Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
301/655
|
30.06.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Miehen vuokralainen siis maksaa miehelle tonnin ja mies maksaa vastaavasta asunnosta vuokranantajalle 500 (ja nainen myös 500). Nyt ei enää tunnu siltä, että mies ”kerryttää omaisuuttaan”, kun naisen raha ei mene suoraan miehelle vaan jollekin tuntemattomalle. Taikuutta. :)
Tällöin naisella on myös puolet päätäntävallasta, ja osuus vuokrasopimuksesta, eli nainen saa tuoda omia tavaroitaan asuntoon, ja naisella on irtisanomisaika. Nämä ovat isoja eroja aloittajan tilanteeseen.
Ok. Ymmärsin ketjusta, että tämä omaisuuden kerryttäminen olisi se kipupiste. Kaipa he voivat tehdä vuokrasopimuksen sitten, jos se tässä on ongelma. Pikkujuttu.
Onhan se ongelma. Mies ei anna naisen tuoda asuntoon omia tavaroitaan, joten mies ei ole oikesti valmis vuokraamaan puolikasta asuntoa toiselle. Hän haluaa pitää päätösvallan asuntoon itsellään, naiselta rahat ja mitä nyt sitten muuta haluaa. Nainen ei tuossa diilissä saa mitään. Kulut kasvavat, ja menettää oman kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Näinpä. Ap siis maksaisi ihan mielellään enemmän vuokraa + netit + sähköt + vakuutukset ja muut kulut vuokra-asunnossa, jotta saisi kuluneet opiskelijakämpän krääsänsä ja kohta kierrätykseen joutavat roinansa asuntoon. Ja edelleenkin ap "kartuttaisi" sekä miehen, että uuden vuokran-antajan omaisuutta.
Ei näillä loisilla ole mitään logiikkaa missään.
Missä välissä aloittaja on kertonut asuvansa opiskelijakämpässä, jossa hänen huonekalunsa ovat jotain kierrätykseen joutavaa roinaa? Mistä sinä tiedät, mitä hän omistaa? Asunnon tuntuminen kodilta vaatii muuakin kuin sen, että saa yhden kaapin omille vaatteilleen.
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Miehen vuokralainen siis maksaa miehelle tonnin ja mies maksaa vastaavasta asunnosta vuokranantajalle 500 (ja nainen myös 500). Nyt ei enää tunnu siltä, että mies ”kerryttää omaisuuttaan”, kun naisen raha ei mene suoraan miehelle vaan jollekin tuntemattomalle. Taikuutta. :)
Tällöin naisella on myös puolet päätäntävallasta, ja osuus vuokrasopimuksesta, eli nainen saa tuoda omia tavaroitaan asuntoon, ja naisella on irtisanomisaika. Nämä ovat isoja eroja aloittajan tilanteeseen.
Ok. Ymmärsin ketjusta, että tämä omaisuuden kerryttäminen olisi se kipupiste. Kaipa he voivat tehdä vuokrasopimuksen sitten, jos se tässä on ongelma. Pikkujuttu.
Onhan se ongelma. Mies ei anna naisen tuoda asuntoon omia tavaroitaan, joten mies ei ole oikesti valmis vuokraamaan puolikasta asuntoa toiselle. Hän haluaa pitää päätösvallan asuntoon itsellään, naiselta rahat ja mitä nyt sitten muuta haluaa. Nainen ei tuossa diilissä saa mitään. Kulut kasvavat, ja menettää oman kodin.
Vuokrasoppari kätöseen ja kamat tsekataan yhdessä. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Niin, mutta et vieläkään kertonut miten ratkaistaan se, että toinen on käyttänyt tuhansia euroja auton hankintaan ja toinen ei euroakaan? Se auto on toisen omaisuutta, ei kai hän ilmaiseksi sitä anna toisen käyttöön? Varsinkaan kämppiksen?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Onko miehen oma asunto vuokralla tuottamassa? Kyllä se vähän härskiltä kuulostaisi, mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Niin, mutta et vieläkään kertonut miten ratkaistaan se, että toinen on käyttänyt tuhansia euroja auton hankintaan ja toinen ei euroakaan? Se auto on toisen omaisuutta, ei kai hän ilmaiseksi sitä anna toisen käyttöön? Varsinkaan kämppiksen?
