Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäreilu mummo
08.07.2018 |
Minun äitini on viiden alle kouluikäisen lapsen mummo. Minulla on kaksi poikalasta ja siskollani kolme tyttöä.
En haluaisi olla katkera, mutta en voi sille mitään että suututtaa ja surettaa kuinka äitini kohtelee eritavoin meidän lapsia. Tässäpä muutama esimerkki:
-Laitamme yhteiseen, perheiden väliseen, whatsapp-ryhmään kuulumisia ja kuvia lapsista. Minun kirjoituksiin äitini laittaa korkeintaan hymynaaman ja siskoni lapsen kuviin ja kuulumisiin äitini vastaa suurin sydämein ja pusuin. (Tiedän, kuulostan lapselliselta)
-Kun tulemme vanhempieni luokse kylään (asumme toisella puolella suomea) äitini sanoo lapsilleni heipat ja siirtyy kotihommiin. Kun paikalle tulee miltein vanhempieni naapurissa asuvat siskon tytöt, äitini kaappaa heidät syliin ja suukottelee.
-Äitini ostaa siskon tytöille koko ajan vaatteita yms ja touhuaa heidän kanssaan. Hän tietää heistä aivan kaiken ja kulkee heidän harrastusjuhlissa ja päiväkodin juhlissa. Minun lapsiini äitini ei juuri vaivaudu tutustumaan. Lapseni ovat hyvin kilttejä, mutta rakastavat kaikkea liikkumista. Ja sitä äitini vihaa. Hän ei muka osaa olla poikieni kanssa.
-Äitini päivittelee facebookkiin kuvia siskon tytöistä tuon tuosta. Aina mukaan useita sydämiä. Kuvat keräävät useita kymmeniä ihastelevia kommentteja kuinka ihanaa kun mummo hoitaa "tyttöjään". Pojistani on muutama kuva, ja nekin yheiskuvia siskon tyttöjen kanssa. Tuolloinkin mummo ottanut kuvat esim. niin että poikani ovat silmät kiinni tai katsovat muualle. Eli selvästi mummo katsonut että kunhan tytöt näyttävät kuvassa hyvältä.
Nuo nyt siis vain esimerkkejä. Sanokaa te, olenko jotenkin nyt vain turhaan kateellinen tms? Jotenkin en vain pääse yli tästä. Ja niin, isäni on kuvioissa mukana. Hän kyllä pitää kaikista lapsenlapsista yhtä paljon, mutta hän on kovin hiljainen ja vetäytyy äidin tieltä.
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.
Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Etkö todellakaan huomaa tässä mitään outoa? Entä jos vanhempasi antavat siskollesi 10 000e ja sinulle 100e ?
Minun äitini on tasapuolinen. Meitä on kaksi lasta: naimaton perheetön siskoni ja minä, jolla on mies ja kolme lasta. Esim. jouluna äiti antaa saman rahalahjan siskolleni ja minulle. Lisäksi saan kehotuksen jakaa oma rahani tasan miehen ja lasten kanssa. Näin tasapuolisesti tämä menee.
Tässä nähdään miten eri lailla tasapuolisuudenkin voi nähdä! Osanottoni sinulle.
Meillä isovanhemmat eivät vaivautuneet edes lapsemme lakkiaisiin, ikinä eivät ole soittaneet. Veljen lapsille soittelevat jatkuvasti, käyvät katsomassa, ostavat tavaroita jne.
Miksi pahoitan mieleni? Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että haluan rakkautta. Uskon, että jos rakastaisivat minua, rakastaisivat lastanikin edes vähän. Lakkiaisten jälkeen en ole pitänyt yhteyttä, en vaan jaksanut enää.
Olet asin ytimessä. Tästä on kyse. Kun omat vanhempani hellivät siskoni lapsia, ostavat lahjoja, hoitavat ja rakastavat, he rakastavat siskoani samalla. Kun he eivät viitsi pitää yhteyttä minun lapsiini, eivät hoida tai vietä aikaa, eivät vaivaudu ristiäisiin tai synttäreille, he alleviivaten osoittavat etyä eivät rakasta minua tai välitä sen vertaa että edes joskus soittaisivat.
