Mies lähti toisen naisen matkaan- jäin viiden lapsen yksinhuoltajaksi..
Meillä on exän kanssa viisi lasta. Ex- mies lähti puoli vuotta sitten nuoren 27v naisen matkaan. Jäin yksin viiden lapsen kanssa. Minulla ei ole mitään tukijoukkoja. Ex-Mies näkee lapsia vain harvoin, koska asuu 300 km: n päässä tämän uuden naisen kanssa.
Kaikkein kamalinta on miehen käytös minua kohtaan, nimittäin kun erosimme, niin mies juhli sitä " saavutusta" , että sai jätettyä minut viiden lapsen kanssa yksin. Oikein exän kaveritkin rehvastelivat " kuinka rohkea veto tuo oli". En voi käsittää.
Tuo ex- miehen uusi nainen on inhottava minua kohtaan. Rehvastelee omalla kauneudellaan instassa ja laittelee minulle viestejä kuinka ihanaa exällä ja hänellä on, kun lapsetkin ovat vain harvoin tiellä ja kuinka heillä on nyt vapaa- aikaa ja rakkaus kukoistaa. Oksettavaa. Olen täynnä vihaa. En edes pysty sanoin kuvailemaan.
En varmaan ikinä tule löytämään enää suhdetta. Kuka tahtoo viiden lapsen äidin? Ei varmasti kukaan. Kai mä vanhenen vain yksin. Eikai tässä muu auta.
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin ''vanheminen'' on kultaa. Miehet ovat vain ongelmaksi. Vanhin nainenkin maanpäällä sanoi sen: jos haluat elää onnellisena, vältä miehiä. ;)
Wisdom
Joku vanhapiika on voinut olla valinnan tehdessään siihen tyytyväinen, minä en olisi. Kaipaan kumppania, hellyyttä, kosketuksia, läheisyyttä, rakastelua kiihkeästi, sitä tunneryöppyä joka tuntuu vatsanpohjassa asti kun näen rakastamani miehen, yhdessä oloa ja tekemistä, asioiden ja yhteisen arjen jakamista, sitä että joku tarvitsee ja haluaa sinua, tahtoo olla kanssasi ja seurassasi, haluaa kuunnella sinua ja sinä häntä, yhteisen tulevaisuuden rakentamista ja tulevaisuuden suunnitelmien tekemistä, sitä tunnetta kun tietää olevansa merkityksellinen, tärkeä ja äärettömän arvokas toiselle ihmiselle. Kuinka yksinolo voisi koskaan korvata mitään noista? Se on kirjaimellisesti mahdotonta. Toki yksin on pakko olla, jos kukaan ei huoli tai ei löydä sitä juuri itselle sopivaa kumppania, mutta hyvä ja tasapainoinen suhde on ehdottomasti kaikista vaihtoehdoista paras. Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, meitä ei ole luotu elämään elämäämme totaalisen yksin. Minä uskallan ja haluan myöntää tämän asian.
Juu juu, toki jokainen nainen haluaa joskus jotain tällaista. Mutta se toive juuri saa lankeamaan vääriin miehiin, vastoin parempaa tietoaan. Sitten kun siitä h*lvetistä pääsee toisesta päästä ulos, ei pystykään enää luottamaan kehenkään. Ainoa turvallinen olotila on olla yksin. Tiedän mistä puhun enkä nyt mielelläni haluaisi mitää jänn*mies-mitäs-läksit -kuittailuja tähän vastaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Huoltajuus ja tapaamisoikeus ovat kaksi eri asiaa. Yhteishuoltajat päättävät yhdessä lapsen koulunkäynnistä, asuinpaikasta, terveysasioista jne, yksinhuoltaja päättää nämä asiat yksin. Tapaamis- ja asumisasiat voivat sitten mennä miten menevät, riippuen siitä miten ne saadaan sovittua, mutta on toki vaikea olla lapsen huoltaja jos ei tätä koskaan tapaa. Missään tapauksessa eksäsi ei voi sinua kiristää sillä, ettei tapaisi lapsia ollenkaan, sillä tapaamisoikeus on lapsen oikeus, ei vanhemman.
Tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata etävanhempaa halusi tai ei, mutta oikeus toteutuu vain jos etävanhempi näin haluaa. Mikään ei velvoita etävanhempaa tapaamaan lapsia sopimuksen mukaan. Laki velvoittaa ainoastaan maksamaan elatusmaksuja.
