Kaverit ja tutut yrittävät hyötyä ilmaiseksi ammatistasi ja pyytävät palveluksia

Olen yrittäjä ja päätin jo heti firmaa perustettaessa, että en lähde tuohon auttamispuuhaan ollenkaan. Omia ja appivanhempia autan ihan varmasti, mutta muille suosittelen esimerkiksi jonkun toisen tuntemani hyvän alan ammattilaisen apua. Se on tosi, että yrittäjän huonoimmat asiakkaat ovat sukulaiset ja muut läheiset.

Päätin myös, että en lainaa kenellekään kalliita ammattityövälineitäni, vaan jokainen voi käydä vuokraamassa värkkinsä itse alan vuokraamosta, jos on tarpeen. Suullisesti voin tiettyyn pisteeseen saakka ammattiapua antaa, mutta vain silloin kun haluan, rajansa silläkin.

Nämä päätökset ovat pitäneet, vaikka viimeksi siskoni yritti kepillä jäätä ja kyseli apuani. Ehkä tylyä, mutta maksavat asiakkaat tulevat ensin ja heitä on kyllä tarpeeksi.

Mieheni on mikrotukihenkilö. Nuorempana kävimme paljon enemmän kylässä kavereilla ja sukulaisilla. Lähes poikkeuksetta ilta eteni niin, että miestäni pyydettiin katsomaan yhtä juttua tietokoneella, tai ihan rehellisesti kerrottiin, että siinä on joku ongelma. Siitä se tilanne jatkui niin, että mieheni istui koko illan säätämässä sitä tietokonetta. Hyvä kun kahville kerkesi. Monikaan näistä ihmisistä, joiden tietokonetta mieheni kävi säätämässä, ei koskaan tullut meille vastavierailulle, vaikka pyydettiin. Eipä ole enää montaa kyläpaikkaa meillä jäljellä.

Tuttavani, joka on automekaanikko, on kertonut, että hänelle on joskus joku puolituttu soittanut, jos ei nyt ihan keskellä yötä, niin aika myöhään illalla kuitenkin, että pitäisi tulla auto korjaamaan, jotta he pääsisivät aamulla reissuun. Ei mennyt. (Heillä mieheni ei ole joutunut töihin.)

Kun itse tietotekniikan ammattilaisena hallitsen lisäksi talousasiat tilinpäätöksiin asti, samoin juridikkaa aika pitkälle, niin avunpyytäjiä alkoi ovelle kertyä tuttavien tuttavia myöten. Siinä vaiheessa piti stoppi panna avunannolle, samalla kariutui muutama ystävyyssuhdekin.

Erästä läheistäni avustin yksipuolisesti todella paljon hänen omissa ja firmansa asioissa. Lopulta kyllästyin olemaan yrityksen ilmainen työntekijä! Selitin hänelle, että henkilökohtaisissa asioissa voin auttaa mutta firman juttujen hoidosta laskutan tekemiseni. Kyllähän siitä aluksi sota syntyi, mutta tällä ilmoittamallani tavalla toimimme nykyään.

Ihmetyttää tällainen niljakas porukka, joka on vähän väliä vastikkeetonta apua pyytämässä. Ja jos joskus itse on pientä apua tarvinnut, niin sitten on kaikenlaisilla verukkeilla kieltäydytty. Itse olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että rahalla hankin kaikki mahdolliset palvelukset, eipähän sitten jää kenellekään kiitollisuuden velkaa. Tietenkin autan sellaisia tuttuja, jotka oikeasti tarvitsevat apua eikä heillä ole sitä ulkopuolisilta varaa hankkia.

