Epäreilu mummo

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttöni on tavallaan se isovanhempien suosikki, joka saa aina kaiken ja on päässyt matkustamaan isovanhempien kanssa Legolandeihin ja Disney Landeihin.

Siskon lapset ovat paljon nuorempia, eikä meidän vanhemmat ole enää siinä kunnossa, että jaksaisivat kolmen alle viisivuotiaan kanssa mennä vastaaviin paikkoihin. Lähinnä ärsyttää siskon jatkuva valitus siitä, että hänen lapset ei pääse. Se oli eri juttu silloin 5vuotta sitten, kun isovanhemmat olivat paremmassa kunnossa ja tekivät asioita vain meiän ainokaisen kanssa. Ja tottakai lapseni on läheisempi isovanhempien kanssa, kun käy viikottain auttamassa heitä kotona ja ovat muutenkin lapsen kanssa yhteydessä lähes päivittäin, kun lapsi on tarpeeksi iso siihen.

Juu, ymmärrettävää, mutta tuossa ratkaiseekin se, miten vanhempasi toimivat muuten. Osoittavatko olevansa kiinnostuneita muista lapsenlapsista, viettävätkö näiden kanssa aikaa vaikka kotonansa, kiinnittävätkö heihin huomionsa vaikka "lemppari" olisi paikalla, ostavatko lahjoja tasapuolisesti, näyttävätkö kiintymystään kaikille ym.? Jos vastaus kaikkiin kyllä, niin ok. Jos ei, niin epäreiluja ja inhottavia ovat.

Sano sille vaikka näin:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi täysin. Meillä on niin että vanhempi on kypsä ja rauhallinen, aikuismainen. Nuorempi taas villi ja temperamenttinen. Ymmärrän että vanhemman kanssa on helpompaa, mutta silti, esimerkkitilanne: Mummo sanoo että voitte hakea jäätelöt pakastimesta. Nuorempi ryntää salamana hakemaan ja kysyy vanhemmalta otstko suklaa vai mansikkapuikon, vanhempi sanoi että haen kohta itse. Kun vanhempi sitten menee hakemaan, mummo kaivaa jääkaapista jättistuutin ja kertoo että yksi sellainen on vielä jäljellä! Nuoremman ilme valahtaa, ja kohtauksen välttää vaan se että vanhempi sanoo että ei, hänkin ottaa suklaapuikon. Pieni juttu, mutta kun näitä tulee jatkuvasti, miltä se mahtaa tuntua kuopuksesta?

Ehkä tämä ensimäisenä minä, minulle ryysijä joskus ehkä oppii, että se, joka on suuna päänä huutamassa ekana, ei aina saakaan sitä parasta ja kauneinta ja suurinta. Hyvä oppi kyllä tällaiselle kakaralle, joka on heti huutamassa ja ekana ottamassa itselleen kaiken.

Pitäisi kursailla, niinkös? :D

Vierailija kirjoitti:

Aivan pöyristyttävää juttua koko ketju. Miten niin moni kehtaa puolustaa suosivia mummoja? Mikään ei oikeuta tuollaiseen!

Miettikääs nyt omen lasten osalta. Miten voisitte omille lapsillenne tehdä niin, että vain yhtä tukisitte ja auttaisitte, vain yhteen pitäisitte yhteyttä ja sen yhden lapsia hoitaisitte. Ja muut hylkäisitte ettekä viitsisi pitää mitään yhteyttä tai mitenkään tukea ja auttaa. Kuulostasko normaalilta? Kuulostaako reilulta?

Katso nyt tarkkaan ihania omia lapsiasi, ja kuvittele ketjussa kuvatut tilanteet omalle kohdallesi. Mitäpä luulet, miltä muista lapsistasi tuntuisi, jos vain yhdelle ostat talon/annat huomion/hoidat lapsia? Miten ikinä voisit katsoa peilistä itseäsi jos kohtelisit lapsiasi noin törkeästi?

