ja rakastavat, he rakastavat siskoani samalla. Kun he eivät viitsi pitää yhteyttä minun lapsiini, eivät hoida tai vietä aikaa, eivät vaivaudu ristiäisiin tai synttäreille, he alleviivaten osoittavat etyä eivät rakasta minua tai välitä sen vertaa että edes joskus soittaisivat.
Se rakkauden puute satuttaa. Ja srkin satuttaa että viattomat kiltit lapseni joutuvat vanhempieni kiston ja ilkeyden välikappaleiksi.Se todella satuttaa. Monet kerrat olen itkenyt tilannetta, kun omat lapseni eivät pääse mummolaan, vaikka oli niin puhe. Jokin sisaruksen lapsen perheen tilanne onkin tärkeämpi. Kun näin alkoi käydä, aloin kertoa lapsilleni vasta lähtöaamuna vierailusta. Omat pettymykseni selvittelin itsekseni
Aiemmin kuljin vain pää painuksissa ja kärsin lasteni puolesta. Lapsethan uskovat syyn pureksimatta. Itse näen tuon epätasa-arvoisen ja epäreilua käytöksen liiankin hyvin. Tarkoitus on ollut vähän kiusata. Ei mummolla ole oikeutta ilkeillä jälkipolvilleen. Joskus muistan sen, miten lapsillani silmät loistivat mummosta puhuttaessa, koska he uskoivat hänestä pelkkää hyvää, onneksi.
Minä olen se, jolla on lapseton sisko ja itsellä kolme lasta ja jonka lapset eivät saa mummolta omia joululahjoja, vaan minä jaan omastani heille. Isosiskoni on ollut aina kiltti ja sovitteleva eikä ole koskaan noussut marttyyriäitiämme vastaan. Minulle äiti manasi, että toivottavasti minulla joskus on tytär, jolla on samanlainen luonne kuin minulla itselläni, "jotta tietäisit mitä minä olen saanut kokea". No, minulla on yksi samanlainen äkkipikainen ja oikeudenmukaisuutta arvostava, ja tulen hänen kanssaan toimeen loistavasti. Olen ihan varma, että äidillä on takataskussa joku "näpäytyskonsti" perimiskuvioissa, jolla iskeä vielä haudan takaa.
Mies taas on ollut ikänsä tunnollinen, aina asiansa hyvin itse hoitanut, ja nyt hoitaa vanhenevien vanhempiensa asioita enenevässä määrin. Nämä puolestaan ovat aina suosineet muita lapsiaan ja näiden lapsia, kerran anoppi jopa ääneen naureskeli, että eihän tuo meidän "Aatami" mitään tarvitse, kun on aina pärjännyt itse.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni levittelee juttuja, että minulle vanhemmat ovat ostaneet talon tontteineen. Tosiasiassa ovat vain lohkaisseet omastaan maastaan tontin, josta maksan vuokraa. Taloa varten minulla on pankkilaina, jota maksan ihan itse. Nämä jutut lähtivät siitä, että veli itse odotti vanhempien rakentavan hänelle valmiin talon ja maksavan sen viimeistä penniä myöten. Kun minä olin asuntosäästänyt ja minulla oli kapasiteettia ottaa laina, veli oletti, että minä vein hänen talonsa.
Siis se näistä epäreiluuksista.
Se, että sinun veljesi kuvittelee mitä kuvittelee, ei tee tyhjäksi muiden kokemuksia.
Olen se, jonka lapsen ylppäreihin isovanhemmat eivät vaivautuneet, eivätkä koskaan ole soittaneet lapselleni. En ole niin sekaisin päästäni, että KUVITTELEN heidän soittavan veljen lapsille (soittaa usein jopa kun olemme vierailulla isovanhempien luona) tai olleen veljen lapsen ylppäreissä (juu, näin heidät siellä omin silmin).
Nämä nyt olivat esimerkkejä monista täysin nähtävissä olevista asioista, ei kuvitelmista.
