Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Ongelma on siinä, että niin moni keskustelija ei ymmärrä, että hoitovastike ei lähellekään kata asunnon kustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Hehe. Mutta jos nainen asuu jollakin puolikkaan vastikkeen ja 20e sähkölaskun ja vesilaskun maksamisella miehen asunnossa, eli hyötyy useita satoja euroja rahallisesti kuukaudessa, niin se on sitten tietenkin ihan oikein. Ei sen naisenkaan käsittääkseni oli pakko hassata niitä rahoja turhuuteen vaan voi kartuttaa sitä omaisuuttaan.
Mies haluaa siis käypää markkinavuokraa (maksamatta vuokratuloista veroa) omassa käytössään olevasta asunnosta, jota hän ei olisi kenellekään ”ulkopuoliselle” kuitenkaan vuokraamassa. Aika ”reilu” diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Hehe. Mutta jos nainen asuu jollakin puolikkaan vastikkeen ja 20e sähkölaskun ja vesilaskun maksamisella miehen asunnossa, eli hyötyy useita satoja euroja rahallisesti kuukaudessa, niin se on sitten tietenkin ihan oikein. Ei sen naisenkaan käsittääkseni oli pakko hassata niitä rahoja turhuuteen vaan voi kartuttaa sitä omaisuuttaan.
On sinänsä täysin kohtuullista, että molemmat maksavat asumiskuluja tulojensa puitteissa tasapuolisesti. Molemmilla täytyy silloin luonnollisestikin olla myös omistusoikeus rahoitettavaan kohteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Hehe. Mutta jos nainen asuu jollakin puolikkaan vastikkeen ja 20e sähkölaskun ja vesilaskun maksamisella miehen asunnossa, eli hyötyy useita satoja euroja rahallisesti kuukaudessa, niin se on sitten tietenkin ihan oikein. Ei sen naisenkaan käsittääkseni oli pakko hassata niitä rahoja turhuuteen vaan voi kartuttaa sitä omaisuuttaan.
Molemmathan siinä hyötyvät. Nainen säästää vuokrassa ja mies kuluissa. Jos nainen maksaa miehen velkaa vain mies hyötyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Ja se on myös hyvä diili huoneiston omistajalle, jos kumppani maksaa puolet markkinahinnasta, sillä jos tässä tapauksessa mies ottaisi ulkopuolisen vuokralaisen hän maksaisi vuokratulosta 30% veroa.
Asuntosijoittaminen kun ei ole mikään kultakaivos ja tuotto on vain 4-5%, mutta puolison ansiosta se saadaan kohomaan 35%.
Tässä olisikin hyvä bisnes, vaihtaisi vain kumppania ja asuntoa.
Tämä on kyllä totta. Maksuosuudessa pitäisi markkinavuokrasta ainakin vähentää 30 %:n verosäästö. Ap:n avopuoliso tuskin on ajatellut ilmoittaa tuloja verottajalle. Lisäksi markkinavuokraa alentaa se, ettei Ap saa sisustaa tai tuoda omia kamojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että tähän markkinavuokranpuolikkaan päälle minulle tulisi maksettavaksi puolet sähköstä, netistä, asuntovakuutuksista ym. Omat elinkustannukseni nuosisivat muuton myötä.
Yhteenmuuton syynä tietysti suhteessa eteenpäin meneminen. Lapsistakin tulevaisuudessa on ollut puhe, ja toki ennen niitä olisi hyvä asua yhdessä. Vuokra-asuntoa emme vielä voi yhdessä hankkia joidenkin verojuttujen takia (mies omistanut asunnon vasta alle 2 vuotta, en ole ihan varma mistä selitti, joku myyntiverojuttu). Mulla ei tällä hetkellä ole varaa ostaa puolta asunnosta.
-ap
Suhteessa eteneminen ei tarkoita sitä, että sinä muutat vieraaseen kämppään ja siirrät kaikki omat kamasi varastoon. Ja sanon "vieraaseen" ihan tarkoituksella, sillä se olo sinulla tulee olemaan, jos siellä vakituisesti asut.
Ole itse aktiivinen raha-asioissa. Ota itse selvää Oikotiestä mitä miehen kämpän kokoiset vuokrakämpät maksavat. Miehen yhtiövastike on todella pieni (ette varmaan asu pk -seudulla, tai ainakaan Helsingissä), mitä tarkoittaa "jonkin verran" lainanlyhennystä/ kk? Ota itse selvää "verojutuista". Miehen asunnon voi laittaa vuokralle ja te voitte hankkia yhteisen vuokra-asunnon.
Tässä on sinun elämästäsi ja arjesta kyse.
