Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Koska silloin ei asu vuokranantajan kanssa. Miten se on niin vaikeaa ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä kuviossa ollaan todella kaukana parisuhteen ideasta. Mies ei ole ottamassa kumppania vaan alivuokralaisen. Jos yhteiset talousasiat on jo alussa noin vaikeat , niin eihän tästä puutu kuin se, että kaikki toiselle tehtävät palveluksetkin hinnoitellaan.
Eiväthän nuo vaikeat ole vaan selvät, mutta ehkä hieman epäreilut. Ero suominaisen kanssa tulee kuitenkin kun viimeistään 5v päästä ollaan kasvettu erilleen ja perhoset pörräilee vatsassa, niin ei sitä suhdetta kannata nykyään ajatella kuin väliakaisena tilanteena johon vuokrasopimukset jne kuuluu ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ilmaiseksi pitäisi päästä loisimaan?
Lisäksi tämä on provoksikin vanha
Ei tämä välttämättä ole provo. Minullekin ex-mies ehdotti avoliittoon muuttaessa (omistus 50/50) että jos ero tulee, ostaa minut ulos sillä rahalla, jolla olen puolikkaani ostanut (eikä päivän hinnalla). Ei toteutunut. N39
Ja mulle yksi pässinpää ehdotti että maksaisin kämpästä 66% ja omistaisin vain 33%. Onneksi olen laskutaitoinen enkä mennyt halpaan.Pässinpää oli aika myrtynyt mutta onneksi se suhde loppui muutenkin lyhyeen.
Tapaus on tosi, ei porvoolainen.
No voi ihme!
Voisi olla noin puolet asumiskuluista ok jako, mutta....
En itse vastaavaasa tilanteessa olisi pennejä kyllä laskemassa.
Ei meillä laskeskella menojen jakautumista.
Jättäisin sen sian etsimään uutta vuokralaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidoilta vältytään ja reiluimpaan lopputulokseen päästään, kun:
1. Mies laittaa asuntonsa vuokralle markkinahintaan
2. Vuokraatte yhdessä mieleisen asunnon ja maksatte vuokran puoliksi ja
3. Mies maksaa oman vuokrapuolikkaansa asuntonsa tuloilla.
Asunnosta on paljon muitakin kuluja kuin yhtiövastike. Kodinkoneita menee rikki, asuntoa pitää remontoida ja taloyhtiössä voidaan käynnistää isoja ja kalliita remontteja. Korot nousevat nykytasosta ja asuntojen hinnatkin laskevat jo suuressa osassa Suomea. Jos joutuu lyhentämään asuntolainaa 1000e/kk, ei 100e ”puolikkaana vastikkeesta” kuulosta lainkaan reilulta. Parisuhteessa molemmat asuvat ”meidän kodissa”. Toisella on merkittävästi enemmän käyttörahaa kuin toisella.
Asun avopuolisoni kanssa asunnossa, jonka ostin ennen suhteen alkamista. Keskustellessa asumiskulujen jakamisesta puoliso tarjoutui maksamaan ”puolet yhtiövastikkeesta”. Tein vastatarjouksen: puoliso ostaa minulta asuntoni ja maksan hänelle koko yhtiövastikkeen kompensaationa asumisesta. Diili kuulosti hyvältä, kunnes kokeiltiin yhdessä, millaisia kuukausieriä tarvitaan 300 000 euron lainan lyhentämiseen.
Jos haluat sen miehen, niin maksat mitä hän haluaa. Jos et, niin asu jossain muualla omalla kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on asunto, jossa tyttäremme asuu. Perimme häneltä vuokraa sen verran, että saamme maksettua sillä yhtiövastikkeen ja rahoitusvastikkeen (uudiskohde), jolloin vuokra olisi 550€/kk. Tästä hoitovastikkeen osuus on 150€ ja rahoitusvastike on 400€ (korot 100€ ja lyhennys 300€). Opiskelijana hän saa asumistukea 400€.
Nyt jos hänen luokseen muuttaisi joku nuorimies, jolla on tuloja, niin asumistukihan tippuisi silloin pois kokonaan. Minusta tällaisessa tilanteessa ei voi ajatella että asumiskulut menisivät puoliksi, vaan kyllä se nuorimies saisi minun mielestä maksaa 400€ ettei tytär joudu kärsimään uudesta tilanteesta. Ja vaikka olemme valmiita vuokraamaan omalle lapselle asunnon edullisesti, niin ei se tarkoita että siihen otetaan mukaan kaiken maailman siipeilijöitä.
