Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Aika huvittavaa, kun aikaisemmissa viesteissä annat ymmärtää, kuinka sinulla on miljoona omaisuus ja ostelet pojallesi asuntoja ja nyt kuitenkin kerrot rahasi riittävän vain vaatteisiin ja mies maksaa muut.
Puhutko nyt miehesi suulla vai omalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Tässä nyt ainakin yksi nainen, joka ei arvosta mitään kalliita lahjoja tai sellaista. Arvostan aivan muita asioita ja eleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Yllä oleva ei ole naisen tekstiä.
Vain av.palstamies on noin tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä mies siis ehdottaa, että hänen rahatilanteensa paranisi kun tyttöystävä alkaisi maksaa hänelle vuokraa, jota hän ei muuten saisi keneltäkään ja naisen rahatilanne taas huononisi kun kulut nousisivat siitä mitä hän aiemmin maksoi yksiöstään. Ei mitään järkeä. Parempi vaihtoehto olisi jopa pitää nykytilanne ennallaan, jossa nainen saa samalla rahalla pidettyä nykyisen asuntonsa ja pariskunnalla on käytössä kaksi asuntoa joista voivat yöpyä vaikka vuorotellen molemmissa.
Ainoa järkevä tapa olisi jakaa käyttökulut puoliksi ja se maksaa asunnosta joka sen on ostanut ja jonka omaisuutta se kerryttää. Omistusasunnossahan se asunnon omistaminen ei maksa mitään, vaan siinä kerrytetään vaan omaa varallisuutta. Kuluja tulee vastikkeista yms. maksuista.
Ja jos haluttaisiin jakaa hyötyä puoliksi, joka on muuten todella huono lähtökohta parisuhteelle jos tämmöisiä on tarve laskeskella, niin silloin pitäisi laskea paljonko nainen säästäisi muuttamalla yhteen ja jakaa se summa puoliksi, eikä mitään markkinaehtoisia vuokria. Eli jos naisen vuokra ja muut asumiseen liittyvät laskut olisivat nyt yhteensä vaikka 600 euroa ja yhdessä asuessa osuus omistusasunnon laskuista 200 euroa, niin nainen hyötyisi 400 euroa, joten sopiva summa miehelle maksettavaksi olisi 200 euroa. Tällöin molemmat hyötyisivät 200 euron verran, eli nainen säästäisi 200 euroa nykytilaan verrattuna ja mies tienaisi 200 euroa nykytilaan verrattuna. Mutta jos tämmöisiä on tarvetta laskea, niin kannattaa harkita kuinka terveellä pohjalla parisuhde on. Puolet markkinaehtoisesta vuokrasta ainakin tarkoittaisi selkeästi sitä että mies kerryttää omaa omaisuuttaan naisen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Poikasi on parempi asua asunnossa josta hän saabotse päättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Sinulla olisi vuokralaisen velvollisuudet, mutta ei vuokralaisen oikeuksia. Hölmö oletkin jos tuohon lähdet. Muuttakaa yhdessä oikeasti vuokralle ja puoliso tehköön omistamallaan asunnolla mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Pojan tahto on äidin taskussa. Oiva esimerkki siitä miten rahan avulla kontrolloi lastaan
Tällaisista äideistä pitää ottaa pesäero. Muuten se ei lopu koskaan
Toivottavasti poika ymmärtää jossain vaiheessa rimpuilla pois ätinsä kontrollista. Sellainen asia on esimrksiksi ihan varma että poika ei voi koskaan löytää itselleen riittävän hyvää kumppania, vaan äidillä on asumisjärjestelyiden kautta aina valta sekaantua asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Maksaako poikasi vuokraa? Onko hän aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Asunnon omistaja kantaa riskin asunnosta. Jos asunnon arvo laskee, tai siihen tulee kallis remontti, joutuu mies asunnon omistajana maksamaan tämän. Tämän vuoksi puolet vastikkeesta on vähän liian pieni. Mun mielestä vastike ja puolet sähköstä, vedestä ja netistä olisi kohtuullisempi. Tuo miehen vaatima puolet markkinavuokrasta on kyllä minunkin mielestäni aivan liian paljon.
Minun mielestäni on myös hyvin ongelmallista, että mies päättää täysin asunnon sisustuksesta. Kyllähän parisuhteessa molemmilla pitäisi olla yhtä paljon sanavaltaa. Saatat pian huomata, että mies määrää kaikesta muustakin.
-Mies 30v
En ymmärrä miksi tämä on saanut alapeukkujakin. Minusta tämä oli harvinaisen asiaa. Puolet markkinavuokrasta on liikaa, puolet pelkästä vastikkeesta liian vähän, ja tuon huonekalu- ja sisustuskiellon pitäisi soittaa kelloja ja lujaa. Itse en lähtisi tuohon diiliin vaikka hintalappu pudotettaisiin nolliin. Mikään raha ei korvaa tasavertaista ja reilua parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
En jaksanut lukea kommentteja.. mutta itse kun muutin mieheni omistusasuntoon maksoin yhtiövastikkeen ja sähkölaskun. Se oli mielestäni reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pelkkä seksi 1-3krt joka päivä pitäisi riittää korvaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kommentteja.. mutta itse kun muutin mieheni omistusasuntoon maksoin yhtiövastikkeen ja sähkölaskun. Se oli mielestäni reilua.
Kuulostaa ihan kohtuulliselta.
En muuttaisi, mies voi etsiä jonkun muun maksamaan lainaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Eikö tunnu yhtään väärältä kontrolloida omaa lastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En antaisi minäkään yhdenkään poikani tyttöystävistä asua ILMAISEKSI omistamassani asunnossa! Kukaan aikuinen asu ilmaiseksi missään!
Minä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka antaisi vanhempiensa päättää yhteenmuutosta tai meidän keskinäisistä raha-asioista.
Sitten saisit viedä raha-asiasi helvettiin mun omistamasta kämpästä, ilmaiseksi et siellä loisisi!
Tämä ja hanaäiti saa yhä enemmän ymmärtämään näitä anoppivihaamisketjuja ja pohtimaan että jos tuen lasta ostamalla hänelle asunnon, se ei ole minun asuntoni. Minä en tee aikuisen ihmisen elämän päätöksiä
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.