Lue keskustelun säännöt.
Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu
29.06.2018 |
Olen muuttamassa miesystäväni luokse hänen omistamaansa asuntoon, josta itse maksaa parisen sataa yhtiövastiketta ja lyhentää jonkin verran asuntolainaa. Hän edellyttää minun maksavan puolen markkinavuokrasta, eli haluaisi etsiä Oikotieltä paljonko saman kokoisesta asunnosta täällä päin yleensä maksetaan vuokraa ja velottaisi minulta sitten puolet siitä. Sen verran oli valmis tulemaan vastaan että jos joudun vuokraamaan varaston tavaroilleni, sen hinta vähennetään vuokrasta.
Tienaan ihan hyvin eikä idea tietenkään ollut muuttaa miehen siivelle elätiksi, mutta jotenkin silti tuntuu hassun viralliselta. Jos yhdessä vuokrattaisiin asunto niin tietysti kulut menisivät puoliksi, mutta tämä ei jotenkin ole sama asia vaikka en osaakaan perustella miksi :D Lähinnä ehkä kun jos tilanne olisi toisin päin, olisin itse varmaan pyytänyt mieheltä tyyliin puolet yhtiövastikkeesta. Omaa varallisuuttaan hän kuitenkin tuolla lainanlyhennyksellä kartuttaa. Muutenkin puolet markkinavuokrasta tuntuu korkealta kun kyseessä ei kuitenkaan ole asunto jonka sijaintiin, sisustukseen ym olisin itse päässyt mitenkään vaikuttamaan, vaan tosiaan kun omat roinani joudun kärräämään varastoon niin tuntuu jotenkin edelleen miehen asunnolta.
Mikä fiilis teillä tästä kuviosta, olenko kohtuuton ja hölmö jos tuntuu vähän hassulta?
Kommentit (655)
Ihan ok, jos hyväksyt sen, että mies hyötyy sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Niin, mutta et vieläkään kertonut miten ratkaistaan se, että toinen on käyttänyt tuhansia euroja auton hankintaan ja toinen ei euroakaan? Se auto on toisen omaisuutta, ei kai hän ilmaiseksi sitä anna toisen käyttöön? Varsinkaan kämppiksen?
Autoja Suomessakin liisataan satoja tuhansia vuodessa. Ei ole kovin vaikea määrittää, mikä pääoman kustannus vuodessa on.
Se autoja liisaava yritys tekee sillä itselleen voittoa ja maksaa kaikki kulut arvonlisävero mukaan lukien. Henkilöauton omistava yksityishenkilö ei ole yritykseen verrattava. Et siis osannut kertoa ongelmaan ratkaisua.
Tämä menee nyt ihan naurettavaksi pikkuseikoista inttämiseksi. Vuosittainen arvonalenema plus huollot. Eiköhän se riitä arvioksi tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Miehen kannalta ihan hyvä diili. Mikäli suhteenne kestää niin teille kertyy miehen asunnon muodossa "yhteistä" varallisuutta, jos taas ei kestä niin hän muuttaa vuokrakämpästänne omaan kämppäänsä jonka maksamista sinä olet taloudellisesti tukenut vuokranpuolikkaan verran kuukausittain mutta joka on 100% hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Näinpä. Ap siis maksaisi ihan mielellään enemmän vuokraa + netit + sähköt + vakuutukset ja muut kulut vuokra-asunnossa, jotta saisi kuluneet opiskelijakämpän krääsänsä ja kohta kierrätykseen joutavat roinansa asuntoon. Ja edelleenkin ap "kartuttaisi" sekä miehen, että uuden vuokran-antajan omaisuutta.
Ei näillä loisilla ole mitään logiikkaa missään.
Missä välissä aloittaja on kertonut asuvansa opiskelijakämpässä, jossa hänen huonekalunsa ovat jotain kierrätykseen joutavaa roinaa? Mistä sinä tiedät, mitä hän omistaa? Asunnon tuntuminen kodilta vaatii muuakin kuin sen, että saa yhden kaapin omille vaatteilleen.
Ap väittää asumiskulujensa nousevan parin sadan euron vastikkeen maksamisesta.
Eli asuu ilmaiseksi äiskän ja iskän kellarissa tai sitten täyteen ahdetussa opiskelijakommuunissa.
Ja kertoo kuitenkin olevansa hyvätuloinen.
Ja sullakin se tärkein pointti meni ohi?
