Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Maksattaa asunnon sinulla, kun omat rahat ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan enään tänä päivänä lähde maksamaan jonkin ukon omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Sinulla on aivan väärä maailmankuva ja kuvittelet tulevan miniäsi olevan samanlainen kuin sinä, vaikka kuulut todella pieneen ryhmään, jossa mies maksaa kaiken ja vaimon tulot riittävät korkeintaan omiin vaatteisiin.
En edes omassa ikäluokassa tunne ketään, jolla näin olisi, vaikka olen 60v vaan puolison kanssa vastataan yhdessä tasavertaisesti perheen menoista ja varallisuudessa.
Tämän päivän naisilla on rahaa, muuhunkin kuin omiin vaatteisiin, siitä hyvä esimerkki on ap. jonka pelkät asumiskulut on lähes 1000€/kk ja vastaa yksin omista menoistaan kokonaisuudessaan.
Tämän päivän naisilla on pitkä koulutus ja hyvät työpaikat, eivätkä he tarvitse miehensä almuja tai rahoja, saati anopin. Monet naiset yh elättävät jopa lapsensa.
Omalla asenteellasi ja käytöksellä pilaat vain poikasi, joka ei koskaan opi itsenäistymään ja kantamaan vastuuta, kun äiti häärii koko ajan ympärillä ja sellaisen kanssa onnellinen parisuhde on mahdoton.
Miten sun oma anoppisuhde? Hyöriikö mamma vielä miehesi elämässä ja sanelee mitä miehesi kuuluu tehdä tai miniän elää.
Olen joskus sopinut poikaystäväni kanssa asumiskulut omistamastani asunnosta seuraavasti. Sähkö, vesi jne jatkuvat kulut puoliksi. Vuokra asunnosta oli 1/2 vastaavanlaisen asunnon vuokrasta -25%. Kuukausittainen ”vuokra” oli 350€ Helsingin keskustan kaksiossa. Minusta ihan kohtuullinen asumiskulu. Itse maksoin tietysti vastikkeet ja lainanlyhennykset.
Miehellä ei olisi ollut varaa maksaa asumisesta vastaavalla paikalla vuokra-asunnosta 50%, joka olisi ollut 500-700€/kk. Minusta ihan reilu sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee saamaan minulta asunnokseen muutaman v päästä asunnon, jonka hinta on 250ke.
Jos hän sinne ottaa asumaan tyttökaverinsa, saa tyttö maksaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta.
Tämä siksi että:
1) Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka eksäni eli poikani isä asui vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoi vanhemmilleni yhtiövastikkeen verran vuokraa. Sen 15 v aikana jonka asunnossa asui, ei halunnut panostaa mihinkään: ehdotin tapetoidaanko, vanhempani maksavat tapetit: "Ei kuulu mulle" oli vastaus. Ei korjannut mitään, irronneita listoja ym. Lisäksi aina lähinnä motkotti asuntoa, koskaan ei sanonut mitään, mistä olisi voinut havaita, että on tyytyväinen asuntoon (joka oli todella hyvä). Että vanhempiani v😐😐😐😐i.
2) Ei kukaan voi asua ilmaiseksi paitsi vanhemmillaan. Tyttöystävä voi vuokrata yhtä hyvältä paikalta yksiön, se maksaa täällä 700-800€. Tulee kalliimmaksi kuin se 600€ asuntoni puolikkaasta. Se että tyttöystävä joutuu maksamaan asumisestaan, takaa sen, että häntä kiinnostaa pojassani muukin kuin pelkkä hieno ilmainen asunto / perintö.
3) Jos tyttöystävä muuttuu vaimoksi, hän voi halutessaan ostaa asunnosta markkinahintaan puolet. Sitten ei tarvise maksaa kuin 1/2 yhtiövastikkeesta + remppakuluista puolet. Että ihan miten haluaa. Eksälleni vanhempani ehdottivat että osta asunnosta 1/2. Ei halunnut. Epäilemättä katui tätä kun ero tuli 10 v päästä.
Kyllä se niin on, ertei rahaa ja rakkautta pideä sekoittaa toisiinsa, muuten menee pieleen.
Hei, anoppi, poikasi saa tehdä asunnollaan mitä haluaa. Ja ilman avioehtoa tulee vaimo joka tapauksessa saamaan puolet kämpästä. Vai päätätkö sinä avioehdostakin.
Olet onnellisempi, kun et puutu poikasi valintoihin, tai suunnittele niitä hänen puolesta. Jäitä hattuun. Ei kannata heti ottaa negatiivista asennetta tyttöystävään/miniään. Tuskin hän on asunnon takia poikasi kanssa.
Ei se ole poikani asunto vaan minun. Ja hän on samaa mieltä asiasta kanssani: ei halua alkaa maksamaan tyttökaverinsa asumista. Ja todellakin on tekemässä avioehdon, ei hän ole tyhmä. Enkä minäkään ole tyhmä: toki testamentissani olen poissulkenut lasteni aviopuolisot.
