Älykkäin tuntemasi ihminen? Millaista työtä tekee, millaista elämää viettää?

Kaikista älykkäimmät tuntemani henkilöt ovat erittäin syvällisiä, mutta myös erittäin negatiivisia. Masennusta heillä.

Minä. Toimitusjohtaja. Ajelen ökyautolla, lennän yksityiskonetta, on nuori ja hoikka vaimo, kiinteistöjä ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten epäsopiviin suhteisiin nyt päädytään? Itsellä ainakin nämä ovat vaikuttaneet: nuori ikä, elämänkokemuksen puute, yritys elää niin kuin kaikki muutkin, kännissä solmitut ihmissuhteet, liian nopeasti eteneminen, perääntymisen vaikeus kun suhde on jo "liian" pitkällä, ympäristön (kuvitellut ja todelliset) odotukset, kiltteys, käsitys että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja ei saa luovuttaa liian helposti, lapset, yhteinen asunto jne...

Tulikohan väärään ketjuun? Oletko siis ollut älykkäämmän tuntemasi ihmisen kanssa suhteessa?

Sori, minun off-topic -kysymyksen vuoksi lähti sivuun. Juuri tuosta älykkyyden -> loogisuuden lähtökohdasta olin kysyin. Toki tunteet ja logiikka ovat erillisiä asioita, eivätkä aina kuuntele toisiaan ja siinäpä ehkä syy. Mutta periaatteessa olisi hyvät mahdollisuudet analysoida syy-seuraussuhteita suhteissakin älyn avulla. Saada nopeammin kiinni epäkohdista, jättää hyödyttömät uskomukset syrjään ja kaikki se mistä sanonnan mukaan viisaat selviävät, mutta älykkäät välttävät.

Nainen, 40+. Mensan jäsen, tekee hyvin tavallisia IT-hommia julkisen sektorin organisaatiossa.

Asuu vanhassa kaksiossa pikkukaupungissa ei kovin arvostetulla alueella.

On asperger, introvertti, aika ylipainoinen ja ikisinkku. Ihan kiva mutta tylsä ja robottimaisesti käyttäytyvä ihminen.

Aivan käsittämättömän älykäs, jo varusmiesaikana käytti tietokonetta aivan suvereenisti (vuonna 1996) ja oli joukkueen särmin tyyppi. Perusti IT-firman, tulotaso 300 000 e/vuosi. Tekee jatkuvasti erittäin vaativia hommia IT-alan kärkipäässä, 25 vuoden ajan ollut suunnittelemassa lähes kaikkea tärkeää WAP:ista koronavilkkuun. Koulutus: joku valtiotieteiden ylioppilas, mutta ei kauaa vanhentunut yliopistossa ennen kuin revittiin työelämään.

Mutta: Raha ei merkitse mitään, pukeutuu edelleen hippiretkukuteisiin, ei omista autoa vaan ajaa polkupyörällä, asuu vuokralla tuhottoman kalliilla alueella. AIna tavatessamme maksaa kaikki ravintolat jne käden heilautuksella meidänkin puolestamme tekemättä siitä edes numeroa. Kiinnostunut politiikasta, historiasta ja ihmisoikeuksista, poliittisesti maltillinen vihervasemmistolainen ja kannattaa progressiivista verotusta(!) Vaimo ulkomailta (älykkö hänkin, ei mikään Thaimaan tuliainen), pari lasta. Elämä niin tasapainossa että ihan kadehdin.

Mukava, kohtelias, ymmärtää elämää ja erilaisia ihmisiä. Puhuu espanjaa sujuvasti.   

Sporttinen, ei ole muuttunut 20 vuodessa vanhemmaksi. Joillakin se vain elämä menee putkeen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo otsikko pisti miettimään mitä ap tarkoittanee.

- testatusti "mensaälykästä"

- koulussa huipusi menestynyttä

- älykästä ihmistä joka ei välttämättä pärjäisi esim Mensan testeissä mutta on sosiaalisesti älykäs ja elää sellaista elämää josta todella nauttii...

