Älykkäin tuntemasi ihminen? Millaista työtä tekee, millaista elämää viettää?

Vierailija kirjoitti:

Jo otsikko pisti miettimään mitä ap tarkoittanee.

- testatusti "mensaälykästä"

- koulussa huipusi menestynyttä

- älykästä ihmistä joka ei välttämättä pärjäisi esim Mensan testeissä mutta on sosiaalisesti älykäs ja elää sellaista elämää josta todella nauttii...

Itselle tuli mieleeni kaksi koulukaveri jotka olivat todella hyvin menestyneitä. Toinen jäi eläkkeelle 40 v tienoilla kun pää ei kestänyt töissä(kävi yliopistotutkinnon ja alan töissä oli hetken). Toinen töissä mutta ei koulutustaan vastaavassa vaan hanttihommissa. Molemmilla mielenterveyden kanssa ongelmia ja masennusta ym. Eivät ole löytäneet parisuhdetta.

Älykkyys voi olla myös "kirous", mikä estää menestymästä ja nauttimasta elämässä.

Minäkään en kestänyt työelämää, parisuhteet eivät kestäneet ja omat lapsetkin pitävät etäisyyttä.

En tajua mitä olen tehnyt "väärin".

Takana loistava tulevaisuus, edessä...?

Lopussa voi olla vain yksi kirjoitti:

Veljeni, hän on kizkbocser.

Niin mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen nainen ja Mensan testien mukaan osun samaan äo-haarukkaan kuin ap:n esimerkkihenkilöt. 

Millainenko olen? Nyt tulee tietysti minun oma arvioni itsestäni. Olen introvertti, äärimmäisen lojaali ihminen enkä voi sietää ihmisten huonoa kohtelua. Olen perusluonteeltani kiltti (välillä ehkä liiankin kiltti) ja ystävällinen nörtti, mutta toisaalta itsevarma. Ikää 45 v. Olin jo kouluaikana aina luokan paras oppilas, hiukan ujo ja tunnollinen suorittaja. En ollut koulukiusattu, minulla oli paljon kavereita. Olen hyvin järjestelmällinen kaikissa asioissa, mutta en joustamaton. Olen lahjakas matemaattisesti sekä kielellisesti. Puhun työssäni viittä eri kieltä. Yleensä pärjäsin matemaattisissa aineissa erityisen hyvin niillä osa-alueilla, mitkä oli muille vaikeita. Eniten minulla oli koulussa haasteita äikässä, sen eteen jouduin tekemään töitä.

Työelämässä olen IT- alalla. Vastaan erittäin suuren kansainvälisen pörssiyhtiön tietyn alueen It- toiminnoista globaalisti. 

Minulla on lapsia ja pitkä, jo päättynyt avioliitto. Liitto päättyi miehen väkivaltaisuuteen. Nyt olen sinkku. Exän kanssa ja toki nyt eronkin jälkeen koen vaikeaksi löytää miestä, joka hyväksyy työni ja ammattini. Aina tulee mm. kommenttia, että ihan oikeestiko käyt taas jossain työmatkalla?!  No joo, ihan oikeasti ja ihan samalla tavalla kuin miehet.

Miehet tuntuvat odottavan, että naisena olen se pullantuoksuinen kodinhengetär, joka tiskaa, kokkaa ja pyykkää hiljaa alistuen. Olen itsevarma, mutta en jyrä. En ymmärrä, miksi miehet ei tunnu hyväksyvän sitä, että esimerkiksi sanon 'vahaan tänään auton, pyykkää ja silitä sinä'. En halua jakaa erikseen 'miesten' ja 'naisten' töitä vaan teen itse mielelläni niitä perinteisiä miesten hommia ja toisaalta pyydän miestä tekemään niitä perinteisiä naisten töitä. 