Ja täällä monen mielestä on ihan ookoo että mummo valitsee suosikin jolke antaa kaiken!

Järkyttäviä ihmisiä. Olen sanaton.

Täysin samaa mieltä! Täällä toinen järkyttynyt. Ja äskeinen viestisi oli saanut joltain alapeukun. Eli ei ilmeisesti jonkun mielestä mitenkään vaikea kuvitella tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttöni on tavallaan se isovanhempien suosikki, joka saa aina kaiken ja on päässyt matkustamaan isovanhempien kanssa Legolandeihin ja Disney Landeihin.

Siskon lapset ovat paljon nuorempia, eikä meidän vanhemmat ole enää siinä kunnossa, että jaksaisivat kolmen alle viisivuotiaan kanssa mennä vastaaviin paikkoihin. Lähinnä ärsyttää siskon jatkuva valitus siitä, että hänen lapset ei pääse. Se oli eri juttu silloin 5vuotta sitten, kun isovanhemmat olivat paremmassa kunnossa ja tekivät asioita vain meiän ainokaisen kanssa. Ja tottakai lapseni on läheisempi isovanhempien kanssa, kun käy viikottain auttamassa heitä kotona ja ovat muutenkin lapsen kanssa yhteydessä lähes päivittäin, kun lapsi on tarpeeksi iso siihen.

Juu, ymmärrettävää, mutta tuossa ratkaiseekin se, miten vanhempasi toimivat muuten. Osoittavatko olevansa kiinnostuneita muista lapsenlapsista, viettävätkö näiden kanssa aikaa vaikka kotonansa, kiinnittävätkö heihin huomionsa vaikka "lemppari" olisi paikalla, ostavatko lahjoja tasapuolisesti, näyttävätkö kiintymystään kaikille ym.? Jos vastaus kaikkiin kyllä, niin ok. Jos ei, niin epäreiluja ja inhottavia ovat.

Lahjoista on vähän vaikea sanoa. Isovanhemmat ostivat 9-vuotiaalle tytöllemme uuden iPhonen palkaksi, kun on auttanut koko kevään pikkuhommissa heidän luonaan. Lisäksi saa varmaan rahallisesti vähän isompia lahoja. Jos olemme kaikki kerralla paikalla isovanhemmat kyllä kohtelevat kaikkia tasapuolisesti. Meidän tyttöä kyllä kohdellaan sillä tavalla erilailla, että hänet pistetään auttamaan esim. pöydän kattamisessa tai tiskikoneen täytössä. Se ei kuitenkaan haittaa tyttöä, kun on tottunut siellä auttelemaan.

Mietipa sellaisia lapsia joilla ei ole mummoa ollenkaan...

Vierailija kirjoitti:

Pitää ymmärtää että lähellä asuviin lapsenlapsiin tulee hyvin todennäköisesti läheisempi suhde, sillä yhteistä aikaa on enemmän. "Vanhanaikainen kasvatus" on mummojen ja pappojen lapsuudessa vaikuttanut siihen kuinka he suhtautuvat tyttöihin ja poikiin, opittuja tapoja on vaikea muuttaa.

Läheisyys ja suosiminen on eri asioita.

Voisin kuvitella, että kun kaksi lastani on aikuisia ja jos toinen asuisi naapurissa ja toinen satojen kilometrien päässä, niin lähellä olevan lapsen ja lapsenlapsien kanssa olisi läheisemmin tekemisissä. En silti osaisi kuvitella, että olisivat jotenkin rakkaampia ja itseni tuntien uskon, että koittaisin erityisesti huomioida kauempana asuvia ja näyttää heille, että ovat yhtä tärkeitä. Entä sinä?

Meillä osittain vastaava tilanne eli olen itse vähän niin kuin se lähellä asuva lapsi ja ymmärrän hyvin, että äitini joskus tilaisuuden salliessa hemmottelee erityisen paljon sisareni lapsia, koska omieni kanssa on juuri tuollainen läheinen.

mummoton kirjoitti:

Mietipa sellaisia lapsia joilla ei ole mummoa ollenkaan...

