Epäreilu mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.

Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.

On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!

Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?

Tottakai äidillä on lupa kieltää vierailut sairaalassa, en itsekään olis halunnut miehen sukua sairaalaan kun itse siellä olen väsyneenä sairaalakaavussa perse vuotaen, kun ei mitenkään läheisiä olla. Eivät tosin kysyneetkään ikinä niin en tiedä olisinko kieltänyt tulemasta :D

Oma suku on ihan eri asia.

Varmasti ymmärrän sitten myös omien mahdollisten miniöiden kanssa jos heille on kiusallista tms, mukavampi muutenkin mennä kotiin katsomaan.

Silloin ei voi myöskään odottaa isovanhempien kohtelen lapsenlapsia samanarvoisesti ja suhteiden olevan yhtä lämpimiä.

Ei ole mitenkään harvinaista tämä. Läheisimmän lapsen lapset ovat läheisempiä mummolle kuin muut. Se lähtee heti jo siitä odotusajasta, kun se rakkain ja läheisin lapsi alkaa odottaa ja vauva syntyy, on isovanhemmat mukana siinä ihan eri tavalla, joka puolestaan entisestään lujittaa isovanhempien ja lastenlasten suhdetta. Ikävää tässä on se, että nämä isovanhemnat tuntuvat pitävän tätä ihan normaalina. Mutta olen kyllä huomannut ihan omanikäisissäkin vanhemmissa, että ihan surutta suositaan yhtä lasta, eikä tajuta ollenkaan tekojen seurauksia. Siitä se jatkuu tämä suosimiskulttuuri. Ehkä ne, jotka ovat olleet itse suosikkeja, pitävät käytäntöä ihan normaalina eivätkä tajua, miltä se voi tuntua siitä sivuutetusta ja siksi heistä tulee näitä suosijamummoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitenkään harvinaista tämä. Läheisimmän lapsen lapset ovat läheisempiä mummolle kuin muut. Se lähtee heti jo siitä odotusajasta, kun se rakkain ja läheisin lapsi alkaa odottaa ja vauva syntyy, on isovanhemmat mukana siinä ihan eri tavalla, joka puolestaan entisestään lujittaa isovanhempien ja lastenlasten suhdetta. Ikävää tässä on se, että nämä isovanhemnat tuntuvat pitävän tätä ihan normaalina. Mutta olen kyllä huomannut ihan omanikäisissäkin vanhemmissa, että ihan surutta suositaan yhtä lasta, eikä tajuta ollenkaan tekojen seurauksia. Siitä se jatkuu tämä suosimiskulttuuri. Ehkä ne, jotka ovat olleet itse suosikkeja, pitävät käytäntöä ihan normaalina eivätkä tajua, miltä se voi tuntua siitä sivuutetusta ja siksi heistä tulee näitä suosijamummoja.

Minulla on kaksi poikaa ja välit ovat yhtä lämpimät ja tietysti kaksi miniää ja toisen miniän kanssa välit ovat olleet etäiset, mutta korrektit ja toisen kanssa lämpimät ja hän heittäytyi osaksi perhettä alusta lähtien.

Ensimmäisen lapsenlapseni näin eka kerran kastejuhlassa, eikä juuri miniäni kertonut välitietoja lapsen odotusaikana.

Toinen miniäni on vastakohta. Jo lapsen odotusaikana hän piti meidät isovanhemmat ajantasalla ja kun vauva syntyi, hän halusi molemmat isovanhemmat pitkästä synnytyksestä huolimatta ympärilleen ja sain pitää muutaman tunnin ikäistää vauvaa jo sylissäni ja myöhemmin lapsen hoitaminen on ollut rentoa, ilman ohjeita ja ehdollistamista.

Ja toisen poikani lasten kanssa olen aina varuillani ja epävarma, teenkö oikein ja se on uuvuttavaa ja raskasta, kun tunnen itseni niin epävarmaksi, vaikka lapsenlapsellani ei ole kovin suuri ikäero.

Jokainen voi arvata, kumman poikani lapsiin meillä isovanhemmilla on lämpimät välit ja ovat meidän elämässä enemmän läsnä.

