Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäreilu mummo
08.07.2018 |
Minun äitini on viiden alle kouluikäisen lapsen mummo. Minulla on kaksi poikalasta ja siskollani kolme tyttöä.
En haluaisi olla katkera, mutta en voi sille mitään että suututtaa ja surettaa kuinka äitini kohtelee eritavoin meidän lapsia. Tässäpä muutama esimerkki:
-Laitamme yhteiseen, perheiden väliseen, whatsapp-ryhmään kuulumisia ja kuvia lapsista. Minun kirjoituksiin äitini laittaa korkeintaan hymynaaman ja siskoni lapsen kuviin ja kuulumisiin äitini vastaa suurin sydämein ja pusuin. (Tiedän, kuulostan lapselliselta)
-Kun tulemme vanhempieni luokse kylään (asumme toisella puolella suomea) äitini sanoo lapsilleni heipat ja siirtyy kotihommiin. Kun paikalle tulee miltein vanhempieni naapurissa asuvat siskon tytöt, äitini kaappaa heidät syliin ja suukottelee.
-Äitini ostaa siskon tytöille koko ajan vaatteita yms ja touhuaa heidän kanssaan. Hän tietää heistä aivan kaiken ja kulkee heidän harrastusjuhlissa ja päiväkodin juhlissa. Minun lapsiini äitini ei juuri vaivaudu tutustumaan. Lapseni ovat hyvin kilttejä, mutta rakastavat kaikkea liikkumista. Ja sitä äitini vihaa. Hän ei muka osaa olla poikieni kanssa.
-Äitini päivittelee facebookkiin kuvia siskon tytöistä tuon tuosta. Aina mukaan useita sydämiä. Kuvat keräävät useita kymmeniä ihastelevia kommentteja kuinka ihanaa kun mummo hoitaa "tyttöjään". Pojistani on muutama kuva, ja nekin yheiskuvia siskon tyttöjen kanssa. Tuolloinkin mummo ottanut kuvat esim. niin että poikani ovat silmät kiinni tai katsovat muualle. Eli selvästi mummo katsonut että kunhan tytöt näyttävät kuvassa hyvältä.
Nuo nyt siis vain esimerkkejä. Sanokaa te, olenko jotenkin nyt vain turhaan kateellinen tms? Jotenkin en vain pääse yli tästä. Ja niin, isäni on kuvioissa mukana. Hän kyllä pitää kaikista lapsenlapsista yhtä paljon, mutta hän on kovin hiljainen ja vetäytyy äidin tieltä.
Kommentit (275)
Mielenkiintoista huomata että asia (joka kiistatta on olemassa) on vähän kuin tabu. Tässäkin ketjussa moni puolustelee, kiistää, mitätöi kokemukset ja vähättelee sorsittuja. Ilmiö on varmaan niin kamala ja epänormaali että sitä ei haluta edes ajatella.
Näitä sortajia on ja vielä hiton paljon. Niihin törmää työelämässä, järjestöissä, harrastuksissa, kirkossa, suvussa. Ja totta tosiaan näistä useimmat on myöskin sorsivia ja epäreiluja isovanhempia/vanhempia.
Ilkeät ihmiset on ilkeitä vanhempinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen suosiva isoäiti!
Tunnustan, että pidän tietynlaisista lapsista ja tyttären lapset ovat juuri sellaisia eli rauhallisia, mielikuvitusrikkaita, muita kunnioittavia ja hyväkäytöksisiä. Pojan lapset taas ovat remuavia riehujia, jotka eivät kuuntele ja joiden toiminnan tavoitteena tuntuu olevan sekasorron luominen.
Otan ne tytön lapset luokseni mielelläni, koska tiedän, että lapsenlapsista huolimatta koti säilyy siistinä, minulle ei haistatella ja silti tekemistä ilman mobiililaitteita riittää koko ajaksi. Pojan lasten kanssa joutuu pelkäämään, että kaikki särkyvä lautasista lähtien tuhotaan ja puhelimeni tungetaan vessanpyttyyn, jos en suostu kertomaan salasanaa. Kyse ei ole siitä, ettekö olisi koko ajan vieressä ja peräänkatsomassa, vaan siitä, että pojan lapsilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kasvatin sekä poikani että tyttäreni, molemmat olivat lapsena samanlaisia eli aika lailla rauhallisia. Nyt näyttää siltä, että tytär on jatkanut samanlaista kasvatustapaa kuin lapsuudenkodissa oli, pojan perheessä mennään enemmän tunteen mukaan.
