Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eiköhän se poika joudu itsekin muuttamaan pois, jos meinaa toimivasta parisuhteesta haaveilla. Ja katkaisemaan muutenkin sen napanuoran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eikö tunnu yhtään väärältä kontrolloida omaa lastaan
Tässä ei ole kontrollista kyse vaan ihanko kuule oikeasti antaisit poikasi tyttöystävän asua täysin ilmaiseksi kovalla työllä maksetussa asunnossasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Maksaako poikasi vuokraa? Onko hän aikuinen?
Poikani on aikuinen ja asuu tyttökaverinsa kanssa kyllä ihan molempien puoliksi maksamassa asunnossa. Nyt oli kyse tämän naisen kirjoituksesta missä ei salli jonkun minkälie-tyttiksen lorvia ilmaiseksi omistamassaan asunnossa. En nimittäin antaisi minäkään.
Olisiko mielestäsi oikein vuokrata asunto pojallesi ja sen jälkeen kontrolloida hänen elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eikö tunnu yhtään väärältä kontrolloida omaa lastaan
Tässä ei ole kontrollista kyse vaan ihanko kuule oikeasti antaisit poikasi tyttöystävän asua täysin ilmaiseksi kovalla työllä maksetussa asunnossasi?
Jos minä vuokraan adunnon lapselleni, hän tekee siellä päätökset. En pidä lasta rahalla talutusnuorassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Asuupa hyvinkin.
Etkö tiedä rikkaita, jotka ostavat asunnot aikuisten lastensa asuttaviksi?
Siellä asuvat maksamatta latin latia.
Ja saavat hieman väärän käsityksen elämästä.
Eräskin tuttu venyi pitkälle yli 20-vuotiaaksi vanhempiensa nurkissa. Ei työtä, ei opiskelua, kun ei mikään kiinnostanut. Sitten vanhemmat ostivat sille yksiön kantakaupungista ja kun se alkoi tuntua pieneltä, kaksion. Auto ja muut olikin jo ostettu aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumiskulujen maksamiseen voi toki osallistua, mutta se et maksaisi markkinavuokrasta puolet, ei saisi vietyä omia tavaroita ko asuntoon ...
Unohda koko ukko.
Ihme vestejä :D En asu teltassa enkä vanhempieni luona. Sinkkumiehelle tiedoksi että nyt vuokrani on nyt n. 900 euroa ja miehen luokse muuttaessa olisi n. 750 €. Nykyisen asuntoni vuokraan kuuluu vesi ja netti, miehen luona niistä tulee kustannuksia sillä mieheni asuntoon ne eivät kuulu. Lisäksi mieheni lämmittää sähköllä, joten sähkölasku on moninkertainen omaani. Lisäksi joutuisin ostamaan seutulipun bussiin, kun nykyisellään kävelen töihin. Onkohan tässä nyt tarpeesi avattu menojani? :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään et rupea lyhentämään miehen lainaa, jos et itse omista asunnosta mitään. Se, että maksaisit miehelle vuokraa tuossa tilanteessa on erittäin vammainen ajatus. Mikäli siihen päädytte, niin älä nyt ainakaan normaalin vuokratason mukaan maksa. Laskette vaikka niin, että osallistut lainan korkojen maksuun jollain summalla tai jotain. Lisäksi teette ehdottomasti kirjallisen vuokrasopimuksen js mies maksaa verot vuokratuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eikö tunnu yhtään väärältä kontrolloida omaa lastaan
Tässä ei ole kontrollista kyse vaan ihanko kuule oikeasti antaisit poikasi tyttöystävän asua täysin ilmaiseksi kovalla työllä maksetussa asunnossasi?
Kun minun poikani on aikuinen, hän varmasti haluaa asua asunnossa jonka käytöstä hän saa päättää ihan itse. Katsos kun se kuuluu aikuisuuteen. Sitä nuorempien on turha miettiä mitään vakavia parisuhdejuttuja muutenkaan.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme vestejä :D En asu teltassa enkä vanhempieni luona. Sinkkumiehelle tiedoksi että nyt vuokrani on nyt n. 900 euroa ja miehen luokse muuttaessa olisi n. 750 €. Nykyisen asuntoni vuokraan kuuluu vesi ja netti, miehen luona niistä tulee kustannuksia sillä mieheni asuntoon ne eivät kuulu. Lisäksi mieheni lämmittää sähköllä, joten sähkölasku on moninkertainen omaani. Lisäksi joutuisin ostamaan seutulipun bussiin, kun nykyisellään kävelen töihin. Onkohan tässä nyt tarpeesi avattu menojani? :)
-ap
Hei, sen lisäksi yksi mies väitti, että sinun huonekalusi ovat surkea krääsää, jotka joutaisi viedä kierrätykseen. Pitääkö paikkansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Tämä ja hanaäiti saa yhä enemmän ymmärtämään näitä anoppivihaamisketjuja ja pohtimaan että jos tuen lasta ostamalla hänelle asunnon, se ei ole minun asuntoni. Minä en tee aikuisen ihmisen elämän päätöksiä
Sama täällä. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut naiset vihaavat anoppiaan ja tämä keskustelu kyllä avaa silmät. Voi herttileijaa millaisia anoppoja/anoppiehdokkaita maa päällään kantaa. Rahan voimalla aikuiset lapset yritetään pitää talutusnuorossa ja vallanalla.