Ei tunnu mummonrakkaus koskaan menevän tasan. Ilmeisesti olin aikanani isän äidin suosikki, valitettavasti en tästä mitään muista koska äitini katkaisi heihin välit omien sanojensa mukaan tästä syystä eikä antanut minun tavata heitä tämän jälkeen (olin 5v), ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi.

Oli kuitenkin ihan ok että siskoni oli hänen vanhempiensa, erityisesti isänsä, suosikki. Tässä tapauksessa mummo oli se joka piti homman sen verran kurissa etten lapsena kokenut tulleeni niin syrjityksi, totuus selvisi vasta kun siskoni muutti ensimmäiseen omaan asuntoonsa ja vaari osti hänelle auton sekä joitain huonekaluja sekä kodinkoneita...

Sisko on myöhemmin kertonut että vaarilta ja mummolta tuli lapsenakin kaiken näköistä ja aina erikseen kiellettiin minulle kertomasta enkä kyllä hoksannut kysyäkään, äiti kyllä tiesi ja oli siskolle sanonut että tämä on siitä hyvästä kun toinen mummo suosi minua. Kuulemma vaari edelleen lyö 100e kouraan aina kun käy kyläilemässä.

Näin reilu äiti minulla, toistaiseksi minun tyttäreni on hänen ainoa lapsenlapsensa mutta kauhulla odotan sitä päivää kun sisko saa lapsen...

Vierailija kirjoitti:

No nuo tavarat ja lahjat ei harmita vaikka ne mrnis (ja meneekin meidän tapauksessa) epäreilusti. Voin itse paikata sitä ostamalla oalle lapselle saman mitä mummo serkuille.

Mutta se AIKA. Sitä en voi kompensoida että mummo on 365 pv vuodessa sisaruksen lasten luona, hoitaen, auttaen, tukien, osallistuen. Koska vuodessa on 365 pv niin se 1pv on varattu meille. Silloun mummo jaksaa käydä pikaisesti kylässä. On pari tuntia ja sitten on jo kiire lempilastenlasten luo.

Tätä en voi paikata mitenkään, ja tasan tarkkaan lapset tajuaa itse epäsuhdan. Halveksin ja inhoan tätä vittumaista itsekästä mummoa.

Hui kamala, ei kivaa varmaan teille mutta ei varmasti kivaa sille sisaruksesi perheellekkään. Olisi kamalaa kun joku sukulainen olisi joka päivä kylässä, siinä ei se yksi päivä vuodessa perheen kesken paljoa lohduttaisi 🤤

Kyllä naisen osa on vielä v. 2018 raskas ja työntäyteinen ja edelleen hänen pitäisi uhrata oma elämänsä toisen hyväksi.

Ja tätä vaatimusta esittävät naiset itse ja polkevat perheen tasa-arvoa, vaikka esiäitimme ovat vuosikymmeniä yrittäneet parantaa naisen asemaa. Nykyisin mummot ovat työelämässä ja työmäärä on sen vuoksi lähes kaksinkertainen, toisin jos olisi kotona.

Miksi arvostelun ja haukkumisen kohteena on aina nainen - äiti tai isoäiti.

Missä on miehet - isät ja isoisät.

Ja yhä edelleen monet odottavat mummojen tekevän pitkän työuran työelämässä, hoitavsn lapset ja lastenlapset, sairastavan puolison, iäkkäät omat ja appivanhemmat jne. lista on loputtoman pitkä.

Ja jos näin ei tapahdu haukutaan somessa ja henkilökohtaisesti.

Eihän tuo ole mitenkään reilua, muttet sinäkään asiaan kauheasti voi vaikuttaa, JOS olet siis jo koittanut mainita asiasta äidillesi. Oma häviönsähän tuo on ja kuulostaa pöljältä muutenkin jos inhoaa kaikkea liikunnallista. Pitäisin tärkeimpänä ettei lapsillesi tule kuitenkaan paha olo mummon käytöksestä (jos näin on, niin itse alkaisin asiasta vääntää ja kovaa), ja seuraavana sitä ettet katkeroidu asiasta. Se veisi enemmän aikaa ja mielenrauhaa kuin äitisi kuulostaa ansaitsevan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisen osa on vielä v. 2018 raskas ja työntäyteinen ja edelleen hänen pitäisi uhrata oma elämänsä toisen hyväksi.

