Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Ei se ole vuokralainen ellei ole vuokrasopimusta. Parasta jos ei ole edes kirjoilla :)
Jossain on kirjoilla oltava, joten eiköhän muuttaja siihen kämppään vaihda.
Oli vuokrasuhdetta tai ei, toisia asukkaita ei myöskään voi häätää tuosta vain. Johan sen järkikin sanoo, eikö?
Jos ei ole vuokrasopimukseen tai mihinkään muuhunkaan perustuvaa oikeutta asua eikä ole edes kirjoilla, niin mikä estää vaihtamasta lukot jos huvittaa? Voinko tulla sun luo yöksi ja aamulla tehokkaasti kieltäytyä lähtemästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap ostaa sijoitusasunnoksi vastaavan kämpän kuin mitä miehellä.
Ap saa omistamastaan asunnosta tonnin vuokraa. Maksaa miehelle 500. Eli nainen tienaa kuukausittain 500 ja kerryttää omaisuuttaan.
Vastaavasti mies saa naiselta 500 euroa ja yhtä lailla kerryttää omaisuuttaan.
Toki lähtökohta on, että sitä yhdessä asuttua kämppää sisutellaan ja muuten eletään tasaveroisesti.
Tai sitten ap voi laittaa osakkeisiin ne rahat, joita hänen ei ole tarvinnut sitoa asuntoon. Alkaa kertyä omaisuus aivan eri tahdilla kuin miehellä, joka sitä mörskäänsä maksaa.
Jos ap maksaisi vain vastikkeen puolikkaan ja muut juoksevat puolikkaat, niin tämä olisi hänelle huippudiili. Yleensä ihmiset joutuvat joko maksamaan kallista vuokraa tai sitten sitomaan rahansa kämppään, jolloin niitä ei voi laittaa kunnolla tuottamaan (nykyisellä asuntojen hintatasolla on aika epätodennäköistä, että merkittäviä arvonnousuja tulee, ja lisäksi korjausvelka asuntokannassa on aika kova nykyisin, joten remppakulua tulee useimmille reilusti). Nyt ap voi laittaa kaikki rahansa osakemarkkinoille, jossa tuotot keskimäärin lähentelevät kymmentä prosenttia.
10 vuoden päästä miehellä on niukin naukin maksettu remppakuntoinen kämppä. Ap:lla on muhkea osakesalkku, joka vain kasvaa korkoa korolle -meiningillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Ei se ole vuokralainen ellei ole vuokrasopimusta. Parasta jos ei ole edes kirjoilla :)
Jossain on kirjoilla oltava, joten eiköhän muuttaja siihen kämppään vaihda.
Oli vuokrasuhdetta tai ei, toisia asukkaita ei myöskään voi häätää tuosta vain. Johan sen järkikin sanoo, eikö?
Jos ei ole vuokrasopimukseen tai mihinkään muuhunkaan perustuvaa oikeutta asua eikä ole edes kirjoilla, niin mikä estää vaihtamasta lukot jos huvittaa? Voinko tulla sun luo yöksi ja aamulla tehokkaasti kieltäytyä lähtemästä?
Et voi tunkeutua kenenkään kotiin, mutta kanssa-asujia ei voi tuolla tavalla heittää ulos. Sivistysvaltiossa ketään ei voi yhtäkkiä jättää kodittomaksi.
https://www.hs.fi/koti/art-2000004642384.html
Tuossa nyt aiheesta ensimmäinen linkki. Tilaajille, mutta näet pointin otsikosta ja alussa näkyvästä tekstinpätkästä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap ostaa sijoitusasunnoksi vastaavan kämpän kuin mitä miehellä.
Ap saa omistamastaan asunnosta tonnin vuokraa. Maksaa miehelle 500. Eli nainen tienaa kuukausittain 500 ja kerryttää omaisuuttaan.
Vastaavasti mies saa naiselta 500 euroa ja yhtä lailla kerryttää omaisuuttaan.
Toki lähtökohta on, että sitä yhdessä asuttua kämppää sisutellaan ja muuten eletään tasaveroisesti.
Et lainkaan huomioi 30% veroa, joka menisi ap. osuudesta, jos hän vuokraa asunnon ulkopuoliselle.
