Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Tule nyt ap kommentoimaan, oletko saanut uutta ajateltavaa. Et kai tosissasi ole muuttamassa tuollaisen itsekkään kiskurin luokse asumaan? Vapauta meidät piinasta ja tule kertomaan, että olet perunut muuttoaikeesi. Toivottavasti palsta saa pelastettua edes yhden naisen tekemästä kohtalokasta virhettä.
Tiedät itsekin, ettei asiat normaalisti mene noin. Et olisi muuten alkanut edes ihmettelemään asiaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi, saatika muuttaisi noihin pihin miehen kanssa. Kuulostaa siltä, että joka ikinen jogurttikin pitäisi olla maksettu puoliksi :’D
Veikkaan, että mies olettaa myös naisen jatkossa ostavan ja valmistavan kaikki yhteiset ruoat. Tietenkin naisen rahapussista maksettuna.
Puolikas vastike on liian vähän, puolet markkinavuokrasta liikaa. Reilu jako olisi jotain tältä väliltä. Kumppanin hyötymistä on turha pelätä, koska käytännössä yhteenmuutto hyödyttää lähes aina molempia. Tämä hyöty pitää vaan jakaa reilusti. On ihan yhtä epäreilua kahmia kaikki säästöt ja hyödyt sille ei-omistajalle kuin sille omistajallekin.
Joillekin tuntuu olevan hirveä kynnyskysymys, etteivät he voi edistää toisen omaisuuden karttumista pennilläkään. Tämä ei kuitenkaan ole tarkkaan ottaen missään edes suhteellisen reilussa mallissa mahdollista. Yhteenmuutto laskee lähes poikkeuksetta asumiskulujen lisäksi myös mm. ruokakuluja. Ja kun elämisen kulut laskevat, niin asunnonomistajan on mahdollista ja usein järkevääkin lyhentää säästyneellä rahalla velkaansa. Ihan kuten toinenkin osapuoli voi käyttää oman osuutensa säästyneestä rahasta parhaaksi katsomallaan tavalla, myös oman omaisuutensa kerryttämiseen jos hän niin haluaa.
panetteko kortonkikulut puoliksi/pillerikulut? vai oletko niin hölmö että annat kyntää ilmaiseksi
jos kaveri haluaa b rappua otatko extra rahan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni toivomus vesihana- ja kaksinkertainen kirjanpito-kommentoijalle:
Vähän lyheimpiä ja tiiviimpiä kommentteja. Kiitos. Ei jaksa lukea noin pitkiä sepustuksia ja vie suhteettomasti tilaa sivulta.
Kuulostaa vähän siltä, että tällä vesihanajankkaajalla on vaikea äitisuhde, jota hän projisoi. En pysty muuten ymmärtämään, miksi ventovieraan perheen järjestelyt menevät noin kovasti tunteisiin. Jaxuhali!
Asumiskulut voidaan jakaa todella monella eri tavalla, joita voidaan tietyin perustein silti pitää oikeudenmukaisina ja reiluina ratkaisuina. Riippuu vähän elämäntilanteestakin, mitä kaikkea on otettava huomioon. Voi olla ettei toisella ole luottotietoja, mikä poissulkee asunnon yhteisomistuksen. Voi olla että toinen saa asumistukea yksin asuessaan, mutta ei saa sitä jos muuttaa seurustelukumppanin kanssa yhteen. Tärkeintä lienee, että löydetään ratkaisu joka tuntuu molemmista osapuolista reilulta. Ulkopuolisten mielipiteillä ei ole niinkään väliä (paitsi mahdollisesti juuri sillä Kelan mielipiteellä, jos oma toimeentulo on osin Kelasta riippuvainen).
Rahasta puhuminen tuntuu olevan monelle vaikeaa, mutta melkolailla suhteen alkumetreillä siitä olisi hyvä puhua, jotta nähdään ollaanko samoilla linjoilla. Viimeistään ennen yhteenmuuttamista on hyvä puhua yhdessä siitä, miten perheessä jaetaan kustannukset erilaisissa elämäntilanteissa. Matkan varrelle tulee kuitenkin hoitovapaita, mahdollisia pitkäaikaisia sairauksia, työttömyyttä ja muuta vastoinkäymistä. Niin kuin moni on huomannut, itsekkään rahankäyttäjän kanssa eläminen voi olla kohtuuttoman raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Lukekaa yllä oleva.
Älkää ikinä muuttako puolison vanhempien omistamaan asuntoon. Ikinä. Siinä teillä on huonompi asema kuin kulkukoiralla.
Ensinnäkin anoppi/appi tramppaa kotonanne mielensä mukaan ja sekaantuu kaikkeen mahdolliseen. Asemasi on epämääräinen. Olet kiitollisuudenvelassa. Riidan tai eron sattuessa vastassasi on koko klaani.
Puolisosta tällainen järjestely kertoo, että napanuora on tiukasti paikoillaan.
Älä suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Lukekaa yllä oleva.
Älkää ikinä muuttako puolison vanhempien omistamaan asuntoon. Ikinä. Siinä teillä on huonompi asema kuin kulkukoiralla.
