Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Ja se on myös hyvä diili huoneiston omistajalle, jos kumppani maksaa puolet markkinahinnasta, sillä jos tässä tapauksessa mies ottaisi ulkopuolisen vuokralaisen hän maksaisi vuokratulosta 30% veroa.
Asuntosijoittaminen kun ei ole mikään kultakaivos ja tuotto on vain 4-5%, mutta puolison ansiosta se saadaan kohomaan 35%.
Tässä olisikin hyvä bisnes, vaihtaisi vain kumppania ja asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme mieheni omistamassa asunnossa. Hän lyhentää lainaansa ja minä maksan vastikkeen. Olisi outoa lyhentää toisen lainaa saamatta itse osuutta asunnosta.
Se on totta, mitä joku tässä ketjussa kirjoitti, että koko ajan tuntuu kuin asuisi toisten nurkissa. Ei tämä oikein tunnu omalta kodilta. Mutta sille nyt ei voi mitään... Tämä tilanne on tällainen, kunnes meillä on varaa muuttaa isompaan. Kunhan on katto pään päällä, se on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Sinä se tässä et mitään ymmärrä! Päävuokralaisena asuessa voi asua yksin, sisustaa miten tahtoo, siivota niin paljon tai vähän kuin huvittaa, vuokranantajalla ei ole oikeutta edes tulla käymään asunnossa ilman erillistä sopimista, saati sitten asua siinä. Vuokralaisella on sopimus, jossa on selkeästi irtisanomisaika sekä muita oikeuksia. Alivuokralainen ei koskaan maksa puolta asunnon hinnasta vaan oman osuutensa joka lasketaan hänen henkilökohtaisessa käytössään olevan pinta-alan mukaan ja huomioidaan yhteisten tilojen käyttöoikeus. Alivuokralaisellakin on oma yksityinen tilansa, johon vuokranantaja ei voi tunkeutua. Vuokralainen voi helposti myös muuttaa toiseen vuokra-asuntoon, mutta parisuhteessa muutto tarkoittaa yhteistä päätöstä tai eroa. Jos puoliso korostaa omistusoiukeuttaan vuokraa vaatimalla, niin se vuokralainen joutuu elämään kusi sukassa vuokraisäntänsä säännöillä ja ehdoilla, ei puolisona omassa kodissaan. Ja koti ei ole synonyymi asunnolle!
Onkohan vuokranvaatija valmis reiluun irtisanomisaikaan, maksamaan veroa vuokratulostaan, antamaan oman tilan vuokralaiselleen (yhden huoneen vähintään) pitämään yhteiskäytössä olevat tilat siisteinä, olemaan remuamatta ja häiritsemättä maksavaa vuokralaista jne.
Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?
Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.
ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan miehen lainaa.
Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.
Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.
Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.
Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?
Samat vastikkeet, netit ja sähköt ne on sillä miehelläkin maksettavana yksistään, ellei ap muuta jakamaan niitä kuluja. Siis mies maksaa ne lainanlyhennyksen lisäksi. Jos ap muuttaa jakamaan asumiseen liittyvätulut, niin jäähän se mieskin siinä "voitolle". Maksaa jatkossa lainanlyhennyksen lisäksi vaan puolet asumiseen liittyvistä kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolet yhtiövastikkeesta, sähköstä ja vedestä (+ mahd. saunamaksusta, lämmityksestä jne.) on hyvä. Muuten saisi kyllä timantti jäädä yksikseen asustelemaan. Kuten sanottu, sun ei kuulu kerryttää miehelle omaisuutta. Jos alat maksat puolet lainasta, sut täytyy myös merkitä asunnon omistajaksi sopimallanne prosentilla.
Nainenhan kerryttäisi omaisuuttaan osakkeisiin sun muihin sijoituksiin, joissa ei ole kuluja. Mies taas kerryttäisi omaisuuttaan kämppään, joka kuluu, eli sitä pitää rempata, taloyhtiöön tulee kalliita remontteja, kodinkoneita ja sisustusta uusitaan ja ne on aikanaan ostettaessa maksettu...