Minä olen tuollainen suosiva isoäiti!
Tunnustan, että pidän tietynlaisista lapsista ja tyttären lapset ovat juuri sellaisia eli rauhallisia, mielikuvitusrikkaita, muita kunnioittavia ja hyväkäytöksisiä. Pojan lapset taas ovat remuavia riehujia, jotka eivät kuuntele ja joiden toiminnan tavoitteena tuntuu olevan sekasorron luominen.
Otan ne tytön lapset luokseni mielelläni, koska tiedän, että lapsenlapsista huolimatta koti säilyy siistinä, minulle ei haistatella ja silti tekemistä ilman mobiililaitteita riittää koko ajaksi. Pojan lasten kanssa joutuu pelkäämään, että kaikki särkyvä lautasista lähtien tuhotaan ja puhelimeni tungetaan vessanpyttyyn, jos en suostu kertomaan salasanaa. Kyse ei ole siitä, ettekö olisi koko ajan vieressä ja peräänkatsomassa, vaan siitä, että pojan lapsilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kasvatin sekä poikani että tyttäreni, molemmat olivat lapsena samanlaisia eli aika lailla rauhallisia. Nyt näyttää siltä, että tytär on jatkanut samanlaista kasvatustapaa kuin lapsuudenkodissa oli, pojan perheessä mennään enemmän tunteen mukaan.
Aion edelleen suosia tyttären lapsia ja suosiminen tulee varmasti olemaan aikaisempaa räikeämpää, kunhan lapset kasvavat. Pojan lasten kanssa en todellakaan lähde matkalle, tyttären lapset ovat mukavampaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen suosiva isoäiti!
Tunnustan, että pidän tietynlaisista lapsista ja tyttären lapset ovat juuri sellaisia eli rauhallisia, mielikuvitusrikkaita, muita kunnioittavia ja hyväkäytöksisiä. Pojan lapset taas ovat remuavia riehujia, jotka eivät kuuntele ja joiden toiminnan tavoitteena tuntuu olevan sekasorron luominen.
Otan ne tytön lapset luokseni mielelläni, koska tiedän, että lapsenlapsista huolimatta koti säilyy siistinä, minulle ei haistatella ja silti tekemistä ilman mobiililaitteita riittää koko ajaksi. Pojan lasten kanssa joutuu pelkäämään, että kaikki särkyvä lautasista lähtien tuhotaan ja puhelimeni tungetaan vessanpyttyyn, jos en suostu kertomaan salasanaa. Kyse ei ole siitä, ettekö olisi koko ajan vieressä ja peräänkatsomassa, vaan siitä, että pojan lapsilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kasvatin sekä poikani että tyttäreni, molemmat olivat lapsena samanlaisia eli aika lailla rauhallisia. Nyt näyttää siltä, että tytär on jatkanut samanlaista kasvatustapaa kuin lapsuudenkodissa oli, pojan perheessä mennään enemmän tunteen mukaan.
Aion edelleen suosia tyttären lapsia ja suosiminen tulee varmasti olemaan aikaisempaa räikeämpää, kunhan lapset kasvavat. Pojan lasten kanssa en todellakaan lähde matkalle, tyttären lapset ovat mukavampaa seuraa.
Kuules mummo, jos tuovolisi toisinpäin (eli tyttären lapset mekkaloivia riehujia, pojan lapset kilttejä ja rauhallisia) niin satavarmasti SILTI suosisit tytön lapsia. Tytär kun on sulle selvästi poikaa rakkaampi. Rakkaus omaan lapseen määrittää sen miten rakastaa lapsenlapsia.
Meilläkin mun miehen siskon lapset ihan hirveitä riekkujia ja mölyapinoita, mutta anoppi rakastaa vaan niitä koska ne on TYTTÄREN lapsia. Tytär on kaikessa niin ihana ja mahtava. Pojan lapset on siistit ja kiltit ja rauhalliset, mutta kun niiden äiti on MINIÄ niin eihän anoppi nyt ventovieraan randomin ja vähemmän arvokkaan poikansa lapsia rakasta.