Ja jos ap. miehen asunnosss on söhkölämmitys, se on useampi sata euroa kuukaudessa (jonka mies haluaa puolittaa) lisäksi ap. joutuisi vuokraamaan tavaroille varaston, kun mies ei huoli niitä kotiinsa eli tässä vaiheessa ap. olisi reilusti miinuksella ja ap. asumisenkulut nousisi merkittävästi.
En missään tapauksessa ap. muuttaisi miehen asuntoon?
Meillä mies maksaa 75% hoitovastikkeesta, joka vastaa jos vuokraisin osan tiloista vapailla markkinoilla alivuokralaisasunnoksi, mutta silloin joutuisin osan tiloista luopumaan esim. yhden huoneen. Meidän tapauksessa molemmat voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Ei se ole vuokralainen ellei ole vuokrasopimusta. Parasta jos ei ole edes kirjoilla :)
Jossain on kirjoilla oltava, joten eiköhän muuttaja siihen kämppään vaihda.
Oli vuokrasuhdetta tai ei, toisia asukkaita ei myöskään voi häätää tuosta vain. Johan sen järkikin sanoo, eikö?
Kirjoilla voi olla vanhempien luona tai vaikka poste restantessa. Voi itse asiassa olla ihan viisastakin asumistuen kannalta.
Ap voi ihan vapaasti laittaa kirjansa sinne miehen luo ja varmasti niin tekeekin, jos se järkevää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap ostaa sijoitusasunnoksi vastaavan kämpän kuin mitä miehellä.
Ap saa omistamastaan asunnosta tonnin vuokraa. Maksaa miehelle 500. Eli nainen tienaa kuukausittain 500 ja kerryttää omaisuuttaan.
Vastaavasti mies saa naiselta 500 euroa ja yhtä lailla kerryttää omaisuuttaan.
Toki lähtökohta on, että sitä yhdessä asuttua kämppää sisutellaan ja muuten eletään tasaveroisesti.
Et lainkaan huomioi 30% veroa, joka menisi ap. osuudesta, jos hän vuokraa asunnon ulkopuoliselle.
Ja jos ap. miehen asunnosss on söhkölämmitys, se on useampi sata euroa kuukaudessa (jonka mies haluaa puolittaa) lisäksi ap. joutuisi vuokraamaan tavaroille varaston, kun mies ei huoli niitä kotiinsa eli tässä vaiheessa ap. olisi reilusti miinuksella ja ap. asumisenkulut nousisi merkittävästi.
En missään tapauksessa ap. muuttaisi miehen asuntoon?
Meillä mies maksaa 75% hoitovastikkeesta, joka vastaa jos vuokraisin osan tiloista vapailla markkinoilla alivuokralaisasunnoksi, mutta silloin joutuisin osan tiloista luopumaan esim. yhden huoneen. Meidän tapauksessa molemmat voittavat.
En tietenkään joka ainoaa detaljia ala huomioimaan, aivan merkityksetöntä tässä kohdassa. Kai se nyt on selvää, että pohdin tätä vähän isompaa kuvaa?
Oikeudenmukaista on maksaa puolet kuluista (vastike, sähkö, korko yms.) ja lisäksi osuus siitä, ettei mies voi pitää puolta talosta tuottavassa sijoituksessa kiinni. ts. jos talon arvo on 200 000€, niin ap maksaa puolikkaasta tuottopuutteen nettona eli noin 100 000*0.05*0,7. Ja tässä toki vain tuotto ilman arvonnousua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap ostaa sijoitusasunnoksi vastaavan kämpän kuin mitä miehellä.
Ap saa omistamastaan asunnosta tonnin vuokraa. Maksaa miehelle 500. Eli nainen tienaa kuukausittain 500 ja kerryttää omaisuuttaan.
Vastaavasti mies saa naiselta 500 euroa ja yhtä lailla kerryttää omaisuuttaan.
Toki lähtökohta on, että sitä yhdessä asuttua kämppää sisutellaan ja muuten eletään tasaveroisesti.
Tai sitten ap voi laittaa osakkeisiin ne rahat, joita hänen ei ole tarvinnut sitoa asuntoon. Alkaa kertyä omaisuus aivan eri tahdilla kuin miehellä, joka sitä mörskäänsä maksaa.
