Oliko Lemminkäisen äidillä joku loitsu?

Kalevala löytyy netistä. Ei kun etsimään.

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Haluaisin osata vanhoja loitsuja.

Kaikki keinot käyttöön :)

Loitsujen lisäksi oli muitakin taikoja, joita osattiin.

Tiedettiin miten mies saatiin palaamaan kotiin ymv.

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunoudessa on kerroksia. Kansanrunous on suullista kansanperinnettä, joka ei ole siirtynyt eteenpäin tarkkana kopiona, vaan muuttunut ja vaihdellut laulajasta riippuen. 

Jos nyt vaikkapa Kalevalaa lukee, siinä esiintyy todella paljon erilaisten uskomusten kerrostumia. Esim. löytyy erilaista suhtautumista käärmeeseen: ennen maanviljelyskulttuurin saapumista Baltiasta, käärme oli kodinhaltija, Baltiasta tulleiden uskomusten myötä käärmeestä tuli paha. Kansanrunoutta on alettu kerätä 1800-luvulla, joten kaikenlaisia vaikutteita on ehtinyt tulla. Mutta juuri on tosi vanhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunous muuttuu suullisessa muodossa. Kalevala päättyy kristinuskon saapumiseen ja sen vaikutukset näkyy muuallakin sen runoissa. Kalevalaa ei kirjoittanut 1 ihminen vaan se kerättiin runonlaulajilta ja Lönnrot täydensi aukkoja. Tässä kohtaa Suomi oli hyvinkin kristitty maa, joten on ihan oletettavaa, että runot eivät ole säilyneet ihan koskemattomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunous muuttuu suullisessa muodossa. Kalevala päättyy kristinuskon saapumiseen ja sen vaikutukset näkyy muuallakin sen runoissa. Kalevalaa ei kirjoittanut 1 ihminen vaan se kerättiin runonlaulajilta ja Lönnrot täydensi aukkoja. Tässä kohtaa Suomi oli hyvinkin kristitty maa, joten on ihan oletettavaa, että runot eivät ole säilyneet ihan koskemattomina.

Itse asiassa suurin osa Kalevalan merkittävimmästä runoaineistosata on kerätty Suomen ulkopuolelta, Vienan eli Venäjän Karjalasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunous muuttuu suullisessa muodossa. Kalevala päättyy kristinuskon saapumiseen ja sen vaikutukset näkyy muuallakin sen runoissa. Kalevalaa ei kirjoittanut 1 ihminen vaan se kerättiin runonlaulajilta ja Lönnrot täydensi aukkoja. Tässä kohtaa Suomi oli hyvinkin kristitty maa, joten on ihan oletettavaa, että runot eivät ole säilyneet ihan koskemattomina.

Jos kansanrunous on elävää (kuten se silloin vielä juuri ja juuri oli, kun runoutta alettiin kerätä), ei voida puhua "säilymisestä", eikä myöskään voida puhua alkuperäisestä, koska runot (eri muodoissaan) eivät olleet alunperin joku yksi tietty runo, vaan kansanrunoudessa runot muotoituivat aina laulaessa uudelleen.

Kansanrunoudessa laulajalla oli mielessä runon tapahtumat tai aiheet, ja sitten ne toistettiin erilaisia palasia (niitä kutsutaan nimellä formeli) hyödyntäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunous muuttuu suullisessa muodossa. Kalevala päättyy kristinuskon saapumiseen ja sen vaikutukset näkyy muuallakin sen runoissa. Kalevalaa ei kirjoittanut 1 ihminen vaan se kerättiin runonlaulajilta ja Lönnrot täydensi aukkoja. Tässä kohtaa Suomi oli hyvinkin kristitty maa, joten on ihan oletettavaa, että runot eivät ole säilyneet ihan koskemattomina.

Itse asiassa suurin osa Kalevalan merkittävimmästä runoaineistosata on kerätty Suomen ulkopuolelta, Vienan eli Venäjän Karjalasta.