Aion edelleen suosia tyttären lapsia ja suosiminen tulee varmasti olemaan aikaisempaa räikeämpää, kunhan lapset kasvavat. Pojan lasten kanssa en todellakaan lähde matkalle, tyttären lapset ovat mukavampaa seuraa.
Oletpas oksettava ihminen. Onpa poikasi lapset onnekkaita ettei heidän tarvitse kanssasi aikaa viettääkkään. Kannattaa oikeastaan laittaa välit täysin poikki. Kaikki ovat silloin onnellisia.
Mies taas on ollut ikänsä tunnollinen, aina asiansa hyvin itse hoitanut, ja nyt hoitaa vanhenevien vanhempiensa asioita enenevässä määrin. Nämä puolestaan ovat aina suosineet muita lapsiaan ja näiden lapsia, kerran anoppi jopa ääneen naureskeli, että eihän tuo meidän "Aatami" mitään tarvitse, kun on aina pärjännyt itse.
Aivan sama tilanne meillä! Emme valita raha-asioistamme tai muista vaikeuksista vaan pärjäämme itse. Sen tähden emme myöskään saa mitään apua.
Sisarukset saavat aikaa ja rahaa kun on aina joku "haaste" tai tilanne päällä. Eivät ikinä opi pärjäämään omillaan kun vanhemmat maksavat sitä sun tätä. Plus hoitavat lastenlapsia vähän väliä (eivät meidän lapsia luonnollisestikaan)
Mummoilla on aina suosikkinsa, läheisimpiä ovat aina tyttären lapset. Meillä on ihan älytöntä suosimista myös näissä somekeskusteluissa, hoitomäärissä ja jopa rahallisesti ulkomaan matkoja myöden. Olen vaan lakannut välittämästä kun mun lapset on ns. keskikastia, pikkusiskoni lapset on ykköset, sitten meidän ja hännänhuippuna mun veljen lapset.
Mun mummu suosi kaksoissiskoani, otti aina yökylään ja osti nukkeja yms. Äiti sitten osti mulle nukkeja ja lopulta sanoi mummulle että nyt loppui ne yökyläilyt ja toisen suosiminen, ja niin se sitten loppuikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän fiiliksesi täysin. Meillä on niin että vanhempi on kypsä ja rauhallinen, aikuismainen. Nuorempi taas villi ja temperamenttinen. Ymmärrän että vanhemman kanssa on helpompaa, mutta silti, esimerkkitilanne: Mummo sanoo että voitte hakea jäätelöt pakastimesta. Nuorempi ryntää salamana hakemaan ja kysyy vanhemmalta otstko suklaa vai mansikkapuikon, vanhempi sanoi että haen kohta itse. Kun vanhempi sitten menee hakemaan, mummo kaivaa jääkaapista jättistuutin ja kertoo että yksi sellainen on vielä jäljellä! Nuoremman ilme valahtaa, ja kohtauksen välttää vaan se että vanhempi sanoo että ei, hänkin ottaa suklaapuikon. Pieni juttu, mutta kun näitä tulee jatkuvasti, miltä se mahtaa tuntua kuopuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voi ihan myöntää etten osaa olla poikalasten kanssa. Teinit on sitten erikseen. Suurin osa pojista on ekat pari vuotta ihan jees, mutta sitten alkaa se sekoileminen jota kestääkin sitten vuosia. Leikkiminen on autoilla yhteen hakkaamista, hiippasilla tai piilosilla olo, tai pallon potkiminen pihassa on suurimmaksi osaksi toisen potkimista ja lyömistä ja painia. Jos ota kotiini poikalapsia kylään, ne naarmuttavat ikkunat, tahaavat seinät pyyhkimällä paskaiiset kätensä niihin mennessään, eivätkä osaa edes pissata pöntöön, vaan pissaavat ohi. Kuitenkin jos heidän kanssaa nsitten lähtee leikkimään tälläaista paini-lyöntileikkiä, niin heidän pitää antaa vahingoittaa aikuista, jos aikuinen ottaa yhtään kovempaa kiinni niin lapsi loukkaantuu ja itkee. Eivätkö he ymmärrä että kyllä heidänkin lyömisensä sattuu toista?
Pojat myös puhuu huutamalla. Ihme apinalaummakäytöstä. Tytöt ovat lapsenakin normaaleja, heille voi puhua ja he ymmärtävät mitä heille sanoo. He eivät myöskään tee iddioottiasioita, kuten hakkaa löytämällään vasaralla yhtäkkiä terassin lautoja rikki
Öö....käytöshäiriöitä voi olla tytöilläkin??