No epäreilu mummo on kyllä pahempi kuin ei mummoa ollenkaan. Meillä törkeästi ja todella suosivasti lempilastaan hyysäävä mummo on entinen mummo. Välit poikki ollut jo monta vuotta.

Todella ikävä mummo:(

Meilläkin mummo aina tykännyt isonsiskoni tytöstä, muttei meidän pojista.

Vierailija kirjoitti:

Pistät välit poikki ja annat olla. Ihan turha yrittää väkisin pitää välejä, jos ei isovanhempia kiinnosta. Turha aiheuttaa lapsille enempää pahaa mieltä tuollaisella isovanhemmalla.  Ehkä se niille facebookin muillekkin seuraajille vielä aukenee ettei kyseessä olekkaan niin ihanat isovanhemmat.

Ei ole lasten etu laittaa välejä poikki. Ei kukaan tiedä, millaiseksi heidän suhteensa mummoon vielä kehittyy. Vanhemmillani oli isovanhempien kanssa riitoja ja kärsin vieläkin 40 vuotiaana minun ja mummoni välien löystymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kertoi lapsettoman sisarensa suuttuneen isänsä testamentista, jossa jokaiselle lapsenlapselle määrättiin 15.000 euroa ja loput jaettavaksi lasten kesken. Yhteensä rahaa oli ollut n.150.000€. Koska ystävälläni on kolme lasta ja hänen veljellään kaksi, niin lastenlapsille meni 75.000 ja saman verran jäi jaettavaksi kolmen sisaruksen kesken.

Nyt tämä lapseton sisar on katkaissut suhteet muihin ja syyttää näitä isänsä manipuloinnista, vaikka testamentti oli tehty 2007, jolloin lapsenlapsia oli vasta kaksi.

No tuo on kyllä väärin ja oikeutetusti suuttui.

Miten niin väärin?

Eiköhän se isä saanut itse elämässään ansaitsemansa rahat jakaa just ja tasan kuten itse halusi. Niin minä ainakin aion aikanaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut lapsille, että olen heille täsmälleen yhtä tasapuolinen kuin he ovat meille vanhemmille. jos en pääse sairaalaan katsomaan vauvaa, mutta miniän vanhemmat pääsevät, niin on ihan turha odottaa, että se lapsenlapsi saisi minulta samoja asioita (aikana ja taloudellisesti) kuin se lapsenlapsi, jota pääsen katsomaan. Tai jos minä menee oman äitinsä kanssa Tukholmaan, niin oletan, että miniä tekee saman reissun minun kanssani. Jos ei tee, niin vetoan epätasapuoliseen kohteluun. Sama juttu, jos poikani tekee anoppinsa mökille terassin, vastaava on tehtävä myös minun mökilleni.

Jos lastenlapsille tulee olla tasapuolinen, niin sama koskee isovanhempia. Avainasemassa ovat lastenlasten vanhemmat, heidän tulee pitää huolta siitä, että isovanhempia ei kohdella eriarvoisesti.

On myös lapsia ja miniöitä, jotka suhtautuvat vanhempiin ja appivanhempiin todella epätasapuolisesti esim. siten, että joulu vietetään vain toisen vanhemmilla. Tähän tulee puuttua ja tästä keskustella, sillä tässäkin ketjussa on moneen kertaan todistettu, että tasapuolisuus on aikuisten tehtävä. Myös aikuisten lasten!

Olet ihan kuin minun vattumainen anoppini, joka ain ”keksii” tällaisia mielipuolisia periaatteita oikeuttaakseen törkeän ja epäreilun kohtelunsa pojan perhettä kohtaan :D

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?