Eli olen olen kai hiukan erilainen nainen, kun en vastaa tyypillistä kuvaa pullantuoksuisesta kotiäidistä. Mutta olen ihan onnellinen enkä enää suostu muuttumaan yhdenkään miehen pyynnöstä.

Hassua että olet löytänyt noin äärikonservatiivisia miehiä. Minä olen 49v eikä minun ystäväpiirissä kukaan mies odota vaimoltaan pullantuoksua. Tai jos odottavat, ovat fiksusti valittamatta asiasta ;) Kaikki me olemme töissä ja leivotaan joskus jos jaksetaan, eli aika harvoin. 

Harvinaista sekin, että olet introvertti ja että sinulla oli paljon kavereita. Poikkeusyksilö.

ps, Olipa terapiavuodatusta... Kysyttiinkö, että minkälaisten miesten kanssa olet yrittänyt seurustella?

Vastaanpa, kun kerran ksyit :D Ilmeisesti kohdalleni on osunut sattuman oikusta todella konservatiivisia miehiä. Miehet ovat edustaneet eri ammattikuntia, heillä on ollut akateeminen tai AMK- koulutus, mutta määräävämpänä tekijänä pidän heidän lapsuuden kotien mallia. Heidän kodeissaan äidit ovat olleet niitä pullantuoksuisia kotiäitejä ja ilmeisesti nämä miehet ovat sitten odottaneet sitä samaa minulta. Ex- mieheni ei esimerkiksi suostunut silittämään ja petaamaan, koska ilmoitti että ne tehtävät kuuluvat minulle.

Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä ei ole kavereita. Tulen toimeen, sanoisinko kaikkien, tai lähes kaikkien kanssa ja minulla on laaja ystäväpiiri. Mutta introverttina tarvitsen omaa aikaa ihan yksinäni, koska väsyn ihmisten parissa sosiaalisen kuormittavuuden vuoksi. Eli tarvitse välillä esimerkiksi viikonlopun ihan yksinäni kesämökilläni palautumiseen. Kuinka moni mies ymmärtää ja hyväksyy, kun nainen sanoo että lähden yksin mökille viikonlopuksi? Ei ole tullut sitä miestä vielä vastaan.

Kiinnostava kuulla, että sinäkin olet törmännyt konservatiivisiin miehiin. Ihmettelen, miksi nämä miehet ovat valinneet minut, kun aika pian on käynyt selvästi, että olen hyvinkin epäsovinnainen persoona, lähes eksentrikko. Pari miestä on jopa osoittanut närkästyksensä siitä, etten olekaan "pullantuoksuinen pikku vaimo". Itse tulkitsen tämän niin, että nämä miehet eivät ole ajatelleet, että naisilla edes on joku persoona, vaan "kaikki naiset ovat samanlaisia". Eli he eivät ymmärtäneet, että nainen voi olla muutakin kuin ulkonäkönsä. Ulkonäköni on ilmeisesti ristiriidassa persoonani kanssa? 🙄

Harmillista sinänsä, että kukaan epäsovinnaisempi mies ei ole halunnut seurustella kanssani, vaikka uskon, että tulisimme hyvin juttuun. Tykkään vähän oudoista tyypeistä, eksentrikoista ja asseista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen nainen ja Mensan testien mukaan osun samaan äo-haarukkaan kuin ap:n esimerkkihenkilöt. 

Millainenko olen? Nyt tulee tietysti minun oma arvioni itsestäni. Olen introvertti, äärimmäisen lojaali ihminen enkä voi sietää ihmisten huonoa kohtelua. Olen perusluonteeltani kiltti (välillä ehkä liiankin kiltti) ja ystävällinen nörtti, mutta toisaalta itsevarma. Ikää 45 v. Olin jo kouluaikana aina luokan paras oppilas, hiukan ujo ja tunnollinen suorittaja. En ollut koulukiusattu, minulla oli paljon kavereita. Olen hyvin järjestelmällinen kaikissa asioissa, mutta en joustamaton. Olen lahjakas matemaattisesti sekä kielellisesti. Puhun työssäni viittä eri kieltä. Yleensä pärjäsin matemaattisissa aineissa erityisen hyvin niillä osa-alueilla, mitkä oli muille vaikeita. Eniten minulla oli koulussa haasteita äikässä, sen eteen jouduin tekemään töitä.