Se rakkauden puute satuttaa. Ja srkin satuttaa että viattomat kiltit lapseni joutuvat vanhempieni kiston ja ilkeyden välikappaleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Se kaltoinkohdeltu alistettu lapsi on ehdollistettu kestämään vanhempien perseily ja syyllistetty kiittämättömäksi ja itsekkääksi. Siksi kateus ja paha mieli on nieltävä ettei ole kiittämätön. Vanhempiin pitää olle väleissä ettei ole kiittämätön. Kelkekään ei voi kertoa ettei olisi kiittämätön. Sorsiminen vieitsetunnon ja normaalin käsityksen asioista. Kaltoinkohtelu on lapsuuden joutunut slistumaan eikä osaa aikuisena pitää puoliaan. En tiedä, kai sitä salaa yhä toivoo että joskus saisi rakkauden murusia itselleen. T. Äskeinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Se kaltoinkohdeltu alistettu lapsi on ehdollistettu kestämään vanhempien perseily ja syyllistetty kiittämättömäksi ja itsekkääksi. Siksi kateus ja paha mieli on nieltävä ettei ole kiittämätön. Vanhempiin pitää olle väleissä ettei ole kiittämätön. Kelkekään ei voi kertoa ettei olisi kiittämätön. Sorsiminen vieitsetunnon ja normaalin käsityksen asioista. Kaltoinkohtelu on lapsuuden joutunut slistumaan eikä osaa aikuisena pitää puoliaan. En tiedä, kai sitä salaa yhä toivoo että joskus saisi rakkauden murusia itselleen. T. Äskeinen
Kiitos vastauksesta! Tuo auttaa, surullista kyllä, ymmärtämään asiaa vähän. Vikahan ei ole lapsessa vaan vanhemmassa, mutta ymmärrän, että vuosien kohtelu vaikuttaa ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnex oma äitini on rutiköyhä..huh ..huh
Nuorempana oli paha mieli kun ei saanut mitään..
mutta kateus voittaa kiimankin tässä keskustelussa
Entäs jos
a: mummi antaa joka kerta pojille 100 eur/naama
b. mummi antaa tytöile vain sydämmiä ja haljeja
WIN/WIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Sellaista tuskin saat, sillä mone näin toimivista ovat narsisteja/sosiopaatteja, jotka eivät ikinä myönnä toimissaan mitään virhettä ja syyttävät kaikesta muita. Vähän niinkuin jos puukottaisivat aikuisen lapsensa, niin syy olisi lapsen: ”helvettiäkös se typerä lapsi siiheen puukkoon juoksi”.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.
Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.
On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!
Niin no - normaalissa perheessähän tämä tasapuolisuus hoituu ihan ilman metelinnostattamistakin. Ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa ja auttelevat puolin ja toisin toisiaan. Kun lähdetään julistamislinjalle, ollaan ikävyyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Kyllä. Joku näistä vanhempien tai isovanhempien käytöstä puolustavista voisi kertoa, miksi toimii/toimisi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Kyllä. Joku näistä vanhempien tai isovanhempien käytöstä puolustavista voisi kertoa, miksi toimii/toimisi niin.
Ja olisi hyvä saada sen "suositumman" sisaruksen kertomus myös.
Paljon sovitteluja tehneenä tiedän, että kertomukset poikkeavat paljon toisistaan. Jos olisi kuunnellut vain sen itseään huonosti kohdelluksi tulleen version, olisi saanut aivan väärän käsityksen asioiden kulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä voi ihan myöntää etten osaa olla poikalasten kanssa. Teinit on sitten erikseen. Suurin osa pojista on ekat pari vuotta ihan jees, mutta sitten alkaa se sekoileminen jota kestääkin sitten vuosia. Leikkiminen on autoilla yhteen hakkaamista, hiippasilla tai piilosilla olo, tai pallon potkiminen pihassa on suurimmaksi osaksi toisen potkimista ja lyömistä ja painia. Jos ota kotiini poikalapsia kylään, ne naarmuttavat ikkunat, tahaavat seinät pyyhkimällä paskaiiset kätensä niihin mennessään, eivätkä osaa edes pissata pöntöön, vaan pissaavat ohi. Kuitenkin jos heidän kanssaa nsitten lähtee leikkimään tälläaista paini-lyöntileikkiä, niin heidän pitää antaa vahingoittaa aikuista, jos aikuinen ottaa yhtään kovempaa kiinni niin lapsi loukkaantuu ja itkee. Eivätkö he ymmärrä että kyllä heidänkin lyömisensä sattuu toista?
