Lue keskustelun säännöt.
Epäreilu mummo
08.07.2018 |
Minun äitini on viiden alle kouluikäisen lapsen mummo. Minulla on kaksi poikalasta ja siskollani kolme tyttöä.
En haluaisi olla katkera, mutta en voi sille mitään että suututtaa ja surettaa kuinka äitini kohtelee eritavoin meidän lapsia. Tässäpä muutama esimerkki:
-Laitamme yhteiseen, perheiden väliseen, whatsapp-ryhmään kuulumisia ja kuvia lapsista. Minun kirjoituksiin äitini laittaa korkeintaan hymynaaman ja siskoni lapsen kuviin ja kuulumisiin äitini vastaa suurin sydämein ja pusuin. (Tiedän, kuulostan lapselliselta)
-Kun tulemme vanhempieni luokse kylään (asumme toisella puolella suomea) äitini sanoo lapsilleni heipat ja siirtyy kotihommiin. Kun paikalle tulee miltein vanhempieni naapurissa asuvat siskon tytöt, äitini kaappaa heidät syliin ja suukottelee.
-Äitini ostaa siskon tytöille koko ajan vaatteita yms ja touhuaa heidän kanssaan. Hän tietää heistä aivan kaiken ja kulkee heidän harrastusjuhlissa ja päiväkodin juhlissa. Minun lapsiini äitini ei juuri vaivaudu tutustumaan. Lapseni ovat hyvin kilttejä, mutta rakastavat kaikkea liikkumista. Ja sitä äitini vihaa. Hän ei muka osaa olla poikieni kanssa.
-Äitini päivittelee facebookkiin kuvia siskon tytöistä tuon tuosta. Aina mukaan useita sydämiä. Kuvat keräävät useita kymmeniä ihastelevia kommentteja kuinka ihanaa kun mummo hoitaa "tyttöjään". Pojistani on muutama kuva, ja nekin yheiskuvia siskon tyttöjen kanssa. Tuolloinkin mummo ottanut kuvat esim. niin että poikani ovat silmät kiinni tai katsovat muualle. Eli selvästi mummo katsonut että kunhan tytöt näyttävät kuvassa hyvältä.
Nuo nyt siis vain esimerkkejä. Sanokaa te, olenko jotenkin nyt vain turhaan kateellinen tms? Jotenkin en vain pääse yli tästä. Ja niin, isäni on kuvioissa mukana. Hän kyllä pitää kaikista lapsenlapsista yhtä paljon, mutta hän on kovin hiljainen ja vetäytyy äidin tieltä.
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Onko yleistä, että vain vanhimmilla lapsenlapsilla on osallistuvat isovanhemmat?
Luulen että se on aika ylseistä. Ensimmäisessä lapsenlapsessa on erityistä uutuuden viehätystä. Isovanhemma ovat myös esikoislapsenlapsen saadessaan nuorimmillaan. Vanhetessa ja lapsen lapsiin tottuessa innostus vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Minä olen tuollainen "lellitty sisko". Ongelmana on se, että myös siskoni on saanut rahaa ja aikaa, hän ei vain suostu hyväksymään sitä, että hänelle annetut summat otetaan esille. Siskon mielestä hän on saanut tarpeellista apua, vähän kuin lakisääteistä elatusta, mutta kaikki minulle annettu on ylimääräistä.
Tämä on ollut meillä lapsesta asti näin. Kävin kesätöissä ja ostin lukulampun, joten sisko kärtti aikansa, että vanhemmat ostavat hänelle samanlaisen korvaukseksi siitä, että hän ei saanut kesätöitä. Ostin omalla rahalla festarilipun, sisko vaati vanhempia maksamaan hänen lippunsa, koska "aina tuo toinen saa kaiken".
Olen ymmärtänyt, että tuo on siskoni tapa katsella maailmaa: hän kokee aina saavana vähemmän kuin muut. Sama jatkuu hänellä työelämässä, aina menee sukset ristiin työkavereiden kanssa ja pomo on hirveä. Opinnoissa oli aikanaan samoin, muut teki ryhmätöitä väärin tai ohitti hänet. Aina vika oli muissa.
Nytkin voin kuvitella siskon kirjoittavan tänne, miten toinen saa aina paljon enemmän. Se on hänen kokemuksensa, koska hän ei ikinä ole suostunut katsomaan maailmaa muiden silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Kyllä. Joku näistä vanhempien tai isovanhempien käytöstä puolustavista voisi kertoa, miksi toimii/toimisi niin.