Ei se suhteen eteneminen yhteistä postiluukkua vaadi, ellei se postiluukku ole yhdessä hankittu ja yhdessä maksettu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä edes miksi kirjoitan tämän, kun tiedän että minut teilataan. Muistutan jo aluksi, että ihmiset tekevät ratkaisunsa omilla perusteilla. Niin minäkin.
Asun mieheni omistamassa asunnossa. En maksa asumisesta enkä muista asumiseen liittyvistä kuluista mitään. Minulla ei olisi varaa ostaa tästä puolia. Olen 5 vuotta sitten hakenut asumisoikeusnumeron siltä varalta, että joskus ero tulisi. Se vakuussumma minulla on tallessa ja pysyy. Tämä asia on keskusteltu.
Suhteemme perustuu rakkauteen ja kumppanuuteen. Miehen rahoista hyödyn tämän asumisen verran eli käyttörahaa ja säästöjä jää ihan kivasti. Käyn siis töissä. Minusta on ihan reilua tällainen järjestely. Mitään vuokria en alkaisi maksamaan edes nyt vakiintuneessa suhteessa. Jos se ero tulisi joskus, niin tuota miestä minä jäisin kaipaamaan. En seiniä.
Näinhän tämä normaaleilla ihmisillä menee. Itse taas elän suhteessa, jossa kaikki on yhteistä. Niin tulot, menot kuin omaisuuskin. Yhteen mentiin köyhinä opiskelijoina ja tyhjästä aloitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään järjellä kuulosta normaalilta, puolet yhtiövastikkeestakin on jo tavallaan pelaamista hänen pussiin, just koska kartuttaa omaa varallisuutta kokoajan. Ja sinähän ns. häviät kun maksat vuokraa vaikka voisit itsekin ostaa oman asunnon ja maksaa sitä vuokran sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Tottakai, hänhän siitä saa rahat kun sen myy. Jos on ostanut jonkun mörskän jonka arvo vaan laskee koko ajan niin kannattaisi varmaan myydä asunto ennenkuin kaiken menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta puolet vastikkeesta on ehdottomasti liian vähän. Vuokra-asumisen kulut muodostuvat usein pelkästä vuokrasta ja mahdollisesta vesimaksusta. Sen sijaan omistusasumisen todelliset kulutut koostuvat vastikkeesta, sähköstä, vedestä, huolto- ja korjauskustannuksista, lainan koroista ja mahdollisesta inflaatiokorjatusta arvonalenemasta. Jostain syystä nämä toisen asuntoon muuttajat eivät ikinä ole valmiita maksamaan puolia todellisista kustannuksista vaan aina jankutetaan pelkästä vastikkeesta.
Minusta reilu kompromissi voisi olla markkinavuokran ja vastikkeen puoliväli tai esim. koko vastike ilman muita kustannuksia. Tai sitten niin, että yhteenmuuton hyödyt puoliksi. Meillä aikanaan mies maksoi koko 250 euron vastikkeen, kun puolet markkinahintaisesta vuokrasta olisi ollut 450 euroa ja asunnon todelliset kustannukset ilman lainan lyhennysosaa noin 500 euroa kuukaudessa ilman korjauksia ja huoltoja. Mies muutti 750 euron yksiöstä, joten hänen kulunsa laskivat 500 euroa, minä maksoin edelleen asunnon loput kulut joten minä hyödyn tuon 250 euron vastikkeen verran. Molemmat maksoivat noin 200 euroa vähemmän kuin asuessaan vastaavassa vuokra-asunnossa. Minusta se oli kaikilla mittareilla reilu jako eikä mieskään valittanut. Seuraava asunto ostettiinkin sitten suoraan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Montakohan prosenttia ap omistaa tällä hetkellä vuokraamastaan murjusta?
Teille loi(/nai)sille on ihan mahdoton laskea perusmatikalla se, että halvinkin yksiö ei irtoa pk-seudulla alle 600 euron. Vastikkeet ovat taas muutaman satasen luokkaa, joista ap aikoo maksaa puolet.
Ap säästäisi loisimalla heittämällä monta sataa euroa kuussa, ja miehen pitäisi tämä hänelle mahdollistaa ilman kyseenalaistamista?
Ap voi jatkaa elämistään yksiössään. Maksaen itse kaikki kulut ja karruttaen vuokranantajansa omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan miehen lainaa.
Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.
Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.
Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.
Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?
Ei miehen puolikas riitä noihin mainittuihin kuluihin eli mies säästää myös. Tämä on ainut reilu järjestely jos haluaa asua yhdessä mutta ei halua jakaa omistusta.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?