Autoja Suomessakin liisataan satoja tuhansia vuodessa. Ei ole kovin vaikea määrittää, mikä pääoman kustannus vuodessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Miehen vuokralainen siis maksaa miehelle tonnin ja mies maksaa vastaavasta asunnosta vuokranantajalle 500 (ja nainen myös 500). Nyt ei enää tunnu siltä, että mies ”kerryttää omaisuuttaan”, kun naisen raha ei mene suoraan miehelle vaan jollekin tuntemattomalle. Taikuutta. :)
Tällöin naisella on myös puolet päätäntävallasta, ja osuus vuokrasopimuksesta, eli nainen saa tuoda omia tavaroitaan asuntoon, ja naisella on irtisanomisaika. Nämä ovat isoja eroja aloittajan tilanteeseen.
Ok. Ymmärsin ketjusta, että tämä omaisuuden kerryttäminen olisi se kipupiste. Kaipa he voivat tehdä vuokrasopimuksen sitten, jos se tässä on ongelma. Pikkujuttu.
Onhan se ongelma. Mies ei anna naisen tuoda asuntoon omia tavaroitaan, joten mies ei ole oikesti valmis vuokraamaan puolikasta asuntoa toiselle. Hän haluaa pitää päätösvallan asuntoon itsellään, naiselta rahat ja mitä nyt sitten muuta haluaa. Nainen ei tuossa diilissä saa mitään. Kulut kasvavat, ja menettää oman kodin.
Vuokrasoppari kätöseen ja kamat tsekataan yhdessä. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Ei niin. Siksi minusta koko suhde kannattaakin unohtaa, koska tuo tuntuu olevan miehelle liian vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauroin ääneen aloitukselle.
17-vuotias poikani kysyi mille nauran.Kerroin avoparista, joka vahtii, ettei toinen hyödy ja eukon pitäisi maksaa ukolle vuokraa.
Poikakin nauroi ja sanoi, ettei taida olla rakkautta mukana.Mulla on ihana ja fiksu poika.
Kyllä sekin poika vielä siitä kyynistyy. Rakastuu johonkin kivaan opiskelijatypyyn ja ottaa nurkkiinsa asumaan. Herätys tulee kun tyttö saa maisterin paperit ulos ja ensimmäisen vakkaripaikan, sitten ollaankin kasvettu yhtäkkiä niin erilleen että ei muuta kuin heippa vaan ja kiitos kestityksestä. Mutta ainakin oli (pojan puolelta) rakkautta mukana.
Kyllä tuo poikakin on varmasti tytöstä iloa ja hyötyä saanut ;)
Nuori ja upea nainen. Ehkä ylempää Escort-tasoa. Harvalla on niihin varaa. Ajatella jos on saanut vuokran hinnalla, jonka olisi maksanut muutenkin.
Ja tällaisten kommenttien jälkeen ihmetellään miksi jotkut miehet kohtelevat naisia esineinä tai kauppatavaroina :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Miehen vuokralainen siis maksaa miehelle tonnin ja mies maksaa vastaavasta asunnosta vuokranantajalle 500 (ja nainen myös 500). Nyt ei enää tunnu siltä, että mies ”kerryttää omaisuuttaan”, kun naisen raha ei mene suoraan miehelle vaan jollekin tuntemattomalle. Taikuutta. :)
Tällöin naisella on myös puolet päätäntävallasta, ja osuus vuokrasopimuksesta, eli nainen saa tuoda omia tavaroitaan asuntoon, ja naisella on irtisanomisaika. Nämä ovat isoja eroja aloittajan tilanteeseen.
Ok. Ymmärsin ketjusta, että tämä omaisuuden kerryttäminen olisi se kipupiste. Kaipa he voivat tehdä vuokrasopimuksen sitten, jos se tässä on ongelma. Pikkujuttu.
Onhan se ongelma. Mies ei anna naisen tuoda asuntoon omia tavaroitaan, joten mies ei ole oikesti valmis vuokraamaan puolikasta asuntoa toiselle. Hän haluaa pitää päätösvallan asuntoon itsellään, naiselta rahat ja mitä nyt sitten muuta haluaa. Nainen ei tuossa diilissä saa mitään. Kulut kasvavat, ja menettää oman kodin.
Vuokrasoppari kätöseen ja kamat tsekataan yhdessä. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Ei niin. Siksi minusta koko suhde kannattaakin unohtaa, koska tuo tuntuu olevan miehelle liian vaikeaa.
Varmaan näin, jos tarkoituksena on kusettaa ap:ta. Rahallisesti markkinavuokra-ajatus on ok päätellen siitäkin, että tämä laitetaan vanha vuokralle ja otetaan yhteinen -malli sai n. 350-5 peukut aloitussivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Onko miehen oma asunto vuokralla tuottamassa? Kyllä se vähän härskiltä kuulostaisi, mutta kukin tavallaan.