Tässä vielä jutun 23 kirjoittaja. Tällainen ääritapaus muistuu mieleen. Eräs tuntemani rikas naisleski pyysi minua auttamaan yhdessä riita-asiassa. Juttu laajeni laajemistaan, ja minun piti juosta hänen asioillaan monessa virastossa ja maksaa jutun kulujakin. Nainen lupasi vähän väliä korvata vaivani kun vielä tämän kohdan hoidan:)

Kun puoli vuotta olin juttua hoidellut ja suunnilleen parin työviikon verran omaa aikaani käyttänyt, panin hommalle lopun! En enää vastannut hänen puheluihinsa enkä sähköposteihinsa. Sitä en tiedä, ymmärsikö hän, miksi yhteydet katkaisin. Sen tiedän, että juristin nainen palkkasi asiansa hoitajaksi, koska tämä juristikin yritti minulta tiukata tietoja hoitamistani asioista - kieltäydyin totaalisesti avusta! 

Leski olisi apuni kuitannut vaikka tarjoamalla minulle pari kertaa ravintola-ateriat, mutta sekin oli hänelle liikaa ja jäi vain lupausten tasolle.

Teen yhden ison amerikkalaisen urheiluvaatemerkin toimistolla hommia ja meillä on henk.kunta-ale -45%. Voi luoja kun muhun ottaa yhteyttä facebookin kautta sellaisetkin ihmiset, joita en kovin hyvin tunne ja kysyy jos voin tilata heille vaatteita mun henksualea käyttäen. Ite en vaan kehtaisi :D Tottakai käytän alea perhettä ja hyvien ystävieni hyväksi, mutta en mä nyt voi koko kaupungille alea antaa :D

Moni kundi ihan jo ekoilla treffeilläkin on kysynyt henksualeista ja yksi lähetti ihan listan tuotteista mitä haluaa ostaa.

Mun mies myös it-alan ammattilainen. Miehen sisko kutsui käymään usein ennen vanhaan ja aina kutsun syyksi paljastui joku tietokoneongelma. Nämä loppuivat siinä vaiheessa, kun sai vävyn, jota pystyi käyttämään hyväksi samoissa asioissa. Mä heittäydyn omalla alallani aina täysin tyhmäksi, kun kysytään jotain.

Mahtaako esim proktologi tai vaikka huumepoliisi saada paljonkin palvelupyyntöjä juhlissa. Tai verotarkastaja.

"Tota kerkiäisitsä vilkasemaan mun peräpukamia tässä samalla kun kahvitellaan..."

Tutulta kuulostaa, omaan ammattiini liittyviä suullisia neuvoja saatan antaa kohtuullisen määrän lähitutuille mutta mitään varsinaista työtä en heille ilmaiseksi tee enkä odota heidänkään tekevän minulle. Jos joku ystäväni on sairaana avustan toki tarvittaessa, hekin tekisivät samoin minulle päin tai tarjoavat aterian ravintolassa tai kyydin ja lipun johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan.

Ilmaista työtä odottavat ovat jo karsiutuneet tuttavapiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultaseppänä saisi aina olla vääntämässä jalometallista uniikkikorua serkkujen kummitytöille rippilahjaksi tai tutun tutuille merkkipäivämuistamiseksi - ja budjetiksi tarjotaan yleensä muutamaa kymppiä. Noh, sillä 30 €:lla saat gramman kultaa. Samaan hintaan voin heittää pätkän puuvillanarua, niin voit vaikka itse askarrella loppuun. Oikeasti yrittäjän tuntihinta 60 € + materiaalikulut, ja näillä hinnoilla ei kyllä keskivertoseppä vielä rikkauksissa kieriskele. Ja ihan parissa tunnissa ei uniikkikorua suunnitella ja valmisteta... Millään ei ymmärretä, että myöskään kamalasti alennusta ei voi antaa, koska kaikki se alennetulla hinnalla tehty työ on pois siitä työajasta, josta joku maksaisi sellaisen hinnan, jolla yritys kestää pystyssä ja yrittäjä leivänsyrjässä kiinni.

Ylipäätään luovasta työstä ei haluttaisi maksaa. Siis nimenomaan siitä luovasta suunnitteluvaiheesta, joka on aktiivista tekemistä ja poissa muusta käytettävissä olevasta ajasta. Ideointi, teeman käsittely, teknisen toteutuksen suunnittelu... "Kun sinulta se käy niin näppärästi." Käyhän se, mutta palkkaa haluan silti. I feel you.