Novgorodista tulleet lähetyssaarnaajat eivät kristinoppia tuodessaan pyrkineet hävittämään vanhaa suomalaista kulttuuria ja historiaa niin kuin julmat ruotsalaisvalloittajat myöhemmin, vaan vanha ja uusi usko elivät sopuisasti rinta rinnan ja hiljalleen yhdistyivät.

Onneksi, muuten täällä uskottaisiin ruotsalaisten väite, että suomalaiset olivat vain tietämättömiä metsäläisraakalaisia, joille heidän tulonsa oli siunaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunous muuttuu suullisessa muodossa. Kalevala päättyy kristinuskon saapumiseen ja sen vaikutukset näkyy muuallakin sen runoissa. Kalevalaa ei kirjoittanut 1 ihminen vaan se kerättiin runonlaulajilta ja Lönnrot täydensi aukkoja. Tässä kohtaa Suomi oli hyvinkin kristitty maa, joten on ihan oletettavaa, että runot eivät ole säilyneet ihan koskemattomina.

Jos kansanrunous on elävää (kuten se silloin vielä juuri ja juuri oli, kun runoutta alettiin kerätä), ei voida puhua "säilymisestä", eikä myöskään voida puhua alkuperäisestä, koska runot (eri muodoissaan) eivät olleet alunperin joku yksi tietty runo, vaan kansanrunoudessa runot muotoituivat aina laulaessa uudelleen.

Muotoutuivat, mutta eivät syntyneet kokonaan uudestaan. Siksi niiden juuret on voitu jäljittää vuosituhansien taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehiläinen, hiien lintu,

lennä tuonne, kunne käsken:

yheksän meren ylitse,

yli puolen kymmenettä,

saarehen selällisehen,

luotohon merellisehen,

jossa voi’etta tehään,

missä mettä keitetään.

Tuopas tuolta voitehia,

kasta siipesi simahan,

toinen siipesi metehen,

sulkasi sulahan voihen,

kanna Jesuksen etehen.

Jo tulla tuhuttelevi,

käyä kääkäröittelevi

kuusi on kuppia eessä,

seitsemän selän takana,

sata on sarvia otsassa,

tuhat purston tutkamessa:

kussa mettä, kussa vettä,

kussa voietta hyveä.

Koettele, Jesus, kielelläsi,

Maaria, sulalla suulla,

onkos niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

pirulaisen pistettyä,

pahan vallan vaivattua.

Ei oo niitä voitehia,

joill on ennen Luoja voittu

ja voittu Jumalan poika,

katsottuna Kaikkivalta,

näm’ on käärmehen käh

ehkä tämä?

Miten voi olla mahdollista, että tässä puhutaan Jeesuksesta ja Mariasta, vaikka loitsun pitäisi olla tätä vanhempi?

Kansanrunous muuttuu suullisessa muodossa. Kalevala päättyy kristinuskon saapumiseen ja sen vaikutukset näkyy muuallakin sen runoissa. Kalevalaa ei kirjoittanut 1 ihminen vaan se kerättiin runonlaulajilta ja Lönnrot täydensi aukkoja. Tässä kohtaa Suomi oli hyvinkin kristitty maa, joten on ihan oletettavaa, että runot eivät ole säilyneet ihan koskemattomina.

Jos kansanrunous on elävää (kuten se silloin vielä juuri ja juuri oli, kun runoutta alettiin kerätä), ei voida puhua "säilymisestä", eikä myöskään voida puhua alkuperäisestä, koska runot (eri muodoissaan) eivät olleet alunperin joku yksi tietty runo, vaan kansanrunoudessa runot muotoituivat aina laulaessa uudelleen.

Muotoutuivat, mutta eivät syntyneet kokonaan uudestaan. Siksi niiden juuret on voitu jäljittää vuosituhansien taakse.

Niin, enhän sitä kommentissani yrittänytkään sanoa.