Työelämässä olen IT- alalla. Vastaan erittäin suuren kansainvälisen pörssiyhtiön tietyn alueen It- toiminnoista globaalisti. 

Minulla on lapsia ja pitkä, jo päättynyt avioliitto. Liitto päättyi miehen väkivaltaisuuteen. Nyt olen sinkku. Exän kanssa ja toki nyt eronkin jälkeen koen vaikeaksi löytää miestä, joka hyväksyy työni ja ammattini. Aina tulee mm. kommenttia, että ihan oikeestiko käyt taas jossain työmatkalla?!  No joo, ihan oikeasti ja ihan samalla tavalla kuin miehet.

Miehet tuntuvat odottavan, että naisena olen se pullantuoksuinen kodinhengetär, joka tiskaa, kokkaa ja pyykkää hiljaa alistuen. Olen itsevarma, mutta en jyrä. En ymmärrä, miksi miehet ei tunnu hyväksyvän sitä, että esimerkiksi sanon 'vahaan tänään auton, pyykkää ja silitä sinä'. En halua jakaa erikseen 'miesten' ja 'naisten' töitä vaan teen itse mielelläni niitä perinteisiä miesten hommia ja toisaalta pyydän miestä tekemään niitä perinteisiä naisten töitä. 

Eli olen olen kai hiukan erilainen nainen, kun en vastaa tyypillistä kuvaa pullantuoksuisesta kotiäidistä. Mutta olen ihan onnellinen enkä enää suostu muuttumaan yhdenkään miehen pyynnöstä.

Hassua että olet löytänyt noin äärikonservatiivisia miehiä. Minä olen 49v eikä minun ystäväpiirissä kukaan mies odota vaimoltaan pullantuoksua. Tai jos odottavat, ovat fiksusti valittamatta asiasta ;) Kaikki me olemme töissä ja leivotaan joskus jos jaksetaan, eli aika harvoin. 

Harvinaista sekin, että olet introvertti ja että sinulla oli paljon kavereita. Poikkeusyksilö.

ps, Olipa terapiavuodatusta... Kysyttiinkö, että minkälaisten miesten kanssa olet yrittänyt seurustella?

Vastaanpa, kun kerran ksyit :D Ilmeisesti kohdalleni on osunut sattuman oikusta todella konservatiivisia miehiä. Miehet ovat edustaneet eri ammattikuntia, heillä on ollut akateeminen tai AMK- koulutus, mutta määräävämpänä tekijänä pidän heidän lapsuuden kotien mallia. Heidän kodeissaan äidit ovat olleet niitä pullantuoksuisia kotiäitejä ja ilmeisesti nämä miehet ovat sitten odottaneet sitä samaa minulta. Ex- mieheni ei esimerkiksi suostunut silittämään ja petaamaan, koska ilmoitti että ne tehtävät kuuluvat minulle.

Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä ei ole kavereita. Tulen toimeen, sanoisinko kaikkien, tai lähes kaikkien kanssa ja minulla on laaja ystäväpiiri. Mutta introverttina tarvitsen omaa aikaa ihan yksinäni, koska väsyn ihmisten parissa sosiaalisen kuormittavuuden vuoksi. Eli tarvitse välillä esimerkiksi viikonlopun ihan yksinäni kesämökilläni palautumiseen. Kuinka moni mies ymmärtää ja hyväksyy, kun nainen sanoo että lähden yksin mökille viikonlopuksi? Ei ole tullut sitä miestä vielä vastaan.

Itse asiassa tuota en kysynyt :D Mut ei haittaa, kiva kun vastasit johonkin.