Jos ap maksaisi vain vastikkeen puolikkaan ja muut juoksevat puolikkaat, niin tämä olisi hänelle huippudiili. Yleensä ihmiset joutuvat joko maksamaan kallista vuokraa tai sitten sitomaan rahansa kämppään, jolloin niitä ei voi laittaa kunnolla tuottamaan (nykyisellä asuntojen hintatasolla on aika epätodennäköistä, että merkittäviä arvonnousuja tulee, ja lisäksi korjausvelka asuntokannassa on aika kova nykyisin, joten remppakulua tulee useimmille reilusti). Nyt ap voi laittaa kaikki rahansa osakemarkkinoille, jossa tuotot keskimäärin lähentelevät kymmentä prosenttia.
10 vuoden päästä miehellä on niukin naukin maksettu remppakuntoinen kämppä. Ap:lla on muhkea osakesalkku, joka vain kasvaa korkoa korolle -meiningillä.
Monelle tämä on vaikea käsittää, mutta totta. Itse asuin opiskeluaikojen jälkeen eräässä säätiön omistamassa asunnossa todella edullisesti. Moni jaksoi jauhaa, että miksen ostaisi omaa ja kerryttäisi omaisuutta. Turhaan yritin selittää, että kerrytän omaisuutta paljon paremmin tuottaviin kohteisiin. Ei mennyt perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap ostaa sijoitusasunnoksi vastaavan kämpän kuin mitä miehellä.
Ap saa omistamastaan asunnosta tonnin vuokraa. Maksaa miehelle 500. Eli nainen tienaa kuukausittain 500 ja kerryttää omaisuuttaan.
Vastaavasti mies saa naiselta 500 euroa ja yhtä lailla kerryttää omaisuuttaan.
Toki lähtökohta on, että sitä yhdessä asuttua kämppää sisutellaan ja muuten eletään tasaveroisesti.
Tai sitten ap voi laittaa osakkeisiin ne rahat, joita hänen ei ole tarvinnut sitoa asuntoon. Alkaa kertyä omaisuus aivan eri tahdilla kuin miehellä, joka sitä mörskäänsä maksaa.
Jos ap maksaisi vain vastikkeen puolikkaan ja muut juoksevat puolikkaat, niin tämä olisi hänelle huippudiili. Yleensä ihmiset joutuvat joko maksamaan kallista vuokraa tai sitten sitomaan rahansa kämppään, jolloin niitä ei voi laittaa kunnolla tuottamaan (nykyisellä asuntojen hintatasolla on aika epätodennäköistä, että merkittäviä arvonnousuja tulee, ja lisäksi korjausvelka asuntokannassa on aika kova nykyisin, joten remppakulua tulee useimmille reilusti). Nyt ap voi laittaa kaikki rahansa osakemarkkinoille, jossa tuotot keskimäärin lähentelevät kymmentä prosenttia.
10 vuoden päästä miehellä on niukin naukin maksettu remppakuntoinen kämppä. Ap:lla on muhkea osakesalkku, joka vain kasvaa korkoa korolle -meiningillä.
Monelle tämä on vaikea käsittää, mutta totta. Itse asuin opiskeluaikojen jälkeen eräässä säätiön omistamassa asunnossa todella edullisesti. Moni jaksoi jauhaa, että miksen ostaisi omaa ja kerryttäisi omaisuutta. Turhaan yritin selittää, että kerrytän omaisuutta paljon paremmin tuottaviin kohteisiin. Ei mennyt perille.
Joo mulla oli vähän sama kun oli työsuhdeasunto jossa vuokra alle 250e/kk. Ei ollut mitään järkeä ostaa omaa niin kauan kuin siinä asuin mutta monelle se oli yllättävän vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Sinulla on aivan väärä maailmankuva ja kuvittelet tulevan miniäsi olevan samanlainen kuin sinä, vaikka kuulut todella pieneen ryhmään, jossa mies maksaa kaiken ja vaimon tulot riittävät korkeintaan omiin vaatteisiin.