Ja tätä vaatimusta esittävät naiset itse ja polkevat perheen tasa-arvoa, vaikka esiäitimme ovat vuosikymmeniä yrittäneet parantaa naisen asemaa. Nykyisin mummot ovat työelämässä ja työmäärä on sen vuoksi lähes kaksinkertainen, toisin jos olisi kotona.

Miksi arvostelun ja haukkumisen kohteena on aina nainen - äiti tai isoäiti.

Missä on miehet - isät ja isoisät.

Ja yhä edelleen monet odottavat mummojen tekevän pitkän työuran työelämässä, hoitavsn lapset ja lastenlapset, sairastavan puolison, iäkkäät omat ja appivanhemmat jne. lista on loputtoman pitkä.

Ja jos näin ei tapahdu haukutaan somessa ja henkilökohtaisesti.

Olet väärässä, monikaan ei vaadi hoitamista. Vaadin välittämistä ja kiinnostusta sekä oikeudenmukaisuutta huomion jakamisessa. Nyt mummon toinen lapsi lapsineen saa joka päivä huomiota: vierailuja ja soittoja. Toinen lapsi lapsineen saa kerran vuodessa yhden soiton ja tunnin vierailun.

Jos mummo jaksaa ja haluaa hyysätä yhtä lapsensa perhettä 365pv vuodessa niin on kyllä oikeutettu vastimus että hoiva ja kiinnostus jakautuisi reilummin.

Tätä vittumaista paskamummoa en tulevkertaakasn käymään katsomassa laitoksessa. Sitä niittää mitä kylvää.

Todella surullista miten epätasa-arvoisesti jotkut kohtelevat omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan.

Omat vanhemmat ovat onneksi kohdelleen niin meitä lapsia kuin sisarusten lapsia tasapuolisesti. Näin aikuisiällä esimerkiksi meidän sisarusten synttäri- ja joululahjat on suurinpiirtein samanarvoisia, samoin lastenlasten lahjat. Soittelevat säännöllisesti ja vaikka toisen sisaruksen perhettä näkevätkin välimatkan takia harvemmin, niin silloin kun näkevät kohtelevat mm. lastenlastaan tasapuolisesti niihin lastenlapsiin verrattuna joita näkevät useammin.

Surullisena esimerkkinä löytyy erään ystävän isä. Isällä on neljä lasta ja tämä välittää vain yhdestä lapsestaan. Muut lapset eivät pidä isään sattuneesta syystä yhteyttä mutta onneksi kaikkien sisarusten välit on lämpimät.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisen osa on vielä v. 2018 raskas ja työntäyteinen ja edelleen hänen pitäisi uhrata oma elämänsä toisen hyväksi.

Ja tätä vaatimusta esittävät naiset itse ja polkevat perheen tasa-arvoa, vaikka esiäitimme ovat vuosikymmeniä yrittäneet parantaa naisen asemaa. Nykyisin mummot ovat työelämässä ja työmäärä on sen vuoksi lähes kaksinkertainen, toisin jos olisi kotona.

Miksi arvostelun ja haukkumisen kohteena on aina nainen - äiti tai isoäiti.

Missä on miehet - isät ja isoisät.

Ja yhä edelleen monet odottavat mummojen tekevän pitkän työuran työelämässä, hoitavsn lapset ja lastenlapset, sairastavan puolison, iäkkäät omat ja appivanhemmat jne. lista on loputtoman pitkä.

Ja jos näin ei tapahdu haukutaan somessa ja henkilökohtaisesti.