Noin se varmaan on, et introillakin voi olla paljon kavereita. Yleisempää taitaa kuitenkin olla, et on muutama läheinen ystävä.

Oma mieheni ymmärtää ja hyväksyy kun sanon lähteväni jonnekin, mut hän onkin harvinainen monessa muussakin. On aleksityyminen, eli ei esimerkiksi tunne rakkauden tunteita minua tai lapsia kohtaan. Rakastaa järjen tasolla ja teoilla, mikä minusta onkin tunnekuohuja tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen nainen ja Mensan testien mukaan osun samaan äo-haarukkaan kuin ap:n esimerkkihenkilöt. 

Millainenko olen? Nyt tulee tietysti minun oma arvioni itsestäni. Olen introvertti, äärimmäisen lojaali ihminen enkä voi sietää ihmisten huonoa kohtelua. Olen perusluonteeltani kiltti (välillä ehkä liiankin kiltti) ja ystävällinen nörtti, mutta toisaalta itsevarma. Ikää 45 v. Olin jo kouluaikana aina luokan paras oppilas, hiukan ujo ja tunnollinen suorittaja. En ollut koulukiusattu, minulla oli paljon kavereita. Olen hyvin järjestelmällinen kaikissa asioissa, mutta en joustamaton. Olen lahjakas matemaattisesti sekä kielellisesti. Puhun työssäni viittä eri kieltä. Yleensä pärjäsin matemaattisissa aineissa erityisen hyvin niillä osa-alueilla, mitkä oli muille vaikeita. Eniten minulla oli koulussa haasteita äikässä, sen eteen jouduin tekemään töitä.

Työelämässä olen IT- alalla. Vastaan erittäin suuren kansainvälisen pörssiyhtiön tietyn alueen It- toiminnoista globaalisti. 

Minulla on lapsia ja pitkä, jo päättynyt avioliitto. Liitto päättyi miehen väkivaltaisuuteen. Nyt olen sinkku. Exän kanssa ja toki nyt eronkin jälkeen koen vaikeaksi löytää miestä, joka hyväksyy työni ja ammattini. Aina tulee mm. kommenttia, että ihan oikeestiko käyt taas jossain työmatkalla?!  No joo, ihan oikeasti ja ihan samalla tavalla kuin miehet.

Miehet tuntuvat odottavan, että naisena olen se pullantuoksuinen kodinhengetär, joka tiskaa, kokkaa ja pyykkää hiljaa alistuen. Olen itsevarma, mutta en jyrä. En ymmärrä, miksi miehet ei tunnu hyväksyvän sitä, että esimerkiksi sanon 'vahaan tänään auton, pyykkää ja silitä sinä'. En halua jakaa erikseen 'miesten' ja 'naisten' töitä vaan teen itse mielelläni niitä perinteisiä miesten hommia ja toisaalta pyydän miestä tekemään niitä perinteisiä naisten töitä. 

Eli olen olen kai hiukan erilainen nainen, kun en vastaa tyypillistä kuvaa pullantuoksuisesta kotiäidistä. Mutta olen ihan onnellinen enkä enää suostu muuttumaan yhdenkään miehen pyynnöstä.

Hassua että olet löytänyt noin äärikonservatiivisia miehiä. Minä olen 49v eikä minun ystäväpiirissä kukaan mies odota vaimoltaan pullantuoksua. Tai jos odottavat, ovat fiksusti valittamatta asiasta ;) Kaikki me olemme töissä ja leivotaan joskus jos jaksetaan, eli aika harvoin. 

Harvinaista sekin, että olet introvertti ja että sinulla oli paljon kavereita. Poikkeusyksilö.

ps, Olipa terapiavuodatusta... Kysyttiinkö, että minkälaisten miesten kanssa olet yrittänyt seurustella?