Pojat myös puhuu huutamalla. Ihme apinalaummakäytöstä. Tytöt ovat lapsenakin normaaleja, heille voi puhua ja he ymmärtävät mitä heille sanoo. He eivät myöskään tee iddioottiasioita, kuten hakkaa löytämällään vasaralla yhtäkkiä terassin lautoja rikki
En tiedä itkeäkö vai nauraa. Itselläni ja siskoillani vain poikia, lapsenlapsina tyttöjä ja poikia. Pojat aikoinaan olivat paljon mummolassa, vaikka heillä oli itsellään ollut vain tyttöjä.
Tuossahan nuo käyvät kaikki tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Niin mut miksi miehen vanhemmat eivät tykkää pojista????
Eivätkö he tykkää omasta pojastaankaan? Mitä miehesi sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi epäoikeudenmukaista jos antaisimme lahjaksi toiselle lapsistamme 10 000e ja toiselle 100e. Tai toiselle asunnon ja toiselle kynttilänjalan. En halua kohdella lapsiani näin epätasa-arvoisesti. Eri asia jos elämäntilanteet ovat suunnilleen niin että toinen on miljonääri jo valmiiksi ja toinen tarvitsee sillä hetkellä tukea. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jakaa viivottimella, ei etenkään lasten jäätelöpaloja että oppivat siihen että joskus joku voi saada enemmän ja joskus se on toistepäin.
Kaikki ei ajattele näin. Minä en ole saanut kotoa mitään, itse työllä ja opintolainalla elätin itseni ja opiskelin tutkinnon, työllä elättänyt itseni aina.
Mun siskolle maksettiin koulutus, saa vielä 40vnä ”kuukausirahaa” vanhemmilta. Siskolle on ostettu jo useampi auto ja nyt vanhemmat rakentaa siskolle talon. Siis uuden kalliin OK talon!Vanhempien mielestä ei ole mitään epäreilua tässä. Perustelu: heidän rahoillaan saa tehdä mitä haluaa, ja sisko TARVII sen omakotitalon. Siksi pitää se lahjaksi antaa.
Tarvisin minäkin sen OK talon mutta mun pitää se yksin itse maksaa.Olen aina halunnut tietää, miksi kaltaisesi ihmiset ovat enää vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Ihan törkeää käytöstä vanhemmiltasi. Miksi tarvitsee olla omien vanhempienkaan kanssa missään tekemisissä, jos käytös on tuollaista.
Itse kuvittelisin (en tietenkään voi tietää), että en pitäisi yhteyttä vanhempiini ja kertoisin kyllä auliisti muille sukulaisille ja perhetuttaville, miksi emme ole tekemisissä.
Olisi kiva, jos joku selittäisi, miksi on yhteydessä vanhempaansa tai lastensa isovanhempiin, jos kohtelu on tuollaista. En kysy ilkeilläkseni, vaan kiinnostaa, onko kyse velvollisuudentunteesta vai mistä.
Olisi mielenkiintoista myös lukea jonkun näin toimivan vanhemman kommentti miksi toimii näin.
Kyllä. Joku näistä vanhempien tai isovanhempien käytöstä puolustavista voisi kertoa, miksi toimii/toimisi niin.
Ja olisi hyvä saada sen "suositumman" sisaruksen kertomus myös.
Paljon sovitteluja tehneenä tiedän, että kertomukset poikkeavat paljon toisistaan. Jos olisi kuunnellut vain sen itseään huonosti kohdelluksi tulleen version, olisi saanut aivan väärän käsityksen asioiden kulusta.