Tottakai äidillä on lupa kieltää vierailut sairaalassa, en itsekään olis halunnut miehen sukua sairaalaan kun itse siellä olen väsyneenä sairaalakaavussa perse vuotaen, kun ei mitenkään läheisiä olla. Eivät tosin kysyneetkään ikinä niin en tiedä olisinko kieltänyt tulemasta :D

Oma suku on ihan eri asia.

Varmasti ymmärrän sitten myös omien mahdollisten miniöiden kanssa jos heille on kiusallista tms, mukavampi muutenkin mennä kotiin katsomaan.

Toivottavasti et sitten ihmettele miksi poikiesi lapset eivät tule sinulle läheisiksi, vaan luuhaavat aina siellä paremman ja läheisemmän mummon luona.

Ei ne lapset ole äidin. Ne on molempien vanhempien, ja jotta välit olisi hyvät joka suuntaan, kannattaa todellakin olla itsekin tasapuolinen alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi täysin. Meillä on niin että vanhempi on kypsä ja rauhallinen, aikuismainen. Nuorempi taas villi ja temperamenttinen. Ymmärrän että vanhemman kanssa on helpompaa, mutta silti, esimerkkitilanne: Mummo sanoo että voitte hakea jäätelöt pakastimesta. Nuorempi ryntää salamana hakemaan ja kysyy vanhemmalta otstko suklaa vai mansikkapuikon, vanhempi sanoi että haen kohta itse. Kun vanhempi sitten menee hakemaan, mummo kaivaa jääkaapista jättistuutin ja kertoo että yksi sellainen on vielä jäljellä! Nuoremman ilme valahtaa, ja kohtauksen välttää vaan se että vanhempi sanoo että ei, hänkin ottaa suklaapuikon. Pieni juttu, mutta kun näitä tulee jatkuvasti, miltä se mahtaa tuntua kuopuksesta?

Ehkä tämä ensimäisenä minä, minulle ryysijä joskus ehkä oppii, että se, joka on suuna päänä huutamassa ekana, ei aina saakaan sitä parasta ja kauneinta ja suurinta. Hyvä oppi kyllä tällaiselle kakaralle, joka on heti huutamassa ja ekana ottamassa itselleen kaiken.

Tekisi mieli sanoa sinulle tosi rumasti, mutta enpä nyt viitsi. 

Totta kai lapselle opetetaan käytöstapoja, mutta ei häpäisemällä ja nolaamalla ja olemalla epäreilu. Sinulle ilmeisesti on opetettu just niin, kun noin aggressiivisesti haluaisit pienelle lapselle tuottaa ihan turhaa mielipahaa.

PS: ihmiset eivät valitse tempperamenttiaan itse, vaan se on synnynnäinen. Ei ole sen rauhallisemman lapsen paremmuutta, että hän on saanut harkitsevamman ja rauhallisemman tempperamentin, tai sen vilkkaamman ja nopealiikkeisemmän pienemmän huonoutta että hän on sellainen kuin on.

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?[/quote

Menetin litran verta, hätäsektion jälkeen olin tosi heikkona, verta tuli alapäästäkin, yritin imettää, pelkäsin kuitenkin päästää vauvaa silmistäni koska oli esikoinen ja olin varmaan kaikesta tästä plus valvomisesta sekaisin. Oman isän vierailu siinä tilassa kun juuri ja juuri olin kykeneväinen kampeutumaan sängyn laidalle ja saanut virtsakaterin pois oli ok, appiukon ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistät välit poikki ja annat olla. Ihan turha yrittää väkisin pitää välejä, jos ei isovanhempia kiinnosta. Turha aiheuttaa lapsille enempää pahaa mieltä tuollaisella isovanhemmalla.  Ehkä se niille facebookin muillekkin seuraajille vielä aukenee ettei kyseessä olekkaan niin ihanat isovanhemmat.

Ei ole lasten etu laittaa välejä poikki. Ei kukaan tiedä, millaiseksi heidän suhteensa mummoon vielä kehittyy. Vanhemmillani oli isovanhempien kanssa riitoja ja kärsin vieläkin 40 vuotiaana minun ja mummoni välien löystymisestä.