Meno on sitten sitä että tyttärelle soitetaan 5 krt päivässä ja pojalle kerta vuoteen. Tyttären lapsia hoidetaan joka päivä ja pojan lapsia ei kertaakaan 10v aikana.
Suosijamummot kyllä aina keksii perustelut suosimiselleen.
Itse olen epäreilu kummi. Olen ollut välillä elämässä ollut rahoissani välillä en. Lahjat ostettu sen mukaan. Kummilapset hyvin eri ikäisiä. Osa aikuisia, kun osa syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen suosiva isoäiti!
Tunnustan, että pidän tietynlaisista lapsista ja tyttären lapset ovat juuri sellaisia eli rauhallisia, mielikuvitusrikkaita, muita kunnioittavia ja hyväkäytöksisiä. Pojan lapset taas ovat remuavia riehujia, jotka eivät kuuntele ja joiden toiminnan tavoitteena tuntuu olevan sekasorron luominen.
Otan ne tytön lapset luokseni mielelläni, koska tiedän, että lapsenlapsista huolimatta koti säilyy siistinä, minulle ei haistatella ja silti tekemistä ilman mobiililaitteita riittää koko ajaksi. Pojan lasten kanssa joutuu pelkäämään, että kaikki särkyvä lautasista lähtien tuhotaan ja puhelimeni tungetaan vessanpyttyyn, jos en suostu kertomaan salasanaa. Kyse ei ole siitä, ettekö olisi koko ajan vieressä ja peräänkatsomassa, vaan siitä, että pojan lapsilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kasvatin sekä poikani että tyttäreni, molemmat olivat lapsena samanlaisia eli aika lailla rauhallisia. Nyt näyttää siltä, että tytär on jatkanut samanlaista kasvatustapaa kuin lapsuudenkodissa oli, pojan perheessä mennään enemmän tunteen mukaan.
Aion edelleen suosia tyttären lapsia ja suosiminen tulee varmasti olemaan aikaisempaa räikeämpää, kunhan lapset kasvavat. Pojan lasten kanssa en todellakaan lähde matkalle, tyttären lapset ovat mukavampaa seuraa.
Kuules mummo, jos tuovolisi toisinpäin (eli tyttären lapset mekkaloivia riehujia, pojan lapset kilttejä ja rauhallisia) niin satavarmasti SILTI suosisit tytön lapsia. Tytär kun on sulle selvästi poikaa rakkaampi. Rakkaus omaan lapseen määrittää sen miten rakastaa lapsenlapsia.
Meilläkin mun miehen siskon lapset ihan hirveitä riekkujia ja mölyapinoita, mutta anoppi rakastaa vaan niitä koska ne on TYTTÄREN lapsia. Tytär on kaikessa niin ihana ja mahtava. Pojan lapset on siistit ja kiltit ja rauhalliset, mutta kun niiden äiti on MINIÄ niin eihän anoppi nyt ventovieraan randomin ja vähemmän arvokkaan poikansa lapsia rakasta.
Meno on sitten sitä että tyttärelle soitetaan 5 krt päivässä ja pojalle kerta vuoteen. Tyttären lapsia hoidetaan joka päivä ja pojan lapsia ei kertaakaan 10v aikana.
Suosijamummot kyllä aina keksii perustelut suosimiselleen.
Niin?
Tunnustan suosivani tyttären lapsia ja kerroin perustelut. Viihdyn vain mukavien ihmisten kanssa, sinun kanssasi en todennäköisesti tapaisi kuin kerran.
Elämästä pitää karsia pois kaikki sellaiset ihmiset, jotka syövät omaa energiaa. Pojan lapset ovat sellaisia. Tosin ei niitä hoida miniänkään äiti, joten teorasi tyttären lasten suosimisesta ei tuohon porukkaan oikein osu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen suosiva isoäiti!