Ei ole vuokrattuna. Mies puhuu asunnostaan "meidän asuntona". Hänen ajatuksensa on se, että hän kerryttää varallisuutta meille kahdelle. Kysehän on pääasiassa siitä miten pari kokee rahansa ja omaisuutensa, yhteisenä vai erillisinä. Kun tulevaisuudessa ostamme yhteisen asunnon, se tulee tietenkin molempien nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauroin ääneen aloitukselle.
17-vuotias poikani kysyi mille nauran.Kerroin avoparista, joka vahtii, ettei toinen hyödy ja eukon pitäisi maksaa ukolle vuokraa.
Poikakin nauroi ja sanoi, ettei taida olla rakkautta mukana.Mulla on ihana ja fiksu poika.
Kyllä sekin poika vielä siitä kyynistyy. Rakastuu johonkin kivaan opiskelijatypyyn ja ottaa nurkkiinsa asumaan. Herätys tulee kun tyttö saa maisterin paperit ulos ja ensimmäisen vakkaripaikan, sitten ollaankin kasvettu yhtäkkiä niin erilleen että ei muuta kuin heippa vaan ja kiitos kestityksestä. Mutta ainakin oli (pojan puolelta) rakkautta mukana.
Kyllä tuo poikakin on varmasti tytöstä iloa ja hyötyä saanut ;)
Nuori ja upea nainen. Ehkä ylempää Escort-tasoa. Harvalla on niihin varaa. Ajatella jos on saanut vuokran hinnalla, jonka olisi maksanut muutenkin.
Ja tällaisten kommenttien jälkeen ihmetellään miksi jotkut miehet kohtelevat naisia esineinä tai kauppatavaroina :)[/
Mikäli nainen on kauppatavara ja sillä on arvoa, niin silloin se tulee ottaa huomioon hyötylaskelmissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Toivottavasti se asunto ei ainakaan ole vuokralla, muuten kuulostaa kyllä sinun kannaltasi aika huonolta diililtä oli se sitten tarkoituksellista tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Niin, mutta et vieläkään kertonut miten ratkaistaan se, että toinen on käyttänyt tuhansia euroja auton hankintaan ja toinen ei euroakaan? Se auto on toisen omaisuutta, ei kai hän ilmaiseksi sitä anna toisen käyttöön? Varsinkaan kämppiksen?
Autoja Suomessakin liisataan satoja tuhansia vuodessa. Ei ole kovin vaikea määrittää, mikä pääoman kustannus vuodessa on.
Se autoja liisaava yritys tekee sillä itselleen voittoa ja maksaa kaikki kulut arvonlisävero mukaan lukien. Henkilöauton omistava yksityishenkilö ei ole yritykseen verrattava. Et siis osannut kertoa ongelmaan ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että mies puhuu puolet markkinavuokrasta.
Minä pistäisin rahoiksi tuolla tavalla.
Puolet markkinavuokrasta kattaisi melkein kokonaan lainanhoitokuluni eli avopuoliso hoitaisi kokonaan lainani, mutta minä vain kerryttäisin omaisuutta.
Minusta järkevää olisi, että ap maksaa vastikkeen ja puolet muista juoksevista kuluista.
Hankalia tilanteita. Jos toisen omistamassa asunnossa maksaa puolet esim. kaksion yhtiövastikkeesta, maksaa n. 150 - 200 €. Jos olisi vaikka juuri tehty putkiremppa, niin siihen lisää n. 300:2 = 150 € rahoitusvastiketta. Helsingissä markkinavuokra kaksiosta olisi ehkä noin 1000 €, puolet siitä 500 €. Jos ottaisi vielä huomioon kuluina lainan korot, muttei lyhennystä, niin aika lähelle markkinavuokran puolikasta tällä laskukaavalla päästäisiin.
Jos taas maksaisi vaan sen 150 € asumisesta, niin hyvin tienaisi toisen kustannuksella, ja voisi vaikka säästää 350/kk sijoitusasunnon käsirahaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Miehen vuokralainen siis maksaa miehelle tonnin ja mies maksaa vastaavasta asunnosta vuokranantajalle 500 (ja nainen myös 500). Nyt ei enää tunnu siltä, että mies ”kerryttää omaisuuttaan”, kun naisen raha ei mene suoraan miehelle vaan jollekin tuntemattomalle. Taikuutta. :)
Tällöin naisella on myös puolet päätäntävallasta, ja osuus vuokrasopimuksesta, eli nainen saa tuoda omia tavaroitaan asuntoon, ja naisella on irtisanomisaika. Nämä ovat isoja eroja aloittajan tilanteeseen.