Vastaanpa, kun kerran ksyit :D Ilmeisesti kohdalleni on osunut sattuman oikusta todella konservatiivisia miehiä. Miehet ovat edustaneet eri ammattikuntia, heillä on ollut akateeminen tai AMK- koulutus, mutta määräävämpänä tekijänä pidän heidän lapsuuden kotien mallia. Heidän kodeissaan äidit ovat olleet niitä pullantuoksuisia kotiäitejä ja ilmeisesti nämä miehet ovat sitten odottaneet sitä samaa minulta. Ex- mieheni ei esimerkiksi suostunut silittämään ja petaamaan, koska ilmoitti että ne tehtävät kuuluvat minulle.

Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä ei ole kavereita. Tulen toimeen, sanoisinko kaikkien, tai lähes kaikkien kanssa ja minulla on laaja ystäväpiiri. Mutta introverttina tarvitsen omaa aikaa ihan yksinäni, koska väsyn ihmisten parissa sosiaalisen kuormittavuuden vuoksi. Eli tarvitse välillä esimerkiksi viikonlopun ihan yksinäni kesämökilläni palautumiseen. Kuinka moni mies ymmärtää ja hyväksyy, kun nainen sanoo että lähden yksin mökille viikonlopuksi? Ei ole tullut sitä miestä vielä vastaan.

Kuulostaa hyvin oudolta stereotypialta kuvauksesi miehistä oman kokemuksen perusteella. Tunnen tietysti paljon miehiä lähipiiristä ja useampia pitkäaikaisia kumppaneita ollut itsellänikin. Lähes jokainen tuntemani mies kyllä ymmärtää kumppanilla olevan omia tarpeitaan. Kuten lähteä rauhoittumaan vaikka mökille yksin. Lapsiperheessä ajankäyttö saattaa omaa aikaa rajoittaa, mutta etenkin kun lapset ovat lähteneet kotoa, on moni nainen matkustellut yksin tai ystävien kanssa. Naiset ovat moderneja, joten tietenkään ei ole mitään kovin perinteistä sukupuolien roolijakoa, omien taitojen ja mieltymysten mukaan mennään. Monet miehet ovat perheen pääkokkeja ja meillä esimerkiksi minä vertailin ja valitsin auton koska jaksoin selvittää.

Tässä on varmasti taustalla se, että suuri osa tuntemistani on kypsiä ja tunneälykkäitä henkilöitä, jotka ovat etsineet samanlaisen kumppanin. Kyllä fiksu aikuinen ihminen ymmärtää toisen näkökulmaa ja toimii joustavasti ennakkoluuloihin takertumatta. Kykenee neuvottelemaan ja antamaan tilaa. Koskee sekä miehiä että naisia. Tuntuu, että sinulla on hyvin yksipuolinen näkemys miehistä, toki ehkä kokemuksiisi pohjaten. Mutta jopa aikamoinen "tuuri" sinulla käynyt tai sitten tiedostamattasi hakeudut tietyn tyyppisten henkilöiden seuraan, tai he sinun.

Mullakin on takana monta epäonnistunutta parisuhdetta, varmaan juuri tuosta syystä, että ulkoinen habitus on vahvassa ristiriidassa persoonan kanssa. Miehet on ehkä sitten hakeneet semmoista perinteistä tyttöystävää/vaimoa, joka hoitaa kodin ja sosiaaliset suhteet, ja näin ei ole käynyt.

Nykyisen puolison kanssa saa olla monella tavalla outo, itsekin on. Mutta oon tosi introvertti, eikä mies ja lapset ymmärrä lainkaan tarvettani olla joskus yksin. Mies luulee heti, että mulla on joku toinen kierroksessa, jos haluaisin olla yötä pois kotoa. Ja perhe tivaa koko ajan,. että mitä teet ym. jos yritän puuhata omiani tai oon vaan.