Itselle tuli mieleeni kaksi koulukaveri jotka olivat todella hyvin menestyneitä. Toinen jäi eläkkeelle 40 v tienoilla kun pää ei kestänyt töissä(kävi yliopistotutkinnon ja alan töissä oli hetken). Toinen töissä mutta ei koulutustaan vastaavassa vaan hanttihommissa. Molemmilla mielenterveyden kanssa ongelmia ja masennusta ym. Eivät ole löytäneet parisuhdetta.

Älykkyys voi olla myös "kirous", mikä estää menestymästä ja nauttimasta elämässä.

Minäkään en kestänyt työelämää, parisuhteet eivät kestäneet ja omat lapsetkin pitävät etäisyyttä.

En tajua mitä olen tehnyt "väärin".

Takana loistava tulevaisuus, edessä...?

"Älykäs ihminen suoriutuu tilanteesta, johon viisas ei koskaan joudu. Viisaus on enemmän kuin äly."

Onhan noita superfiksuja joitakin tavannut. 1980-luvun lopulla pyöritin tietokoneteamia ajan kuluksi, kun lukio oli liian tylsä ja opetus aivan liian hidasta. Tuolloin sain Suomen käytännöllisesti parhaan koodarin teamiini, joka koodasi konekielellä suveneeristi, mikä on kognitiivisesti äärimmäisen vaikea asia. Oli parikymppinen kundi, joka koodasi jo omia pelejä pelifirmoille. Tosi taitava tapaus. 

Toinen äärimmäisen fiksu kaveri oli laitoksella TKK:lla oleva proffa, joka piti hakea Sveitsistä saakka, koska suomalaiset olivat kuulemma tässä asiassa liian uunoja. Tuo proffa täytti mielestäni perusneron määritelmän, mumisi aina itsekseen eli puhuin päänsä sisällä asioita, niinkuin nerot tekevät. Jos kukaan muu ei osannut laitoksella jotain matemaattista tai fysiikan juttua, niin tämä kaveri kyllä tiesi.

Yksi perusmatematiikan opettaja oli myös HY:ssä tosi terävä, erottui edukseen muista, tosi hauskaa läppää veti matematiikan tunneilla ja oppilaat diggas tosi paljon. Huumorin tuottamiskyky kertoo usein korkeasta IQ:sta.

Onhan näitä teräviä tyyppejä Suomessakin, vaikka kun katsoo nykyään ympärilleen ei aina uskoisi, että näin on.

En osaa valita muutaman väliltä. Yksi hyvin älykäs on todella vaativassa työssä, fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja. Tunsin parikymmentä vuotta sitten. Sosiaalisissa tilanteissa hän oli kömpelöhkö ja häntä olisi monesti pitänyt vähän tyhmänä ellei olisi tiennyt hänen taustaansa. Vaikea henkilö, maailmankuvansa oli vähän vääristynyt kun eli niin paljon vain päänsä sisällä ilmeisesti uskoen omaan erinomaisuuteensa.

sdfsf kirjoitti:

Ihan selvästi Mensan testeissä on vikaa, kun suurin osa huippupisteiden saaneista ovat aspergerejä tai muita ongelmaisia. Ehkä olisi hyvä testata myös sitkeyttä, empaattisuutta, kiitollisuutta yms. ominaisuuksia, joita on tuntemillani onnellisilla ihmisillä.

Ehkä se on vaikeaa, jos kaikki on liian helppoa. Kun puolison löytäminen ei sitten olekaan helppoa, niin ei löydy sitkeyttä yrittää ja muuttaa toimintatapaa. Kun liian helpot työtehtävät kyllästyttävät, ei osata hakeutua vaativampiin tehtäviin. 

Me tavikset olemme joutuneet tarpomaan sitkeästi jo ala-asteella, kesätöissä, opiskelupaikassa ja työhaastatteluissa. Olemme oppineet pettymään ja olemaan kiitollisia, kun asiat ovat natsanneet. Tämän jälkeen olen entistä onnellisempi taviksena, vaikka olen AINA halunnut olla älykkäämpi ja nautin suunnattomasti viisaiden ihmisten seurasta. En tietenkään besserwissereiden vaan myös sosiaalisesti älykkäiden. 

