Onko nykyään oikeasti suositeltua, että rangaistuksia ei ollenkaan käytettäisi kasvatuksessa?

Oma järki

Nykyään on niin paljon muutakin järjenvastaista mitä suositellaan että moiset suositukset voi jättää omaan arvoonsa. Oman maalais/kaupunkilaisjärjen käyttö on parasta näissä.

Sen verran ainakin pitää olla rajoja ja rangaistuksia, ettei lapsi tapata itseään niiden puuttuessa.

Minusta rangaistus ei ole se oleellinen asia vaan se että jos jotain on "luvattu" tapahtuvan, niin positiivisessa kuin negatiivisessa, se myös tapahtuu.

Minulle lapsena aina lupailtiin mukavuuksia sekä rangaistuksia vähän joka asiasta ja vain osasta lopulta sain niitä. Tämä horjutti luottamustani vanhempiini muissakin asioissa koska en voinut enää luottaa että se mitä he sanovat pitävät paikkansa.

On ja ei. - Rangaistuksia annetaan. Mutta osa kokee, ettei ole oikeita rangaistuksia, jollei lasta samalla nöyryytetä ja mahdollisesti häväistä ja anneta lapsen ymmärtää, että kaikki häpeävät ja kammoavat häntä ja hänestä ei ole yhtään mihinkään nyt eikä koskaan. - Eli rangaistukset eivät ole samantapaisia kuin silloin, jolloin lapset eivät varsinaisesti olleet lapsia vaan pieniä aikuisia. Ja huomattava joukko aikuisia alempiarvoisia kuin moni minkki häkissään tänään

Juu, nurkkaan vaan ja jos ei tokene niin sopiva tukistus. Ihan sama mitä proffat sanovat, perinteinen kasvatustyyli on se oikea.

Se, ettei lasta saa fyysisesti tai henkisesti pahoinpidellä ei tarkoita että elettäisiin kuin pellossa. Jos et tätä pysty hahmottamaan, luulen että et ole sopiva kasvattamaan lasta.

Kyllä vastuullinen lasten kasvatus siältää myös kurinpitotoimenpiteitä ja pelkkä puhuminen ei aina riitä.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei lasta saa fyysisesti tai henkisesti pahoinpidellä ei tarkoita että elettäisiin kuin pellossa. Jos et tätä pysty hahmottamaan, luulen että et ole sopiva kasvattamaan lasta.

Itsekään en kannata minkäänlaista lapsen pahoinpitelyä, henkistä tahi fyysistä, mutta jos lapsi elää kuin pellossa, eikä usko mitään eikä komentaa saa ilman infernaalista itkupotkuraivari-itsensäsatuttamiskohtausta, niin kerrohan toki, mitä siinä tilanteessa voi tehdä, kun ilmeisesti tiedät niin hyvin? vai oletko pelkkää puhetta? Kaikki lapset ei oo samanlaisia passiivisia alistujia, jotka vaan hidasälysen näkösenä katsovat ympäriinsä. On olemassa myös temperamentiltaan haastavia sekä vilkkaita lapsia, joten miten Sinä ohjeistaisit tällaisten vilkkaampien tapausten ojentamisessa? Kerro toki, kiinnostaa tällaisen haastavamman lapsen äitinä.

Mä annoin tänään rangaistuksen epäkunnioittavasta puhumisesta ja rangaistus on pelikielto. Toki mua kiinnostaa mikä johti ylilyöntiin ja sääntöjen rikkomiseen. Ollaan keskusteltu, mikä on sopivaa kielenkäyttöä ja mitkä keinot on sopivia ilmaista kiukkua, joten sääntöjen rikkominen oli osin tahallista, vaikka asiaan vaikuttikin hallitsematon tunnereaktio. En tiedä, olisiko pelkkä keskustelu parempi ja aiheuttaako rangaistus vaan kaunan ja häpeän tunteita. Toisaalta en missään nimessä halua antaa sitä kuvaa, että toisen loukkaamista katsotaan sormien läpi.

Kyllä lapsen on hyvä oppia tavalla tai toisella, että teolla on seurauksensa. Niinhän yhteiskuntakin toimii. Sääntöjä tulee vastaan kaikkialla, ja niiden rikkomisella on seurauksensa. Näitä on hyvä opetella jo kotona, ettei tule yllätyksenä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi osoittaa myös armollisuutta. Johonkin on kuitenkin vedettävä raja.

On niin helppoa tulla neuvomaan ja heittämään jotain jari sinkkos-läppää esittämättä minkäänlaista kunnollista argumenttia asiaan, esimerkiksi vaikkapa ehdoitusta ongelman ratkaisemiseksi. Väitehän ei validi argumentti ole ilman perustelua, tässä tapauksessa ratkaisuehdoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vastuullinen lasten kasvatus siältää myös kurinpitotoimenpiteitä ja pelkkä puhuminen ei aina riitä.

