Traumatisoituneen ihmisen elämässä pahinta eivät ole traumat.
Pahinta on omasta mielestäni se, että omasta elämästään ei voi puhua kovinkaan monelle ihmiselle hyvää päivää kummempia. Ihmiset nimittäin usein ahdistuvat hyvin pahasti, jos jostain traumaattisesta kokemuksesta ohimennen vahingossa mainitsee. Ja jos joku ahdistuu seurassasi, niin hän saattaa sen jälkeen alkaa vältellä sinua.
Traumatisoitunut ihminen joutuukin siis monia ihmissuhteitaan varten keksimään loputtoman määrän kiertoilmaisuja kertoessaan elämästään. Vain niin pystyy välttämään totaalisen yksinäisyyden, mutta tämänkin toimintatavan hinta on kova: itsen ja toisten väliin kohoaa hiljaisuuden muuri. Trauman merkitys omassa elämässä kasvaa, koska kokemuksistaan ei voi avoimesti puhua.
Kommentit (142)
Hehe! Ei noin kuin ap sanoo vaan siksi että uhriutuminen ja määrittelevät trauman kautta itsensä.
Ap:n suurin ongelma ei ole menneisyys vaan siinä rypeminen. Se, että hän jumittaa tahallaan siinä haluamatta jatkaa eteenpäin ja kohdata nykyhetki ja tulevaisuus.