En edes omassa ikäluokassa tunne ketään, jolla näin olisi, vaikka olen 60v vaan puolison kanssa vastataan yhdessä tasavertaisesti perheen menoista ja varallisuudessa.
Tämän päivän naisilla on rahaa, muuhunkin kuin omiin vaatteisiin, siitä hyvä esimerkki on ap. jonka pelkät asumiskulut on lähes 1000€/kk ja vastaa yksin omista menoistaan kokonaisuudessaan.
Tämän päivän naisilla on pitkä koulutus ja hyvät työpaikat, eivätkä he tarvitse miehensä almuja tai rahoja, saati anopin. Monet naiset yh elättävät jopa lapsensa.Omalla asenteellasi ja käytöksellä pilaat vain poikasi, joka ei koskaan opi itsenäistymään ja kantamaan vastuuta, kun äiti häärii koko ajan ympärillä ja sellaisen kanssa onnellinen parisuhde on mahdoton.
Miten sun oma anoppisuhde? Hyöriikö mamma vielä miehesi elämässä ja sanelee mitä miehesi kuuluu tehdä tai miniän elää.
Nainen luulee muiden naisten olevan samanlaisia kuin hän itse on. Materialisti, mennyt naimisiin rahasta ja pojassaankin näkee tärkeimpänä ominaisuutena tulevan varallisuuden. Poika saa todella huonon mallin siitä, mikä elämässä on tärkeää. 17v jo itsekin pitää materialismia ja rahakkuutta tärkeimpänä ominaisuutenaan. Tyttöystävälle voi ostaa lahjan, jos käyttäytyy hyvin, niinkuin makupalan koiralle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on asunto, jossa tyttäremme asuu. Perimme häneltä vuokraa sen verran, että saamme maksettua sillä yhtiövastikkeen ja rahoitusvastikkeen (uudiskohde), jolloin vuokra olisi 550€/kk. Tästä hoitovastikkeen osuus on 150€ ja rahoitusvastike on 400€ (korot 100€ ja lyhennys 300€). Opiskelijana hän saa asumistukea 400€.
Nyt jos hänen luokseen muuttaisi joku nuorimies, jolla on tuloja, niin asumistukihan tippuisi silloin pois kokonaan. Minusta tällaisessa tilanteessa ei voi ajatella että asumiskulut menisivät puoliksi, vaan kyllä se nuorimies saisi minun mielestä maksaa 400€ ettei tytär joudu kärsimään uudesta tilanteesta. Ja vaikka olemme valmiita vuokraamaan omalle lapselle asunnon edullisesti, niin ei se tarkoita että siihen otetaan mukaan kaiken maailman siipeilijöitä.
vähän on nyt eri asiasta kyse kuin siitä, että tyttärenne olisi asunnon omistaja ja alkaisi periä vuokraa tulevalta avopuolisoltaan. Tuossa tilanteessahan on ihan ok, että siinä vaiheessa jos asuntoon muuttaa joku muukin, aletaan periä molemmilta vuokraa (esim. 800 euroa kuussa yhteensä). Kyllä siihen asumistukea silloinkin saa, riippuen toki toisen osapuolenkin tuloista.
Kuinka vaikea sitä on ymmärtää, että ei ole ok periä vuokraa omalta puolisolta?! Jos vuokraa asunnon tavallisesti, saa vuokralainen myös tukun oikeuksia vuokranmaksun yhteydessä. Saa tilat omaan käyttöönsä ja luvan siihen, että jos vuokranantaja päättää sopimuksen, voi lähteä vasta 6 kk myöhemmin (tietyn asumisajan jälkeen). Vuokranantajalla ei todellakaan ole sanomista siihen, kuinka kämppä sisustetaan (toki asuntoa ei saa tuhota tai vahingoittaa), ei myöskään siihen kuka tulee kylään ja mihin aikaan. Kuinka tämä toteutuu kun asut avopuolisosi omistamassa kämpässä??? Hupsista vaan, ero tuli, no mutta muuttaako asunnon omistaja siksi aikaa pois kun ei halua olla saman katon alla exän kanssa ja odotella sitä kuuden kuukauden irtisanomisajan päättymistä?! Tuskinpa muuttaa. Aivan. Kun tavallista vuokrasuhdetta ei ole ehtojen puolesta (eikä vuokranantaja maksa myöskään veroja saamastaan tulosta), ei vuokraa ole missään nimessä kohtuullista pyytää.