Ja tiedoksi sulle vielä: yllättävän paljon ihmiset on rahan perään. Varsinkin sitten yli kolmikymppisinä kun on omilla ansioillaan itseään 10 v jo elättänyt: alkaa ne elämän realiteetit hieman jo valaistua. On aika eri juttu se, jos ei ole varaa autoon kuin se, että alla on 100ke pemu.
Tuolla menolla poikasi ei saa ikinä tyttöystävää saati vaimoa. Olet näköjään mustamaalannut kaikki naiset onnenonkijoiksi, ja kasvattanut pojastasi ennakkoluuloisen, pihin ja vaativan. En voi muuta sanoa, kuin että on se näköjään rankkaa olla rikas. Saa koko ajan kytätä ja pelätä, että menettää omaisuutensa. Toivon, että alat arvostamaan muita asioita, kuin 250k euron asuntoa ja 100k euron BMW:tä.
Ei, olen sanonut pojalleni, että naisiin pitää panostaa. Heitä pitää viedä silloin tällöin ulos syömään kivaan ravintolaan ja ostaa joskus jokin kalliimpi lahja. Naiset arvostaa tätä.
Itse muuten asun melko kalliissa asunnossa, jonka kaikki kulut maksaa mieheni, samoin kuin muutkin kulut. Itse maksan vain vaatteeni. Mutta mieheni tulot ovatkin monin kertaiset itseeni verrattuna ja kaikki kotityöt ovat minun kontollani. Fair deal mielestäni.
Pojallemme olen sanonut, että jos ei tee 50% kaikesta koti- ja lastenhoitotyöstä ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maksaa lähes kaiken. Muutoin voi odottaa avioeroa aika pian.
Hehheh...nainen joka loisii miehensä rahoilla, pelkää nyt, kuinka hänen poikansa tuleva tyttöystävä saattaisi tehdä samoin, kuin hän itse on tehnyt. Ja siksi hätä on suuri, kun 17v pojalle jankataan jostakin avioehdosta.
Luulen tämän naisilla olevan ihan eri arvot, kuin miehensä suvun rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ehdottaisin, että maksat yhtiövastikkeen. Mies kerryttää lainaa lyhentämällä omaa varallisuuttaan, josta et hyödy. Kun maksat vastikkeen autat kuitenkin muutamalla satasella häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen pitää saada asua ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi, ettei kerrytä miehen varallisuutta. Miehen sen sijaan pitää vastaavassa tilanteessa maksaa markkinavuokra, ettei hyödy naisen investoinnista. Näin helppoa se on. Muistisääntönä "m" niin kuin mies ja maksaja.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Ei se ole vuokralainen ellei ole vuokrasopimusta. Parasta jos ei ole edes kirjoilla :)
sinua huijataan kirjoitti:
Ei kai kukaan enään tänä päivänä lähde maksamaan jonkin ukon omaisuutta?
Entäs elämään toisen siivellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti puhutaan vuokraamisesta, niin hintaa ei pidä verrata siihen mitä samankokoinen asunto maksaisi vapailla markkinoilla vuokrata, vaan siihen mitä maksaisi jos menisi miehen asuntoon alivuokralaiseksi. Silloin on tilanne sama kuin nyt, eli ei saa määrätä koko asunnosta, vaan vain jostain tilasta siellä. Silloin tehdään vuokrasopimus, josta selviää alivuokralaisen yksinomaisessa käytössä olevat tilat ja yhteistilat. Mies maksaa vuokratulosta veron. Vuokraovi.com sivustolta voi käydä katsomassa, mikä kyseisellä alueella maksaa alivuokra-ja kimppakämpien huoneet ja mitä siihen sisältyy. Yleensä hinta liikkuu pk-seudulla 300-400 eurossa kk.
En muutenkaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen, ellen saisi vähintään yhtä huonetta ihan itselleni. Mikään suhde ei ole niin roumäntik, että rupeaisin vaan jonkun naiseksi, jolla ei ole mitään omaa. Ja ylipäänsä mies, jonka kanssa ei pääse järkevään sopimukseen raha- ja muista tärkeistä asioista ei kuulu elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Ei se ole vuokralainen ellei ole vuokrasopimusta. Parasta jos ei ole edes kirjoilla :)
Jossain on kirjoilla oltava, joten eiköhän muuttaja siihen kämppään vaihda.