Tunnustan, että pidän tietynlaisista lapsista ja tyttären lapset ovat juuri sellaisia eli rauhallisia, mielikuvitusrikkaita, muita kunnioittavia ja hyväkäytöksisiä. Pojan lapset taas ovat remuavia riehujia, jotka eivät kuuntele ja joiden toiminnan tavoitteena tuntuu olevan sekasorron luominen.
Otan ne tytön lapset luokseni mielelläni, koska tiedän, että lapsenlapsista huolimatta koti säilyy siistinä, minulle ei haistatella ja silti tekemistä ilman mobiililaitteita riittää koko ajaksi. Pojan lasten kanssa joutuu pelkäämään, että kaikki särkyvä lautasista lähtien tuhotaan ja puhelimeni tungetaan vessanpyttyyn, jos en suostu kertomaan salasanaa. Kyse ei ole siitä, ettekö olisi koko ajan vieressä ja peräänkatsomassa, vaan siitä, että pojan lapsilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kasvatin sekä poikani että tyttäreni, molemmat olivat lapsena samanlaisia eli aika lailla rauhallisia. Nyt näyttää siltä, että tytär on jatkanut samanlaista kasvatustapaa kuin lapsuudenkodissa oli, pojan perheessä mennään enemmän tunteen mukaan.
Aion edelleen suosia tyttären lapsia ja suosiminen tulee varmasti olemaan aikaisempaa räikeämpää, kunhan lapset kasvavat. Pojan lasten kanssa en todellakaan lähde matkalle, tyttären lapset ovat mukavampaa seuraa.
Kuules mummo, jos tuovolisi toisinpäin (eli tyttären lapset mekkaloivia riehujia, pojan lapset kilttejä ja rauhallisia) niin satavarmasti SILTI suosisit tytön lapsia. Tytär kun on sulle selvästi poikaa rakkaampi. Rakkaus omaan lapseen määrittää sen miten rakastaa lapsenlapsia.
Meilläkin mun miehen siskon lapset ihan hirveitä riekkujia ja mölyapinoita, mutta anoppi rakastaa vaan niitä koska ne on TYTTÄREN lapsia. Tytär on kaikessa niin ihana ja mahtava. Pojan lapset on siistit ja kiltit ja rauhalliset, mutta kun niiden äiti on MINIÄ niin eihän anoppi nyt ventovieraan randomin ja vähemmän arvokkaan poikansa lapsia rakasta.
Meno on sitten sitä että tyttärelle soitetaan 5 krt päivässä ja pojalle kerta vuoteen. Tyttären lapsia hoidetaan joka päivä ja pojan lapsia ei kertaakaan 10v aikana.
Suosijamummot kyllä aina keksii perustelut suosimiselleen.
Niin?
Tunnustan suosivani tyttären lapsia ja kerroin perustelut. Viihdyn vain mukavien ihmisten kanssa, sinun kanssasi en todennäköisesti tapaisi kuin kerran.
Elämästä pitää karsia pois kaikki sellaiset ihmiset, jotka syövät omaa energiaa. Pojan lapset ovat sellaisia. Tosin ei niitä hoida miniänkään äiti, joten teorasi tyttären lasten suosimisesta ei tuohon porukkaan oikein osu.
Ei hlvetti mitä just luin? Elämästä pitää karsia sellaiset ihmiset jotka syövät energiaa eli pojan lapset? Ei jumalavita voi olla totta.
Tajuatko mummo miten törkeästi toimit aikuista poikaasi kohtaan? Tajuatko miten loukkaat pojan perhettä? SINÄ tässä olet epämiellyttävä ja ilkeä, itsekäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen suosiva isoäiti!
