Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Ehdota sille miehellesi, että laitat yhdessä määritellyn "vuokran" kerran kuukaudessa säästötilille, osakkeisiin tai rahastoihin (etkä koske näihin säästöihisi tai anna miehellesi käyttöoikeutta niihin). Jos kerran teidän on tarkoutus tulevaisuudessa tehdä lapsia, niin nuo säästöt auttavat silloin vaikka vaihtamaan yhteiseen ja isompaan asuntoon. Toisaalta, jos teille tulee ero niin et jää tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Montakohan prosenttia ap omistaa tällä hetkellä vuokraamastaan murjusta?
Teille loi(/nai)sille on ihan mahdoton laskea perusmatikalla se, että halvinkin yksiö ei irtoa pk-seudulla alle 600 euron. Vastikkeet ovat taas muutaman satasen luokkaa, joista ap aikoo maksaa puolet.
Ap säästäisi loisimalla heittämällä monta sataa euroa kuussa, ja miehen pitäisi tämä hänelle mahdollistaa ilman kyseenalaistamista?
Ap voi jatkaa elämistään yksiössään. Maksaen itse kaikki kulut ja karruttaen vuokranantajansa omaisuutta.
Vaikka ap muuttaisi miehen kanssa yhteen, niin silti se olisi vuokrasuhde. Asema vaan vaihtuisi päävuokralaisesta alivuokralaiseksi ja kulut nousisivat nykyisestä. Itse en näe mitään syytä, miksi ap:n vaihtaa huonompaan ja kalliimpaan vaihtoehtoon.
Minulla on luottotiedoton mies, joten asunto on minun nimissäni. Koska olemme uusperhe, niin meillä on myös avioehto. Eli meillä on vähän eri tilanne, mutta kerron kuitenkin.
Maksamme kaiken puoliksi. Myös asuntolainan. Koska minulla ei olisi yksin varaa maksaa tätä lainaa. Tai joo, olisi varaa, mutta en haluaisi maksaa. Jos ero tulisi, niin myisin asunnon. Tämähän on minulle ja lapsilleni tarpeettoman isokin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?
Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.
ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?
Tämä on se kohta, mitä vuokra-asujat eivät oikein hahmota: todelliset asumiskustannukset. Yhtiövastikkeen ja sähkön ymmärtävät kaikki, samaten asuntolainan koron. Mutta vuokra-asukit eivät ymmärrä pääoman vaihtoehtoiskustannusta.
Asia on helpoin hahmottaa tilanteessa, jossa asunto on ostettu 100% lainalla. Asunnon hinta 200000€, yhtiövastike 200€/kk ja asuntolainan korko 1%. Tästä saadaan helposti ymmärrettäviksi kuluiksi 267€/kk.
Mutta se vaihtoehtoiskustannus. Jos se 200000€ ei olisi seinissä kiinni, se voitaisiin sijoittaa osakkeisiin, joista kohtuudella voidaan odottaa vähintään 4% brutto-osinkoja. Jos asunnon omistajalla ei olisi rahat asunnossa kiinni ja sijoituslaina asuntolainaa vastaavalla korolla, hän saisi vähennettyä lainan korot täysimääräisesti, kun asuntolainan koroista saa vähennettyä vain pienen osan. Säästän teidät monimutkaisilta verokuvioilta, mutta lopputulos on, että sijoittaja saisi tuolle 200000€ pääomalle korkojen ja verojen jälkeen peräti 550€/kk nettona. Tämä on ihan todellinen asumiskustannus. Toki se vaihtelee korkotason mukaan, korkean koron ympäristössä se hyöty jää pienemmäksi. Mutta ei tätä komponenttia myöskään voi jättää kokonaan huomioimatta, niin kuin vuokra-asukkailla on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan miehen lainaa.
Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.
Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.
Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.
Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?
Ei miehen puolikas riitä noihin mainittuihin kuluihin eli mies säästää myös. Tämä on ainut reilu järjestely jos haluaa asua yhdessä mutta ei halua jakaa omistusta.
Lisään vielä, että tällaista järjestelyä ei muutenkaan voi verrata asunnon vuokraamiseen jo mainituista syistä (vuokraisäntä nurkissa, omat tavarat varastoon, ei saa valita asuntoa taikka sijaintia yms.)
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde on jonkin mielestä loisimista, niin kyllä tällainen helmi kannattaa jättää yksin . Jos parisuhde perustuu pelkkään eiroissa laskettaviin " hyötyohin" niin kannattaa unohtaa koko juttu.