Oli vuokrasuhdetta tai ei, toisia asukkaita ei myöskään voi häätää tuosta vain. Johan sen järkikin sanoo, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti puhutaan vuokraamisesta, niin hintaa ei pidä verrata siihen mitä samankokoinen asunto maksaisi vapailla markkinoilla vuokrata, vaan siihen mitä maksaisi jos menisi miehen asuntoon alivuokralaiseksi. Silloin on tilanne sama kuin nyt, eli ei saa määrätä koko asunnosta, vaan vain jostain tilasta siellä. Silloin tehdään vuokrasopimus, josta selviää alivuokralaisen yksinomaisessa käytössä olevat tilat ja yhteistilat. Mies maksaa vuokratulosta veron. Vuokraovi.com sivustolta voi käydä katsomassa, mikä kyseisellä alueella maksaa alivuokra-ja kimppakämpien huoneet ja mitä siihen sisältyy. Yleensä hinta liikkuu pk-seudulla 300-400 eurossa kk.
En muutenkaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen, ellen saisi vähintään yhtä huonetta ihan itselleni. Mikään suhde ei ole niin roumäntik, että rupeaisin vaan jonkun naiseksi, jolla ei ole mitään omaa. Ja ylipäänsä mies, jonka kanssa ei pääse järkevään sopimukseen raha- ja muista tärkeistä asioista ei kuulu elämääni.
Eihän tuo ole mitenkään vertailukelpoinen tilanne. Oikea vertailutilanne on katsoa, millä hinnalla muut avoparit vuokraavat vastaavaa kämppää ja jakaa summa puoliksi.
Onko ap:lla luottotiedot kunnossa, vai miksi ei pysty ostamaan osuutta miehen asunnosta? Jos itse maksaa 900 e/kk vuokraa, niin sillä pystyy lyhentämään lainaa jo reilusti. Ensin voisi asua vähän aikaa yhdessä ja maksaa osan kuluista, katsoa miten yhdessä asuminen sujuu. Sen jälkeen tehdä virallinen kauppasopimus jossa ostaa osan asunnosta.
Miehellä on joko iso asuntolaina tai lyhyt maksuaika jos lyhentää kuluja 1500 e/kk. Sähkölämmitys vie helposti monta kuukaudessa sataa talvikuukausina. Parempi vaihtoehto olisi myydä asunto kun 2 v tulee täyteen, ja ostaa yhdessä asunto jossa on kaukolämmitys.
Minusta reilua olisi, että maksaisitte elämisen kulut puoliksi ja lisäksi maksaisit asumisestasi muutaman sataa (riippuen asunnon koosta ja tasosta) poikaystävällesi. Minulle olisi tärkeää, ettei kummallekaan tule tunnetta, että toinen yrittää hyötyä toisesta.
Markkinahinnan tutkiminen kuulostaa hieman oudolta, mutta voisin kuvitella, että insinöörikaverini voisi pitää sitä ihan ok:na ratkaisuna. Kun asioita ajattelee liian rationaalisesti, ei aina tajua, ettei se rationaalinen ratkaisu ole välttämättä se reiluin.
644 jatkaa vielä...
Fakta, että sinä veisit tavarasi varastoon ja asuisitte yhdessä miehen kalusteiden keskellä, laskisi kyllä merkittävästi sitä "vuokrahintaa", jonka olisin valmis miehelle maksamaan. Eli tuo ehdottamani pari sataa tippuisi 100-150 euroon. Sinähän olisit käytännössä vain vieraana...
Entä jos ap ostaa sijoitusasunnoksi vastaavan kämpän kuin mitä miehellä.
Ap saa omistamastaan asunnosta tonnin vuokraa. Maksaa miehelle 500. Eli nainen tienaa kuukausittain 500 ja kerryttää omaisuuttaan.
Vastaavasti mies saa naiselta 500 euroa ja yhtä lailla kerryttää omaisuuttaan.
Toki lähtökohta on, että sitä yhdessä asuttua kämppää sisutellaan ja muuten eletään tasaveroisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolet markkinavuokrasta, muutenhan asukki hyötyisi asunnonomistajan sijoituksesta. Parisuhteen ei ole hyvä perustua siihen, että toinen maksaa selvästi enemmän kuin toinen. Markkinavuokran puolikkaan maksaminen on asukinkin etu, halvemmalla asuu kuin jos pitäisi vuokrata tai ostaa kokonaan oma. Ja on fiksua olla ostamatta yhteistä asuntoa, omasta saa hoidon helposti ja nopeasti pihalle jos suhde ei toimikaan.
Ei sitä vuokralaista noin vain häädetä, silläkin on oikeuksia.
Ei se ole vuokralainen ellei ole vuokrasopimusta. Parasta jos ei ole edes kirjoilla :)
Jossain on kirjoilla oltava, joten eiköhän muuttaja siihen kämppään vaihda.
Oli vuokrasuhdetta tai ei, toisia asukkaita ei myöskään voi häätää tuosta vain. Johan sen järkikin sanoo, eikö?
Kirjoilla voi olla vanhempien luona tai vaikka poste restantessa. Voi itse asiassa olla ihan viisastakin asumistuen kannalta.
Ahne sika koko ukko, jättäisin