Tunnustan, että pidän tietynlaisista lapsista ja tyttären lapset ovat juuri sellaisia eli rauhallisia, mielikuvitusrikkaita, muita kunnioittavia ja hyväkäytöksisiä. Pojan lapset taas ovat remuavia riehujia, jotka eivät kuuntele ja joiden toiminnan tavoitteena tuntuu olevan sekasorron luominen.
Otan ne tytön lapset luokseni mielelläni, koska tiedän, että lapsenlapsista huolimatta koti säilyy siistinä, minulle ei haistatella ja silti tekemistä ilman mobiililaitteita riittää koko ajaksi. Pojan lasten kanssa joutuu pelkäämään, että kaikki särkyvä lautasista lähtien tuhotaan ja puhelimeni tungetaan vessanpyttyyn, jos en suostu kertomaan salasanaa. Kyse ei ole siitä, ettekö olisi koko ajan vieressä ja peräänkatsomassa, vaan siitä, että pojan lapsilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kasvatin sekä poikani että tyttäreni, molemmat olivat lapsena samanlaisia eli aika lailla rauhallisia. Nyt näyttää siltä, että tytär on jatkanut samanlaista kasvatustapaa kuin lapsuudenkodissa oli, pojan perheessä mennään enemmän tunteen mukaan.
Aion edelleen suosia tyttären lapsia ja suosiminen tulee varmasti olemaan aikaisempaa räikeämpää, kunhan lapset kasvavat. Pojan lasten kanssa en todellakaan lähde matkalle, tyttären lapset ovat mukavampaa seuraa.
Kuules mummo, jos tuovolisi toisinpäin (eli tyttären lapset mekkaloivia riehujia, pojan lapset kilttejä ja rauhallisia) niin satavarmasti SILTI suosisit tytön lapsia. Tytär kun on sulle selvästi poikaa rakkaampi. Rakkaus omaan lapseen määrittää sen miten rakastaa lapsenlapsia.
Meilläkin mun miehen siskon lapset ihan hirveitä riekkujia ja mölyapinoita, mutta anoppi rakastaa vaan niitä koska ne on TYTTÄREN lapsia. Tytär on kaikessa niin ihana ja mahtava. Pojan lapset on siistit ja kiltit ja rauhalliset, mutta kun niiden äiti on MINIÄ niin eihän anoppi nyt ventovieraan randomin ja vähemmän arvokkaan poikansa lapsia rakasta.
Meno on sitten sitä että tyttärelle soitetaan 5 krt päivässä ja pojalle kerta vuoteen. Tyttären lapsia hoidetaan joka päivä ja pojan lapsia ei kertaakaan 10v aikana.
Suosijamummot kyllä aina keksii perustelut suosimiselleen.
Niin?
Tunnustan suosivani tyttären lapsia ja kerroin perustelut. Viihdyn vain mukavien ihmisten kanssa, sinun kanssasi en todennäköisesti tapaisi kuin kerran.
Elämästä pitää karsia pois kaikki sellaiset ihmiset, jotka syövät omaa energiaa. Pojan lapset ovat sellaisia. Tosin ei niitä hoida miniänkään äiti, joten teorasi tyttären lasten suosimisesta ei tuohon porukkaan oikein osu.
Mahtavaa, että myönnät olevasi veemäinen. Mulla on veli, joka varsinkin lapsena oli erittäin villi ja rämäpäinen. Minä, sisko, olin rauhallinen ja harkitsevainen. Onneksi meille sattui ihanat ja tunneälyltään normaalit vanhemmat ja isovanhemmat, jotka rakasti meitä ihan yhtälailla. Nyt elämässämme on vielä minun vanhempani, jotka kohtelevat meidän lapsiamme tasapuolisesti, vaikka kovin erilaisia ovatkin.
Työni puolesta olen myös huomannut, että kun joku villi lapsi kokee, ettei hänestä pidetä, hän yrittää saada huomiota ja hyväksyntää juuri sillä väärällä tavalla eli entistä huonommalla käytöksellä. Harmi, ettet sinä ole ole mummona vielä niin viisas, että ymmärtäisit tämän.