Ok. Ymmärsin ketjusta, että tämä omaisuuden kerryttäminen olisi se kipupiste. Kaipa he voivat tehdä vuokrasopimuksen sitten, jos se tässä on ongelma. Pikkujuttu.
Onhan se ongelma. Mies ei anna naisen tuoda asuntoon omia tavaroitaan, joten mies ei ole oikesti valmis vuokraamaan puolikasta asuntoa toiselle. Hän haluaa pitää päätösvallan asuntoon itsellään, naiselta rahat ja mitä nyt sitten muuta haluaa. Nainen ei tuossa diilissä saa mitään. Kulut kasvavat, ja menettää oman kodin.
Vuokrasoppari kätöseen ja kamat tsekataan yhdessä. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Ei niin. Siksi minusta koko suhde kannattaakin unohtaa, koska tuo tuntuu olevan miehelle liian vaikeaa.
Varmaan näin, jos tarkoituksena on kusettaa ap:ta. Rahallisesti markkinavuokra-ajatus on ok päätellen siitäkin, että tämä laitetaan vanha vuokralle ja otetaan yhteinen -malli sai n. 350-5 peukut aloitussivulla.
Markkinavuokralla pitää saada täysivaltaisen asukkaan oikeudet. Mies ei niitä nyt suostu antamaan, mutta rahat ottaisi kyllä. Siksi ulkopuoliselta vuokraaminen olisi aloittajalle parempi. Saisi osallistua asunnon valintaan, ja olisi samalla viivalla miehen kanssa asuntoon liittyvissä päätöksissä. Ja hänellä olisi irtisanomisturva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Näinpä. Ap siis maksaisi ihan mielellään enemmän vuokraa + netit + sähköt + vakuutukset ja muut kulut vuokra-asunnossa, jotta saisi kuluneet opiskelijakämpän krääsänsä ja kohta kierrätykseen joutavat roinansa asuntoon. Ja edelleenkin ap "kartuttaisi" sekä miehen, että uuden vuokran-antajan omaisuutta.
Ei näillä loisilla ole mitään logiikkaa missään.
Missä välissä aloittaja on kertonut asuvansa opiskelijakämpässä, jossa hänen huonekalunsa ovat jotain kierrätykseen joutavaa roinaa? Mistä sinä tiedät, mitä hän omistaa? Asunnon tuntuminen kodilta vaatii muuakin kuin sen, että saa yhden kaapin omille vaatteilleen.
Ap väittää asumiskulujensa nousevan parin sadan euron vastikkeen maksamisesta.
Eli asuu ilmaiseksi äiskän ja iskän kellarissa tai sitten täyteen ahdetussa opiskelijakommuunissa.
Ja kertoo kuitenkin olevansa hyvätuloinen.
Ja sullakin se tärkein pointti meni ohi?
Ap siis ei siis halua maksaa miehen asunnossa asumisesta mitään, mutta tuntemattomalle vuokranantajalle olisi ihan onnesta soikeana maksamassa kuitenkin täyttä vuokraa + muut kulut.
Siksi että saa liimata seinään live&love&laugh seinätarran ja laitettua tyhjät kissaviinipullonsa ikkunalaudalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Onko miehen oma asunto vuokralla tuottamassa? Kyllä se vähän härskiltä kuulostaisi, mutta kukin tavallaan.
Ei ole vuokrattuna. Mies puhuu asunnostaan "meidän asuntona". Hänen ajatuksensa on se, että hän kerryttää varallisuutta meille kahdelle. Kysehän on pääasiassa siitä miten pari kokee rahansa ja omaisuutensa, yhteisenä vai erillisinä. Kun tulevaisuudessa ostamme yhteisen asunnon, se tulee tietenkin molempien nimiin.
Jeps ja jos ero tulee niin miehelläsi on puoliksi sinun maksama asunto ja sinä asut edelleen vuokralla.
Ei siinä mitään, ihan hienoa että on luottamusta mutta toinen näkökulma on kyllä se että kun ottaa huomioon miten usein ihmiset nykyisin eroavat niin kyllä sinua voi ihan perustellusti idioottinakin pitää.
Mutta toivataan että rakkaus kantaa :)