Ensinnäkin tässä ei puhuttu mitään naissukupuolesta yleensä, vaan yhdestä isovanhemmasta, joka tässä kohtaa sattuu olemaan mummo. Jos luit aloituksen, niin siinä kyllä mainittiin että lasten isoisä on reilu ja tasapuolinen lapsenlapsille. Toki ei ilmeisesti kumpienkaan elämässä samalla tavalla kuin mummo, mutta tässä olikin pointtina tasapuolisuus. Ihan kuin AP olisi tässä vaatimalla vaatimassa lapsilleen mummolta rahaa tai aikaakaan erityisen paljon. Luulen että luit aloituksen vain puolittain ja senkin halusit jo alusta alkaen ymmärtää väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuo tavarat ja lahjat ei harmita vaikka ne mrnis (ja meneekin meidän tapauksessa) epäreilusti. Voin itse paikata sitä ostamalla oalle lapselle saman mitä mummo serkuille.

Mutta se AIKA. Sitä en voi kompensoida että mummo on 365 pv vuodessa sisaruksen lasten luona, hoitaen, auttaen, tukien, osallistuen. Koska vuodessa on 365 pv niin se 1pv on varattu meille. Silloun mummo jaksaa käydä pikaisesti kylässä. On pari tuntia ja sitten on jo kiire lempilastenlasten luo.

Tätä en voi paikata mitenkään, ja tasan tarkkaan lapset tajuaa itse epäsuhdan. Halveksin ja inhoan tätä vittumaista itsekästä mummoa.

Lapsen ystävyyssuhteet luovat aina lapsen vanhemmat, oli kysymys sitten isovanhemmista, kummeista ja muista sukulaisista. Jos lapsen vanhemmilla ei ole heihin lämpimiä suhteita, tuskin on lapsillakaan.

Tässä olet osin väärässä. Olen yrittänyt luoda suhdetta kaikin tavoin, soitellut, kutsunut kylään, lähettänyt lastrn askarteluja, auttanut mummoa, ostanut lahjoja...vaikka mitä. MIKÄÄN ei auta, mummon suosikkilapsi pysyy, edelleen suosikkitytär saa huomion 365pv vuodessa, muiden luona mummo ei viitsi käydäkään. Ymmärrätkö että epäreilu ja suosiva on epäreilu siksi että itsellään viiraa päästä? Ei sitä mummon päätä käännä kukaan vaikka itse äiti Teresa tai Jeesus olisi se epäsuosittu lspsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisen osa on vielä v. 2018 raskas ja työntäyteinen ja edelleen hänen pitäisi uhrata oma elämänsä toisen hyväksi.

Ja tätä vaatimusta esittävät naiset itse ja polkevat perheen tasa-arvoa, vaikka esiäitimme ovat vuosikymmeniä yrittäneet parantaa naisen asemaa. Nykyisin mummot ovat työelämässä ja työmäärä on sen vuoksi lähes kaksinkertainen, toisin jos olisi kotona.

Miksi arvostelun ja haukkumisen kohteena on aina nainen - äiti tai isoäiti.

Missä on miehet - isät ja isoisät.

Ja yhä edelleen monet odottavat mummojen tekevän pitkän työuran työelämässä, hoitavsn lapset ja lastenlapset, sairastavan puolison, iäkkäät omat ja appivanhemmat jne. lista on loputtoman pitkä.

Ja jos näin ei tapahdu haukutaan somessa ja henkilökohtaisesti.

Ensinnäkin tässä ei puhuttu mitään naissukupuolesta yleensä, vaan yhdestä isovanhemmasta, joka tässä kohtaa sattuu olemaan mummo. Jos luit aloituksen, niin siinä kyllä mainittiin että lasten isoisä on reilu ja tasapuolinen lapsenlapsille. Toki ei ilmeisesti kumpienkaan elämässä samalla tavalla kuin mummo, mutta tässä olikin pointtina tasapuolisuus. Ihan kuin AP olisi tässä vaatimalla vaatimassa lapsilleen mummolta rahaa tai aikaakaan erityisen paljon. Luulen että luit aloituksen vain puolittain ja senkin halusit jo alusta alkaen ymmärtää väärin.

Nyt kai oli kyse yleensäkin naisen asemasta miehiin verrattuna. Oli keskustelu mikä tahansa, niin lähes aina on kyse äidistä tai mummosta, miten ne ovat kamalia. Isät ja isoisät varsinkin jätetään rauhaan.