Tuntemani älykäs on melko tavallisessa työssä, hän ei itse miellä itseään älykkääksi, mutta kun kaikki sujuu kuin itsestään esim. talonrakentamisen koukerot. Hiffaa amatöörinä nopeasti parhaat tavat ja systeemit. Saa aikaiseksi järjettömän paljon hosumatta.

Kysehän siitä, mitä halutaan testata ja mikä on raja-arvo. Jos kriteereitä halutaan muuttaa siten, että kaikki siihen mahtuvat niin mitä edes testataan? Pääsehän sinne janalle johonkin kohti nytkin. Eihän olemassa olevia eroja tasoita se, ettei niitä mitattaisi.

Se 2% mahtuminen on oikeasti jo niin poikkeava arvo, ettei ole ihme, että siihen mahtuvat ovat, siis todellakin, poikkeavia yksilöitä. Sehän olisi mahdotonta, että olisi aivan normaali keskiverto ja samalla hyvin poikkeava ja toisinpäin. Jos älykkyyttä mitataan, miksi pitäisi mitata myös loputon määrä muita ominaisuuksia, jotta varmasti jokaiselle natsaisi keskivertopaikka? Eihän siinä enää mitata loogista päättelykykyä vaan vain todetaan että joo ollaan erilaisia ja siinä se. Hämäykseksi vain mitattaisiin muka älyä, vaikkei mitattaisiin ja lohdutuspalkinto kaikille. Miten olisi missikisat, jossa ei arvioitaisi ulkonäköä, niin kaikki voisivat olla missejä? Voimannostokisassa kaikki voimamiehiä? Kivahan se ois. Mutta eihän siinä mitään arvioida tai mitata. Joku on parempi jossain, joku muussa. Ei älykkyystestissä mitään vikaa ole. Kaikki eivät vain ole yhtä hyviä kuviopäättelyssä. Jos ei pääse mensalukuihin ja pitää sinne yltäviä outoina, on tähän varmasti syynsä ja ne liittyvät toisiinsa.

Huippuälykkäät ovat ongelmaisia vain suhteessa normaaliälykkäisiin ihmisiin ja heidän tavoitteisiin. He ovat erilaisia vain erilaisen älykkyyden omaavien mielestä. Jotkut älykkäät tyytyvät normaalien asettamiin arvoihin koska näkevät sen hyödyllisenä helpottamaan sopeutumista. Jos kaksi huippuälykästä aspergeria keskustelee, eivät he varmasti koe vastapuolta kovin ongelmaiseksi tai oudoksi. Päinvastoin, siinäpä vasta asiassa oleva kerrankin fiksu tyyppi. Ongelma on niillä muilla. Jotka eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa kun ajattelee hyvin poikkeavasti suhteessa suurimpaan osaan muusta väestöstä. Se vaikuttaa niin paljoon muuhunkin kuin hyviin pisteisiin matikan kokeessa. Ihan kaikkeen oikeastaan. He pitävät keskivertoja itsetuhoisina, epätarkoituksenmukaisesti toimivina, jopa ongelmaisina. Normaaleilla on mm. ongelmia päättelyssä, mikä aiheuttaa heille väistämätöntä, mutta hyvin älykkäille turhalta näyttäytyvää kärsimystä. Ilman että suurin osa koskaan edes tiedostaa asiaa.

Poikkeavan älykkäät eivät ole ongelmaisia. Heillä ei vain ole samat näkemykset "ongelmattomasta" elämästä tai elämästä yleensä, kuin sinulla. Syistä joita et voi ikinä käsittää koska et näe sinne asti. Selittäminen ei auta, jos jo elämäntavoitteet ja tarkoitus eroavat merkittävästi. Ihan kuin olisi eri laji jolla ei ole yhteistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen älykkäämpi kuin kukaan tuntemani henkilö. Mensan virallisilla testeillä mitattuna ja tulos reilusti korkeampi kuin ap:n mainitsemat.

En halua kertoa työstäni muuta kuin sen, että käyn töissä ja olen naisten halveksima kaikille kiltti ja ystävällinen mies. Koulussa sain kolmasti hymypojan ja olen työpaikoillakin pidetty työtoveri mutta läheisempää suhdetta en saa.

Väitätkö, että naisille kelpaa vain ilkeä ja epäystävällinen mies?