Ensinnäkin anoppi/appi tramppaa kotonanne mielensä mukaan ja sekaantuu kaikkeen mahdolliseen. Asemasi on epämääräinen. Olet kiitollisuudenvelassa. Riidan tai eron sattuessa vastassasi on koko klaani.
Puolisosta tällainen järjestely kertoo, että napanuora on tiukasti paikoillaan.
Älä suostu.
Kuulosti kyllä minunkin korvaani aivan puistattavalta. Onneksi oma kumppanini on omillaan pärjäävä aikuinen ja anoppi on suhdettamme kunnioittava, lämmin ja kannustava ihminen. Mikään raha maailmassa ei saisi seurustelemaan saati avioitumaan ihmisen kanssa, jolla on napanuora vielä katkaisematta kontrolloivaan äitinsä. Hrr.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa yllä oleva.
Älkää ikinä muuttako puolison vanhempien omistamaan asuntoon. Ikinä. Siinä teillä on huonompi asema kuin kulkukoiralla.
Ensinnäkin anoppi/appi tramppaa kotonanne mielensä mukaan ja sekaantuu kaikkeen mahdolliseen. Asemasi on epämääräinen. Olet kiitollisuudenvelassa. Riidan tai eron sattuessa vastassasi on koko klaani.
Puolisosta tällainen järjestely kertoo, että napanuora on tiukasti paikoillaan.
Älä suostu.
Tässä on kyse enemmän ihmisen luonteesta kuin siitä, kuka omistaa mitäkin. Rahoistaan itsekkäästi kiinni puristavan kanssa ei kannata perustaa perhettä. Ihan riippumatta siitä onko sitä rahaa hänellä paljon vai vähän. Kaikki varakkaat eivät ole kitsaita kitupiikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Pojan tahto on äidin taskussa. Oiva esimerkki siitä miten rahan avulla kontrolloi lastaan
Tällaisista äideistä pitää ottaa pesäero. Muuten se ei lopu koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tämä on olennaista. Lapsen ei kannata muuttaa vanhemman asuntoon vuokralle, jos vanhempi katsoo ettei asunto ole lapsen. Ihan kuten vuokralainen saa päättää asioistaan pitää sen lapsenkin saada päättää. Ei niin että äiti kontrolloi.
Se vuokranalennus tulee henkisesti liian kalliiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Mitä ihmettä? 17v miettii avioehtoa, kun tuossa iässä maailma pitäisi olla vielä villi ja vapaa omille unelmille ja elää jokainen päivä riemusta ja ilosta nauttien, jonka jälkeen tulee vasta raha ja sekään ei pitäisi olla tärkeä, vaan elämän onnellisuus ja ilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni toivomus vesihana- ja kaksinkertainen kirjanpito-kommentoijalle:
Vähän lyheimpiä ja tiiviimpiä kommentteja. Kiitos. Ei jaksa lukea noin pitkiä sepustuksia ja vie suhteettomasti tilaa sivulta.
Kuulostaa vähän siltä, että tällä vesihanajankkaajalla on vaikea äitisuhde, jota hän projisoi. En pysty muuten ymmärtämään, miksi ventovieraan perheen järjestelyt menevät noin kovasti tunteisiin. Jaxuhali!
Asumiskulut voidaan jakaa todella monella eri tavalla, joita voidaan tietyin perustein silti pitää oikeudenmukaisina ja reiluina ratkaisuina. Riippuu vähän elämäntilanteestakin, mitä kaikkea on otettava huomioon. Voi olla ettei toisella ole luottotietoja, mikä poissulkee asunnon yhteisomistuksen. Voi olla että toinen saa asumistukea yksin asuessaan, mutta ei saa sitä jos muuttaa seurustelukumppanin kanssa yhteen. Tärkeintä lienee, että löydetään ratkaisu joka tuntuu molemmista osapuolista reilulta. Ulkopuolisten mielipiteillä ei ole niinkään väliä (paitsi mahdollisesti juuri sillä Kelan mielipiteellä, jos oma toimeentulo on osin Kelasta riippuvainen).
Rahasta puhuminen tuntuu olevan monelle vaikeaa, mutta melkolailla suhteen alkumetreillä siitä olisi hyvä puhua, jotta nähdään ollaanko samoilla linjoilla. Viimeistään ennen yhteenmuuttamista on hyvä puhua yhdessä siitä, miten perheessä jaetaan kustannukset erilaisissa elämäntilanteissa. Matkan varrelle tulee kuitenkin hoitovapaita, mahdollisia pitkäaikaisia sairauksia, työttömyyttä ja muuta vastoinkäymistä. Niin kuin moni on huomannut, itsekkään rahankäyttäjän kanssa eläminen voi olla kohtuuttoman raskasta.
Olen lukenut vuosien aikana ties kuinka monennen kerran sinun vesihana ja poikasi 20€ kuukausiraha- kirjanpitoa ja tämä on ainut kommenttini, kun otin siihen kantaa. Jos tällä perusteella teet analyysin äiti-tytär suhteesta, niin siitä vaan. Olehyvä.