Tiedätkö, että kaltoinkohdellulle nuo sanasi ovat järkyttävää syyllistämistä sillä siinä vierität rivien välissä syyn kaltoinkohdellun niskaan?? Ikäänkuin olisi oma syy että vanhemmat epäreiluja ja susivat sisarusta. Ikäänkuin jotenkin olisi käyttäytynyt huonosti ja ansainnut tämän.
Tiefätkö että moni kaltoinkohdeltu kuten itsekin, on koko elämänsä ollut kiltti kympin tyttö, kuuliainen ja tottelevainen, aina yrittänyt miellyttää vanhempiaan? Ja silti vanhemmat kaltoinkohtelee ja sortaa.
T. Se jonka siskolle vanhemmat rakeni talon
Törkeää käytöstä tuo on. Eikä sitä millään voi puolustella. Sinuna keskittyisin siihen, että lapsillasi on hyvät välit toisiin isovanhempiin. Enkä enää veisi lapsia mummon juhliin tms.
Kasvata ne kersas! Ei niitä villejä "liikunnallisia" poikiasi kukaan oikasti jaksa, ei äitis, eikä kukaan muu. Siitä se johtuu, että pojat juoksee ja painii koko ajan. Ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anopilla ei mun lasten lisäksi ole muita lapsenlapsia. Esikoinen on kultapoika, jota lellitään ja kehutaan, nuorempi ei kelpaa kuin haukuttavaksi. Tämä näkyy kaikessa. Toiselle tuodaan kasa kalliita leluja jouluna ja synttäreillä, pienemmälle pikkuauto, paketissa vielä näyttävästi jätetty ale-lappu.
Esikoisen edistysaskeleita ylistetään, nuorempi on anopin toimesta diagnosoitu ylivilkkaaksi. Neuvolassa ja pk:ssa ei ole mainittu huolta ylivilkkaudesta. Lista on loputon. Nämä ja pari muutakin syytä ovat johtaneet siihen, että nähdään anoppia max 5 kertaa vuodessa. Silloinkin pikaisesti.Älkää antako tuon sorsimisen tapahtua ja puolusta ääneen nuorimmaistasi aina lun mummo häntä alkaa säyrjimään.
Mummelin ajatusmaailmalle et voi mitään, mutta lapselle on tärkeää kokea, että häntä puolustetaan epäreilussa tilanteessa.
Lahjojen kanssa painottaisin mummoa tasapuolisuuteen, tai sitten jättäköön lahjat kokonaan antamatta.
Me jouduttiin kieltämään lahjat just tämän vuoksi. Mummo oli ostamassa lellikilleen iPhonen ja toisille suklaalevyt. Siinä kohtaa sanottiin, että mitään lahjoja ei tarvi tuoda. Mummon epäreiluus alkoi jo näkyä sisarusten väleissä. Hiertäähän se, kun mummo tuo yhdelle aina paljon enemmän ja hienompaa, jos tuo muille mitään. Tämä lellikki olisi myös päässyt ulkomaille 6 kertaa, muut ei yhtään. Yllärinä tämäkään lapsi ei lähtenyt. Postikortitkin oli tälle lapselle osoitettu. Nyt lapset on 11, 13 ja 16 ja välit on hyvät. Voisi olla toisin, jos mummo olis saanut jatkaa toimintaansa.
Ajatus- ja arvomaailman lapset oppivat vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.
Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.
On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!
Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D
Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.
Se on minustakin liioittelua, että kytätään sometykkäyksiä. Kieltämättä kiusallinen kysymys oli "äiti, miksi me ei voida koskaan olla mummon luona yötä" kun serkut olivat siellä vähän väliä. Toinen hankala selitettävä on se, miksi mummo ostaa serkulle uuden hienon polkupyörän, mutta kysyjälle leikkiauton, pienen.