T: toinen luovan käsitylöalan yrittäjä

Sepä se, kun yleinen luulo tuntuu olevan, että säästänpä rahaa kun kysyn tutulta ja samalla saan jotain erikoisempaa. Kun nimenomaan pitäisi olla mieluummin sellainen asenne, että panostan tällä kertaa oikein kunnolla ja tilaan tutulta jotain tavallista hienompaa. Eli pikemmin pitäisi varautua laittamaan enemmän rahaa kuin esimerkiksi johonkin tavallisen kultaliikkeen tavalliseen riipukseen. Jos on vähissä varoissa niin ostaa liikkeiden alennusmyynneistä. Nuo tavalliset kultakorut on suunniteltu sarjatyönä ja valmiita, eivätkä vie juurikaan lisää työaikaa kun sellaisen ostaa liikkeestä. Tilaustyö on täysin eri juttu, mutta eivät ajattele tätä asiaa lainkaan, vaan ainoastaan sitä että säästävät rahaa kun tilaavat tutulta.

Itse olen ottanut sellaisen asenteen, että tuen tuttua mieluummin enemmän kuin tuntematonta pyytämättä mitään tutunalennuksia. Minä saan jotain hienoa ja tuttu hyvän mielen, kun ei taas ole joku tuttu pyytämässä alennuksia täydestä työstä. Itsekin luovalla alalla ja kyllä se on niin turhauttavaa kun aina pitäisi jäädä miinukselle, kun joku haluaa ostaa jotain tutunalennuksella. Harvemmin työssä on paljon plussaa hinnassa mukana, koska materiaalit ja välineet maksavat niin paljon. Siitä sitten yritetään vielä ottaa nekin vähäiset tulot, kun onhan se nyt kallis.. Tuollaiselle ihmiselle kannattaa kyllä vihjaista, että laskee tutun sepän tuntipalkan kaikkien materiaalikustannusten jälkeen ja että onko se hänestä vielä senkin jälkeen erityisen kallis.

Älkää ihmiset hyväksikäyttäkö niitä tuttujanne, vaan tukekaa maksamalla heille täysi hinta työstään. Säästäkää eri asiassa.

Eräs tuttavani lupautui sukulaiselleen pari reikää seinään poraamaan. Terä tietenkin osui seinän sisällä olevaan vesiputkeen! Tuli kuulemma mielenkiintoinen avustuskeikka, kun alapuolen liikehuoneistokin kärsi kivankokoiset vahingot:)

Eli kannattaa vähän miettiä vastuuasioitakin, kun apuaan tarjoaa! En ainakaan naapurin tontilta lähtisi pihakoivua kaatamaan, vaikka moottorisahan omistankin.

Mun ex oli rakennusalalla ja voi sitä talkoopyyntöjen määrää! Tai sitten puhelimitse kyselyä miten kannattaisi tehdä se ja se asia, voisitko tulla vähän vilkaisemaan meidän tonttia/mökkiä/remppakohdetta jne.

Yrittäjätuttu kertoi tällaisen kokemuksensa: sukulaisilta saa hommista parhaimman hinnan kun ne luulee saavansa halvemmalla!

Ihmettelen näitä juttuja. Tajuavatkohan kuvatunlaiset ihmiset itsekään, miten röyhkeiltä vaikuttavat?

Ymmärrän tietysti sellaiset tilanteet, että kysytään kaverilta neuvoa, koska kaveri sattuu tietämään siitä asiasta (niinhän sitä muutenkin toimitaan, että kavereilta pyydetään neuvoa eri asioihin), mutta on eri asia pyytää ilmaiseksi niin isoja palveluksia, että siitä normaalisti maksettaisiin.