Ja tosiasiahan on, että naiset ne edelleen suurimmaksi hoitaa niin lapset kuin lapsenlapsetkin ja iäkkäät vanhemmatkin(usein myös miehen vanhemmat). Ukot väistelevät lastenlasten kanssa kaarnaveneitä, mutta kun tarvitaan vaipanvaihtajaa tai ruuan antajaa, niin mummonhan se on tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisen osa on vielä v. 2018 raskas ja työntäyteinen ja edelleen hänen pitäisi uhrata oma elämänsä toisen hyväksi.

Ja tätä vaatimusta esittävät naiset itse ja polkevat perheen tasa-arvoa, vaikka esiäitimme ovat vuosikymmeniä yrittäneet parantaa naisen asemaa. Nykyisin mummot ovat työelämässä ja työmäärä on sen vuoksi lähes kaksinkertainen, toisin jos olisi kotona.

Miksi arvostelun ja haukkumisen kohteena on aina nainen - äiti tai isoäiti.

Missä on miehet - isät ja isoisät.

Ja yhä edelleen monet odottavat mummojen tekevän pitkän työuran työelämässä, hoitavsn lapset ja lastenlapset, sairastavan puolison, iäkkäät omat ja appivanhemmat jne. lista on loputtoman pitkä.

Ja jos näin ei tapahdu haukutaan somessa ja henkilökohtaisesti.

Olet väärässä, monikaan ei vaadi hoitamista. Vaadin välittämistä ja kiinnostusta sekä oikeudenmukaisuutta huomion jakamisessa. Nyt mummon toinen lapsi lapsineen saa joka päivä huomiota: vierailuja ja soittoja. Toinen lapsi lapsineen saa kerran vuodessa yhden soiton ja tunnin vierailun.

Jos mummo jaksaa ja haluaa hyysätä yhtä lapsensa perhettä 365pv vuodessa niin on kyllä oikeutettu vastimus että hoiva ja kiinnostus jakautuisi reilummin.

Tätä vittumaista paskamummoa en tulevkertaakasn käymään katsomassa laitoksessa. Sitä niittää mitä kylvää.

Minulla isäni äitiin oli lapsena viileät välit, johtuen ihan äidistäni, joka mustamaalasi mummoa aina ja vasta aikuisena tutustuin tuohon mukavaan mummoon. Ja sekin piti tehdä teininä äidiltäni salaa, kun aloitin mummitapaamiset, muuten olisi ollut piru irti.

Ihan samalla tavalla voit miettiä, miksi kummit ovat läheisempiä kummilapseensa, kuin toiseen ja kohtelevat kummilapsiaan eriarvoisesti.

Tai suvun tädit, sedät ja enot.

Syy löytyy peiliin katsomalla, arvon mammat.

Olen lapseton ja useamalle lapselle kummi ja kyllä olen kummina lapsille eriarvoinen, johtuen ihan lapsen vanhemmista.

Ja siksi, niin helkutin hyvin ymmärtän näitä mummoja, kun teki niin tai näin, mikään ei ole mammojen mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.

Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.

On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!

Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?

Tottakai äidillä on lupa kieltää vierailut sairaalassa, en itsekään olis halunnut miehen sukua sairaalaan kun itse siellä olen väsyneenä sairaalakaavussa perse vuotaen, kun ei mitenkään läheisiä olla. Eivät tosin kysyneetkään ikinä niin en tiedä olisinko kieltänyt tulemasta :D

Oma suku on ihan eri asia.

Varmasti ymmärrän sitten myös omien mahdollisten miniöiden kanssa jos heille on kiusallista tms, mukavampi muutenkin mennä kotiin katsomaan.

Silloin ei voi myöskään odottaa isovanhempien kohtelen lapsenlapsia samanarvoisesti ja suhteiden olevan yhtä lämpimiä.

Tässä tapauksessa suhteiden rakentamisen tulee kyllä lähteä niiltä vanhimmilta vanhemmilta. Lapsenlapsia tulee joka tapauksessa kohdella samalla tavalla, ja heidän aikana kohdella sivistyneesti näiden vanhempiakin, vaikka muuten heihin olisi välit viileät. Lapsilla ei ole heitä edeltävissä ihmissuhteissa osaa eikä arpaa, eikä heitä tule rangaista asioista joita he eivät vielä edes ymmärrä.