Ja olisi hyvä saada sen "suositumman" sisaruksen kertomus myös.
Paljon sovitteluja tehneenä tiedän, että kertomukset poikkeavat paljon toisistaan. Jos olisi kuunnellut vain sen itseään huonosti kohdelluksi tulleen version, olisi saanut aivan väärän käsityksen asioiden kulusta.
Tuokin pätee osassa tapauksessa ja varmasti esim. perinnönjaoissa aiheettomiakin syyllistämisiä.
Mutta myös aiheesta välillä syytetään.
Itse nähnyt/tiedän esim. seuraavat tapaukset:
Kaksi (saman perheen) lastenlasta (n. 5-7 v.) saapuu ovesta sisään. Mummo huutaa jo keittiöstä toista iloisesti nimeltä ja sädehtii nähdessään ja halailee. Toiselle ei juuri huomiota. Isoisä vieressä koittaa vähän paikata tilannetta.
Perheessä biologinen lapsi ja adoptiolapsi (mies adoptoinut kumppaninsa lapsen). Mummo tuo lahjoja vain biologiselle lapsenlapselleen. Välit on poikkaistu miehen eli mummon pojan toimesta. Lasten isällä oli selkärankaa ensin vaatia tasapuolista kohtelua molemmille lapsilleen ja kun mummolle ei mennyt perille, niin sitten meni välit poikki.
Aikuinen veli ja sisko: sisko saanut jo nuoresta kaiken rahallisesti vanhemmiltaan, matkat, vuokranmaksut ym. Veljelle ei koskaan ole yritetty korvata epäsuhtaa mitenkään tai yritetty selittää. Sisko ei ole mikään mielenterveyspotilas tms., mikä voisi selittää asiaa ja veli ihan tavallinen mies.
Kyllä joskus asiat vaan on epäreiluja, vaikka osassa tapauksista onkin enemmän kyse ahneudesta. Sovitteluissa näkyy varmasti enemmän niitä tapauksia. Nämä itse tietämäni ei ole omasta eikä mieheni perheestä, vaan muiden läheisteni.
Vierailija kirjoitti:
Mä voi ihan myöntää etten osaa olla poikalasten kanssa. Teinit on sitten erikseen. Suurin osa pojista on ekat pari vuotta ihan jees, mutta sitten alkaa se sekoileminen jota kestääkin sitten vuosia. Leikkiminen on autoilla yhteen hakkaamista, hiippasilla tai piilosilla olo, tai pallon potkiminen pihassa on suurimmaksi osaksi toisen potkimista ja lyömistä ja painia. Jos ota kotiini poikalapsia kylään, ne naarmuttavat ikkunat, tahaavat seinät pyyhkimällä paskaiiset kätensä niihin mennessään, eivätkä osaa edes pissata pöntöön, vaan pissaavat ohi. Kuitenkin jos heidän kanssaa nsitten lähtee leikkimään tälläaista paini-lyöntileikkiä, niin heidän pitää antaa vahingoittaa aikuista, jos aikuinen ottaa yhtään kovempaa kiinni niin lapsi loukkaantuu ja itkee. Eivätkö he ymmärrä että kyllä heidänkin lyömisensä sattuu toista?
Pojat myös puhuu huutamalla. Ihme apinalaummakäytöstä. Tytöt ovat lapsenakin normaaleja, heille voi puhua ja he ymmärtävät mitä heille sanoo. He eivät myöskään tee iddioottiasioita, kuten hakkaa löytämällään vasaralla yhtäkkiä terassin lautoja rikki
Olen pojan äiti, ja tuo on soopaa. Uskon hyvin, että olet varmaan samaa ikäluokkaa kuin ap:n äiti, ja olette varmaan sitten kasvaneet maailmassa, joissa tyttöjen ja poikien maailmat on aivan erilaiset, eikä koskaan kohtaa.
Kyllä minunkin pojan kanssa voi maalata vesiväreillä ja leipoa ja laittaa ruokaa, mutta hänenkään mummonsa ei tule edes ajatelleeksi, että sellaista voisi tehdä pojan kanssa.
