Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Riippuen asuntolainan määrästä/lyhennyksestä, niin pelkkä vastike tai 2/3 vastikkeesta olisi minusta ok, mutta jos tämä "vuokra" ylittää vastikkeen josta tämä jätkä makselee asutoaan pois, niin äijän vaihtoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän oudolta vaikuttaa
Oma poikaystävä ei ymmärrä miksei saa maksaa meidän vuokraa kokonaan yksin ja koitan selittää miksi haluan maksaa oman osani :D On niitä näitäkin miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Ei se asunnon kuluminen ja remonttivelan kertyminen nosta asunnon hintaa. Se laskee asunnon hintaa. Et sinä maksa samaa hintaa kämpästä, jossa on putkiremppa huomenna kuin kämpästä, jossa se oli kolme vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?
Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.
ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?
Tämä on se kohta, mitä vuokra-asujat eivät oikein hahmota: todelliset asumiskustannukset. Yhtiövastikkeen ja sähkön ymmärtävät kaikki, samaten asuntolainan koron. Mutta vuokra-asukit eivät ymmärrä pääoman vaihtoehtoiskustannusta.
Asia on helpoin hahmottaa tilanteessa, jossa asunto on ostettu 100% lainalla. Asunnon hinta 200000€, yhtiövastike 200€/kk ja asuntolainan korko 1%. Tästä saadaan helposti ymmärrettäviksi kuluiksi 267€/kk.
Mutta se vaihtoehtoiskustannus. Jos se 200000€ ei olisi seinissä kiinni, se voitaisiin sijoittaa osakkeisiin, joista kohtuudella voidaan odottaa vähintään 4% brutto-osinkoja. Jos asunnon omistajalla ei olisi rahat asunnossa kiinni ja sijoituslaina asuntolainaa vastaavalla korolla, hän saisi vähennettyä lainan korot täysimääräisesti, kun asuntolainan koroista saa vähennettyä vain pienen osan. Säästän teidät monimutkaisilta verokuvioilta, mutta lopputulos on, että sijoittaja saisi tuolle 200000€ pääomalle korkojen ja verojen jälkeen peräti 550€/kk nettona. Tämä on ihan todellinen asumiskustannus. Toki se vaihtelee korkotason mukaan, korkean koron ympäristössä se hyöty jää pienemmäksi. Mutta ei tätä komponenttia myöskään voi jättää kokonaan huomioimatta, niin kuin vuokra-asukkailla on tapana.
Vaihtoehtoiskustannusten laskeminen ei ole tässä yhteydessä järkevää. Ihmisen täytyy joka tapauksessa asua jossain ja siitä on kustannuksia. Vaihtoehtoiskustannusta voidaan laskea siinä tilanteessa kun olet puhtaasti sijoittamassa sen 200000 euroa ja mietit sijoitatko sen osakkaisiin vain sijoitusasuntoon. Tässä sinun skenaariossasi unohdat myös näppärästi huomioida asunnon arvonnousun ja huomioit vaan kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Uusi on aina uusi... sepä se. Kuluminen laskee arvoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Ei se asunnon kuluminen ja remonttivelan kertyminen nosta asunnon hintaa. Se laskee asunnon hintaa. Et sinä maksa samaa hintaa kämpästä, jossa on putkiremppa huomenna kuin kämpästä, jossa se oli kolme vuotta sitten.
Asuntojen yleinen hintataso on noussut pitkällä aikavälillä joka tapauksessa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Paljonko miehelle maksaisi se, että hän joutuisi pesemään pyykkinsä taloyhtiön pesutiloissa? Vaikka sen käyttö olisi ilmaista, niin siitä on enemmän vaivaa kuin omasta koneesta. Aika moni laskee tuollekin rahallisen arvon.
Sinä voisit käydä vertailemassa asuntojen myyntihintoja, kun viereisessä taloyhtiössä on tehty putkiremppa ja toisessa ei. Luuletko, että ei näy myyntihinnoissa?
Tottakai se näkyy myyntihinnassa, joskaan ei juuri koskaan niin paljon kuin se maksaa. Kyse on kuitenkin ylläpitoremontista eli tarkoitus on palauttaa ajan ja normaalin käytön nakertama osuus asunnon arvosta. Vertailuna vaikkapa takan rakennuttaminen jossa lisätään asunnolle uutta arvoa jota sillä ei aiemmin ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu pahalta, niin ostakaa yhteinen asunto. Ja kulut tasan. Tunnet asuvasi omassa kodissa eikä tarvitse miettiä, että rikastuuko mies kustannuksellasi. Toinen vaihtoehto on tietysti erillään asuminen, jos kaikki on rahasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Ei se asunnon kuluminen ja remonttivelan kertyminen nosta asunnon hintaa. Se laskee asunnon hintaa. Et sinä maksa samaa hintaa kämpästä, jossa on putkiremppa huomenna kuin kämpästä, jossa se oli kolme vuotta sitten.