Viestisi sisällön ymmrtänee vasta sitten kohtaa ja joutuu toimimaan itse hyvin haastavien lasten kanssa. - Vältän nyt tietoisesti puhumasta ongelmalasten tai ongelmaiste lasten kanssa. Nykyään kun puhutaan usein vain haasteista, eikä enää ole lainkaan ongelmia, ei ainakaan sellaisia, joihin joku sivullinen -joka ei itse ole vastuussa tilanteesta saati tulevasta kehityksestä tietäisi kertoa oikean tai ainakin oikeana pitämänsä ratkaisun.

Kannattaa vetää selkeä ero rangaistuksen ja seurauksen välille, esim: seuraus: lapsi myöhästyy ruoka-ajasta ja ruokaa ei ole enää tarjolla vs. rangaistus: ruokaa ei saa enää samana päivänä ollenkaan. Tai lapsen kännykkä hajoaa, joten joutuu olemaan ilman puhelinta ja tienaamaan rahat uuteen vs. saa kotiarestia ja saa selkäänsä, noin kärjistetysti.

Seuraus on suhteessa rikkeeseen/virheeseen/vahinkoon ja rangaistus on jotenkin irrallinen, erillinen ja kohtuuton, mistä lapsi ei opi mitään (paitsi epäluottamusta auktoriteetteihin) eikä sillä ole kasvatuksellista aspektia.

Tämä on oma tulkintani, ei tieteellinen peruste.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vetää selkeä ero rangaistuksen ja seurauksen välille, esim: seuraus: lapsi myöhästyy ruoka-ajasta ja ruokaa ei ole enää tarjolla vs. rangaistus: ruokaa ei saa enää samana päivänä ollenkaan. Tai lapsen kännykkä hajoaa, joten joutuu olemaan ilman puhelinta ja tienaamaan rahat uuteen vs. saa kotiarestia ja saa selkäänsä, noin kärjistetysti.

Seuraus on suhteessa rikkeeseen/virheeseen/vahinkoon ja rangaistus on jotenkin irrallinen, erillinen ja kohtuuton, mistä lapsi ei opi mitään (paitsi epäluottamusta auktoriteetteihin) eikä sillä ole kasvatuksellista aspektia.

Tämä on oma tulkintani, ei tieteellinen peruste.

Mikä olisi sitten ratkaisusi esimerkiksi tällaisessa epäkunnioittavasti puhumisen tapauksessa? - 10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vetää selkeä ero rangaistuksen ja seurauksen välille, esim: seuraus: lapsi myöhästyy ruoka-ajasta ja ruokaa ei ole enää tarjolla vs. rangaistus: ruokaa ei saa enää samana päivänä ollenkaan. Tai lapsen kännykkä hajoaa, joten joutuu olemaan ilman puhelinta ja tienaamaan rahat uuteen vs. saa kotiarestia ja saa selkäänsä, noin kärjistetysti.

Seuraus on suhteessa rikkeeseen/virheeseen/vahinkoon ja rangaistus on jotenkin irrallinen, erillinen ja kohtuuton, mistä lapsi ei opi mitään (paitsi epäluottamusta auktoriteetteihin) eikä sillä ole kasvatuksellista aspektia.

Tämä on oma tulkintani, ei tieteellinen peruste.

Mikä olisi sitten ratkaisusi esimerkiksi tällaisessa epäkunnioittavasti puhumisen tapauksessa? - 10

Minkä ikäinen lapsi on? Voisin ajatella, että kertoisin lapselle miltä se tuntui ja kysyisin mitä lapsi voisi omasta mielestään tehdä hyvittääkseen asian ja miten lapsi jatkossa ratkaisisi vastaavat tilanteet. Hyvin usein lapsen asettama seuraus on ankarampi kuin vanhemman. Ja huipentuisin kyllä, jos lapsi ei osoittaisi empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan. Pienen lapsen kanssa kertoisin, että on kiellettyä puhua noin, koska se aiheuttaa pahaa mieltä ja kertoisin kuinka jatkossa voisi tunteita ilmaista, esim. lapsesta tuntui kurjalta ja kannattaa ennemmin sanoa niin kuin että äiti on tyhmä.

Ja hei, ei aina jaksa vanhempanakaan toimia oikein; nämä ovat ideaaleja ja riittää kun suurimman osan ajasta jaksaa nähdä asiat lapsen näkökulmasta.

Huipentuisin=huolestuisin.

Minusta myös parisuhteessa on hyvä käyttää rangaistuksia. Monesti pms-raivoisen naisen hillintään ei ole muuta keinoa kuin tukkapölly, litsari ja jäähypenkki, josta liikkuminen estetään. Onhan se ihan typerää olettaa, että voisi elää kuin pellossa rangaistuksetta. En tietenkään mitään väkivaltaa ja nöyryyttämistä kannata, vaan rangaistuksia terveellä maalaisjärjellä. Se, että tuntuu pahalta, ei ole mikään syy, että näyttää pahoinvointinsa.