En ryhtyisi tuohon. Ensinnäkin sen vuoksi että kuludi nousisivat. Toisekseen alivuokralaisen vuokra eli tilannejossa et saa sisustaa , käyttää omia tavaroitasi jne. ei ole puolen markkinahintaisen vuokran arvoinen.
Asu omassa kodissasi, kunnes voitte muuttaa yhteen uuteen kotiin. Säästä ja sijoita erotud, joka tulisi asumismenoista miehen luokse muuttaessa. Silloinkin kun muutatte pidät huolen siitä, että sisustatte sen kodin yhdessä. Kannattaa nyt pohtia sitä tulevaisuuttakin:
Miten mies on ajatellut, että jakaisitte menot, jos lapsia tulisi? Maksaisitte varmaan kaiken silloinkin puoliksi, vaikka sinun tulosi ja eläkekertymäsi laskisi yhteisten lasten hankinnan vuoksi...
Kysy tuota lapsiasiaa, ennen kuin otst puheeksi, ettet muuta. Näin näet miehen oikean karvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos parisuhde on jollekulle liiketoimi ja ryhdytään miettimään sen vaihtoehtoiskustannuksia, niin kannattaa unohtaa tällainen tyyppi kokonaan. Tuskinpa tarjoaisi deitillä sitä kahvikuppiakaan ja olisi silti kinuamassa ilmaisia voileipiä ja palveluksia. Kaikki tuntemani sijpittajat ovat niuhoja pihtareita, jotka yrittää puristaa toisten hyväntahtoisuudesta itselleen sen viimeisenkin sentin. Taloudellinen on hyvä olla, mutta liika on liikaa. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kannata muuttaa yhteen toisen kanssa asuntoon jossa jompikumpi on asunut ennen yhteenmuuttoa. Slloin on ikuisesti toisen reviirillä ja armoilla ja oikeasti vaan maksavana vieraana joka voidaan heittää ulos milloin vaan. En todellakaan suosittele. Itsekin olet näemmä tätä miettinyt joten kuuntele intuitiotasi.
Parasta olisi jos muuttaisitte avoliittoon asuntoon joka ei ole kummankaan koti ja mies laittais oman asuntonsa vuokralle - tai jatkaisitte nykyiseen malliin, erillään.
Minä muutin suoraan miehen omistamaan asuntoon, kun menimme naimisiin. Luonnollisestikaan en mihinkään avoliittokuvioon suostunut, koska itselläni oli tavoitteena avioliitto ja miehellä myös. Kyllä siitä kodista tehtiin minullekin mieleinen, yhdessä puitiin sisustusta. Ja kun perheenlisäystä oli tulossa, ostimme yhdessä sen seuraavan asunnon.
Minusta tässä on suurempi kysymys, kannattaako ruveta avoliittoon jos kerran on tavoitteena perustaa perhe. Avoliitto ei ole mikään koeavioliitto, missä voi testata toimisiko avioliitto. Liian usein tälläkin palstalla saa lukea näitä valituksia, että mies ei halua naimisiin vaikka meillä on jo X lasta. Kannattaa jokaisen miettiä kohdallaan, kuinka tärkeää itselle se avioliitto on. Monille avoliitto on ihan ok, mutta jos itselle naimisiinmeno on tärkeää, niin avoliittoon ei kannata suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mutta onko siis koko AV-raati sitä mieltä, että on liikaa, että maksan miehen omistamasta asunnosta koko yhtiövastikkeen ja veden (yht. vähän yli 200 euroa)? Ruuat maksetaan suunnilleen puoliksi ja mies maksaa vakuutuksen, sähkön, netin, Netflixin ynnä muut suoratoistojutut, ylimääräiset yhtiövastikkeet ja tietenkin lainan ja siitä koituvat kulut.
En ole kokenut tätä erityisenä riistona, koska en koskaan saisi näin hyvällä paikalla olevaa kolmiota reilulla 200 eurolla kuussa. Säästän 300-400 euroa kuussa, kun ei tarvitse asua vuokralla. Kämppä on sisustettu ja rempattu pitkälti minun toiveitteni mukaan.
Tietysti ymmärrän sen, että yhtiövastikkeet menevät taloyhtiön hoitoon ja taloyhtiön kunto näkyy asunnon arvossa eli "kartutan miehen omaisuutta". Mutta jos joskus ostetaan yhdessä talo, tämä nykyinen asunto käy vakuutena/tuo vuokratuloja, josta me molemmat tulemme hyötymään. Jos taas erotaan niin minulle on kertynyt säästöjä, kun olen saanut asua edullisesti.
Mutta että tässä nyt ilmeisesti pitää ruveta riitelemään yhtiövastikkeen maksamisen puolittamisesta. Huoh.