Jos toinen lapsista on laiskanpulskea nahjus, joka pyrkii siihen, että varakkaat työtätekevät vanhemmat rakentaa hänelle elämän valmiiksi. Tämä laiskanpulskea syyllistää vanhempiaan, ettei kykene omaan elämään. Toinen lapsi on energinen tyttö, joka pyrkii rakentamaan elämästään mielekästä itse. Kumpaan sijoittasit?
Siis aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Minä olen tuollainen "lellitty sisko". Ongelmana on se, että myös siskoni on saanut rahaa ja aikaa, hän ei vain suostu hyväksymään sitä, että hänelle annetut summat otetaan esille. Siskon mielestä hän on saanut tarpeellista apua, vähän kuin lakisääteistä elatusta, mutta kaikki minulle annettu on ylimääräistä.
Tämä on ollut meillä lapsesta asti näin. Kävin kesätöissä ja ostin lukulampun, joten sisko kärtti aikansa, että vanhemmat ostavat hänelle samanlaisen korvaukseksi siitä, että hän ei saanut kesätöitä. Ostin omalla rahalla festarilipun, sisko vaati vanhempia maksamaan hänen lippunsa, koska "aina tuo toinen saa kaiken".
Olen ymmärtänyt, että tuo on siskoni tapa katsella maailmaa: hän kokee aina saavana vähemmän kuin muut. Sama jatkuu hänellä työelämässä, aina menee sukset ristiin työkavereiden kanssa ja pomo on hirveä. Opinnoissa oli aikanaan samoin, muut teki ryhmätöitä väärin tai ohitti hänet. Aina vika oli muissa.
Nytkin voin kuvitella siskon kirjoittavan tänne, miten toinen saa aina paljon enemmän. Se on hänen kokemuksensa, koska hän ei ikinä ole suostunut katsomaan maailmaa muiden silmin.
Ok. Voi olla noinkin joskus. Mutta ethän vain luule, että kyse on aina tällaisesta. Onko esimerkiksi tuo omakotitalon maksaminen toiselle reilua mielestäsi? Millä mielestäsi voisi perustella tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.
Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.
On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!
Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D
Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?
Sulla on joku teauma tästä. Mun anoppi oli ihan tervetullut synnytyssairaalasn ja ristiäisiin. Ei van VIITSINYT tulla. Kylläpä oot katkera miniällesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Minä olen tuollainen "lellitty sisko". Ongelmana on se, että myös siskoni on saanut rahaa ja aikaa, hän ei vain suostu hyväksymään sitä, että hänelle annetut summat otetaan esille. Siskon mielestä hän on saanut tarpeellista apua, vähän kuin lakisääteistä elatusta, mutta kaikki minulle annettu on ylimääräistä.
Tämä on ollut meillä lapsesta asti näin. Kävin kesätöissä ja ostin lukulampun, joten sisko kärtti aikansa, että vanhemmat ostavat hänelle samanlaisen korvaukseksi siitä, että hän ei saanut kesätöitä. Ostin omalla rahalla festarilipun, sisko vaati vanhempia maksamaan hänen lippunsa, koska "aina tuo toinen saa kaiken".
Olen ymmärtänyt, että tuo on siskoni tapa katsella maailmaa: hän kokee aina saavana vähemmän kuin muut. Sama jatkuu hänellä työelämässä, aina menee sukset ristiin työkavereiden kanssa ja pomo on hirveä. Opinnoissa oli aikanaan samoin, muut teki ryhmätöitä väärin tai ohitti hänet. Aina vika oli muissa.
Nytkin voin kuvitella siskon kirjoittavan tänne, miten toinen saa aina paljon enemmän. Se on hänen kokemuksensa, koska hän ei ikinä ole suostunut katsomaan maailmaa muiden silmin.
Ok. Voi olla noinkin joskus. Mutta ethän vain luule, että kyse on aina tällaisesta. Onko esimerkiksi tuo omakotitalon maksaminen toiselle reilua mielestäsi? Millä mielestäsi voisi perustella tuollaista?
Siskon sanojen mukaan vanhemmat ovat maksaneet omakotitalomme. Todellisuudessa eivät ole. Sisko oli vanhemmillani samassa kahvipöydässä, kun mietin ääneen sitä, että vielä pitää säästää 7 kk, että saadaan talorahat kasaan. Äit iehdotti, että he voivat auttaa. Sitten mies peri tätinsä (summa oli noin 12 000 euron luokkaa eli ei mikään huima määrä) ja voitiinkin aloittaa aikaisemmin rakennustyöt. Sisko jäi siihen kuvitelmaan, että saimme rahat vanhemmiltamme. Kaiken lisäksi hän kuvittelee, että vanhemmat maksoivat koko talon, hänelle itselleen kun säästäminen on vierasta.