Loisimiseksi se menee siinä kohtaa kun varaton haluaa hyötyä toisen omaisuudesta ilman asiaankuuluvaa korvausta, niin kuin ap tässä nyt kaavailee tekevänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Ei nouse kuin vastike. Ja niin korkealle, ettei asuntoa osta kukaan. Näin meillä, moni yrittää myydä 40 %:n alennuksella verrattuna hintaan ennen putkiremonttia. Sen takia yrittävät myydä kun vastike nousi, eivät pysty maksamaan. Mutta kukaan ei osta. Se siitä arvonnoususta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Itse ostimme tämän asunnon 30 vuotta sitten. Sen arvo on vuosien myötä kasvanut reilusti, taloa on huollettu säännöllisesti. Ostin itselleni viimeksi auton 10 vuotta sitten. Vaikka auto oli muutaman vuoden vanha, sillä oli ajettu vähän ja se on ollut kuntonsa puolesta poikkeuksellisen hyvä. Auton arvo on tietenkin enää murto-osa maksamastani hinnasta. Kun provoilee kuten sinä teit, niin kannattaa silti pitää jutuissa edes vähän järkeä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Jos möisit autosi, kummasta saisit enemmän rahaa kunnossa olevasta vai rikkinäisestä? Kumpaa autoa voit itse käyttää toimivaa vai rikkinäistä? Sitäpaitsi asunto on kiinteää omaisuutta, jonka arvo säilyy ja auto on kkäyttöesine, jonka arvo voi olla 0 euroa sekunneissa jos mälläät set.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Minulla on auto ja kahdella työkaverillani ei. Olemme kuitenkin jo vuosia menneet kimppakyydillä töihin, minun autollani. Minä siis omistan auton mutta he käyttävät sitä säännöllisesti ja hyötyvät siitä, he ovat maksaneet yhdessä sopivamme summan bensakuluista minulle. Eräs päivä auto menee rikki. Korjaus maksaa 1500e. Onko sinusta vain reilua että työkaveri maksavat minulle kumpikin 500e, ovathan he myös autosta hyötyneet vaikka minä sen omistan? Suotuisitko itse maksamaan mukisematta?
Itse valitsisin milloin vain mahdollisuuden asua puolella hoitovastiketta ja sähköä. Laittaisin kaiken rahan osakkeisiin, enkä sitoisi niitä kaksioni törkykalliisiin seiniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?
Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.
ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?
Tämä on se kohta, mitä vuokra-asujat eivät oikein hahmota: todelliset asumiskustannukset. Yhtiövastikkeen ja sähkön ymmärtävät kaikki, samaten asuntolainan koron. Mutta vuokra-asukit eivät ymmärrä pääoman vaihtoehtoiskustannusta.
Asia on helpoin hahmottaa tilanteessa, jossa asunto on ostettu 100% lainalla. Asunnon hinta 200000€, yhtiövastike 200€/kk ja asuntolainan korko 1%. Tästä saadaan helposti ymmärrettäviksi kuluiksi 267€/kk.
Mutta se vaihtoehtoiskustannus. Jos se 200000€ ei olisi seinissä kiinni, se voitaisiin sijoittaa osakkeisiin, joista kohtuudella voidaan odottaa vähintään 4% brutto-osinkoja. Jos asunnon omistajalla ei olisi rahat asunnossa kiinni ja sijoituslaina asuntolainaa vastaavalla korolla, hän saisi vähennettyä lainan korot täysimääräisesti, kun asuntolainan koroista saa vähennettyä vain pienen osan. Säästän teidät monimutkaisilta verokuvioilta, mutta lopputulos on, että sijoittaja saisi tuolle 200000€ pääomalle korkojen ja verojen jälkeen peräti 550€/kk nettona. Tämä on ihan todellinen asumiskustannus. Toki se vaihtelee korkotason mukaan, korkean koron ympäristössä se hyöty jää pienemmäksi. Mutta ei tätä komponenttia myöskään voi jättää kokonaan huomioimatta, niin kuin vuokra-asukkailla on tapana.
Nuo vaihtoehtoiskustannukset voit unohtaa. Tätä keskustelua ei tarvi viedä aallon kylterilinjalle. Ensinnäkään juuri kukaan ei saa pankista lainaa 200k mihinkään muuhun kuin asuntoon, joten jo siinä mennään metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Nyt ymmärrät aivan väärin. Peruskorjaukset vain palauttavat asunnon arvoa siihen, mitä se oli uutena. Niitä tehdään sen takia, että talo on ajan myötä kulunut ja että se pysyisi asuinkelpoisena.
Keskustelu oli siitä, mikä on reilua. Onko sinusta tosiaan reilua, että vain omistaja maksaa kaiken tämän asunnon ja talon kulumisen?
Kerroppa missä muualla asunnon arvo on ikääntymisen ja kulumisen myötä absoluuttisesti alentunut kuin joillakin rakennemuutospaikkakunnilla. Kyllähän asuntojen arvo nousee kokoajan tasaisesti. Myös niiden vanhempien.