Onko joku sanonut sinulle jotain? Tässä pohditaan eri vaihtoehtoja, niiden hyviä ja huonoja puolia ja sä otat kaiken henkilökohtaisesti? Taidat olla aika yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maksaisin avoliitossa "vuokraa" puolisolle, eli lyhentäisin hänen asuntolainaa, niin haluaisin tietysti maksamani osuuden asunnosta omiin nimiini.
Maksaisin puolet yhtiövastikkeesta, vesimaksun, puolet sähkölaskusta ja jos miehellä on velkaa asunnosta, maksaisin puolet koroista ja velanhoitokuluista. Lainan lyhennystä sinun ei tarvitse maksaa, koska se on miehen asunto. Jos teille tulee ero, asunto jää miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Asun avopuolisoni kanssa asunnossa, jonka ostin ennen suhteen alkamista. Keskustellessa asumiskulujen jakamisesta puoliso tarjoutui maksamaan ”puolet yhtiövastikkeesta”. Tein vastatarjouksen: puoliso ostaa minulta asuntoni ja maksan hänelle koko yhtiövastikkeen kompensaationa asumisesta. Diili kuulosti hyvältä, kunnes kokeiltiin yhdessä, millaisia kuukausieriä tarvitaan 300 000 euron lainan lyhentämiseen.
Fiksu mies! Ja ehkä naisenkin päähän syttyi valo?
Tästä ketjusta jotenkin paistaa se, että kaikki vastaukset tulevat vuokra-asukeilta. Heiltä puuttuu joku talousasioiden hahmotuskyky ja hoetaan tätä "älä suostu kartuttamaan miehen omaisuutta" kuorossa vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, mitä asunnon omistajaksi ryhtyminen tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et asu tampereella turussa , oulussa tai tampereella niin vuokrasi on alle 500 :D eli ihan sama kun olet töissä.
No ei ole mikään noista mutta kyllä meillä täällä PK-seudullakin on jonkin verran korkeammat kuin 500 €/kk :) Mutta raha ei siis tässä ole se ongelma, periaatteena vaan oli niin kummallisen kuuloinen edellytys mieheltä.
Kumpaakaan ei pitäisi käyttää hyväksi. Puolet yhtiövastikkeesta on liian vähän, ei vastaa lähellekään asumisen oikeita kustannuksia. Puolet markkinavuokrasta liikaa, jos mm. joutuu laittamaan omat tavaransakin varastoon. Jotain siltä väliltä olisi kohtuullista.
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
En vertaa avoliittoa vuokrasuhteeseen, vaan mietin mikä on reilu jako asumisen kustannusten osalta tilanteessa, jossa toinen on omistaja ja toinen ei. Jos se, jolla ei ole rahkeita ostaa asunnosta puolikasta haluaa asua siinä maksamalla puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä, niin mitä muuta tämä on kuin härskiä taloudellista hyväksikäyttöä?
Avioliitto on sitten asia erikseen. Jos avioon päädytään, niin minusta silloin on typerää ajatella minun ja sinun rahoja, kyllä avioliitossa kaiken pitäisi olla yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun avopuolisoni kanssa asunnossa, jonka ostin ennen suhteen alkamista. Keskustellessa asumiskulujen jakamisesta puoliso tarjoutui maksamaan ”puolet yhtiövastikkeesta”. Tein vastatarjouksen: puoliso ostaa minulta asuntoni ja maksan hänelle koko yhtiövastikkeen kompensaationa asumisesta. Diili kuulosti hyvältä, kunnes kokeiltiin yhdessä, millaisia kuukausieriä tarvitaan 300 000 euron lainan lyhentämiseen.
Fiksu mies! Ja ehkä naisenkin päähän syttyi valo?
Tästä ketjusta jotenkin paistaa se, että kaikki vastaukset tulevat vuokra-asukeilta. Heiltä puuttuu joku talousasioiden hahmotuskyky ja hoetaan tätä "älä suostu kartuttamaan miehen omaisuutta" kuorossa vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, mitä asunnon omistajaksi ryhtyminen tarkoittaa.
Asunnon omistajaksi ryhtyminen tarkoittaa sitä, että kun lopulta olet kaikki maksusi maksanut, omistat asuntosi ja voit myydä sen voitolla. Jos olet maksanut toisen ihmisen omistamaa asuntoa, et omista asunnosta neliötäkään. Jos olet parisuhteessa ja makselet juoksevia kuluja ja mahdollistat näin miehen asunnon maksamisen, olet eron tullen vaan kartuttanut miehen omaisuutta ja et saa edes sijoittamiasi rahoja takaisin. Reiluinta olisi jos kulut puolitetaan tasan ja omistus puolitetaan tasan.
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?