Kun on tarpeeksi kateellinen, ei kuuntele faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun lapseni ovat ainoita lapsenlapsia. Ja esikoinen on räikeästi suosikki. Näkyy ihan kaikessa, esimerkiksi jos mummi ja vaari tulevat käymään, tuovat muille (2 nuorempaa) esim suklaalevyt ja esikoiselle tyyliin 50 euroa ja monta pussia karkkia. Tuo nyt tuollainen sinänsä pikkujuttu, mutta kun vastaava toistuu aivan kaikessa.
Kaikki lapset ovat jo kouluikäisiä ja ns helppoja, joten ei ole kyse siitäkään, ettei vanhemmiten enää jaksa ihan pieniä.
Kyllähän tämä väleihin vaikuttaa. Saa puolestani pitää eniten esikoisesta, mutta räikeästi eri tavoin ei saa kohdella.
Tuollainen eriarvoistaminen sai meillä aikaan sen että lapseni eivät enää ole paljoa tekemisissä meidän esikoisen, isovanhempien lellikin kanssa. Koko ikänsä joutuivat seuraamaan sivusta kuinka vanhan aina sai kaiken huomion. Yritimme asiaan puuttua mutta tuntui että isovanhemoien suhtautuminen nuorempiin vain hankaloitui entisestään.
SurullistaMeillä meni välit poikki tuollaisen vuoksi, en voinut katsella sivusta sitä suosimista ja sisarusten mielipahaa.
Hyvä! Mielestäni vanhemman tehtävä on suojella lapsia tällaisissa tapauksissa ja etenkin varjella sisarussuhteita. En voi ymmärtää, kuinka jotkut antavat vuosikausia sorsimisen jatkua. Varoittaa voi muutaman kerran ja jos mikään ei muutu, voi ilmoittaa, ettei sitten tarvitse lapsenlapsia nähdä ollenkaan.
Jos kerran joillain on pakko olla joku suosikki, niin sitä ei ole pakko osoittaa. Pitäköön mummot ja papat ajatukset omassa päässä eikä lelli suosikkiaan aiheuttaen samalla pahaa mieltä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Käsittämätöntä. Onko tuo edes laillista??
On tietenkin laillista, rahansa saa antaa kelle haluaa. Lahjavero pitää toki arvokkaasta lahjasta maksa mutta sen maksavat vanhempani siskoni puolesta. Siskoni on ollut suosikkilapsi aina. Minä kiltti ja hiljainen aina ollut sorsittuna. Perinnönkin jättävöt siskolleni, testamentti siskolleni jo tehty. Kai jonkun lakipsan saisin riitauttamalla, mutta epäilen että kikkailevat asiat niin ettei ole mitään lakiosaa mitä vaatia.
Voi kuule, voit vielä vaatia tuota kaikkea huomioiduksi siskosi ennakkoperintönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Minä olen tuollainen "lellitty sisko". Ongelmana on se, että myös siskoni on saanut rahaa ja aikaa, hän ei vain suostu hyväksymään sitä, että hänelle annetut summat otetaan esille. Siskon mielestä hän on saanut tarpeellista apua, vähän kuin lakisääteistä elatusta, mutta kaikki minulle annettu on ylimääräistä.
Tämä on ollut meillä lapsesta asti näin. Kävin kesätöissä ja ostin lukulampun, joten sisko kärtti aikansa, että vanhemmat ostavat hänelle samanlaisen korvaukseksi siitä, että hän ei saanut kesätöitä. Ostin omalla rahalla festarilipun, sisko vaati vanhempia maksamaan hänen lippunsa, koska "aina tuo toinen saa kaiken".
Olen ymmärtänyt, että tuo on siskoni tapa katsella maailmaa: hän kokee aina saavana vähemmän kuin muut. Sama jatkuu hänellä työelämässä, aina menee sukset ristiin työkavereiden kanssa ja pomo on hirveä. Opinnoissa oli aikanaan samoin, muut teki ryhmätöitä väärin tai ohitti hänet. Aina vika oli muissa.