Luulen täällä useiden osaavan kommentisi jo ulkoa, niin useasti ja yksityiskohtaisesti sinulla on ollut tarve ne tuoda keskustelupalstalle riepoteltavaksi, vaikka ne eivät liity millään lailla aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Lukekaa yllä oleva.
Älkää ikinä muuttako puolison vanhempien omistamaan asuntoon. Ikinä. Siinä teillä on huonompi asema kuin kulkukoiralla.
Ensinnäkin anoppi/appi tramppaa kotonanne mielensä mukaan ja sekaantuu kaikkeen mahdolliseen. Asemasi on epämääräinen. Olet kiitollisuudenvelassa. Riidan tai eron sattuessa vastassasi on koko klaani.
Puolisosta tällainen järjestely kertoo, että napanuora on tiukasti paikoillaan.
Älä suostu.
Tämä on ihan totta. Meillä olisi ollut mahdollisuus nuorena tähän miehen vanhempien asunnossa. Oli minulle ehdoton ei. Vuokrasimme oman ja myöhemmin ostimme oman kodin. Nimenomaan meidän oman ja yhteisen, ja sellaisen, minkä me halusimme.
Muutin aikanaan miehen omistamaan taloon, josta lainaa jäljellä oli vielä jonkun verran. Oli itsestään selvä, että minä muutin vuokralta hänen luokseen, mutta muuton yhteydessä sovimme maksuasioista niin, että minä en maksa lainanlyhennystä tai kiinteistöveroja, mutta muuten osallistun kaikkien muiden kulujen maksuun mm. Remontit, vesi-, sähkö-, yms. Tällöin myös sovittiin eron tullessa kummallekin jää omassa omistuksessa olevat, autot, eläimet ja muu mahdollinen omaisuus, sekä tässä tapauksessa miehelle jää talo, ja minä muutan muualle. Muut ovat ihmetelleet tätä ratkaisua, mutta meillä se on toiminut.
En koe eläväni kenenkään siivellä, vaikka asuminen on paljonkin halvempaa kuin aikanaan vuokralla.
Jos ap:n tapauksessa oleva mies olisi omani, voisin harkita pariinkin otteeseen yhteenmuuttoa ja tulevaisuutta, jos noin euron-kuvat silmissä aletaan kumppanilta rahaa vaatia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Pojan tahto on äidin taskussa. Oiva esimerkki siitä miten rahan avulla kontrolloi lastaan
Tällaisista äideistä pitää ottaa pesäero. Muuten se ei lopu koskaan
Ytimekkäästi tiivistetty. Nämä äitinsä taskussa asustavat eivät halua taskusta pois. On niin kätsää, kun mamma maksaa kaiken. Mamma taas ostaa lapsiltaan lojaaliuden, mutta he maksavat kalliisti. Itsenäistyminen jää siieksi, kun mamma on haudassa.
Jos näiltä ihmisiltä kysytään, kuvio on normaali. Saahan vanhemmat nyt lapsiaan "auttaa". Mutta kysykääpä lasten puolisoilta ja ex-puolisoilta...
Asunnon omistaja kantaa riskin asunnosta. Jos asunnon arvo laskee, tai siihen tulee kallis remontti, joutuu mies asunnon omistajana maksamaan tämän. Tämän vuoksi puolet vastikkeesta on vähän liian pieni. Mun mielestä vastike ja puolet sähköstä, vedestä ja netistä olisi kohtuullisempi. Tuo miehen vaatima puolet markkinavuokrasta on kyllä minunkin mielestäni aivan liian paljon.
Minun mielestäni on myös hyvin ongelmallista, että mies päättää täysin asunnon sisustuksesta. Kyllähän parisuhteessa molemmilla pitäisi olla yhtä paljon sanavaltaa. Saatat pian huomata, että mies määrää kaikesta muustakin.
-Mies 30v
Minulla oli tosi kiva asunto, kun tapasin nykyisen mieheni. Vietettiin paljon aikaa minun luona ja hän ehdotti muutetaan yhteen.
Mies laittoi asuntonsa vuokralle ja koko vuokran miinus verot ja vastikkeen alkoi tekemään ylimääräistä lyhennystä. Minun luona ei käynyt edes oma-aloitteisesti kaupassa.
Ihmettelin mitä teen ja otin asian esille. Ehdotin laitetaan minun asunto vuokralle ja lyhennän lisäksi vuokran summalla. Huono idea, kun minun asunto on kivempi.
Mietittiin mitä tehdään, mikä olisi reilua kummallekin ja avattiin yhteinen tili.
Minä laitoin sinne 100 e kk ja mies 600 e ja tästä summasta maksettiin minun yhtiövastike ja sähkölasku sekä kauppalaskuja.
Oman kumppanin omaisuutta ei voi kerryttää, mutta tuntemattoman vuokranantajan voi. Jossain pitää kuitenkin asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
En seurustelisi, saatika muuttaisi noihin pihin miehen kanssa. Kuulostaa siltä, että joka ikinen jogurttikin pitäisi olla maksettu puoliksi :’D