Toihan on ihan eri juttu. Sun vanhemmilla ja isovanhemmilla oli riitoja. Ei liity suosimiseen.

Ehdottomasti välit poikki, jos suosiminen räikeää eikä huomauttaminen asiasta auta. Varsinkin jos isovanhempi suosii yhtä saman perheen lapsista, koska silloin vanhemman näkemys tilanteesta on objektiivisempi kuin serkusten välisessä suosimisessa ja sisarusten välisen suosimisen voisin uskoa satuttavan itse lasta enemmän. Satuttaahan se tietty sitä aikuista lastakin, jos siraruksen lapset ovat rakkaampia.

Kirjoitin tänne jo aiemmin, kuinka näin tilanteen, jossa tuttuni lapset tulivat ovesta sisään ja heidän mummonsa onnesta soikeana huuteli toista ja halaili. Toista ei huomioinut. Seurasin tilannetta surullisena pienen lapsen puolesta (pojat olivat n. 5- ja 7-vuotiaita).

Kuulemma aina tällaista. Vanhemmat eivät reagoineet tilanteeseen mitenkään eivätkä poikaansa puolustaneet. Lapsi varmasti ihmeissään, että miksi mummo ei välitä hänestä.

Itseni tuntien, jos omat vanhempani toimisivat noin, niin se olisi heippa. Lapsen ei tarvitse kokea olevansa huonompi kuin sisarensa. Ei onneksi omilla lapsilla tuollaisia isovanhempia olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi täysin. Meillä on niin että vanhempi on kypsä ja rauhallinen, aikuismainen. Nuorempi taas villi ja temperamenttinen. Ymmärrän että vanhemman kanssa on helpompaa, mutta silti, esimerkkitilanne: Mummo sanoo että voitte hakea jäätelöt pakastimesta. Nuorempi ryntää salamana hakemaan ja kysyy vanhemmalta otstko suklaa vai mansikkapuikon, vanhempi sanoi että haen kohta itse. Kun vanhempi sitten menee hakemaan, mummo kaivaa jääkaapista jättistuutin ja kertoo että yksi sellainen on vielä jäljellä! Nuoremman ilme valahtaa, ja kohtauksen välttää vaan se että vanhempi sanoo että ei, hänkin ottaa suklaapuikon. Pieni juttu, mutta kun näitä tulee jatkuvasti, miltä se mahtaa tuntua kuopuksesta?

Ehkä tämä ensimäisenä minä, minulle ryysijä joskus ehkä oppii, että se, joka on suuna päänä huutamassa ekana, ei aina saakaan sitä parasta ja kauneinta ja suurinta. Hyvä oppi kyllä tällaiselle kakaralle, joka on heti huutamassa ja ekana ottamassa itselleen kaiken.

Tekisi mieli sanoa sinulle tosi rumasti, mutta enpä nyt viitsi. 

Totta kai lapselle opetetaan käytöstapoja, mutta ei häpäisemällä ja nolaamalla ja olemalla epäreilu. Sinulle ilmeisesti on opetettu just niin, kun noin aggressiivisesti haluaisit pienelle lapselle tuottaa ihan turhaa mielipahaa.

PS: ihmiset eivät valitse tempperamenttiaan itse, vaan se on synnynnäinen. Ei ole sen rauhallisemman lapsen paremmuutta, että hän on saanut harkitsevamman ja rauhallisemman tempperamentin, tai sen vilkkaamman ja nopealiikkeisemmän pienemmän huonoutta että hän on sellainen kuin on.

Joillekkin kakaroille vain pitää opettaa kovaa, kun muuten eivät usko. Olen suunnattoman kyllästynyt näihin pentuihin, jotka hyppii uimahallissa reunalta pienempien päälle, kaupoissa ryysivät ja tyrkkivät, lasten puuhalandioissa juoksevat pienempiä päin, että ehtivät ekana. Eka, eka, mulle, mulle, eka eka.