Kerronpa vain, että olen yleislääketieteen erikoislääkäri ja mieheni on yritysjuridiikkaan perehtynyt juristi. Tarvitseeko minun jatkaa, eipä kai. 😂

Tuttu juttu, olen maalari ja tutut ehdottelevat tuollaisia parin viikon remontteja, siis ilta/viikonloppu hommina, pitäs laittaa sitä ja tätä tuonne ja tuonne, nykyään sanon että 20€ tunti, niin homma hoituu, olettavat kai että harrastus toimintana ja huvikseni tuollaiset pikku remontit hoitelen. No, eipä oo tarvinu tehdä. enkä tee.

Lukemattomat ovat ne käännöstehtävät, mitä on pyydetty tekemään.

Ilman palkkaa tietenkin, kivana harjoitteluna.

Vierailija kirjoitti:

Teen yhden ison amerikkalaisen urheiluvaatemerkin toimistolla hommia ja meillä on henk.kunta-ale -45%. Voi luoja kun muhun ottaa yhteyttä facebookin kautta sellaisetkin ihmiset, joita en kovin hyvin tunne ja kysyy jos voin tilata heille vaatteita mun henksualea käyttäen. Ite en vaan kehtaisi :D Tottakai käytän alea perhettä ja hyvien ystävieni hyväksi, mutta en mä nyt voi koko kaupungille alea antaa :D

Moni kundi ihan jo ekoilla treffeilläkin on kysynyt henksualeista ja yksi lähetti ihan listan tuotteista mitä haluaa ostaa.

Miten ne ekoilla treffeilla tiesi henkilokunta alesta? 

Olen kosmetologi ja yrittäjä. Mielelläni jaan tietoani ihonhoidosta, mutta ilmaisia palveluita en anna. Etenkin alkussa sitä yritettiin kovasti tai sitten halvemmalla hinnalla/materiaalikuluilla.

Pianonsoiton opettajana saisi opettaa monia tuttujen ja naapureiden lapsia ihan murto-osalla siitä hinnasta, mitä soittotunneista normaalisti joutuu maksamaan ja tietenkin joka joulujuhlissa ja sukukokouksissa pitäisi säestää yhteislaulut.

Mä olen opettaja. Mulla on pienet alle kouluikäiset lapset, joita hoidan nyt hoitovapaalla. Voitte uskoa, kuinka paljon olisin saanut hoidella naapureiden ja sukulaisten lapsia, jos vain siihen olisin suostunut. Ei meinattu millään uskoa, että en ala perhepäivähoitajaksi. Enkä vahdi joka viikko naapurin lapsia, että naapurit pääsevät harrastuksiinsa. 

Meillä naapurustossa on vielä yhtenä keinona tämä hoitajaksi "pakottaminen". Eli jos menen omien lasten kanssa ulos, niin hetken päästä kuuluu ulko-ovien kopina ja vuoronperään liuta alle kouluikäisiä löntystää leikkikentälle. Nuorimmat ovat 1,5-2-vuotiaita ja vanhimmat sellaisia 5-vuotiaita. Niitä sitten kaitset ja selvittelet riitoja ja kähinöitä. Vanhempia ei näy missään. Eivät ole edes aikeissa tulla ulos. Mutta auta armias jos joku ipana tipahtaa keinusta, niin multa tullaan kyllä heti tenttaamaan, että mitä oikein tapahtui.

Mä sitten päätin, että me lopetetaan taloyhtiön leikkikentällä leikkiminen ja ilmaisena lapsenvahtina oleminen. Saatiin paljon vihaisia katseita, kun siirryttiin muille leikkikentille. Jos joskus erehdyttiin omalle leikkikentälle, niin lähdettiin heti sisälle, kun alkoi ovien kopina käydä. Naapureiden vihat ollaan saatu päällemme. Mä siis pidän lapsista ja nuorista, mutta koen, että minun tehtävänäni ei ole kasvattaa ja vahtia koko kylän lapsia. Kyllä se kasvatusvastuu on vanhemmilla.