Onko sinulla miespuolisia kavereita, jotka elävät heteroparisuhteessa? Ovatko kaverisi ilkeitä ja epäystävällisiä?

Minä väitä, että se ominaisuus joka saa naiset karttelemaan joitakin miehiä, ei ole kiltteys.

Jep. Ei ehkä kiltteys, mutta tietynlainen röyhkeyden puute. Mies joka on hienotunteinen, eikä liian päällekäyvä, jää erityisen helposti yksin. Jostain syystä vallitseva toimintamalli yhteiskunnassa on edelleenkin se, että miehen kuuluu toimia eräänlaisena aktuaattorina ja valloittajana, ja nainen sitten tekee valinnan alkaako oleen miehen kaa. Tämä näin kärjistettynä, kyse ei edes ole mistään "normaalien" sosiaalisten "kykyjen" puutteesta...

Valitettavasti.

Ikään kuin aloitteellisuus olisi röyhkeyttä, ja epävarmuus hienotunteisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismies. Taputteli AMK-tutkinnon kevyesti, suuntana yliopisto-opinnot. Uskon, että vielä tohtoriksi väittelee nuorella iällä.

Äärimmäisen fiksu, hillitty, aidosti kiinnostunut ihmisistä. Avulias ja ystävällinen. Harrastuksina liikunta eri muodoissaan, terveellisen ruoan kokkailu ja englanninkielinen scifi-kirjallisuus, sekä klassinen musiikki. Soittaa kitaraa hyvin.

Ei viihdy baareissa, siksi sinkku.

Hyvännäköinen, siisti mies.

Kunpa löytäisi lämminsydämisen, kivan kumppanin ❤

Meidän Eerika opiskellut kieliä monessa maassa ja juuri nyt asuu Italiassa ja opiskelee Italiaa.Professoriksi asti päässyt.Työpaikka tarjottiin USAsta yliopistosta juuri ennen koronaa. Nyt ei taidakaan haluta muuttaa sinne ,jos rajat aukeaa. Rakastaa Italiaa. 

Tuli vaan mieleen tämä viehättävä ,siro ,ujohko nuori nainen ,kun luin. Nämä kaksi sopisi tosi hyvin yhteen !?

Älykkäimmät ihmiset keitä tunnen eivät ole yhteiskunnassa perinteisillä mittareilla menestyneitä eikä heitä sellainen edes kiinnosta. Sen yhtäläisyyden heistä voi vetää.

Tekee hoitotyötä. Juo vapaalla kaljaa kun ei ole kuulemma kivaa olla älykäs.

Kouluttamaton muiden sohvilla asuskelija. Hänestä olisi ollut varmasti vaikka mihin, mutta elämä potki päähän lapsuudessa/varhaisnuoruudessa ja jäi tuollaiseksi elämäntapa-ajelehtijaksi. Ja no, usein älykkäät ihmiset ovatkin niitä, jotka ymmärtävät, että on turhaa tuhlata elämää rehkimiseen, kun olostaan voi nauttia nytkin vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen nainen ja Mensan testien mukaan osun samaan äo-haarukkaan kuin ap:n esimerkkihenkilöt. 

Millainenko olen? Nyt tulee tietysti minun oma arvioni itsestäni. Olen introvertti, äärimmäisen lojaali ihminen enkä voi sietää ihmisten huonoa kohtelua. Olen perusluonteeltani kiltti (välillä ehkä liiankin kiltti) ja ystävällinen nörtti, mutta toisaalta itsevarma. Ikää 45 v. Olin jo kouluaikana aina luokan paras oppilas, hiukan ujo ja tunnollinen suorittaja. En ollut koulukiusattu, minulla oli paljon kavereita. Olen hyvin järjestelmällinen kaikissa asioissa, mutta en joustamaton. Olen lahjakas matemaattisesti sekä kielellisesti. Puhun työssäni viittä eri kieltä. Yleensä pärjäsin matemaattisissa aineissa erityisen hyvin niillä osa-alueilla, mitkä oli muille vaikeita. Eniten minulla oli koulussa haasteita äikässä, sen eteen jouduin tekemään töitä.

Työelämässä olen IT- alalla. Vastaan erittäin suuren kansainvälisen pörssiyhtiön tietyn alueen It- toiminnoista globaalisti. 