Mistä te tiedätte, mitä se mummi ostaa? Äidilläni on 5 lastenlasta, minulla ei ole aavistustakaan, kuka on ostanut Ellan pyörän tai Iisan tietokoneen. Ei meidän suvussa ole tapana kertoa lapsille, kuka on maksajana. Enkä tiedä sitäkään, onko joku lapsenlapsi nyt äidillä yökylässä vai ei, koska tuo yökyläily ei ole meillä tapana. Ollaan koko perhe äidillä yötä, ei vain yksi lapsi. Saattaa olla, että siskonlapset yökyläilevät ihan ilokseen, mutta ei meillä koeta mitään katkeruutta moisesta eikä asia tule missään esille. Serkukset ei tiedä, paljonko äitini on muiden lastenlasten kanssa eikä meillä lasketa, että isoäiti käyttää aikaansa tasan yhtä paljon jokaiseen.
Eikö teillä ole kamalan hankala elämä, kun jaksatte olla kateellisia kesta?
Kyllä ne serkukset keskenäänkin juttelevat.
Selkeästi huomaa, että joko sinä et ole päässyt isovanhempien/vanhempien suosiosysteemiä todistamaan tai olet ollut siellä saamapuolella.
Missä ne serkukset tapaavat? Älä vaan sano, että kerran vuodessa mummolassa!
Meillä serkut ei osaa vertailla sitä, kuka on hankkinut mitä kenelle. Ei minun lapsillani ole tietoa siitä, onko serkuilla uusia pyöriä ja kuka ne on ostanut. Silti nähdään siskonlapsia kutakuinkin kerran kuukaudessa, kesällä enemmänkin. Ei meidän 6v tajua ottaa jokaista tavaraa siskon perheen mökillä käteensä ja kysyä serkuilta, kuka tämän on maksanut.
Tämä alkaa oikesti kiinnostaa nyt, koska en ole ikinä tiennyt, että on olemassa kaltaisiasi äitejä, jotka selvittävät lapsilleen tavaroiden maksajat. Samanlainen on myös siskosi/veljesi, joka kertoo lapsilleen, kuka on tavarat hankkinut ja sitten serkukset keskenään vertailevat, kuka sai eniten.
Oikeastiko teillä kerrotaan 6v:lle, että tässä on mummon sinulle ostama Jopo, mummi osti sen Prismasta ja maksoi 300 e. Sitten se 6v kertoo serkuille sekä ostajan että hinnan, jolloin 4v serkku pillahtaa itkuun, koska mummi ei ole ostanut hänelle pyörää, hänen pyöränsä on saatu mummin naapurista ilmaiseksi. Se on 2v vanha ja käyttökelpoinen, mutta koska mummi ei ole sitä kaupasta ostanut, niin mummi on paha ja illeä.
Mitä muuta ne serkut vertailee+ Iltasatujen pituutta?
Todella hienoa ja arvostettavaa että olet nuin äärimmäisen viisas ja ymmärtäväinen. Osaat varmasti iltasadun ja iltapusujen jälkeiselle itkuiselle kysymykselle;miksi mummo lähti laivaristeilylle Maijan kanssa ja minä en koskaan pääse minnekkään mummon kanssa, vastata jotain äärimmäisen fiksua.
Kyllä osaan vastata. Tosin ihmettelisin, miten meidän lapsi edes tietäisi tuollaisesta asiasta tai ymmärtäisi, mistä risteilyssä on kyse. Meillä kun on menty lasten kanssa laivamatkalle, ei risteilylle. Eikä mummi tai Maija etukäteen hehkuta moista jo siitäkin syystä, että ei nähdä heitä kovin usein.
Sanoisin lapselle rehellisesti, että mummo viihtyy hyvin Maijan kanssa ja haluaa mennä Maijan kanssa risteilylle. Sinun kanssasi mummo viihtyy myös ja te leivotte yhdessä ja koristelette hienoja kakkuja. Risteilylle mennään koko perheenä ja mennään sellaiselle laivalle, jossa on muumit. Mummin ja Maijan risteilylaivalla ei ole muumeja ollenkaan, harmi.
Mitä muuten itse olet sanonut lapsellesi? Väittänyt että mummi ei rakasta sinua? Vai kertonut rehellisesti, miten asia oikeasti on.
Siis just näin! Jos joku tässä maailmassa on fakta, niin epätasa-arvoisuus. Kysymyksiin ”miks joku saa sitä ja tätä” voi vastata ihan rehellisesti. Ei tarvi puhua mitään ”no se ei rakasta sua” vaan just tolleen selittää, kuten ylläoleva asian kirjoitti.