Ap siis ei siis halua maksaa miehen asunnossa asumisesta mitään, mutta tuntemattomalle vuokranantajalle olisi ihan onnesta soikeana maksamassa kuitenkin täyttä vuokraa + muut kulut.
Siksi että saa liimata seinään live&love&laugh seinätarran ja laitettua tyhjät kissaviinipullonsa ikkunalaudalle.
Tai ap asuu eri paikkakunnalla. Minä itse maksan mieluusti sellaisesta, mistä saan viralliset paperit kuten vuokrasopimuksen. Vaikka saisin saman asunnon halvemmalla mutta niin, että vuokra pitäisi maksaa pimeänä, niin en ottaisi sitä asuntoa. Sen lisäksi aloituksessa on kyse siitä, että ap olisi alivuokralainen, joka maksaa asumisestaan täyttä markkinahintaista vuokraa. En pidä sellaista reiluna enkä varsinkaan parisuhteena.
Parisuhteessa ei makseta toisen omaisuutta, vaan yhteistä, eikä menoja panna puoliksi, vaikka kumpikin osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Miehen kannalta ihan hyvä diili. Mikäli suhteenne kestää niin teille kertyy miehen asunnon muodossa "yhteistä" varallisuutta, jos taas ei kestä niin hän muuttaa vuokrakämpästänne omaan kämppäänsä jonka maksamista sinä olet taloudellisesti tukenut vuokranpuolikkaan verran kuukausittain mutta joka on 100% hänen.
No hei, tyyppi kuitenkin ”tietää, ettei mies pyytäisi euroakaan” kuvitteellisessa tilanteessa. Ei voi olla huono mies. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Niin, mutta et vieläkään kertonut miten ratkaistaan se, että toinen on käyttänyt tuhansia euroja auton hankintaan ja toinen ei euroakaan? Se auto on toisen omaisuutta, ei kai hän ilmaiseksi sitä anna toisen käyttöön? Varsinkaan kämppiksen?
Autoja Suomessakin liisataan satoja tuhansia vuodessa. Ei ole kovin vaikea määrittää, mikä pääoman kustannus vuodessa on.
Se autoja liisaava yritys tekee sillä itselleen voittoa ja maksaa kaikki kulut arvonlisävero mukaan lukien. Henkilöauton omistava yksityishenkilö ei ole yritykseen verrattava. Et siis osannut kertoa ongelmaan ratkaisua.
Tämä menee nyt ihan naurettavaksi pikkuseikoista inttämiseksi. Vuosittainen arvonalenema plus huollot. Eiköhän se riitä arvioksi tässä tapauksessa.
No hyvä, minäpä käytän tuota jatkossa, kun mies lainaa minun autoani. Tähän asti hän on saanut käyttää sitä ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei makseta toisen omaisuutta, vaan yhteistä, eikä menoja panna puoliksi, vaikka kumpikin osallistuu.
Just näin. MINÄ jyrähdän miten asiat ovat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Miehen kannalta ihan hyvä diili. Mikäli suhteenne kestää niin teille kertyy miehen asunnon muodossa "yhteistä" varallisuutta, jos taas ei kestä niin hän muuttaa vuokrakämpästänne omaan kämppäänsä jonka maksamista sinä olet taloudellisesti tukenut vuokranpuolikkaan verran kuukausittain mutta joka on 100% hänen.
Mitä jos mies omistaakin asuntonsa 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on kyllä luettu monta kertaa aikaisemminkin. Siksi vastaukset on tylyjä. Keksikää uusia.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.
Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.
Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.Näin juuri. Miten nämä kannattavuuden ja hyödyn laskuttajat muuten aikovat korvata saamansa hyödyn naiselle kun aletaan niitä lapsia hommata. Mikä olisi sopiva korvaus raskauden vaivoista, kivusta, särystä ja kuluista sekä korvaus menetetyistä tuloista ja otetusta riskistä terveydelle. Kun lapsi on saatu aikaiseksi, kuka maksaa lapsen osuuden vuokrasta ja kuluista?
Ovat muuten monin tavoin äärimmäisen rasittavia ihmisiä nuo jokaisen euron laskeskelijat ja hyötyjen mittaajat. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle sellaisten kanssa olla tekemisissä, ja olen aidosti pahoillani jokaisen puolesta, joka on erehtynyt menemään naimisiin saati hankkimaan lapsia moisten kanssa.