Minulla on lapsia ja pitkä, jo päättynyt avioliitto. Liitto päättyi miehen väkivaltaisuuteen. Nyt olen sinkku. Exän kanssa ja toki nyt eronkin jälkeen koen vaikeaksi löytää miestä, joka hyväksyy työni ja ammattini. Aina tulee mm. kommenttia, että ihan oikeestiko käyt taas jossain työmatkalla?!  No joo, ihan oikeasti ja ihan samalla tavalla kuin miehet.

Miehet tuntuvat odottavan, että naisena olen se pullantuoksuinen kodinhengetär, joka tiskaa, kokkaa ja pyykkää hiljaa alistuen. Olen itsevarma, mutta en jyrä. En ymmärrä, miksi miehet ei tunnu hyväksyvän sitä, että esimerkiksi sanon 'vahaan tänään auton, pyykkää ja silitä sinä'. En halua jakaa erikseen 'miesten' ja 'naisten' töitä vaan teen itse mielelläni niitä perinteisiä miesten hommia ja toisaalta pyydän miestä tekemään niitä perinteisiä naisten töitä. 

Eli olen olen kai hiukan erilainen nainen, kun en vastaa tyypillistä kuvaa pullantuoksuisesta kotiäidistä. Mutta olen ihan onnellinen enkä enää suostu muuttumaan yhdenkään miehen pyynnöstä.

Hassua että olet löytänyt noin äärikonservatiivisia miehiä. Minä olen 49v eikä minun ystäväpiirissä kukaan mies odota vaimoltaan pullantuoksua. Tai jos odottavat, ovat fiksusti valittamatta asiasta ;) Kaikki me olemme töissä ja leivotaan joskus jos jaksetaan, eli aika harvoin. 

Harvinaista sekin, että olet introvertti ja että sinulla oli paljon kavereita. Poikkeusyksilö.

ps, Olipa terapiavuodatusta... Kysyttiinkö, että minkälaisten miesten kanssa olet yrittänyt seurustella?

Vastaanpa, kun kerran ksyit :D Ilmeisesti kohdalleni on osunut sattuman oikusta todella konservatiivisia miehiä. Miehet ovat edustaneet eri ammattikuntia, heillä on ollut akateeminen tai AMK- koulutus, mutta määräävämpänä tekijänä pidän heidän lapsuuden kotien mallia. Heidän kodeissaan äidit ovat olleet niitä pullantuoksuisia kotiäitejä ja ilmeisesti nämä miehet ovat sitten odottaneet sitä samaa minulta. Ex- mieheni ei esimerkiksi suostunut silittämään ja petaamaan, koska ilmoitti että ne tehtävät kuuluvat minulle.

Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä ei ole kavereita. Tulen toimeen, sanoisinko kaikkien, tai lähes kaikkien kanssa ja minulla on laaja ystäväpiiri. Mutta introverttina tarvitsen omaa aikaa ihan yksinäni, koska väsyn ihmisten parissa sosiaalisen kuormittavuuden vuoksi. Eli tarvitse välillä esimerkiksi viikonlopun ihan yksinäni kesämökilläni palautumiseen. Kuinka moni mies ymmärtää ja hyväksyy, kun nainen sanoo että lähden yksin mökille viikonlopuksi? Ei ole tullut sitä miestä vielä vastaan.

Et vastannut kysyttyyn kysymykseen, joten ainakaan kovin looginen et ole. Mikä saa epäilemään sinua trolliksi :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen nainen ja Mensan testien mukaan osun samaan äo-haarukkaan kuin ap:n esimerkkihenkilöt. 

Millainenko olen? Nyt tulee tietysti minun oma arvioni itsestäni. Olen introvertti, äärimmäisen lojaali ihminen enkä voi sietää ihmisten huonoa kohtelua. Olen perusluonteeltani kiltti (välillä ehkä liiankin kiltti) ja ystävällinen nörtti, mutta toisaalta itsevarma. Ikää 45 v. Olin jo kouluaikana aina luokan paras oppilas, hiukan ujo ja tunnollinen suorittaja. En ollut koulukiusattu, minulla oli paljon kavereita. Olen hyvin järjestelmällinen kaikissa asioissa, mutta en joustamaton. Olen lahjakas matemaattisesti sekä kielellisesti. Puhun työssäni viittä eri kieltä. Yleensä pärjäsin matemaattisissa aineissa erityisen hyvin niillä osa-alueilla, mitkä oli muille vaikeita. Eniten minulla oli koulussa haasteita äikässä, sen eteen jouduin tekemään töitä.