Ilmaisesta asumisesta on turha puhua, tai edes siitä, että "et sä kolmella sadalla saa vapailta markkinoilta yhtään mitään". Juu ei tietenkään saa, mutta kuudella tai kahdeksalla sadalla saa, siihen saa myös kenties tukea ja mikä tärkeintä, SAA OMAN RAUHAN JA OMAN LUVAN JA VARMUUDEN SIITÄ, ETTÄ KUKAAN EI POTKI POIS VAROITTAMATTA VAAN SIKSI, ETTÄ "MÄ OMISTAN TÄN KÄMPÄN JA SULLA EI OLE TÄÄLLÄ MITÄÄN OIKEUKSIA". Eiköhän tässä nyt tullut se tärkein pointti sanottua. Älä siis ap suostu tuohon äläkä edes harkitse asiaa. Jos parisuhteessa ollaan yhdessä, kulut jaetaan ja tarvittaessa hankitaan asunto yhteiseksi. Ei tuollaiseen tilanteeseen kannata lähteä, siitä tulee vain paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Sinulla on aivan väärä maailmankuva ja kuvittelet tulevan miniäsi olevan samanlainen kuin sinä, vaikka kuulut todella pieneen ryhmään, jossa mies maksaa kaiken ja vaimon tulot riittävät korkeintaan omiin vaatteisiin.
En edes omassa ikäluokassa tunne ketään, jolla näin olisi, vaikka olen 60v vaan puolison kanssa vastataan yhdessä tasavertaisesti perheen menoista ja varallisuudessa.
Tämän päivän naisilla on rahaa, muuhunkin kuin omiin vaatteisiin, siitä hyvä esimerkki on ap. jonka pelkät asumiskulut on lähes 1000€/kk ja vastaa yksin omista menoistaan kokonaisuudessaan.
Tämän päivän naisilla on pitkä koulutus ja hyvät työpaikat, eivätkä he tarvitse miehensä almuja tai rahoja, saati anopin. Monet naiset yh elättävät jopa lapsensa.Omalla asenteellasi ja käytöksellä pilaat vain poikasi, joka ei koskaan opi itsenäistymään ja kantamaan vastuuta, kun äiti häärii koko ajan ympärillä ja sellaisen kanssa onnellinen parisuhde on mahdoton.
Miten sun oma anoppisuhde? Hyöriikö mamma vielä miehesi elämässä ja sanelee mitä miehesi kuuluu tehdä tai miniän elää.
Nainen luulee muiden naisten olevan samanlaisia kuin hän itse on. Materialisti, mennyt naimisiin rahasta ja pojassaankin näkee tärkeimpänä ominaisuutena tulevan varallisuuden. Poika saa todella huonon mallin siitä, mikä elämässä on tärkeää. 17v jo itsekin pitää materialismia ja rahakkuutta tärkeimpänä ominaisuutenaan. Tyttöystävälle voi ostaa lahjan, jos käyttäytyy hyvin, niinkuin makupalan koiralle.
Vanhan liiton meininki, jonka tunnistan vuosikymmenien takaa. Äijä käy sikailemassa ja käyttäytyy huonosti. Onneksi tämän voi kuitata viemällä naisen "syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja". Miksipä ei, koska miehensä kylkiluusta tehdyt naiset "arvostaa tätä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on asunto, jossa tyttäremme asuu. Perimme häneltä vuokraa sen verran, että saamme maksettua sillä yhtiövastikkeen ja rahoitusvastikkeen (uudiskohde), jolloin vuokra olisi 550€/kk. Tästä hoitovastikkeen osuus on 150€ ja rahoitusvastike on 400€ (korot 100€ ja lyhennys 300€). Opiskelijana hän saa asumistukea 400€.