Entäpä jos heitä vanhempina saattaisi kiinnostaa tutustua paremmin isovanhempiinsa, mutta heistä on saatu niin paskamainen kuva että ajatuksesta luovutaan? Isovanhempien vika, plain and simple. Kuinka itsekäs ihminen voi oikeasti pistää pienen lapsen kärsimään kun oma ego ei kestä?

Itseäni luultavasti ahdistaisi kutsua miehen vanhemmat sairaalaan heti synnytyksen jälkeen. Meillä on todella hyvät välit mutta olen hyvin introvertti ja pystyn rentoutumaan vain kaikista lähimpien seurassa, tuskin jos olisin synnytyksestä vielä alussa toipumisessa jaksaisin ottaa stressiä, jota ei tarvitse ottaa. Jos seuraava päivä ei käy, niin ihan oikeasti on kyllä itsekästä porukkaa (ja omien appivanhempieni kohdalla tiedän kyllä onneksi että näin ei ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.

Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.

On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!

Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?

Tottakai äidillä on lupa kieltää vierailut sairaalassa, en itsekään olis halunnut miehen sukua sairaalaan kun itse siellä olen väsyneenä sairaalakaavussa perse vuotaen, kun ei mitenkään läheisiä olla. Eivät tosin kysyneetkään ikinä niin en tiedä olisinko kieltänyt tulemasta :D

Oma suku on ihan eri asia.

Varmasti ymmärrän sitten myös omien mahdollisten miniöiden kanssa jos heille on kiusallista tms, mukavampi muutenkin mennä kotiin katsomaan.

Silloin ei voi myöskään odottaa isovanhempien kohtelen lapsenlapsia samanarvoisesti ja suhteiden olevan yhtä lämpimiä.

Tässä tapauksessa suhteiden rakentamisen tulee kyllä lähteä niiltä vanhimmilta vanhemmilta. Lapsenlapsia tulee joka tapauksessa kohdella samalla tavalla, ja heidän aikana kohdella sivistyneesti näiden vanhempiakin, vaikka muuten heihin olisi välit viileät. Lapsilla ei ole heitä edeltävissä ihmissuhteissa osaa eikä arpaa, eikä heitä tule rangaista asioista joita he eivät vielä edes ymmärrä.

Entäpä jos heitä vanhempina saattaisi kiinnostaa tutustua paremmin isovanhempiinsa, mutta heistä on saatu niin paskamainen kuva että ajatuksesta luovutaan? Isovanhempien vika, plain and simple. Kuinka itsekäs ihminen voi oikeasti pistää pienen lapsen kärsimään kun oma ego ei kestä?

Itseäni luultavasti ahdistaisi kutsua miehen vanhemmat sairaalaan heti synnytyksen jälkeen. Meillä on todella hyvät välit mutta olen hyvin introvertti ja pystyn rentoutumaan vain kaikista lähimpien seurassa, tuskin jos olisin synnytyksestä vielä alussa toipumisessa jaksaisin ottaa stressiä, jota ei tarvitse ottaa. Jos seuraava päivä ei käy, niin ihan oikeasti on kyllä itsekästä porukkaa (ja omien appivanhempieni kohdalla tiedän kyllä onneksi että näin ei ole).

Tämä on varmaan ketjun viisain vastaus. Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden pitää lähteä isovanhemmista. Syyttely muihin viitaten on täysin väärää toimintaa (tyyliin ”se vaikea lapsi itse aiheutti tämän”, ”vaikean miniän syytä” jne). Lapsenlapsi on syytön ja viaton ja sellaisena pitäisi kohdeltavan.

Mummot osoittavat oman halveksittavan typeryytensä ja pienuutensa sillä että hyysäävätvain suosikin perhettä ja muut lapsenlapset hylätään täysin. Ihan turha vedota että ”muttakun miniä/vävy/tytär/poika/adhd lapsi”. Sydämeltään rakastava isovanhempi jakaa rakkautensa ja huomionsa reilusti.