Ei ihme jos nuoret eivät ole missään väleissä näiden hirviöiden kanssa.
Minulle ei tulisi edes mieleen ohjeistaa aikuisia lapsia, miten heidän pitäisi elää. Jokainen pari päättää asioista itse ja äidit ja anopit pysyköön ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eikö tunnu yhtään väärältä kontrolloida omaa lastaan
Tässä ei ole kontrollista kyse vaan ihanko kuule oikeasti antaisit poikasi tyttöystävän asua täysin ilmaiseksi kovalla työllä maksetussa asunnossasi?
Minä antaisin ja olen antanutkin ja antanut ruokakassit ja pyytänyt perhepäivälliselle.
Ja tekisin mitä vain, kun saan nähdä poikani onnellisena ja hymyn huulilla mitä tuo tyttöystävä on tehnyt poikani elämään.
Kun lapseni on onnellinen ja hyvinvoipa, niin silloin voi äiti olla levollisin mielin, ilman että puuttuisin lapseni elämään. Minulle miniä on kuin oma tytär.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Tämä ja hanaäiti saa yhä enemmän ymmärtämään näitä anoppivihaamisketjuja ja pohtimaan että jos tuen lasta ostamalla hänelle asunnon, se ei ole minun asuntoni. Minä en tee aikuisen ihmisen elämän päätöksiä
Sama täällä. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut naiset vihaavat anoppiaan ja tämä keskustelu kyllä avaa silmät. Voi herttileijaa millaisia anoppoja/anoppiehdokkaita maa päällään kantaa. Rahan voimalla aikuiset lapset yritetään pitää talutusnuorossa ja vallanalla.
Ei ihme jos nuoret eivät ole missään väleissä näiden hirviöiden kanssa.Minulle ei tulisi edes mieleen ohjeistaa aikuisia lapsia, miten heidän pitäisi elää. Jokainen pari päättää asioista itse ja äidit ja anopit pysyköön ulkopuolella.
Joo, tulee ihan hiki, kun miettii näitä anoppiehdokkaita. Rahasta vaahtoavia sekopäitä. Sanovat, että kukaan aikuinen ei asu ilmaiseksi missään, mutta ovat näköjään antamassa asuntonsa lapsiensa käyttöön... Kai nämä mussukkapojat maksavat vuokraa siinä missä potentiaalinen tyttöystävä? Jos ei, niin sittenhän siinä on se anoppien kauhistus, loisiva aikuinen. Ja aika kamalaa, kun asunto muka annetaan lapsen käyttöön, mutta silti määrätään säännöt siihen. Onkos niissä kotiintulo- ja nukkumaanmenoajatkin? Saako tyttöystävä tulla käymään ja olla yötä ilman erillistä korvausta? Mitä jos tyttöystävä on pidemmän ajan kylässä, esim kuukauden? Ihan puistattaa millainen elämä tulisi miehen kanssa, jonka äiti päsmäröi ja puuttuu miehen elämään. Katkaiskaa se napanuora, ja laittakaa asunto jollekin ulkopuoliselle vuokralle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Tämä ja hanaäiti saa yhä enemmän ymmärtämään näitä anoppivihaamisketjuja ja pohtimaan että jos tuen lasta ostamalla hänelle asunnon, se ei ole minun asuntoni. Minä en tee aikuisen ihmisen elämän päätöksiä
Sama täällä. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut naiset vihaavat anoppiaan ja tämä keskustelu kyllä avaa silmät. Voi herttileijaa millaisia anoppoja/anoppiehdokkaita maa päällään kantaa. Rahan voimalla aikuiset lapset yritetään pitää talutusnuorossa ja vallanalla.
Ei ihme jos nuoret eivät ole missään väleissä näiden hirviöiden kanssa.Minulle ei tulisi edes mieleen ohjeistaa aikuisia lapsia, miten heidän pitäisi elää. Jokainen pari päättää asioista itse ja äidit ja anopit pysyköön ulkopuolella.
Tässä toinen idiootti joka sallisi wannabe-tyttiksen lorvia omassa asunnossaan ilmaiseksi, hohhoijaa.