Fiksu mummo, kun näytti että nyrkit ensimäisenä ryysimällä voikin joskus saada sen huonomman jutun. Nimittäin, joku sen jonain päivänä opettaa ja aikuisena se voi tehdä kipeämpää.

Isovanhemmat syytävät toiseen lapsenlapsi perheeseen niin paljon rahaa ja aikaakin että saavat varmasti kaikki samat etuudet (lelut, huonekalut, lomamatkat, harrastukset) kun toinen perhe maksaa omat lastenhoitokulunsa, lomansa ja muut menonsa koska on pidemmälle kouluttautunut siksi paremmin toimeentuleva sekä säästäväisempikin serkkuperhe.

Esim. suvun etelän joululomalla selvisi että isovanhemmat maksoivat toisen perheen matkat (kenen idea koko sukujoulu oli) mutta eivät toisen perheen. Ei liene tarvitse arvuutella miten illallispöydissä

jaettiin laskut...

Vierailija kirjoitti:

Mitä tasapuolista on siinä, että miniän äiti pääsi sairaalaan katsomaan vauvaa, lapsen isän vanhemmille ilmoitettiin, että halutaan olla rauhassa? Jos miniä on vattumainen, niin hän saa täsmälleen samanlaisen kohtelun muilta ja vieläpä ihan ansaitusti. Minusta on törkeää ja epäreilua, että isän vanhemmat eivät pääse katsomaan vauvaa, koska miniä ei halua. Vai onko se sinusta oikeutettua?[/quote

Menetin litran verta, hätäsektion jälkeen olin tosi heikkona, verta tuli alapäästäkin, yritin imettää, pelkäsin kuitenkin päästää vauvaa silmistäni koska oli esikoinen ja olin varmaan kaikesta tästä plus valvomisesta sekaisin. Oman isän vierailu siinä tilassa kun juuri ja juuri olin kykeneväinen kampeutumaan sängyn laidalle ja saanut virtsakaterin pois oli ok, appiukon ei.

Ja taas tää hormoonihuuruihin vetoaminen! Joo, ehkä en olisi itsekään appiukkoa halunnut nähdä tossa tilanteessa, mutta jos ei juuri hätäsektiopäivästä ollut kyse, niin toi, ettei uskaltanut vauvaa päästää pois silmistä, on juuri tota joidenkin naisten selittelyä.

Kyllä, tilanteesi oli hieman spesiaali, mutta tosi moni nainen ihan perussynnytyksenkin jälkeen selittelee, miksi appivanhempia ei päästetä sairaalaan (perse vuotaa, ei oo nukkunut, rankka synnytys ym.). Ja lopputulos on se, ettei anneta edes isän esitellä vauvaa huoneen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat syytävät toiseen lapsenlapsi perheeseen niin paljon rahaa ja aikaakin että saavat varmasti kaikki samat etuudet (lelut, huonekalut, lomamatkat, harrastukset) kun toinen perhe maksaa omat lastenhoitokulunsa, lomansa ja muut menonsa koska on pidemmälle kouluttautunut siksi paremmin toimeentuleva sekä säästäväisempikin serkkuperhe.

Esim. suvun etelän joululomalla selvisi että isovanhemmat maksoivat toisen perheen matkat (kenen idea koko sukujoulu oli) mutta eivät toisen perheen. Ei liene tarvitse arvuutella miten illallispöydissä

jaettiin laskut...

Huomautitteko asiasta? Vai kestättekö hammasta purren?

Jännittävää ja tilastollisesti huomattavaa ketjussa se, että ne tyttären lapset on ihania ja hyvätapaisia ja pojan lapset adhd riiviöitä.

Eiköhän asia ole päätetty jo ennalta. Eli tyttären lapset aina rakkaita, pojan (eli ”miniän”) aina vastenmielisiä.