Nytkin voin kuvitella siskon kirjoittavan tänne, miten toinen saa aina paljon enemmän. Se on hänen kokemuksensa, koska hän ei ikinä ole suostunut katsomaan maailmaa muiden silmin.
Ok. Voi olla noinkin joskus. Mutta ethän vain luule, että kyse on aina tällaisesta. Onko esimerkiksi tuo omakotitalon maksaminen toiselle reilua mielestäsi? Millä mielestäsi voisi perustella tuollaista?
Siskon sanojen mukaan vanhemmat ovat maksaneet omakotitalomme. Todellisuudessa eivät ole. Sisko oli vanhemmillani samassa kahvipöydässä, kun mietin ääneen sitä, että vielä pitää säästää 7 kk, että saadaan talorahat kasaan. Äit iehdotti, että he voivat auttaa. Sitten mies peri tätinsä (summa oli noin 12 000 euron luokkaa eli ei mikään huima määrä) ja voitiinkin aloittaa aikaisemmin rakennustyöt. Sisko jäi siihen kuvitelmaan, että saimme rahat vanhemmiltamme. Kaiken lisäksi hän kuvittelee, että vanhemmat maksoivat koko talon, hänelle itselleen kun säästäminen on vierasta.
Kun on tarpeeksi kateellinen, ei kuuntele faktoja.
Ja kuvittelet, että se toinen omakotitalosta kirjoittava on sinun siskosi, vai? Edelleen, näitä suosikkiasetelmia on olemassa, vaikka sinun siskosi sattuu vain kuvittelemaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä vielä. Kun olen ottanut asian puheeksi ja kertonut että koen epäreiluutta, äitini heittää kehiin marttyyrikortin. "Olen niin surkea mummo, onneksi varmasti pappa on parempi" tai "nokun tyttöjen vaatteet on vain niin paljon hienompia, siksi niitä aina ostan". Keskustelun jälkeen äiti ostaa muutaman ale-vaatteen prisman loorista ja kovaan ääneen kertoo että nyt ois t-paidat molemmille ja tässä tytöille mekot. Jouduin sanomaan että ihan oikeasti me ei tarvita mitään tavaraa eikä vaatteita, ihan vain ostamisen vuoksi annettuja. Tykkäsi tietysti huonoa. Hän ei ymmärrä sitä että se paita ei korvannut niitä haleja tai vaikka edes sitä että juttelee ja olisi kiinnostunut lapsistani. Vaikea jos aikuinen ihminen ei tätä ymmärrä. Ketään ei voi pakottaa välittämään, joten en enää vaivaudu ottamaan asiaa puheeksi. Toki mietin että poistuisin whatsupp ryhmästä ja somesta ja "sulkisin silmäni tältä". Mummolareissujakin voi hyvillä mielen vähentää, eihän hekään käy meillä. Mikäli mummoa ei kiinnosta mitä me tehdään, niin ihan sama sitten. Minä ja mieheni rakastamme poikiamme eniten maailmassa ja lapseni tietävät sen.
Kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät, saivat he isovanhemmilta lahjoja ja vaatteita. Sitten oli pitkä väli n.15 vuotta, kun myöhään naimisiin mennyt sai lapsia ja isoisä kuollut tässä välissä. Mummilla ei muka ole enää varaa antaa muita lahjoja kuin itse kudottuja töppösiä, kun on niin pieni eläke. Eipä tarvitse odottaa, että häntäkään autettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Minä olen tuollainen "lellitty sisko". Ongelmana on se, että myös siskoni on saanut rahaa ja aikaa, hän ei vain suostu hyväksymään sitä, että hänelle annetut summat otetaan esille. Siskon mielestä hän on saanut tarpeellista apua, vähän kuin lakisääteistä elatusta, mutta kaikki minulle annettu on ylimääräistä.
Tämä on ollut meillä lapsesta asti näin. Kävin kesätöissä ja ostin lukulampun, joten sisko kärtti aikansa, että vanhemmat ostavat hänelle samanlaisen korvaukseksi siitä, että hän ei saanut kesätöitä. Ostin omalla rahalla festarilipun, sisko vaati vanhempia maksamaan hänen lippunsa, koska "aina tuo toinen saa kaiken".
Olen ymmärtänyt, että tuo on siskoni tapa katsella maailmaa: hän kokee aina saavana vähemmän kuin muut. Sama jatkuu hänellä työelämässä, aina menee sukset ristiin työkavereiden kanssa ja pomo on hirveä. Opinnoissa oli aikanaan samoin, muut teki ryhmätöitä väärin tai ohitti hänet. Aina vika oli muissa.