Asuntojen yleinen hintataso on noussut pitkällä aikavälillä joka tapauksessa koko ajan.
Varmasti näin, mutta ei puhuta nyt siitä, vaan kulumisesta ja siitä seuraavista kustannuksista. Tai jos tämä huomioidaan, niin ap:n tilanne muuttuu vielä epäedullisemmaksi, koska osakkeet (joihin ap sijoittaa miehen pitäessä asunnon) ovat nousseet merkittävästi enemmän kuin asunnot pitkällä aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Montakohan prosenttia ap omistaa tällä hetkellä vuokraamastaan murjusta?
Teille loi(/nai)sille on ihan mahdoton laskea perusmatikalla se, että halvinkin yksiö ei irtoa pk-seudulla alle 600 euron. Vastikkeet ovat taas muutaman satasen luokkaa, joista ap aikoo maksaa puolet.
Ap säästäisi loisimalla heittämällä monta sataa euroa kuussa, ja miehen pitäisi tämä hänelle mahdollistaa ilman kyseenalaistamista?
Ap voi jatkaa elämistään yksiössään. Maksaen itse kaikki kulut ja karruttaen vuokranantajansa omaisuutta.
Jos parisuhde on jonkin mielestä loisimista, niin kyllä tällainen helmi kannattaa jättää yksin . Jos parisuhde perustuu pelkkään eiroissa laskettaviin " hyötyohin" niin kannattaa unohtaa koko juttu.
Olet siis samaa mieltä kanssani aloittajasta ja ketjun muista loisista. Hienoa.
Taidat olla yksinkertainen. Nimenomaan kenenkään ei kannata lähteä kaltaisesi kanssa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Paljonko miehelle maksaisi se, että hän joutuisi pesemään pyykkinsä taloyhtiön pesutiloissa? Vaikka sen käyttö olisi ilmaista, niin siitä on enemmän vaivaa kuin omasta koneesta. Aika moni laskee tuollekin rahallisen arvon.
Sinä voisit käydä vertailemassa asuntojen myyntihintoja, kun viereisessä taloyhtiössä on tehty putkiremppa ja toisessa ei. Luuletko, että ei näy myyntihinnoissa?
Tottakai se näkyy myyntihinnassa, joskaan ei juuri koskaan niin paljon kuin se maksaa. Kyse on kuitenkin ylläpitoremontista eli tarkoitus on palauttaa ajan ja normaalin käytön nakertama osuus asunnon arvosta. Vertailuna vaikkapa takan rakennuttaminen jossa lisätään asunnolle uutta arvoa jota sillä ei aiemmin ole ollut.
Juuri näin. Ja lienee reilua, että kaikki käyttäjät maksavat yhdessä tämän nakerruksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Jos möisit autosi, kummasta saisit enemmän rahaa kunnossa olevasta vai rikkinäisestä? Kumpaa autoa voit itse käyttää toimivaa vai rikkinäistä? Sitäpaitsi asunto on kiinteää omaisuutta, jonka arvo säilyy ja auto on kkäyttöesine, jonka arvo voi olla 0 euroa sekunneissa jos mälläät set.
Kunnossa olevasta saisin enemmän. Mutta jos olen sen kerran kuluttanut, niin olen kerran maksanut 800 euroa ja olen 800 euroa köyhempi.
En ymmärrä mitään tuosta jälkimmäisestä mälläysasiasta, pahoittelut.
Jos ajat autosi lyttyyn rekannokkaan, niin asiasta koituvien muiden ongelmien lisäksi autosi arvo on silloin 0 euroa vaikka se 3 sekunttia aikaisemmin olisi ollut 500000 euroa. Irtainomaisuus on eri asia kuin kiinteä omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Jos möisit autosi, kummasta saisit enemmän rahaa kunnossa olevasta vai rikkinäisestä? Kumpaa autoa voit itse käyttää toimivaa vai rikkinäistä? Sitäpaitsi asunto on kiinteää omaisuutta, jonka arvo säilyy ja auto on kkäyttöesine, jonka arvo voi olla 0 euroa sekunneissa jos mälläät set.
Kunnossa olevasta saisin enemmän. Mutta jos olen sen kerran kuluttanut, niin olen kerran maksanut 800 euroa ja olen 800 euroa köyhempi.