Mielestäni on kolme ryhmää, joissa ei päde tuo, että saa valikoida, kenestä tykkää. Ne ryhmät ovat vanhemmat, isovanhemmat ja opettajat. Jos sattuu niin, että jollakin on suosikki/suosikkeja, niin hyvä vanhempi, isovanhempi tai opettaja peittelee asiaa. Jos ei peittele, on huono ja tunnekylmä.
Vastasin pitkästi, vaikka taisitkin olla provo.
Tuossa oiva esimerkki miten mummo ensin päättää suosia suosikkilapsensa lapsia, ja sen jälkeen keksii mieleiset ”perustelut” asialle jälkikäteen. Sepiteyt perusteet löytyy aina ja niitä voi vaihtaa tilanteen muuttuessa.
Mun oma äiti just tuollanen ja kohtelee inhokkilastaan törkeästi (ilman syytä) samalla suosikkilastaan hyysäten ja auttaen.
Joillain on niin pieni sydän ja ahdas mieli että sinne mahtuu vain yksi (aikuinen) lapsi kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen epäreilu kummi. Olen ollut välillä elämässä ollut rahoissani välillä en. Lahjat ostettu sen mukaan. Kummilapset hyvin eri ikäisiä. Osa aikuisia, kun osa syntyi.
Eihän tuo ole epäreilua vaan ihan ymmärrettävää. Älä yritä vesittää oikeaa aihetta tuollaisilla kommenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Etkö todellakaan huomaa tässä mitään outoa? Entä jos vanhempasi antavat siskollesi 10 000e ja sinulle 100e ?
Minun äitini on tasapuolinen. Meitä on kaksi lasta: naimaton perheetön siskoni ja minä, jolla on mies ja kolme lasta. Esim. jouluna äiti antaa saman rahalahjan siskolleni ja minulle. Lisäksi saan kehotuksen jakaa oma rahani tasan miehen ja lasten kanssa. Näin tasapuolisesti tämä menee.
Tässä nähdään miten eri lailla tasapuolisuudenkin voi nähdä! Osanottoni sinulle.
Meillä isovanhemmat eivät vaivautuneet edes lapsemme lakkiaisiin, ikinä eivät ole soittaneet. Veljen lapsille soittelevat jatkuvasti, käyvät katsomassa, ostavat tavaroita jne.
Miksi pahoitan mieleni? Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että haluan rakkautta. Uskon, että jos rakastaisivat minua, rakastaisivat lastanikin edes vähän. Lakkiaisten jälkeen en ole pitänyt yhteyttä, en vaan jaksanut enää.
Olet asin ytimessä. Tästä on kyse. Kun omat vanhempani hellivät siskoni lapsia, ostavat lahjoja, hoitavat ja rakastavat, he rakastavat siskoani samalla. Kun he eivät viitsi pitää yhteyttä minun lapsiini, eivät hoida tai vietä aikaa, eivät vaivaudu ristiäisiin tai synttäreille, he alleviivaten osoittavat etyä eivät rakasta minua tai välitä sen vertaa että edes joskus soittaisivat.