Jos joskus eroaisin, nii ikinä, ikinä en enää ottaisi ketään asumaan kanssani. Mua ei ole varmaan oikein tarkoitettu siihen.

t. 718

En minä oikein edes tiedä, millä perusteella tuo älykkyys määritellään. Tiedon perusteella? Kriittisen ajattelun taitojen? Nopean ongelmanratkaisun? Nykyajan älykkyys työelämässä ilmenee minusta oikeastaan yhteistyötaitoina. Se joka pystyy perustelemaan, ottamaan monia näkökulmia huomioon ja saamaan toisetkin ajattelunsa tueksi, on käytännössä älykäs. Jokuhan voi olla todella älykäs ja vilkas ajattelumaailma, mutta jos ei pysty käyttämään sitä yhteiseksi hyödyksi, onko hän kuitenkaan kaikilla tasoilla älykäs.

Noihin suhteisiin liittyen, kuinka olette päätyneet yhteen aivan epäsopivien kumppanien kanssa? Mikä siinä on ollut se pohja, joka on kannatellut tutustustumista muutamia treffejä tai jopa vuosia pidemmälle?

Aikoinaan kun olin nuori ja suoritin yliopistossa maisterin tutkinnon nopeassa tahdissa, minulle heräsi harha, että tässä on kyseessä älykäs ihminen. Myönnän ajatelleeni, että joidenkin opiskelukavereiden tapa omaksua tietoa hitaasti on tuskastuttavaa. Miksei hän tee näin tai noin, miksei hän osaa. Luojan kiitos iän ja elämänkokemuksen myötä tuo harha omasta erinomaisuudesta katosi.

Tunnistan sellaisia älykkyyden muotoja, joita en nuorena ymmärtänyt olevan olemassakaan. Esimerkiksi toisten ihmisten ajattelun analysointi on mielestäni kiehtova lahjakkuuden muoto. Jotkut ihmiset huomaavat, mitkä taustalla olevat intressit ja viitekehykset vaikuttavat toisen ihmisen ajatteluun. Entinen esihenkilöni oli erittäin älykäs ja kykeni havainnoimaan tilanteita ja ihmisten sanomatta jääneitä ajatuksia erittäin analyyttisesti. Hän ei enää elä, mutta samoja taitoja olen pyrkinyt kehittämään itsessäni.

Kun pääsen eläkkeelle, en aio ajatella mitään. Olen jo suunnitellut, että kesät ongin laiturin nokassa ja talvet vietän erämökissä Lapissa hiihdellen ja revontulia ihaillen. Luen kirjallisuuden klassikoita iltaisin ja saunon perinteisessä hirsisaunassa. Siihen on vielä 8 vuotta aikaa.

Miten epäsopiviin suhteisiin nyt päädytään? Itsellä ainakin nämä ovat vaikuttaneet: nuori ikä, elämänkokemuksen puute, yritys elää niin kuin kaikki muutkin, kännissä solmitut ihmissuhteet, liian nopeasti eteneminen, perääntymisen vaikeus kun suhde on jo "liian" pitkällä, ympäristön (kuvitellut ja todelliset) odotukset, kiltteys, käsitys että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja ei saa luovuttaa liian helposti, lapset, yhteinen asunto jne...

Ja ihastumisen sekoittaminen rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten epäsopiviin suhteisiin nyt päädytään? Itsellä ainakin nämä ovat vaikuttaneet: nuori ikä, elämänkokemuksen puute, yritys elää niin kuin kaikki muutkin, kännissä solmitut ihmissuhteet, liian nopeasti eteneminen, perääntymisen vaikeus kun suhde on jo "liian" pitkällä, ympäristön (kuvitellut ja todelliset) odotukset, kiltteys, käsitys että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja ei saa luovuttaa liian helposti, lapset, yhteinen asunto jne...

Tulikohan väärään ketjuun? Oletko siis ollut älykkäämmän tuntemasi ihmisen kanssa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ja ihastumisen sekoittaminen rakkauteen.