Kamalaa tämä lasten ottaminen koston pelinappulaksi. Väkisin viedä lapset isälle joka ei niitä halua.. Tämä on av mamien neuvo?
Ei hyvä luoja...
Vierailija kirjoitti:
Voi rakkaani kultamussukka! Tissisi ovat jo utareet ja maha löllyy. Minulla on kaunis, hoikka blondisexytypy, enkä kaipaa lapsia. Ole huolehti, et tarvitse seksiä. Voit jatkaa imettämistä J- kupin tisseilläsi kaupassa. Nyt ja ikuisesti.
Ja sinä voit jatkaa kuvitemiasi sen tyttiksen kanssa. Sitten kun viiden lapsen elarit lähtevät tililtäsi, on ihan samantekevää kuinka charmantilta se harmaa ohimosi näyttää. Lapset ovat nyt taakka, huomenna olet yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoltajuus ja tapaamisoikeus ovat kaksi eri asiaa. Yhteishuoltajat päättävät yhdessä lapsen koulunkäynnistä, asuinpaikasta, terveysasioista jne, yksinhuoltaja päättää nämä asiat yksin. Tapaamis- ja asumisasiat voivat sitten mennä miten menevät, riippuen siitä miten ne saadaan sovittua, mutta on toki vaikea olla lapsen huoltaja jos ei tätä koskaan tapaa. Missään tapauksessa eksäsi ei voi sinua kiristää sillä, ettei tapaisi lapsia ollenkaan, sillä tapaamisoikeus on lapsen oikeus, ei vanhemman.
Tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata etävanhempaa halusi tai ei, mutta oikeus toteutuu vain jos etävanhempi näin haluaa. Mikään ei velvoita etävanhempaa tapaamaan lapsia sopimuksen mukaan. Laki velvoittaa ainoastaan maksamaan elatusmaksuja.
Aivan, näinhän se juuri on. Pointti oli kuitenkin se, ettei ap:n eksä voi tällä asialla kiristää. Ilmeisesti tapaamis- ja huoltosopimukset on tehty, jos kerran elaritkin on sovittu.
Oho onpa täällä katkeraa porukkaa.
Nyt ap alat rakentaa omaa elämää. Estä miehen uusi nainen ja muista, että jokainen hänen yhteydenottonsa kertoo, että heidän parisuhteensa ei ole selvillä vesillä sinun suhteesi. Taidat olla kummankin mielessä.
Uusi parisuhde tulee, jos on tullakseen. Eronneen äidin ei tarvitse alkaa yksinäiseksi nunnaksi, ja sinulla on oikeus omiin tarpeisiisi. Muista kuitenkin huolehtia lasten tarpeista.
Ainiin, älä estä miestä tapaamasta lapsia (kuten joku neuvoi). Kusipäisestä käytöksestä huolimatta lapsilla on oikeus isäänsä.
Olin neljän lapsen yh kun tapasin nykyisen mieheni. Yhdellekään miehelle ei ole ollut este se, että lapsia on :) *Olin aika pitkään yksin, kun viihdyin sillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa tämä lasten ottaminen koston pelinappulaksi. Väkisin viedä lapset isälle joka ei niitä halua.. Tämä on av mamien neuvo?
Ei hyvä luoja...[/quote
Tämäkö on sinusta pahempi kuin äijä joka siittää maailmaan viisi lasta ja päättää sitten että instabimbon p*rse onkin houkuttelevampi?
Minä sanon, että ei mitään yhteishuoltajuuksia! Ap:n viestien perusteella isä ei siis halua tavata lapsiaan, jonka vuoksi lapsille olisi aivan varmasti epämukavaa olla isänsä luona. Kuka haluaisi olla paikassa, jossa et ole toivottu, kaivattu etkä rakastettu? Samalla joutuisi kattelemaan ämmää, joka vittuilee omalle äidille ja rikkoi kodin.
Jos arki käy rankaksi, niin silloin voi kokeilla sijaisperheen tarjoamaa apua. Nyt on tärkeintä olla se vanhempi, jota lapset tarvitsevat. Aikuisina he myös muistavat, kuka heistä eniten välitti. Ymmärrän kuitenkin AP kuinka surullinen varmasti olet, mutta täällä se on jo useampaan kertaan sanottukin, että mainiosti pärjääminen on paras kosto!