Jos mies haluaa sinut vuokralle, hän varmaan on halukas tekemään vuokrasopimuksen, ja maksamaan siitä sitten vaadittavat verot. En lähtisi elämänkumppanini, jonka kanssa siis aion viettää loppuelämäni, kanssa mihinkään vuokraveivaukseen kartuttamaan hänen omaisuuttaan, ja tuo olisi jo hylkäysperuste parisuhteellekin. Haluaako mies siis että teidän suhteenne on vuokranantaja-vuokralainen suhde, vai parisuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?
Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.
ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?
Todelliset asumiskustannukset sisältävät myös vähintääkin kämpän kulumisen. Muutoin mies epäsuorasti kerryttää naisen omaisuutta maksamalla naisen osuuden remonteista yms.
Vuokrasopimus. Maksat vuokraa omasta tilastasi asunnossa, jota hallinnoit ja sisustat kuten haluat. Voit kutsua sinne vieraita niinkuin haluat ja viettää siellä aikasi kotona ollessasi. Eihän siinä mitään. Edellyttäen tietenkin, että vuokraamasi tila vastaa tarpeitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan miehen lainaa.
Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.
Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.
Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.
Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?
Samat vastikkeet, netit ja sähköt ne on sillä miehelläkin maksettavana yksistään, ellei ap muuta jakamaan niitä kuluja. Siis mies maksaa ne lainanlyhennyksen lisäksi. Jos ap muuttaa jakamaan asumiseen liittyvätulut, niin jäähän se mieskin siinä "voitolle". Maksaa jatkossa lainanlyhennyksen lisäksi vaan puolet asumiseen liittyvistä kuluista.
Mies saisi ”voittoa” satasen tai pari vastikkeista ja muusta riippuen, nainen aiemmasta kämpästä riippuen jopa tonnin (jos ollut esim. kaksio Helsingin). Ei kuulosta reilulta tästäkään näkökulmasta.
Siis ihan törkeästi haluaa tienata sinulla. Kai teette vuokrasopimuksen ja todellakin saat oman puolen kämpästä sisutaa kun siitä maksat vuokraa! Oikeasti, älä muuta tuollaisen kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Pistät sivuun sen verran rahaa minkä verran säästät, kun et lyhennä miehen lainaa ja jos muutaman vuoden päästä vielä tuntuu et tää on varmasti se oikea, niin ostat siltä sit puolet siitä kämpästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan miehen lainaa.
Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.
Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.
Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.
Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?
Samat vastikkeet, netit ja sähköt ne on sillä miehelläkin maksettavana yksistään, ellei ap muuta jakamaan niitä kuluja. Siis mies maksaa ne lainanlyhennyksen lisäksi. Jos ap muuttaa jakamaan asumiseen liittyvätulut, niin jäähän se mieskin siinä "voitolle". Maksaa jatkossa lainanlyhennyksen lisäksi vaan puolet asumiseen liittyvistä kuluista.
Mies saisi ”voittoa” satasen tai pari vastikkeista ja muusta riippuen, nainen aiemmasta kämpästä riippuen jopa tonnin (jos ollut esim. kaksio Helsingin). Ei kuulosta reilulta tästäkään näkökulmasta.
Säästähän mies lisäksi mm.ruokakuluissa. Lisäksi naisen muuttaminen hänen luokseen ei nosta hänen kulujaan sentilläkään. Ja edelleenkin mies kartuttaa vain omaa omaisuuttaan. Entä jos nainen on saanut asumistukea asuntoonsa? Eihän hän sitä saa enää miehen omaisuuden kartuttamiseen. Aikoihin on eletty jos mies kadehtii kumppaninsa mahdollisia säästöjä, joista ei koidu hänelle sentinkään lisämaksua. Jos yhteinen talous on noin vaikeaa niin parasta on tyytyä asumaan omissa asunnoissa tai vaikka erota kokonaan.