Meillä on naapurustossa ollut puolen tusinaa näitä vesseleitä, kaveriperheissä muutama lisää. Joko he ovat kaikki käytöshäiriöisiä tai sitten se on pojilla melko hallitseva ominaisuus: vauhti, meteli ja päähänpistot.
En itse oikein tykkää tästä, että aina ruvetaan ensin penkomaan diagnooseista syitä.
Kummipoikani ja hänen veljensä ovat sentään melko rauhallisia. He pitävät mm. lukemisesta ja pelaamisesta - siis jopa vanhanaikaisten kunnon lautapelien pelaamisesta ja korttipeleistä.
Voi vitsit, on se kyllä kamalaa, jos lapsi on vilkas, pitää ääntä ja menee kovaa. Ja herran jestas, vielä päähänpistoja!!! Taitaa olla nuo tismalleen samat ominaisuudet, jotka kasvun myötä jalostuessaan tekee just sen, että miehet on niitä, jotka perustaa yrityksiä, ottaa riskejä -ja menestyy. Kiltit tytöt kasvaa kilteiksi naisiksi, jotka sitten ihmettelee miksei maailma toimikaan niin, että kun vaan tekee just kuten käsketään,niin joku tulee antamaan palkinnon.
Mulla on kolme poikaa, ja ovat kaikkea tuota yllä mainittua. Niin ja yhdellä on vieläpä se ADHD. Hän muuten on se, joka eniten tykkää pelata lautapelejä, korttipelejä ja shakkia. Kaikki poikani myös pärjäävät koulussa erinomaisesti.
Mikä siinä muuten on, että tyttöjen on ok leikkiä jotain superpinnallista " olen prinsessa, katso mun mekkoa"- mielikuvitusleikkiä, mutta poikien spiderman-taistelu-mielikuvitusleikit on sitten jotain kamalaa? Ne kuitenkin yrittää niissä taistella pahiksia vastaan, ei pyöri peilin edessä ihastelemassa omaa kauneuttaan.
PS: Oikeasti pojat ja tytöt on ihania just sellaisina kuin on. Ahdistaa vaan tää ihmisten käsittämätön ahdasmielisyys poikien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo sanoo että voitte hakea jäätelöt pakastimesta. Nuorempi ryntää salamana hakemaan ja kysyy vanhemmalta otstko suklaa vai mansikkapuikon, vanhempi sanoi että haen kohta itse. Kun vanhempi sitten menee hakemaan, mummo kaivaa jääkaapista jättistuutin ja kertoo että yksi sellainen on vielä jäljellä! Nuoremman ilme valahtaa, ja kohtauksen välttää vaan se että vanhempi sanoo että ei, hänkin ottaa suklaapuikon. Pieni juttu, mutta kun näitä tulee jatkuvasti, miltä se mahtaa tuntua kuopuksesta?
ihana tuo vanhempi, taitaa itsekin tajuta mummon suosivan häntä ja yrittää tasoitella tilannetta. Onko nuorempi kommentoinut tämänkaltaista tilannetta mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kaikesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Voisihan olla sellainen tilanne, että sisaruksilla on isot varallisuuserot, ja toinen perhe käy lasten kanssa usein ulkomailla, kylpylöissä, risteilyillä ym. ja heillä on hyvin varaa itse ostaa lapsilleen lapsilleen pyörät ja iphonet. Jos toisella sisaruksella ei ole varaa, on minusta ymmärrettävää, jos isovanhempi vähän tasoittaa peliä. Pitäisi tietysti jotenkin avoimesti puhua tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni kertoi lapsettoman sisarensa suuttuneen isänsä testamentista, jossa jokaiselle lapsenlapselle määrättiin 15.000 euroa ja loput jaettavaksi lasten kesken. Yhteensä rahaa oli ollut n.150.000€. Koska ystävälläni on kolme lasta ja hänen veljellään kaksi, niin lastenlapsille meni 75.000 ja saman verran jäi jaettavaksi kolmen sisaruksen kesken.
Nyt tämä lapseton sisar on katkaissut suhteet muihin ja syyttää näitä isänsä manipuloinnista, vaikka testamentti oli tehty 2007, jolloin lapsenlapsia oli vasta kaksi.
No nuo tavarat ja lahjat ei harmita vaikka ne mrnis (ja meneekin meidän tapauksessa) epäreilusti. Voin itse paikata sitä ostamalla oalle lapselle saman mitä mummo serkuille.