Se rakkauden puute satuttaa. Ja srkin satuttaa että viattomat kiltit lapseni joutuvat vanhempieni kiston ja ilkeyden välikappaleiksi.Se todella satuttaa. Monet kerrat olen itkenyt tilannetta, kun omat lapseni eivät pääse mummolaan, vaikka oli niin puhe. Jokin sisaruksen lapsen perheen tilanne onkin tärkeämpi. Kun näin alkoi käydä, aloin kertoa lapsilleni vasta lähtöaamuna vierailusta. Omat pettymykseni selvittelin itsekseni
Aiemmin kuljin vain pää painuksissa ja kärsin lasteni puolesta. Lapsethan uskovat syyn pureksimatta. Itse näen tuon epätasa-arvoisen ja epäreilua käytöksen liiankin hyvin. Tarkoitus on ollut vähän kiusata. Ei mummolla ole oikeutta ilkeillä jälkipolvilleen. Joskus muistan sen, miten lapsillani silmät loistivat mummosta puhuttaessa, koska he uskoivat hänestä pelkkää hyvää, onneksi.Minä olen se, jolla on lapseton sisko ja itsellä kolme lasta ja jonka lapset eivät saa mummolta omia joululahjoja, vaan minä jaan omastani heille. Isosiskoni on ollut aina kiltti ja sovitteleva eikä ole koskaan noussut marttyyriäitiämme vastaan. Minulle äiti manasi, että toivottavasti minulla joskus on tytär, jolla on samanlainen luonne kuin minulla itselläni, "jotta tietäisit mitä minä olen saanut kokea". No, minulla on yksi samanlainen äkkipikainen ja oikeudenmukaisuutta arvostava, ja tulen hänen kanssaan toimeen loistavasti. Olen ihan varma, että äidillä on takataskussa joku "näpäytyskonsti" perimiskuvioissa, jolla iskeä vielä haudan takaa.
Mies taas on ollut ikänsä tunnollinen, aina asiansa hyvin itse hoitanut, ja nyt hoitaa vanhenevien vanhempiensa asioita enenevässä määrin. Nämä puolestaan ovat aina suosineet muita lapsiaan ja näiden lapsia, kerran anoppi jopa ääneen naureskeli, että eihän tuo meidän "Aatami" mitään tarvitse, kun on aina pärjännyt itse.
Samoin minulle manattiin, että tulen varmasti vielä tuntemaan saman kuin mitä hän on saanut vuokseni kärsiä.
Olinkin iloinen, että lapseni ovat poikia. Sen verran kieroutta näin tytöissä, että alkoi melkein hirvittää. Sulohuulin kiusataan ja tönitään muita. Sisareni oli kimpussani jatkuvasti lapsuudessani eikä äiti puolustanut minua. Jos menin kertomaan väärinteoista niin hän sanoi minua kantelupukiksi ja jätti yksin.
Minä tiedän jo, mitä äitini on varannut minulle haudan takaa. Pelkän lakiosan. Tiedän siis hänen testamentistaan. Epäilenpä, että hän vielä siirtää lakiosan pojilleni suoraan, mutta asia on minulle ihan fine. Tämänkin mietin läpi, kun katkaisin välini häneen. Ei minulla ollut mitään menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Etkö todellakaan huomaa tässä mitään outoa? Entä jos vanhempasi antavat siskollesi 10 000e ja sinulle 100e ?
Jos siskoni olisi esimerkiksi veloissaan ja 10000€ päästäisi hänet siitä pälkähästä ja se olisi vanhemmilleni pikkuraha, niin hyvä homma. Itse ehkä ostaisin satasella itselleni jotain kivaa. Makselen mieheni kanssa asuntolainaa ja elellään normielämää ja kuukausittain laitan rahaa säästöön. Extra kybädona menis varmaan lainanlyhennykseen, mutta ei se minun tavalliseen arkeeni vaikuttaisi.
Jos taas nyt yhtäkkiä vanhempani antaisivat siskolle 10000€ ja mulle 100€ ihan muuten vaan, niin takuulla kyselisin, että miksi tällainen ratkaisu. SILTI mikään ei VELVOITA antamaan molemmille yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Etkö todellakaan huomaa tässä mitään outoa? Entä jos vanhempasi antavat siskollesi 10 000e ja sinulle 100e ?
Jos siskoni olisi esimerkiksi veloissaan ja 10000€ päästäisi hänet siitä pälkähästä ja se olisi vanhemmilleni pikkuraha, niin hyvä homma. Itse ehkä ostaisin satasella itselleni jotain kivaa. Makselen mieheni kanssa asuntolainaa ja elellään normielämää ja kuukausittain laitan rahaa säästöön. Extra kybädona menis varmaan lainanlyhennykseen, mutta ei se minun tavalliseen arkeeni vaikuttaisi.