Ota täysi radiohiljaisuus tähän äijään ja sen naikkoseen. Siis et vastaa viesteihin etkä lähetä niitä. He tuntuvat elävän sinun kiusaamisestasi joten kun et vastaa enää mihinkään se loppuu.
Kun olet pitänyt vaikka puoli vuotta radiohiljaisuutta, mies alkaa kysellä lastensa perään jos se on edes yhtään ihminen.
Ja sitten kärräät lapset sinne, juokset pakoon ja lähdet deiteille.
Itse seurustelin aloittajan kaltaisen naisen kanssa, ja hyvin tulin lastenkin kanssa toimeen. Itsekin olen eronnut ja omat lapset juuri lähteneet maailmalle. Makuuhuoneen puolella sujui oikein hyvin, samoin arkikin pääosin. Lopulta kuitenkin lähdin suhteesta, ja syy siihen oli se, että minua ei kohdeltu tasaveroisesti lasten kanssa. Olin siis se joka aina jäi päätösten ulkopuolelle.
Eli jos miehen vielä haluat saada elämään mukaasi, pitää sinun kohdella häntä tasa-arvoisesti muiden perheenjäsenten kanssa, ei jonain talonmiehenä.
Suostut siihen yksinhuoltajuuteen, kun mies ei kerran yhteishuoltoon suostu. Yhteishuolto voiskin olla huono asia, sillä mies voisi heittäytyä hankalaksi. Esim. ei suostu allekirjottaan passihakemusta tai jotain muuta virallista asiaa jossa tarvii olla molempien suostumus.
Ja hanki tukiperhe. Sellaisen saat ilman muuta kun on noin monta lasta.
Ja liityt yksinhuoltajien yhdistykseen, sieltä saat vertaistukea ja konkreettisia neuvoja ja apua.
En usko tätä stooria. Lukekaa vielä kerran aloitus niin huomaatte ei järjen häivää. Terkkuja sinne Porvooseen.
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Lukekaa vielä kerran aloitus niin huomaatte ei järjen häivää. Terkkuja sinne Porvooseen.
Miten niin? Siskoni mies jätti siskoni 4 lapsen kanssa. Ei ole mitään, mitä tuossa kirjoituksessa epäilisin.
Mä veisin ne lapset sinne miehen asunnolle ja häipyisin salamana taksilla pitkäksi viikonlopuksi Tukholmaan tai toiseen kaupunkiin hotelliin. Siinähän sitten ukkeli miettii, missä ex luuraa - ja jos vie ne lapset lastensuojeluun tms. joutuu selittämään, miksi ei voi ottaa omia lapsiaan luokseen vaikka on näiden isä.
Mies sitä, mies tätä, miehen työ, miehen uusi kumppani. Ap. Herätys.
Vierailija kirjoitti:
Mä veisin ne lapset sinne miehen asunnolle ja häipyisin salamana taksilla pitkäksi viikonlopuksi Tukholmaan tai toiseen kaupunkiin hotelliin. Siinähän sitten ukkeli miettii, missä ex luuraa - ja jos vie ne lapset lastensuojeluun tms. joutuu selittämään, miksi ei voi ottaa omia lapsiaan luokseen vaikka on näiden isä.
Mutta miten se onnistuu, kun mies asuu puolet ajasta ulkomaill@ töiden takia?
AP.
Vierailija kirjoitti:
Mies sitä, mies tätä, miehen työ, miehen uusi kumppani. Ap. Herätys.
Niin? Hanki viisi lasta ja jää yksin. Tule sen jälkeen kertomaan tänne onko kivaa?
AP.
Tää stoori haisee Porvoon mitalla.
Sori, ei jatkoon. 0/5.
No et sinä ainakaan yksin vanhene. On ne viisi lasta, heidän tulevat puolisonsa ja tulevat lapsenlapset. Saat valita, minne menet joulunviettoon.
Lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa, melko pian olet taas vapaa sinkkuelämään ja seurustelemaankin, jos haluat. Panosta nyt lasten lapsuuteen ja kosta tosiaan miehelle sillä, että pärjäätte mainiosti eikä kukaan häntä edes kaipaa. Hänelle jää vain elareiden maksaminen ja rasittava parisuhde nuorikon kanssa.