Työelämässä olen IT- alalla. Vastaan erittäin suuren kansainvälisen pörssiyhtiön tietyn alueen It- toiminnoista globaalisti. 

Minulla on lapsia ja pitkä, jo päättynyt avioliitto. Liitto päättyi miehen väkivaltaisuuteen. Nyt olen sinkku. Exän kanssa ja toki nyt eronkin jälkeen koen vaikeaksi löytää miestä, joka hyväksyy työni ja ammattini. Aina tulee mm. kommenttia, että ihan oikeestiko käyt taas jossain työmatkalla?!  No joo, ihan oikeasti ja ihan samalla tavalla kuin miehet.

Miehet tuntuvat odottavan, että naisena olen se pullantuoksuinen kodinhengetär, joka tiskaa, kokkaa ja pyykkää hiljaa alistuen. Olen itsevarma, mutta en jyrä. En ymmärrä, miksi miehet ei tunnu hyväksyvän sitä, että esimerkiksi sanon 'vahaan tänään auton, pyykkää ja silitä sinä'. En halua jakaa erikseen 'miesten' ja 'naisten' töitä vaan teen itse mielelläni niitä perinteisiä miesten hommia ja toisaalta pyydän miestä tekemään niitä perinteisiä naisten töitä. 

Eli olen olen kai hiukan erilainen nainen, kun en vastaa tyypillistä kuvaa pullantuoksuisesta kotiäidistä. Mutta olen ihan onnellinen enkä enää suostu muuttumaan yhdenkään miehen pyynnöstä.

Hassua että olet löytänyt noin äärikonservatiivisia miehiä. Minä olen 49v eikä minun ystäväpiirissä kukaan mies odota vaimoltaan pullantuoksua. Tai jos odottavat, ovat fiksusti valittamatta asiasta ;) Kaikki me olemme töissä ja leivotaan joskus jos jaksetaan, eli aika harvoin. 

Harvinaista sekin, että olet introvertti ja että sinulla oli paljon kavereita. Poikkeusyksilö.

ps, Olipa terapiavuodatusta... Kysyttiinkö, että minkälaisten miesten kanssa olet yrittänyt seurustella?

Vastaanpa, kun kerran ksyit :D Ilmeisesti kohdalleni on osunut sattuman oikusta todella konservatiivisia miehiä. Miehet ovat edustaneet eri ammattikuntia, heillä on ollut akateeminen tai AMK- koulutus, mutta määräävämpänä tekijänä pidän heidän lapsuuden kotien mallia. Heidän kodeissaan äidit ovat olleet niitä pullantuoksuisia kotiäitejä ja ilmeisesti nämä miehet ovat sitten odottaneet sitä samaa minulta. Ex- mieheni ei esimerkiksi suostunut silittämään ja petaamaan, koska ilmoitti että ne tehtävät kuuluvat minulle.

Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä ei ole kavereita. Tulen toimeen, sanoisinko kaikkien, tai lähes kaikkien kanssa ja minulla on laaja ystäväpiiri. Mutta introverttina tarvitsen omaa aikaa ihan yksinäni, koska väsyn ihmisten parissa sosiaalisen kuormittavuuden vuoksi. Eli tarvitse välillä esimerkiksi viikonlopun ihan yksinäni kesämökilläni palautumiseen. Kuinka moni mies ymmärtää ja hyväksyy, kun nainen sanoo että lähden yksin mökille viikonlopuksi? Ei ole tullut sitä miestä vielä vastaan.