Jos taas nyt yhtäkkiä vanhempani antaisivat siskolle 10000€ ja mulle 100€ ihan muuten vaan, niin takuulla kyselisin, että miksi tällainen ratkaisu. SILTI mikään ei VELVOITA antamaan molemmille yhtä paljon.
Mikään laki ei velvoita, mutta moraali ja eettisyys velvoittaa. Tosin vittumaisilla suosijamummoilla ei ole näistä kumpaakaan.
Omasta lapsuudestani muistan kun asuin lähellä mummulaa ja samanikäinen serkkuni ( myös tyttö) asui ulkomailla. Aina mummua tavatessani, mummu puheli serkustani ja serkkuni piirustuksia ja valokuvia oli esillä, minun ei. Olin tosi kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Käsittämätöntä. Onko tuo edes laillista??
On tietenkin laillista, rahansa saa antaa kelle haluaa. Lahjavero pitää toki arvokkaasta lahjasta maksa mutta sen maksavat vanhempani siskoni puolesta. Siskoni on ollut suosikkilapsi aina. Minä kiltti ja hiljainen aina ollut sorsittuna. Perinnönkin jättävöt siskolleni, testamentti siskolleni jo tehty. Kai jonkun lakipsan saisin riitauttamalla, mutta epäilen että kikkailevat asiat niin ettei ole mitään lakiosaa mitä vaatia.
Voi kuule, voit vielä vaatia tuota kaikkea huomioiduksi siskosi ennakkoperintönä.
Juuri näin. Jos todella on noin, että siskollesi on maksettu talot ja kaikki, niin älä luovu oikeuksistasi vaan taistele. Miksi enää nielisit suosimisen?
Perustelit hyvin, miten vanhemmat pystyvät lannistamaan vuosien myötä, mutta näin "sivustakatsojana" ohjeistan, että pidä kiinni siitä, mikä sinulle kuuluu. Talon lahjoituksesta jää kyllä kirjat ja se on ennakkoperintöön rinnastettavissa.
Olkoonkin vaan materiaa, mutta periaate menee edelle. Väleistä ei tarvitse välittää (helppo sanoa, tiedän), kun eivät ilmeisesti kummoiset ole kumminkaan. Eli viimeistään perunkirjoituksessa kylmän viileästi alat puhua talonrakennuksista ym. Konsultoi jo hyvissä ajoin jotakuta asiasta.
kyllä meidänkin mummon suosikkeja ovat selvästi meidän serkuistä hänen tyttärensä lapset, me pojan lapset ja hänen toisen poikansa lapset ollaan jostain syystä vaan jääty etäisemmiksi vaikka kaikki asutaan lähekkäin. Eihän se reilulta tunnu mutta minkäs teet.
Kyllä noita puolueellisia sorsijoita on ihan kaikissa ihmisryhmissä. On kaikista paskamaisinta, kun sorsija on omasta suvusta tai lähipiiristä, jonka kanssa pitäisi olla parhaimmat ja läheisimmät välit. Jotenkin pitäisi vaan keksiä jotain tilalle ettei tarvitsisi olla noiden ikävien ihmisten kanssa tekemisissä. On aika raskasta huomata miten jotku on epätasa-arvoinen lastensa ja lasten lastensa suhteen. Tosin on aika homma pitää isoo katrasta kasassa, jos joku on tai jotku on äärettömän vilkkaita tai huonosti käyttäytyviä. Jotku ei vaan peittele kemioitaan.
Tää lasten,lastenlasten eriarvoinen kohtelu on niiiiiin ärsyttävää,pikkusielusta ja ilkeetä.Meillä mun mieheen suhtaudutaan täysin eritavalla kuin perheen muihin lapsiin,lapsenlapset saa kyllä huomiota tasapuolisesti.Sanoisin suorat sanat äidillesi,aikamoiselta veepäältä vaikuttaa