Käy katsomassa oman paikkakuntasi juuri valmistuvien kämppien hinnat ja vertaa vastaaviin vaikka 1990 rakennettuihin kämppiin. Jos todella et löydä eroa, niin tarjoan pihvin.
Ei vaan vertailu pitää tehdä 1990 valmistuneen asunnon arvoon rakennushetkellä ja nyt siten, että otetaan rahan arvo huomioon. Uusi on aina uusi, eikä asuntojen arvo laske. Vertaa sinä vaikka oman paikkakunnan myytävistä asunnoista se, paljon sama asunto maksoi 2013 valmistuessaan ja paljonko siitä nyt pyydetään.
Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.
Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.
Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on ollut loputtoman monta ketjua ja aina tuntuu naisten olevan vaikea ymmärtää, miksi puolet markkinavuokrasta on ihan käypä korvaus. Toki jos tuohon lähtee, niin pitää olla halu asua kyseisen miehen kanssa kyseisessä asunnossa.
Miehen omaisuus karttuu, koska hän on tehnyt valinnan ryhtyä omistusasujaksi. Hänellä on asunnossa rahaa kiinni ja hänen asumiskulunsa ovat tämän vuoksi edullisemmat. Edullisempi asuminen on tavallaan se tuotto, jonka hän saa asuntoon sitomille pääomille. Jos ne rahat ei olisi seinissä kiinni, ne tahkoaisivat rahaa osakkeissa tai muissa tuottavissa sijoituksissa. Vuokra-asuja ei sido pääomiaan eikä kanna omistajan riskiä (mukaanlukien riski asunnon arvon alentumisesta) eikä hän näin ollen ole oikeutettu mihinkään tuottoihin, joita asunnon omistaja voi saada.
Vuokralla asuja kasvattaa aina jonkun toisen omaisuutta. Olipa se sitten yksityinen vuokranantaja tai joku julkinen taho, jolta asunto on vuokrattu. Tämä tuntuu vuokralla asujille olevan ihan hyväksyttävää niin kauan, kun vuokranantaja ei ole oma puoliso. Miksi haluatte mieluummin kartuttaa jonkun vieraan omaisuutta?
Jos vertaat avio/avolittoa vuokrasuhteeseen, niin aika kylmältä ja laskelmoivalta tuo mielestäni kuulostaa.
Parisuhteessa ei asuta kenenkään luona vuokralla, alivuokralaisena, hyyryläisenä, palkollisena, piikana, renkinä............
Yhteen muutetaan rakkaudesta, ainakin länsimaissa, eikä siihen mielestäni kuulu saada taloudellista hyötyä jommastakummasta osapuolesta.
Nykymenoon tottuneille on kuitenkin järkevää huolehtia tilanteesta mahdollisen (todennäköisen) eron tullessa ajankohtaiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos liittoon mennessä toisella on asunto-osake ja lainanmaksu alkutekojöissään, on parempi olla tekemättä avioehtoa tai ainakin sulkea siitä pois asunto, sillä kun kuluja liiton aikana maksetaan puoliksi, niin kyllähän asunnon omistaja siitä enemmän loppupeleissä hyötyy erotilanteessa ja lainanmaksun ollessa loppussuorallaan, kohtuuttomasti.
Aivan, ei kuulu saada taloudellista hyötyä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puolet vastikkeesta ja asumisen laskuista ei ole riittävä korvaus, vaan antaa taloudellista hyötyä sille, joka kämppään muuttaa.
Oletetaan, että kämppä on vaikka 100 neliötä. Putkiremontti, julkisivuremontti, katto, parveke ja muut isot rempat ovat yhteensä 150 tonnia. Ne tulevat keskimäärin vaikka 35 vuoden välein, eli reilu nelisen tonnia jyvittyy per vuosi. Ainakin nyt tästä pitäisi puolet maksaa ap:n (mitä se siinä kämpässä onkaan). Toki osakkaan vastuulla olevat korjaukset voidaan katsoa samalla tavalla.
Miksi? Omistajahan on vastuussa peruskorjausten yms. Kustannuksista ja hänen omaisuutensa arvo nousee kun parannuksia tehdään.
Olen usein harmitellut, kun sudeksi osoittautunut autoni tarvitsee joka vuosi melkein tonnilla huoltoja, kun joku paikka hajoaa. Tästä lähtien menen huoltamolle hymyssä suin, että jes, omaisuuteni arvo nousi 800 euroa, kun pimentynyt mittaristo piti vaihtaa!