Nytkin voin kuvitella siskon kirjoittavan tänne, miten toinen saa aina paljon enemmän. Se on hänen kokemuksensa, koska hän ei ikinä ole suostunut katsomaan maailmaa muiden silmin.
Ok. Voi olla noinkin joskus. Mutta ethän vain luule, että kyse on aina tällaisesta. Onko esimerkiksi tuo omakotitalon maksaminen toiselle reilua mielestäsi? Millä mielestäsi voisi perustella tuollaista?
Siskon sanojen mukaan vanhemmat ovat maksaneet omakotitalomme. Todellisuudessa eivät ole. Sisko oli vanhemmillani samassa kahvipöydässä, kun mietin ääneen sitä, että vielä pitää säästää 7 kk, että saadaan talorahat kasaan. Äit iehdotti, että he voivat auttaa. Sitten mies peri tätinsä (summa oli noin 12 000 euron luokkaa eli ei mikään huima määrä) ja voitiinkin aloittaa aikaisemmin rakennustyöt. Sisko jäi siihen kuvitelmaan, että saimme rahat vanhemmiltamme. Kaiken lisäksi hän kuvittelee, että vanhemmat maksoivat koko talon, hänelle itselleen kun säästäminen on vierasta.
Kun on tarpeeksi kateellinen, ei kuuntele faktoja.
Ja kuvittelet, että se toinen omakotitalosta kirjoittava on sinun siskosi, vai? Edelleen, näitä suosikkiasetelmia on olemassa, vaikka sinun siskosi sattuu vain kuvittelemaan niin.
Olen se jonka siskolle maksetaan se talo, ja se maksetaan kokonaan. Lahjavero vielä maksetaan päälle joten kokonaishinta tullee olemaan siinä 275 000e. Minulle 0e. Ja ei, kyse ei ole siitä että olisin ilkeä paha lapsi. Ennemmin se sisko on ilkeä ja tiuskii vanhemmille, minä ollut aina kiltti ja kuuliainen.
En ymmärrä miten on niin vaikea hyväksyä että oikeesti on törkeitä ja epäreiluja ihmisiä olemassa??
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä. Kun olen ottanut asian puheeksi ja kertonut että koen epäreiluutta, äitini heittää kehiin marttyyrikortin. "Olen niin surkea mummo, onneksi varmasti pappa on parempi" tai "nokun tyttöjen vaatteet on vain niin paljon hienompia, siksi niitä aina ostan". Keskustelun jälkeen äiti ostaa muutaman ale-vaatteen prisman loorista ja kovaan ääneen kertoo että nyt ois t-paidat molemmille ja tässä tytöille mekot. Jouduin sanomaan että ihan oikeasti me ei tarvita mitään tavaraa eikä vaatteita, ihan vain ostamisen vuoksi annettuja. Tykkäsi tietysti huonoa. Hän ei ymmärrä sitä että se paita ei korvannut niitä haleja tai vaikka edes sitä että juttelee ja olisi kiinnostunut lapsistani. Vaikea jos aikuinen ihminen ei tätä ymmärrä. Ketään ei voi pakottaa välittämään, joten en enää vaivaudu ottamaan asiaa puheeksi. Toki mietin että poistuisin whatsupp ryhmästä ja somesta ja "sulkisin silmäni tältä". Mummolareissujakin voi hyvillä mielen vähentää, eihän hekään käy meillä. Mikäli mummoa ei kiinnosta mitä me tehdään, niin ihan sama sitten. Minä ja mieheni rakastamme poikiamme eniten maailmassa ja lapseni tietävät sen.
Ap, tuo on just narsistin tyypillistä selittelyä. Joko syyllistävä marttyyriujellus tai suurieleinen ”kosto” (tässä ne POIKIEN vaatteet nyt sitten on kun piti olla!). Mun vanhemmilla just samat reaktiot kun asiasta puhunut. Enää en edes yritä. Annan olla.
Kurjaahan tuo epäreilu suosiminen on, mutta siihen ei auta oikein mikään. Asiasta puhuminen pahentaa monesti tilannetta. Tai sitten suosiminen tapahtuu salassa.