Mutta se AIKA. Sitä en voi kompensoida että mummo on 365 pv vuodessa sisaruksen lasten luona, hoitaen, auttaen, tukien, osallistuen. Koska vuodessa on 365 pv niin se 1pv on varattu meille. Silloun mummo jaksaa käydä pikaisesti kylässä. On pari tuntia ja sitten on jo kiire lempilastenlasten luo.
Tätä en voi paikata mitenkään, ja tasan tarkkaan lapset tajuaa itse epäsuhdan. Halveksin ja inhoan tätä vittumaista itsekästä mummoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tytöt asuu naapurissa niin varmaan siksikin läheisempiä ja tutumpia. Kurjaa mutta ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi lapsettoman sisarensa suuttuneen isänsä testamentista, jossa jokaiselle lapsenlapselle määrättiin 15.000 euroa ja loput jaettavaksi lasten kesken. Yhteensä rahaa oli ollut n.150.000€. Koska ystävälläni on kolme lasta ja hänen veljellään kaksi, niin lastenlapsille meni 75.000 ja saman verran jäi jaettavaksi kolmen sisaruksen kesken.
Nyt tämä lapseton sisar on katkaissut suhteet muihin ja syyttää näitä isänsä manipuloinnista, vaikka testamentti oli tehty 2007, jolloin lapsenlapsia oli vasta kaksi.
No tuo on kyllä väärin ja oikeutetusti suuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi lapsettoman sisarensa suuttuneen isänsä testamentista, jossa jokaiselle lapsenlapselle määrättiin 15.000 euroa ja loput jaettavaksi lasten kesken. Yhteensä rahaa oli ollut n.150.000€. Koska ystävälläni on kolme lasta ja hänen veljellään kaksi, niin lastenlapsille meni 75.000 ja saman verran jäi jaettavaksi kolmen sisaruksen kesken.
Nyt tämä lapseton sisar on katkaissut suhteet muihin ja syyttää näitä isänsä manipuloinnista, vaikka testamentti oli tehty 2007, jolloin lapsenlapsia oli vasta kaksi.
Onkohan ystäväsi ymmärtänyt nyt oikein, jos testamentti on tehty 2007, sillä eihän kukaan voi tietää, mitkä on 10v päästä testamentin tekijän rahavarat, laittaako ne taivaan tuliin vai menevätkö ne hoitokuluihin vai ovatko ne lisääntyneet moninkertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi lapsettoman sisarensa suuttuneen isänsä testamentista, jossa jokaiselle lapsenlapselle määrättiin 15.000 euroa ja loput jaettavaksi lasten kesken. Yhteensä rahaa oli ollut n.150.000€. Koska ystävälläni on kolme lasta ja hänen veljellään kaksi, niin lastenlapsille meni 75.000 ja saman verran jäi jaettavaksi kolmen sisaruksen kesken.
Nyt tämä lapseton sisar on katkaissut suhteet muihin ja syyttää näitä isänsä manipuloinnista, vaikka testamentti oli tehty 2007, jolloin lapsenlapsia oli vasta kaksi.No tuo on kyllä väärin ja oikeutetusti suuttui.
Voihan sitä suuttua isävainajalleen, mutta että syyttää sisariaan, joilla ei edes ollut tietoa testamentista, jonka isä oli tehnyt sairastuttuaan syöpään vuonna 2007. Sen jälkeen testamenttia ei oltu muutettu vaan se oli ollut säilytyksessä pankin holvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.
Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.
On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!
Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D
Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?
Tottakai äidillä on lupa kieltää vierailut sairaalassa, en itsekään olis halunnut miehen sukua sairaalaan kun itse siellä olen väsyneenä sairaalakaavussa perse vuotaen, kun ei mitenkään läheisiä olla. Eivät tosin kysyneetkään ikinä niin en tiedä olisinko kieltänyt tulemasta :D
Oma suku on ihan eri asia.
Varmasti ymmärrän sitten myös omien mahdollisten miniöiden kanssa jos heille on kiusallista tms, mukavampi muutenkin mennä kotiin katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
No nuo tavarat ja lahjat ei harmita vaikka ne mrnis (ja meneekin meidän tapauksessa) epäreilusti. Voin itse paikata sitä ostamalla oalle lapselle saman mitä mummo serkuille.
Mutta se AIKA. Sitä en voi kompensoida että mummo on 365 pv vuodessa sisaruksen lasten luona, hoitaen, auttaen, tukien, osallistuen. Koska vuodessa on 365 pv niin se 1pv on varattu meille. Silloun mummo jaksaa käydä pikaisesti kylässä. On pari tuntia ja sitten on jo kiire lempilastenlasten luo.