Ja alkujaan tässä ketjussa puhuttiin mm. siitä, että joku oli saanu mummolta pyörän ja toinen oli saanu pikkuauton. Mä ajattelisin, että se ensin mainittu tarvitsi pyörän ja viimeksi mainitulla nykyinen oli vielä sopiva ja toimiva. Miksi luojan tähden hänelle olisi ostettu pyörä vain siksi, kun joku muukin saa?! Aivan jäätävä määrä mahtaa olla himassa tavaraa, kun kaikille ostetaan aina samat kamat riippumatta siitä tarviiko vai ei!😂
Etkö todellakaan huomaa tässä mitään outoa? Entä jos vanhempasi antavat siskollesi 10 000e ja sinulle 100e ?
Minun äitini on tasapuolinen. Meitä on kaksi lasta: naimaton perheetön siskoni ja minä, jolla on mies ja kolme lasta. Esim. jouluna äiti antaa saman rahalahjan siskolleni ja minulle. Lisäksi saan kehotuksen jakaa oma rahani tasan miehen ja lasten kanssa. Näin tasapuolisesti tämä menee.
Tässä nähdään miten eri lailla tasapuolisuudenkin voi nähdä! Osanottoni sinulle.
Meillä isovanhemmat eivät vaivautuneet edes lapsemme lakkiaisiin, ikinä eivät ole soittaneet. Veljen lapsille soittelevat jatkuvasti, käyvät katsomassa, ostavat tavaroita jne.
Miksi pahoitan mieleni? Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että haluan rakkautta. Uskon, että jos rakastaisivat minua, rakastaisivat lastanikin edes vähän. Lakkiaisten jälkeen en ole pitänyt yhteyttä, en vaan jaksanut enää.
Olet asin ytimessä. Tästä on kyse. Kun omat vanhempani hellivät siskoni lapsia, ostavat lahjoja, hoitavat ja rakastavat, he rakastavat siskoani samalla. Kun he eivät viitsi pitää yhteyttä minun lapsiini, eivät hoida tai vietä aikaa, eivät vaivaudu ristiäisiin tai synttäreille, he alleviivaten osoittavat etyä eivät rakasta minua tai välitä sen vertaa että edes joskus soittaisivat.
Se rakkauden puute satuttaa. Ja srkin satuttaa että viattomat kiltit lapseni joutuvat vanhempieni kiston ja ilkeyden välikappaleiksi.
Se todella satuttaa. Monet kerrat olen itkenyt tilannetta, kun omat lapseni eivät pääse mummolaan, vaikka oli niin puhe. Jokin sisaruksen lapsen perheen tilanne onkin tärkeämpi. Kun näin alkoi käydä, aloin kertoa lapsilleni vasta lähtöaamuna vierailusta. Omat pettymykseni selvittelin itsekseni
Aiemmin kuljin vain pää painuksissa ja kärsin lasteni puolesta. Lapsethan uskovat syyn pureksimatta. Itse näen tuon epätasa-arvoisen ja epäreilua käytöksen liiankin hyvin. Tarkoitus on ollut vähän kiusata. Ei mummolla ole oikeutta ilkeillä jälkipolvilleen. Joskus muistan sen, miten lapsillani silmät loistivat mummosta puhuttaessa, koska he uskoivat hänestä pelkkää hyvää, onneksi.
Alue: Aihe vapaa
Tässä nähdään miten eri lailla tasapuolisuudenkin voi nähdä! Osanottoni sinulle.
Meillä isovanhemmat eivät vaivautuneet edes lapsemme lakkiaisiin, ikinä eivät ole soittaneet. Veljen lapsille soittelevat jatkuvasti, käyvät katsomassa, ostavat tavaroita jne.
Miksi pahoitan mieleni? Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että haluan rakkautta. Uskon, että jos rakastaisivat minua, rakastaisivat lastanikin edes vähän. Lakkiaisten jälkeen en ole pitänyt yhteyttä, en vaan jaksanut enää.