Kiinnostava kuulla, että sinäkin olet törmännyt konservatiivisiin miehiin. Ihmettelen, miksi nämä miehet ovat valinneet minut, kun aika pian on käynyt selvästi, että olen hyvinkin epäsovinnainen persoona, lähes eksentrikko. Pari miestä on jopa osoittanut närkästyksensä siitä, etten olekaan "pullantuoksuinen pikku vaimo". Itse tulkitsen tämän niin, että nämä miehet eivät ole ajatelleet, että naisilla edes on joku persoona, vaan "kaikki naiset ovat samanlaisia". Eli he eivät ymmärtäneet, että nainen voi olla muutakin kuin ulkonäkönsä. Ulkonäköni on ilmeisesti ristiriidassa persoonani kanssa? 🙄

Harmillista sinänsä, että kukaan epäsovinnaisempi mies ei ole halunnut seurustella kanssani, vaikka uskon, että tulisimme hyvin juttuun. Tykkään vähän oudoista tyypeistä, eksentrikoista ja asseista.

Minullakin on ollut parisuhdevaikeuksia. Lienen kohtuu älykäs, olen kaikissa opinnoissani aina vetänyt huippuarvosanat. Miehet ovat arvostaneet siitä seuraavaa palkkaani, pysähtymättä ajattelemaan, että teen jotain sen eteen ja pidän työstäni - olen jopa kunnianhimoinen. Olen ollut hämmentynyt, kun he ovat ilman muuta olettaneet olevansa kaikessa älykkäämpiä. Siksipä varmaan tähän ketjuun ei tule niin paljon miehiä ilmoittamaan tuntemiaan älykkäitä naisia.

Ja tosiaan ovat arvottaneet minua naisena sen kautta, miten kokkaan ja hoidan kotia. Voin sanoa, ettei ole niitä vahvuuksiani, ne ovat tuolla matemaattis-loogisella puolella.

En kyllä ole Suomessa koskaan tavannut älykästä ihmistä, ehkä olen liian tyhmä haivaitakseni vastaavia. Wannabeälykköjä kyllä lukuisia, jotka kertovat sinulle jotain kirjasta opittua. Miten on mahdollista, että Suomen kokoiseen 5 milj. asukkaan valtioon mahtuu näin paljon älykköjä ? on jotain askarrattuvaa. Intiassa esim.  katulapset kykenevät omaamaan merkittävän kapasiteetin sosiaalisen älykkyyden osalla. Pidän suomalaisia kirjaoppineina burgereina,jos sitäkään.

Valmistui lähihoitajaksi, tykkää oluesta. Lempeä auttaja.

Serkkuni. Nainen, oli jo peruskoulussa monilahjakas. Hyvä kaikessa mistä kiinnostuu, oppii nopeasti ja on valtavan tiedonjanoinen. Ystävällinen, hyvä keskustelija ja kun hänet tapaa tajuaa heti että on kyse keskimääräistä älykkäämmästä ihmisestä. Mensan testissä pärjäsi huomattavasti paremmin kuin me muut serkukset. Työskentelee nykyään nuorisoalalla, ei ole koskaan ollut kiinnostunut materiasta.  On myös aika outo, ulkonäöltään poikkeuksellisen kaunis. Ystävät enimmäkseen samanlaisia kuin hän itse, poikkeavia.

Yksi mies jonka tunnen on Mensan jäsen. Vähän autistin piirteitä. Hyvin hauska. Ihan komeakin. En muista mitä tekee työkseen, mutta jotain hyvä palkkaista duunia. Mutta hankala keskustelukumppani. Mensa jäsenyytensä vuoksi kuvittelee olevansa älykkäämpi ja parempi muita, joten hänen mielipiteensä on aina se oikea. Ei osaa jättää keskustelua ellei vastapuoli "myönnä tappiota". Eli saattaa jatkaa seuraavana päivänä inkuttamista. Emotionaalista älyä ei ole, joten ei ihme että suhteet ei onnistu.

Emotionaalisesti älykäs nainen. Ihana ja lämmin ihminen. Osaa aina sanoa jotain hyvää ja juuri oikeat sanat joka tilanteessa. Myöntää jos ei tiedä jotain ja on innostunut oppimaan. Tosin toisinaan myös myöntää suoraan, että jonkun asian opettelu ei kiinnosta. Hauska ja vilpitön. Tätä ihmistä haluaisi halata vaikka en olekaan halaajatyyppiä. Muistaakseni joku kouluttaja, on mukana erilaisissa projekteissa.