Tällehän voisi avata oman ketjun? Mielestäni nyt aika kaukaa haettua alkaa puolustella ihastumisen sekoittamista rakkauteen, kun ketjun aihe on älykkäin tuntemasi ihminen ja millaista elämää hän viettää.

Lukekaa ketjua taaksepäin, siellä käsitellään älykkäiden henkilöiden ongelmia parisuhteissa.

Mut voisi olla hyvä aihe omallekin ketjulle tuo epäsopivat parisuhteet.

Tavallista perhe-elämää vaimonsa ja lastensa kanssa.  Korkea valtiollinen virka taloushallinnossa

Ihan selvästi Mensan testeissä on vikaa, kun suurin osa huippupisteiden saaneista ovat aspergerejä tai muita ongelmaisia. Ehkä olisi hyvä testata myös sitkeyttä, empaattisuutta, kiitollisuutta yms. ominaisuuksia, joita on tuntemillani onnellisilla ihmisillä.

Ehkä se on vaikeaa, jos kaikki on liian helppoa. Kun puolison löytäminen ei sitten olekaan helppoa, niin ei löydy sitkeyttä yrittää ja muuttaa toimintatapaa. Kun liian helpot työtehtävät kyllästyttävät, ei osata hakeutua vaativampiin tehtäviin. 

Me tavikset olemme joutuneet tarpomaan sitkeästi jo ala-asteella, kesätöissä, opiskelupaikassa ja työhaastatteluissa. Olemme oppineet pettymään ja olemaan kiitollisia, kun asiat ovat natsanneet. Tämän jälkeen olen entistä onnellisempi taviksena, vaikka olen AINA halunnut olla älykkäämpi ja nautin suunnattomasti viisaiden ihmisten seurasta. En tietenkään besserwissereiden vaan myös sosiaalisesti älykkäiden. 

Tuntemani älykäs on melko tavallisessa työssä, hän ei itse miellä itseään älykkääksi, mutta kun kaikki sujuu kuin itsestään esim. talonrakentamisen koukerot. Hiffaa amatöörinä nopeasti parhaat tavat ja systeemit. Saa aikaiseksi järjettömän paljon hosumatta.

En tiedä nykyistä ammattia, mutta oli erään puolueen puoluesihteeri aikanaan. Useampi vuosi sitten kun olin hänen kanssaan tekemisissä, nimenomaan se älykkyys, näkökulman laajuus ja toisaalta sosiaaliset taidot veivät kyllä oman mielen välillä nöyräksi, ei voinut kuin hämmästellä.

vero-orja kirjoitti:

Äo ei ole mikään mittari. Erityisen hyödytön ja mitään antamaton. Vain älykääpiöt kehuvat ÄO "tuloksellaan" kun älykkyys tosi elämässä korreloi kengän numeron kanssa.

Jussi Halla-aho on suomalaisista poliitikoista ylivoimaisesti älykkäin. Halltuksen kanalauma taas kaikkein tylsimmät kynät siinä penaalissa. Jos ihmiset ymmärtäisivät miten vähällä järjellä tätä maata johdetaan ja kauas kantoisi päätöksiä tehdään, niin kylmä hiki nousisi pintaan.

Voisin kuunneella älykkäitä ihmisiä vaikka kuinka ja kauan. Olipa melkoisen ristiriitaiset tunteet, kun "ei persuna", kuulin Halla-ahoa pitkästä aikaa viime viikolla. Hän on todellakin älykäs ja oikein odottaa mitä sieltä suusta ulos tulee. Mahtavan analyyttisiä ajatuksia, pitkästä aikaa politiikan saralla.

Älykkäin tuntemani ihminen on tohtori koulutukseltaan. Aloitti uransa tutkijana, nykyisin yrittäjänä menestynyt. On pystynyt hyödyntämään sen potenttiaalin, joka hänessä on. Upea tyyppi kaikin puolin, myös sosialisesti lahjakas.