Kaikki sorsitut, muistakaa että ette ole ilkeälle vanhukselle velkaa. Kun vanhus vinkuu kusivaipoissa kotihoitajien armoilla niin teette niin että ette ala auttamaan. Ilmoitatte että se suosikkilapsi saa nyt auttaa. Se suosikki joka sai satojatuhansia tunteja apua lastenhoidossa ja kodinhoidossa. Te ette saanut tuntiakaan, joten teidän auttamisvelvoitekaan ei ole sen enempää.

Toivottavasti helvetissä on suosijamummoille oma osastonsa.

Aloituksesta puuttuu se olennainen eli millaiset välit ap. ja hänen miehellään on mummoon?

Jos heillä on läheiset ja lämpimät välit, kuulostaa vähän ihmeellisestä, mutta jos toisin, se on ymmärrettävää, sillä mummokin on vain ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta puuttuu se olennainen eli millaiset välit ap. ja hänen miehellään on mummoon?

Jos heillä on läheiset ja lämpimät välit, kuulostaa vähän ihmeellisestä, mutta jos toisin, se on ymmärrettävää, sillä mummokin on vain ihminen.

Toinen, että millaisia lapset ovat. Oma äitini ei vain jaksanut hoitaa veljeni kolmea poikaa, jotka huusivat ja kiljuivat ja rikkoivat kaiken ja eivät totelleet. Jos heitä kielsi, oli veljeni ja hänen vaimonsa heti suuna päänä haukkumassa äitiämme.

En jaksaisi minäkään vapaapäivinä ottaa hoitoon jotain tottelemattomia curling-lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi täysin. Meillä on niin että vanhempi on kypsä ja rauhallinen, aikuismainen. Nuorempi taas villi ja temperamenttinen. Ymmärrän että vanhemman kanssa on helpompaa, mutta silti, esimerkkitilanne: Mummo sanoo että voitte hakea jäätelöt pakastimesta. Nuorempi ryntää salamana hakemaan ja kysyy vanhemmalta otstko suklaa vai mansikkapuikon, vanhempi sanoi että haen kohta itse. Kun vanhempi sitten menee hakemaan, mummo kaivaa jääkaapista jättistuutin ja kertoo että yksi sellainen on vielä jäljellä! Nuoremman ilme valahtaa, ja kohtauksen välttää vaan se että vanhempi sanoo että ei, hänkin ottaa suklaapuikon. Pieni juttu, mutta kun näitä tulee jatkuvasti, miltä se mahtaa tuntua kuopuksesta?

Ehkä tämä ensimäisenä minä, minulle ryysijä joskus ehkä oppii, että se, joka on suuna päänä huutamassa ekana, ei aina saakaan sitä parasta ja kauneinta ja suurinta. Hyvä oppi kyllä tällaiselle kakaralle, joka on heti huutamassa ja ekana ottamassa itselleen kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta puuttuu se olennainen eli millaiset välit ap. ja hänen miehellään on mummoon?

Jos heillä on läheiset ja lämpimät välit, kuulostaa vähän ihmeellisestä, mutta jos toisin, se on ymmärrettävää, sillä mummokin on vain ihminen.

Toinen, että millaisia lapset ovat. Oma äitini ei vain jaksanut hoitaa veljeni kolmea poikaa, jotka huusivat ja kiljuivat ja rikkoivat kaiken ja eivät totelleet. Jos heitä kielsi, oli veljeni ja hänen vaimonsa heti suuna päänä haukkumassa äitiämme.

En jaksaisi minäkään vapaapäivinä ottaa hoitoon jotain tottelemattomia curling-lapsia.

Tuo on niin totta, niin totta. Naapurin mummo kai? haluaa kohdella lastenlapsiaan tasapuolisesti ja kun pojan lapset tulevat vierailulle, myös naapurit sen huomaavat ja saavat osansa, kun mummo ei jaksa yhtenään kieltää. Eikä lapset usko mitään ja eletään kuin pelossa ja kaikki jätetään siihen paikkaan, kun ei enää tarvita. Kauhalla odotan noita vierailuja. Eikä edes naapurin raja-aieat pidä heitä omalla pihallaan.