En ymmärrä mitään tuosta jälkimmäisestä mälläysasiasta, pahoittelut.
Jos ajat autosi lyttyyn rekannokkaan, niin asiasta koituvien muiden ongelmien lisäksi autosi arvo on silloin 0 euroa vaikka se 3 sekunttia aikaisemmin olisi ollut 500000 euroa. Irtainomaisuus on eri asia kuin kiinteä omaisuus.
Sama, jos talo palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Uusi on aina uusi... sepä se. Kuluminen laskee arvoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen.
Ei päästy, puhut edelleen asian vierestä. Helsingin keskustassa olevien kerrostaloasuntojen arvo ei ole laskenut vuosien myötä, vaikka talot alkavat olla sata vuotta vanhoja vaikka muuttotappiokunnissa ei olekaan käynyt noin. Sitä talon arvoa pitää verrata valmistumishetkeen ja nykyiseen tai ostohetkeen ja nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Paljonko miehelle maksaisi se, että hän joutuisi pesemään pyykkinsä taloyhtiön pesutiloissa? Vaikka sen käyttö olisi ilmaista, niin siitä on enemmän vaivaa kuin omasta koneesta. Aika moni laskee tuollekin rahallisen arvon.
Sinä voisit käydä vertailemassa asuntojen myyntihintoja, kun viereisessä taloyhtiössä on tehty putkiremppa ja toisessa ei. Luuletko, että ei näy myyntihinnoissa?
Tottakai se näkyy myyntihinnassa, joskaan ei juuri koskaan niin paljon kuin se maksaa. Kyse on kuitenkin ylläpitoremontista eli tarkoitus on palauttaa ajan ja normaalin käytön nakertama osuus asunnon arvosta. Vertailuna vaikkapa takan rakennuttaminen jossa lisätään asunnolle uutta arvoa jota sillä ei aiemmin ole ollut.
Juuri näin. Ja lienee reilua, että kaikki käyttäjät maksavat yhdessä tämän nakerruksen.
Eli jos mies on asunut asunnossa 10 vuotta, sitten sinne muuttaa nainen ja he asuvat yhdessä siinä kolme vuotta, niin naisen pitää maksaa puolet asunnon pintaremontista? Ei tuo minusta kuulosta reilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Jos möisit autosi, kummasta saisit enemmän rahaa kunnossa olevasta vai rikkinäisestä? Kumpaa autoa voit itse käyttää toimivaa vai rikkinäistä? Sitäpaitsi asunto on kiinteää omaisuutta, jonka arvo säilyy ja auto on kkäyttöesine, jonka arvo voi olla 0 euroa sekunneissa jos mälläät set.
Kunnossa olevasta saisin enemmän. Mutta jos olen sen kerran kuluttanut, niin olen kerran maksanut 800 euroa ja olen 800 euroa köyhempi.
En ymmärrä mitään tuosta jälkimmäisestä mälläysasiasta, pahoittelut.
Jos ajat autosi lyttyyn rekannokkaan, niin asiasta koituvien muiden ongelmien lisäksi autosi arvo on silloin 0 euroa vaikka se 3 sekunttia aikaisemmin olisi ollut 500000 euroa. Irtainomaisuus on eri asia kuin kiinteä omaisuus.
Sama, jos talo palaa.
Ei aivan. Autossa ei ole pakko olla kuin liikennevakuutus. Pankki ainakaan ei anna rahoitusta kiinteistöjen hankintaan mikäli et ole sitä täydestä arvosta vakuuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Uusi on aina uusi... sepä se. Kuluminen laskee arvoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen.
Ei päästy, puhut edelleen asian vierestä. Helsingin keskustassa olevien kerrostaloasuntojen arvo ei ole laskenut vuosien myötä, vaikka talot alkavat olla sata vuotta vanhoja vaikka muuttotappiokunnissa ei olekaan käynyt noin. Sitä talon arvoa pitää verrata valmistumishetkeen ja nykyiseen tai ostohetkeen ja nykyiseen.
Kulumisella on kustannus, vaikka yleiselle hintatasolle tapahtuisi mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Paljonko miehelle maksaisi se, että hän joutuisi pesemään pyykkinsä taloyhtiön pesutiloissa? Vaikka sen käyttö olisi ilmaista, niin siitä on enemmän vaivaa kuin omasta koneesta. Aika moni laskee tuollekin rahallisen arvon.
Sinä voisit käydä vertailemassa asuntojen myyntihintoja, kun viereisessä taloyhtiössä on tehty putkiremppa ja toisessa ei. Luuletko, että ei näy myyntihinnoissa?