Tällä samalla logiikalla sallisit varmasti myös poikasi kymmenpäisen kaverisakin muuttaa omistamaasi kämppään eikä heidän tarvisi maksaa yhtään mitään?! Ettei poika vaan olisi rahan vallan alla ja talutusnuorassa niin äkkiäkös sinne kämppään lisää loisia löytyis.
Mä tarjoutuisi maksamaan yhtiövastikkeet kokonaan, aika pieni summa. Ja hän lyhentää lainaansa yksin. Se olisi kohtuullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eikö tunnu yhtään väärältä kontrolloida omaa lastaan
Tässä ei ole kontrollista kyse vaan ihanko kuule oikeasti antaisit poikasi tyttöystävän asua täysin ilmaiseksi kovalla työllä maksetussa asunnossasi?
Tietenkin, kysehän on silloin oman lapsen puolisosta eli perheenjäsenestä. Jos ei poika maksa vuokraa, olisi todella törkeää ruveta vaatimaan vuokraa siinä tilanteessa kun asuntoon ilmestyy avopuoliso. Silloin tosiaankin kontrolloidaan täysin väärällä tavalla pojan parisuhteita. Joko asunnosta peritään tietty vuokra, jonka poika mahdollisesti puolittaa kumppaninsa kanssa, tai ei ole vuokraa. Mitään muita pojalle oikeudenmukaisia toimintatapoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Poikasi on parempi asua asunnossa josta hän saabotse päättää
Niinhän hän asuukin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Tämä ja hanaäiti saa yhä enemmän ymmärtämään näitä anoppivihaamisketjuja ja pohtimaan että jos tuen lasta ostamalla hänelle asunnon, se ei ole minun asuntoni. Minä en tee aikuisen ihmisen elämän päätöksiä
Sama täällä. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut naiset vihaavat anoppiaan ja tämä keskustelu kyllä avaa silmät. Voi herttileijaa millaisia anoppoja/anoppiehdokkaita maa päällään kantaa. Rahan voimalla aikuiset lapset yritetään pitää talutusnuorossa ja vallanalla.
Ei ihme jos nuoret eivät ole missään väleissä näiden hirviöiden kanssa.Minulle ei tulisi edes mieleen ohjeistaa aikuisia lapsia, miten heidän pitäisi elää. Jokainen pari päättää asioista itse ja äidit ja anopit pysyköön ulkopuolella.
Tässä toinen idiootti joka sallisi wannabe-tyttiksen lorvia omassa asunnossaan ilmaiseksi, hohhoijaa.
Tällä samalla logiikalla sallisit varmasti myös poikasi kymmenpäisen kaverisakin muuttaa omistamaasi kämppään eikä heidän tarvisi maksaa yhtään mitään?! Ettei poika vaan olisi rahan vallan alla ja talutusnuorassa niin äkkiäkös sinne kämppään lisää loisia löytyis.
Eli pojalla ei oikeasti ole sinusta mitään oikeuksia asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Tämä ja hanaäiti saa yhä enemmän ymmärtämään näitä anoppivihaamisketjuja ja pohtimaan että jos tuen lasta ostamalla hänelle asunnon, se ei ole minun asuntoni. Minä en tee aikuisen ihmisen elämän päätöksiä
Sama täällä. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut naiset vihaavat anoppiaan ja tämä keskustelu kyllä avaa silmät. Voi herttileijaa millaisia anoppoja/anoppiehdokkaita maa päällään kantaa. Rahan voimalla aikuiset lapset yritetään pitää talutusnuorossa ja vallanalla.
Ei ihme jos nuoret eivät ole missään väleissä näiden hirviöiden kanssa.Minulle ei tulisi edes mieleen ohjeistaa aikuisia lapsia, miten heidän pitäisi elää. Jokainen pari päättää asioista itse ja äidit ja anopit pysyköön ulkopuolella.
Tässä toinen idiootti joka sallisi wannabe-tyttiksen lorvia omassa asunnossaan ilmaiseksi, hohhoijaa.
Tällä samalla logiikalla sallisit varmasti myös poikasi kymmenpäisen kaverisakin muuttaa omistamaasi kämppään eikä heidän tarvisi maksaa yhtään mitään?! Ettei poika vaan olisi rahan vallan alla ja talutusnuorassa niin äkkiäkös sinne kämppään lisää loisia löytyis.Eli pojalla ei oikeasti ole sinusta mitään oikeuksia asuntoon?
Tottakai on mutta jollain vieraalla tyttiksellä ei olisi mitään oikeutta asua siellä ilmaiseksi.
Poikani on aikuinen ja asuu tyttökaverinsa kanssa kyllä ihan molempien puoliksi maksamassa asunnossa. Nyt oli kyse tämän naisen kirjoituksesta missä ei salli jonkun minkälie-tyttiksen lorvia ilmaiseksi omistamassaan asunnossa. En nimittäin antaisi minäkään.