Meillä samanlainen tilanne (anoppi suosi törkeästi tyttären perhettä) johtu siihen että kun epäreiluudesta kauniisti huomautettiin, anoppi veti herneet nenään ja kosti suosimalla vielä entistäkin törkeämmin, ”uhmaten” oikein lisäsi kierroksia. Välit jäätyivät ja enää ei pidetä yhteyttä. Anoppi ei ole halunnut tavata poikansa lapsia viimeiseen kolmeen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan minulla oli kokemus, että siskoni oli mummin lempilapsi ja hän sai sekä huomiota että lahjoja enemmän kuin minä. Päätin, että yksikään lapsenlapsi ei saa samaa kokemusta, joten toimin kuten mieheni äiti aikanaan. Hän ei osallistunut ristiäisiin tai tullut synttäreille, ei kutsunut luokseen kylään eikä hoitanut lapsenlapsia. Perusteluna oli se, että ei halua keneltäkään kuulla, että suosii jotakuta tai on epätasapuolinen. Kun ei anna kenellekään mitään, ei voida syyttää, että joku sai muita enemmän. Kuitenkin hän toimi varakotina kahdelle kehitysvammaiselle lapselle/nuorelle, osallistui aktiivisesti yhdistystoimintaan ja hänellä oli laaja ystäväpiiri.
Ensin itketään, että isoäiti ei ole tasapuolinen ja sitten kun on, niin sekään ei alapeukutusten määrästä pääellen oikein. Kelpaako teille ainoastaan isoäiti, joka tekee täsmälleen käskyjenne mukaan?
En usko hetkeäkään, että tuo tasapuolisuutta halunnut isoäiti on todellinen, mutta jos olisi, tuota sanottaisi passiivis-aggressiiviseksi käyttäytymiseksi. Epäkypsää vallankäyttöä. Hakemalla haetaan tapa toimia, joka voidaan perustella jollain logiikalla oikeaksi mutta joka varmasti harmittaa muita osapuolia. Ei kovin aikuismaista käytöstä eikä siksi mitenkään ylistyksen arvoista.
Meillä taas mummolle ovat rikkaimpia lapsenlapset, joita ei ole nähnyt moneen vuoteen ja jotka eivät nyt aikuistuttuaan viitsi edes käydä hänen luonaan. Heitä hän aina jaksaa kehua. Omat lapsemme ovatkin vartuttuaan ihan oma- aloitteisesti lakanneet käymästä mummonsa luona.
Vierailija kirjoitti:
Kasvata ne kersas! Ei niitä villejä "liikunnallisia" poikiasi kukaan oikasti jaksa, ei äitis, eikä kukaan muu. Siitä se johtuu, että pojat juoksee ja painii koko ajan. Ärsyttävää.
Niinpä niin. Itselläni kaksi poikaa. Unohditko sen, että pojat ovat yleensä kovaäänisiä! Mummolla vain yksi tyttö lapsenlapsi ja sitä paapotaan aivan eri tavalla. Häntä palvottiin aina mummolassa ja käytännössä asui siellä. Vanhemmillaan muka niin kiire töissä ettei ehditä huolehtia. Raisu oli tyttö kuitenkin, mutta sitä ei haluttu nähdä sellaisena. Kaikki osattiin selittää parhain päin, mikäli jotain sattui. Itse sain aina puheluissa kuunnella tytön asioita ja hänen sulouttaan.
Omien poikieni kohdalla ruokapöydässä alettiin julmistella, että kaikki pitää syödä, joka lautasella on. Tyttöä ei jokin ruoka miellyttänyt. Mummo höösäämässä että söisiko mieluummin banaania. Söi kyllä.
Tyttö kiskoi sidukkaa ansiokkaasti joskus 14-15 -vuotiaana ja jäi röökistä kiinni parikin kertaa. Enpä usko että mummo sellaista uskoisi. Nyt on aivan hyvä tyttö kyllä, mutta seurustelee ja asuu naapurin äijän kanssa, joka on 15 vuotta vanhempi ja jolla on yksi yhteishuollossa oleva lapsi, jonka perään tyttö katsoo. Vanhempansa eivät hyväksy suhdetta, mutta mummo puhuu kyseessä olevan lastenhoitosopimuksen, ei muuta.
Mummo suhtautuu nykyisin poikiini mielestäni kuin kaukaisiin sukulaisiin.
Meillä meni välit poikki tuollaisen vuoksi, en voinut katsella sivusta sitä suosimista ja sisarusten mielipahaa.