Jos möisit autosi, kummasta saisit enemmän rahaa kunnossa olevasta vai rikkinäisestä? Kumpaa autoa voit itse käyttää toimivaa vai rikkinäistä? Sitäpaitsi asunto on kiinteää omaisuutta, jonka arvo säilyy ja auto on kkäyttöesine, jonka arvo voi olla 0 euroa sekunneissa jos mälläät set.
Kunnossa olevasta saisin enemmän. Mutta jos olen sen kerran kuluttanut, niin olen kerran maksanut 800 euroa ja olen 800 euroa köyhempi.
En ymmärrä mitään tuosta jälkimmäisestä mälläysasiasta, pahoittelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Miten sen toisen osapuolen omaisuus ei muka kartu? Elelet vailla huolen häivää ilman vastuita remonteista ja asunnon arvon laskusta ja kodinkoneiden uusinnoista sun muusta. Laitat kaikki ne toisen putkiremonttirahat osakkeisiin. Eikö se ole omaisuutta?
10 vuoden päästä putkirempan tullessa ap lähtee pullean osakesalkun kanssa muualle. Mies huokaisee ja ottaa selkä kyyryssä tiedon 50 tonnin taloyhtiövelkajyvityksestä vastaan miettien, mistä saisi rahat kovassa (toiselle ilmaisessa) käytössä olleen pesukoneen uusintaan.
No voi kauhea. Itse ostin omilla rahoilla meille pyykkikoneen, jossa pestiin paljon nelihenkisen perheen pyykkiä. Minä pesin jopa miehen vaatteet. Pyykkikone kesti 19 vuotta ja uusi, todella hyvä, maksoi tarjouksessa 800 euroa. Kodinkoneet nyt muutenkin kestävät 15-20 vuotta, ei niitä vähän väliä tarvitse olla uusimassa.
Eli 40 euroa vuodessa, josta ap:n osuus olisi 20 euroa. Tämä jo yhdestä ainoasta pesukoneesta.
Mites sitten vaikka LVIS-remppa? Se on sellaiset 50 tonnia eli aika monta pesukonetta. Sanotko siihenkin, että ”voi kauhea”?
Minulla on auto ja kahdella työkaverillani ei. Olemme kuitenkin jo vuosia menneet kimppakyydillä töihin, minun autollani. Minä siis omistan auton mutta he käyttävät sitä säännöllisesti ja hyötyvät siitä, he ovat maksaneet yhdessä sopivamme summan bensakuluista minulle. Eräs päivä auto menee rikki. Korjaus maksaa 1500e. Onko sinusta vain reilua että työkaveri maksavat minulle kumpikin 500e, ovathan he myös autosta hyötyneet vaikka minä sen omistan? Suotuisitko itse maksamaan mukisematta?
Jos auto olisi meidän yhteisessä tasavertaisessa käytössä, niin kyllä. Totta kai maksaisin myös auton kulumisen. Maksan minä työntekijöillenikin kilometrikorvauksen, joka huomioi asian.
Jos käyttäisin sitä vain työmatkaan, mutta se olisi muuten sinun käytössäsi, niin en maksaisi yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiset taas loisspleinaaamassa. Eipä yllättänyt.
Jos et ymmärrä parisuhteen konseptia niin on parempi ettet siihen ryhdy. Jos joku maksaa toisen asumiskustannuksia, niin kyllä siitä hyvästä on saatava maksua vastaava osuus omistulsesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei se niin voi mennä, että toinen maksaa elinkuluja ja toinen kartuttaa omaisuuttaan toisen kustannuksella. Millaisia verenimijöitä nämäiehet oikein ovat?
Montakohan prosenttia ap omistaa tällä hetkellä vuokraamastaan murjusta?
Teille loi(/nai)sille on ihan mahdoton laskea perusmatikalla se, että halvinkin yksiö ei irtoa pk-seudulla alle 600 euron. Vastikkeet ovat taas muutaman satasen luokkaa, joista ap aikoo maksaa puolet.
Ap säästäisi loisimalla heittämällä monta sataa euroa kuussa, ja miehen pitäisi tämä hänelle mahdollistaa ilman kyseenalaistamista?
Ap voi jatkaa elämistään yksiössään. Maksaen itse kaikki kulut ja karruttaen vuokranantajansa omaisuutta.
Jos parisuhde on jonkin mielestä loisimista, niin kyllä tällainen helmi kannattaa jättää yksin . Jos parisuhde perustuu pelkkään eiroissa laskettaviin " hyötyohin" niin kannattaa unohtaa koko juttu.
Olet siis samaa mieltä kanssani aloittajasta ja ketjun muista loisista. Hienoa.
Jos parisuhde on jonkin mielestä loisimista, niin kyllä tällainen helmi kannattaa jättää yksin . Jos parisuhde perustuu pelkkään eiroissa laskettaviin " hyötyohin" niin kannattaa unohtaa koko juttu.