Nyt jos hänen luokseen muuttaisi joku nuorimies, jolla on tuloja, niin asumistukihan tippuisi silloin pois kokonaan. Minusta tällaisessa tilanteessa ei voi ajatella että asumiskulut menisivät puoliksi, vaan kyllä se nuorimies saisi minun mielestä maksaa 400€ ettei tytär joudu kärsimään uudesta tilanteesta. Ja vaikka olemme valmiita vuokraamaan omalle lapselle asunnon edullisesti, niin ei se tarkoita että siihen otetaan mukaan kaiken maailman siipeilijöitä.
vähän on nyt eri asiasta kyse kuin siitä, että tyttärenne olisi asunnon omistaja ja alkaisi periä vuokraa tulevalta avopuolisoltaan. Tuossa tilanteessahan on ihan ok, että siinä vaiheessa jos asuntoon muuttaa joku muukin, aletaan periä molemmilta vuokraa (esim. 800 euroa kuussa yhteensä). Kyllä siihen asumistukea silloinkin saa, riippuen toki toisen osapuolenkin tuloista.
Kuinka vaikea sitä on ymmärtää, että ei ole ok periä vuokraa omalta puolisolta?! Jos vuokraa asunnon tavallisesti, saa vuokralainen myös tukun oikeuksia vuokranmaksun yhteydessä. Saa tilat omaan käyttöönsä ja luvan siihen, että jos vuokranantaja päättää sopimuksen, voi lähteä vasta 6 kk myöhemmin (tietyn asumisajan jälkeen). Vuokranantajalla ei todellakaan ole sanomista siihen, kuinka kämppä sisustetaan (toki asuntoa ei saa tuhota tai vahingoittaa), ei myöskään siihen kuka tulee kylään ja mihin aikaan. Kuinka tämä toteutuu kun asut avopuolisosi omistamassa kämpässä??? Hupsista vaan, ero tuli, no mutta muuttaako asunnon omistaja siksi aikaa pois kun ei halua olla saman katon alla exän kanssa ja odotella sitä kuuden kuukauden irtisanomisajan päättymistä?! Tuskinpa muuttaa. Aivan. Kun tavallista vuokrasuhdetta ei ole ehtojen puolesta (eikä vuokranantaja maksa myöskään veroja saamastaan tulosta), ei vuokraa ole missään nimessä kohtuullista pyytää.
Ilmaisesta asumisesta on turha puhua, tai edes siitä, että "et sä kolmella sadalla saa vapailta markkinoilta yhtään mitään". Juu ei tietenkään saa, mutta kuudella tai kahdeksalla sadalla saa, siihen saa myös kenties tukea ja mikä tärkeintä, SAA OMAN RAUHAN JA OMAN LUVAN JA VARMUUDEN SIITÄ, ETTÄ KUKAAN EI POTKI POIS VAROITTAMATTA VAAN SIKSI, ETTÄ "MÄ OMISTAN TÄN KÄMPÄN JA SULLA EI OLE TÄÄLLÄ MITÄÄN OIKEUKSIA". Eiköhän tässä nyt tullut se tärkein pointti sanottua. Älä siis ap suostu tuohon äläkä edes harkitse asiaa. Jos parisuhteessa ollaan yhdessä, kulut jaetaan ja tarvittaessa hankitaan asunto yhteiseksi. Ei tuollaiseen tilanteeseen kannata lähteä, siitä tulee vain paha mieli.
Pistää vihaksi tämä tukitouhu. Niin isossa roolissa, että asumispäätöksetkin tehdään sen mukaan. Lopettakaa nyt se rahan jakaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeudenmukaista on maksaa puolet kuluista (vastike, sähkö, korko yms.) ja lisäksi osuus siitä, ettei mies voi pitää puolta talosta tuottavassa sijoituksessa kiinni. ts. jos talon arvo on 200 000€, niin ap maksaa puolikkaasta tuottopuutteen nettona eli noin 100 000*0.05*0,7. Ja tässä toki vain tuotto ilman arvonnousua.
Mitä ihmeen oikeudenmukaisuutta, kun vapailla markkinoilla asuntosijoittajan tuotto on keskimäärin 3-4%. Tämä on tilastollisesti, joillakin vielä pienempi, jos vuokralaiset vaihtuvat muutaman vuoden välein ja asunto on tuottamatta1-2kk.
Missä kommentissa on noin sanottu, että vastaavassa tilanteessa miehen pitäisi maksaa markkinavuokra? Taidat taas vetää omiasi.