Ihmettelen, miten mummo jaksaa noiden kauhukakaroiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.

Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.

On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!

Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?

Tottakai äidillä on lupa kieltää vierailut sairaalassa, en itsekään olis halunnut miehen sukua sairaalaan kun itse siellä olen väsyneenä sairaalakaavussa perse vuotaen, kun ei mitenkään läheisiä olla. Eivät tosin kysyneetkään ikinä niin en tiedä olisinko kieltänyt tulemasta :D

Oma suku on ihan eri asia.

Varmasti ymmärrän sitten myös omien mahdollisten miniöiden kanssa jos heille on kiusallista tms, mukavampi muutenkin mennä kotiin katsomaan.

Silloin ei voi myöskään odottaa isovanhempien kohtelen lapsenlapsia samanarvoisesti ja suhteiden olevan yhtä lämpimiä.

Tässä tapauksessa suhteiden rakentamisen tulee kyllä lähteä niiltä vanhimmilta vanhemmilta. Lapsenlapsia tulee joka tapauksessa kohdella samalla tavalla, ja heidän aikana kohdella sivistyneesti näiden vanhempiakin, vaikka muuten heihin olisi välit viileät. Lapsilla ei ole heitä edeltävissä ihmissuhteissa osaa eikä arpaa, eikä heitä tule rangaista asioista joita he eivät vielä edes ymmärrä.

Entäpä jos heitä vanhempina saattaisi kiinnostaa tutustua paremmin isovanhempiinsa, mutta heistä on saatu niin paskamainen kuva että ajatuksesta luovutaan? Isovanhempien vika, plain and simple. Kuinka itsekäs ihminen voi oikeasti pistää pienen lapsen kärsimään kun oma ego ei kestä?

Itseäni luultavasti ahdistaisi kutsua miehen vanhemmat sairaalaan heti synnytyksen jälkeen. Meillä on todella hyvät välit mutta olen hyvin introvertti ja pystyn rentoutumaan vain kaikista lähimpien seurassa, tuskin jos olisin synnytyksestä vielä alussa toipumisessa jaksaisin ottaa stressiä, jota ei tarvitse ottaa. Jos seuraava päivä ei käy, niin ihan oikeasti on kyllä itsekästä porukkaa (ja omien appivanhempieni kohdalla tiedän kyllä onneksi että näin ei ole).

Tämä on varmaan ketjun viisain vastaus. Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden pitää lähteä isovanhemmista. Syyttely muihin viitaten on täysin väärää toimintaa (tyyliin ”se vaikea lapsi itse aiheutti tämän”, ”vaikean miniän syytä” jne). Lapsenlapsi on syytön ja viaton ja sellaisena pitäisi kohdeltavan.

Mummot osoittavat oman halveksittavan typeryytensä ja pienuutensa sillä että hyysäävätvain suosikin perhettä ja muut lapsenlapset hylätään täysin. Ihan turha vedota että ”muttakun miniä/vävy/tytär/poika/adhd lapsi”. Sydämeltään rakastava isovanhempi jakaa rakkautensa ja huomionsa reilusti.

Kaikki sorsitut, muistakaa että ette ole ilkeälle vanhukselle velkaa. Kun vanhus vinkuu kusivaipoissa kotihoitajien armoilla niin teette niin että ette ala auttamaan. Ilmoitatte että se suosikkilapsi saa nyt auttaa. Se suosikki joka sai satojatuhansia tunteja apua lastenhoidossa ja kodinhoidossa. Te ette saanut tuntiakaan, joten teidän auttamisvelvoitekaan ei ole sen enempää.

Toivottavasti helvetissä on suosijamummoille oma osastonsa.

Lapsi ottaa esimerkin ja asenteen vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa ja ihako oikeasti kuvittelet mummojen vaalivan suhdetta, jos lapsi uhoaa mummolle "jos et anna jäätelöä, saat maata vanhana kusivaipoissa ja joudut helvettii" jonka käytösmallin he ovat oppineet kotoa.

Vaikea on mummojen rakastaa, jos käytös on halveksivaa ja rumaa. Eihän sellaisen kanssa haluaa kukaan olla, ei edes mummo.