Tätä en voi paikata mitenkään, ja tasan tarkkaan lapset tajuaa itse epäsuhdan. Halveksin ja inhoan tätä vittumaista itsekästä mummoa.
Lapsen ystävyyssuhteet luovat aina lapsen vanhemmat, oli kysymys sitten isovanhemmista, kummeista ja muista sukulaisista. Jos lapsen vanhemmilla ei ole heihin lämpimiä suhteita, tuskin on lapsillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi lapsettoman sisarensa suuttuneen isänsä testamentista, jossa jokaiselle lapsenlapselle määrättiin 15.000 euroa ja loput jaettavaksi lasten kesken. Yhteensä rahaa oli ollut n.150.000€. Koska ystävälläni on kolme lasta ja hänen veljellään kaksi, niin lastenlapsille meni 75.000 ja saman verran jäi jaettavaksi kolmen sisaruksen kesken.
Nyt tämä lapseton sisar on katkaissut suhteet muihin ja syyttää näitä isänsä manipuloinnista, vaikka testamentti oli tehty 2007, jolloin lapsenlapsia oli vasta kaksi.Onkohan ystäväsi ymmärtänyt nyt oikein, jos testamentti on tehty 2007, sillä eihän kukaan voi tietää, mitkä on 10v päästä testamentin tekijän rahavarat, laittaako ne taivaan tuliin vai menevätkö ne hoitokuluihin vai ovatko ne lisääntyneet moninkertaiseksi.
Eihän sitä voi tietää, mutta nyt oli n.150.000 sijoituksissa ja tilillä. Ja testamentin mukaan mentiin, sehän oli ihan pätevä.
Lohduttavaa kuulla että muillakin samanlaisia tilanteita. Meillä on parivuotias lapsi ja toinen tulossa. Miehen siskolla on meidän esikoista vähän vanhempi lapsi. Anoppi palvoo tyttärensä lasta. Asutaan miehen siskon perheen kanssa samalla paikkakunnalla ja appivanhemmat n. puolen tunnin ajomatkan päässä. Käyvät miehen siskon lasta katsomassa lähes viikoittain. Meillä ovat käyneet viimeksi huhtikuussa ja silloinkin oli kova kiire lähteä katsomaan miehen siskon lasta.
Oltiin vasta porukalla mökillä, missä anoppi keksi että lähtee miehen siskon lapsen kanssa pihalle katselemaan kukkia. Appiukko lähti mukaan. Miehen sisko ehdotti että olisivat ottaneet meidänkin lapsen mukaan (lapsi olisi voinut olla rattaissa eli ei olisi tarvinnut juosta perässä), mutta ei, anoppi ilmoitti haluavansa viettää laatuaikaa ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa. Meidän lapsi katsoi ikkunasta perään, kun isovanhemmat lähtivät toisen lapsen kanssa ulos.
Muutenkin tuntuu, että meidän lasta verrataan arvostelevasti koko ajan miehen siskon lapseen. Jos meidän lapsi oppii jotain iältään aiemmin kuin siskon lapsi, anoppi on sitä mieltä että huono asia oppia noin aikaisin. Heilläkin on perheen whatsapp-ryhmä, jossa anoppi lähes päivittäin kyselee, miten miehen siskon lapsi voi ja kerjää kuvia. Meidän lapsesta ei kysy ikinä mitään. Jos mies laittaa jonkin kuvan, saattaa vastauksena hyvällä tuurilla tulla anopilta peukku. Usein ei edes sitä.
Harmittaa vain niin kovasti lapsen ja miehen puolesta, että anoppi kohtelee meitä noin. Olisi ihana, että lapsella olisi isovanhempiin hyvät välit, kun asuvat vielä noin lähellä ja usein meidänkin paikkakunnalla käyvät.
Molemmat lapset (meidän ja miehen siskon) ovat muuten tyttöjä, eli sukupuoli ei meillä ole vaikuttanut anopin käytökseen.
Alue: Aihe vapaa
Tämä! Ja on megavittumaista kun molemmat mummot ovat sorsijoita jolloin lapsiperheellä ei ole kumpiakaan isovanhempia tulena. Suru ja ahdistus on kova, ja en ole kyllä löytänyt mitään tai ketään lasteni elämästä kokonaan puuttuvien isovanhempien tilalle. Mll hoitaja hoitaa tunnin pari, mutta ei soittele, tule synttäreille tai muskarin joulujuhlaan. Isovanhempien poissaolo on aika iso aukko. Huomaan sen kun naapurissa lapsiperheillä on rakastavat, reilut ja välittävät isovanhemmat kaikessa mukana.