En jaksanut lukea koko ketjua sen itsensä toistamisen takia, mutta onko tässä mietitty sitä, että naisen muuttaessa miehen luo ja maksaessa "oikeudenmukaisesti" puolet kuluista (vastike, netti, sähkö jne.), jää hänelle huomattavasti enemmän rahaa käyttöönsä ja hän voi sillä kartuttaa omaisuuttaan "ilmaisen" asumisen kustannuksella? Koska asuminen on kaikille pakollinen meno, miksi vain miehen pitäisi kantaa siitä vastuuta ja miksi tässä vauhkotaan vain miehen omaisuuden karttumisesta?
Omasta mielestäni ainoa oikea tapa on yhteisomistus ja kaikki kulut sen myötä puoliksi. Tämä nyt ei toki aina ole mahdollista ja siksi en osaa sanoa mitään yhtä ja oikeaa tapaa. Joka tapauksessa itse vastaavassa tilanteessa huomioisin myös tämän asian jotenkin. Ehkä asumalla omissa asunnoissa ja vastaten omista kuluistaan niinkuin itse haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
En tiedä edes miksi kirjoitan tämän, kun tiedän että minut teilataan. Muistutan jo aluksi, että ihmiset tekevät ratkaisunsa omilla perusteilla. Niin minäkin.
Asun mieheni omistamassa asunnossa. En maksa asumisesta enkä muista asumiseen liittyvistä kuluista mitään. Minulla ei olisi varaa ostaa tästä puolia. Olen 5 vuotta sitten hakenut asumisoikeusnumeron siltä varalta, että joskus ero tulisi. Se vakuussumma minulla on tallessa ja pysyy. Tämä asia on keskusteltu.
Suhteemme perustuu rakkauteen ja kumppanuuteen. Miehen rahoista hyödyn tämän asumisen verran eli käyttörahaa ja säästöjä jää ihan kivasti. Käyn siis töissä. Minusta on ihan reilua tällainen järjestely. Mitään vuokria en alkaisi maksamaan edes nyt vakiintuneessa suhteessa. Jos se ero tulisi joskus, niin tuota miestä minä jäisin kaipaamaan. En seiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan miehen lainaa.
Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.
Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.
Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.
Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?
Samat vastikkeet, netit ja sähköt ne on sillä miehelläkin maksettavana yksistään, ellei ap muuta jakamaan niitä kuluja. Siis mies maksaa ne lainanlyhennyksen lisäksi. Jos ap muuttaa jakamaan asumiseen liittyvätulut, niin jäähän se mieskin siinä "voitolle". Maksaa jatkossa lainanlyhennyksen lisäksi vaan puolet asumiseen liittyvistä kuluista.
Mies saisi ”voittoa” satasen tai pari vastikkeista ja muusta riippuen, nainen aiemmasta kämpästä riippuen jopa tonnin (jos ollut esim. kaksio Helsingin). Ei kuulosta reilulta tästäkään näkökulmasta.
Säästähän mies lisäksi mm.ruokakuluissa. Lisäksi naisen muuttaminen hänen luokseen ei nosta hänen kulujaan sentilläkään. Ja edelleenkin mies kartuttaa vain omaa omaisuuttaan. Entä jos nainen on saanut asumistukea asuntoonsa? Eihän hän sitä saa enää miehen omaisuuden kartuttamiseen. Aikoihin on eletty jos mies kadehtii kumppaninsa mahdollisia säästöjä, joista ei koidu hänelle sentinkään lisämaksua. Jos yhteinen talous on noin vaikeaa niin parasta on tyytyä asumaan omissa asunnoissa tai vaikka erota kokonaan.
Älä minulle aikoja höpise. Kunhan vain kyseenalaistin muiden säästöargumenttia.
Tämä on yksi, ihan varteenotettava vaihtoehto. Jos ap:llä ei ole rahkeita ostaa asunnosta puolikasta, niin miten olisi vaikkapa 20% tai 30%? Mies saisi hieman omaa lainaansa pienemmäksi ja ap:lle tulisi laina, josta hän pystyy selviytymään. Yhtiövastike maksettaisiin puoliksi ja mahdollinen rahoitusvastike omistusosuuksien suhteessa.