Tottakai se näkyy myyntihinnassa, joskaan ei juuri koskaan niin paljon kuin se maksaa. Kyse on kuitenkin ylläpitoremontista eli tarkoitus on palauttaa ajan ja normaalin käytön nakertama osuus asunnon arvosta. Vertailuna vaikkapa takan rakennuttaminen jossa lisätään asunnolle uutta arvoa jota sillä ei aiemmin ole ollut.
Juuri näin. Ja lienee reilua, että kaikki käyttäjät maksavat yhdessä tämän nakerruksen.
Eli jos mies on asunut asunnossa 10 vuotta, sitten sinne muuttaa nainen ja he asuvat yhdessä siinä kolme vuotta, niin naisen pitää maksaa puolet asunnon pintaremontista? Ei tuo minusta kuulosta reilulta.
Jos pintaremontti tehdään kerran kymmenessä vuodessa ja maksaa kymppitonnin, niin kulumisen kustannus on tonni vuodessa. Siitä nainen maksaa kolmelta vuodelta puolet eli yhteensä 1500.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?
Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.
ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?
Tämä on se kohta, mitä vuokra-asujat eivät oikein hahmota: todelliset asumiskustannukset. Yhtiövastikkeen ja sähkön ymmärtävät kaikki, samaten asuntolainan koron. Mutta vuokra-asukit eivät ymmärrä pääoman vaihtoehtoiskustannusta.
Asia on helpoin hahmottaa tilanteessa, jossa asunto on ostettu 100% lainalla. Asunnon hinta 200000€, yhtiövastike 200€/kk ja asuntolainan korko 1%. Tästä saadaan helposti ymmärrettäviksi kuluiksi 267€/kk.
Mutta se vaihtoehtoiskustannus. Jos se 200000€ ei olisi seinissä kiinni, se voitaisiin sijoittaa osakkeisiin, joista kohtuudella voidaan odottaa vähintään 4% brutto-osinkoja. Jos asunnon omistajalla ei olisi rahat asunnossa kiinni ja sijoituslaina asuntolainaa vastaavalla korolla, hän saisi vähennettyä lainan korot täysimääräisesti, kun asuntolainan koroista saa vähennettyä vain pienen osan. Säästän teidät monimutkaisilta verokuvioilta, mutta lopputulos on, että sijoittaja saisi tuolle 200000€ pääomalle korkojen ja verojen jälkeen peräti 550€/kk nettona. Tämä on ihan todellinen asumiskustannus. Toki se vaihtelee korkotason mukaan, korkean koron ympäristössä se hyöty jää pienemmäksi. Mutta ei tätä komponenttia myöskään voi jättää kokonaan huomioimatta, niin kuin vuokra-asukkailla on tapana.
Vaihtoehtoiskustannusten laskeminen ei ole tässä yhteydessä järkevää. Ihmisen täytyy joka tapauksessa asua jossain ja siitä on kustannuksia. Vaihtoehtoiskustannusta voidaan laskea siinä tilanteessa kun olet puhtaasti sijoittamassa sen 200000 euroa ja mietit sijoitatko sen osakkaisiin vain sijoitusasuntoon. Tässä sinun skenaariossasi unohdat myös näppärästi huomioida asunnon arvonnousun ja huomioit vaan kulut.
Vaihtoehtoiskustannuksia voi laskea myös siltä kantilta että kun asunnon omistaja asuu asunnossaan yksin niin vaihtoehtoiskustannus omassa asumiselle olisi maksaa vuokraa yksin jolloin omistaja hyötyy seiniin sidotusta pääomasta markkinavuokran ja omistusasunnon kulujen erotuksen verran.
Jos taas hän asuu siinä jonkun kanssa kaksin niin hän hyötyy samasta pääomasta enää puolen markkinavuokran ja kulujen erotuksen verran. Loppu hyöty ohjautuu toiselle asunnossa asuvalle joka hänkin hyötyy puolen markkinavuokran ja maksamiensa kulujen erotuksen verran. Mikäli jälkimmäinen ei maksa omistajalle mitään hyvitystä asumisestaan (esim sitä puolikasta markkinavuokrasta) niin kyllähän hän tuossa omistajan kustannuksella vaurastuu.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko miehelle maksaisi se, että hän joutuisi pesemään pyykkinsä taloyhtiön pesutiloissa? Vaikka sen käyttö olisi ilmaista, niin siitä on enemmän vaivaa kuin omasta koneesta. Aika moni laskee tuollekin rahallisen arvon.
Sinä voisit käydä vertailemassa asuntojen myyntihintoja, kun viereisessä taloyhtiössä on tehty putkiremppa ja toisessa ei. Luuletko, että ei näy myyntihinnoissa?