Saamapuolellahan se on helppo taivastella että kylläpä ne muut viitsii rahojaan laskeskella :)[/
Jos lähdetään kaikki hinnoittelemaan ja lasketaan kokonaishyöty, niin lisätään sitten seksi mukaan. Paljonko maksaisi pano maksullisen kanssa. Sanotaan, että halvimmillaan voi päästä satasella. 4 panoa kuussa tekisi jo 400 euroa.
Totta. Siinä säästäväinen puoliso voisi ottaa huomioon, että toinen ei velkaannu holtittomasti vaan pitäisi huolen, että panokulut pysyisivät kohtuullisina. Joku kaksi kertaa kuukaudessa ei miehenkään taloutta kaataisi.
Itse asiassa jos on kohtuullisen tasokas tapaus, niin veloitus menee tietenkin high-end escortin markkinahintaisten taksojen mukaan. Ei siis pelkästä seksistä, vaan ylipäänsä kaikesta yhteisestä ajanvietosta, esim. ravintolassa/teatterissa käynneistä jne.. Kun nyt kerran aletaan parisuhdetta ”markkinahinnoittelemaan”.
Kukas tässä on parisuhdetta markkinahinnoitellut (paitsi te kaksi mukanokkelaa ääliötä) ? Asumiskuluista oli edelleen kyse.
Jos oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä, miten samassa asunnossa asuvasta puolisosta on ihan rahallista hyötyä muutenkin. Esimerkiksi se, viekö puoliso sairastuneen lääkäriin vai pitääkö mennä taksilla. Tai kun itse unohtaa oman avaimen kotiin, puoliso onkin muistanut ottaa omansa mukaan eikä tarvitse maksaa huoltomiehelle oven avaamisesta. Tai toinen tilaa itselleen lehden ja antaa toisenkin lukea sitä. Ties vaikka yhdellä autolla pärjää, joten toinen voi myydä autonsa pois. Onhan noita.
Esimerkkisi enimmäkseen olivat sellaisia että menevät melko luonnostaan muutenkin päittäin, joskus toinen sairastaa ja joskus toinen. Autoesimerkki sen sijaan on sikäli erilainen että jos toinen myy autonsa pois niin kyllä silloinkin on syytä keskustella sen toisen auton kulujen jakautumisesta eikä vaan olettaa että voi ajella sillä kuin omallaan, mutta ilmaiseksi.
Tietenkin auton pakolliset maksut pitää maksaa puoliksi, ihan niin kuin asunnon vastike- ja sähkömaksut puolitetaan. Polttoaineet maksaa autolla ajava. Jos toinen käyttää autoa kerran viikossa kauppareissuun ja toinen ajaa päivittäin pitkiä työajoja, ei rengas- ja huoltokuluja voi suoraan puolittaa. Se on kohtuutonta, jos toinen saa työmatkoista verovähennyksen ja saa työajoista työnantajalta km-korvauksia.
Entä jos molemmat ajavat saman verran, eikä mitään km-korvauksia makseta? Onko edelleen ok, että toinen myy autonsa, sijoittaa rahat omaan portfolioonsa ja ajelee toisen autolla vain bensan hinnalla ja vakuutuksen puolikkaalla?
Siinä tapauksessa auton omistaja voi aukaista suunsa ja ehdottaa, että toinen ostaa hänen autostaan puolet ja siitä tehdään viralliset paperit. Tai sitten kumpikin auto myydään ja ostetaan yhdessä auto molempien nimiin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ja voihan olla, että toisella on työpaikka, kauppa ja kaikki muukin tarvittava kävelyetäisyydellä kodista, mihin hän autoa sitten tarvitsee mihinkään?
Miksei voi vaan pitää omistuksia entisellään ja puolittaa kulut niin, että molemmat osallistuu reilusti? En ymmärrä, miksi tämä omistaminen on niin oleellinen pointti tässä.
Ei kaikkia auton kuluja voi puolittaa, jos toinen ajaa sillä päivittäin työmatkat ja toinen käy sillä kerran viikossa kaupassa. Tuolla oli aiemmin mainittu, että jos toisen autosta ei ole mitään maksanut, ei sitä saisi käyttää. Lue vaikka tästä kaikki kommentit.
Pahoittelut väärästä sanavalinnasta, en tarkoittanut 50-50-jakoa, vaan reilua jakoa, jossa molemmat korvaavat oman käyttönsä mukaisen osuuden noin karkeasti.
Niin, mutta et vieläkään kertonut miten ratkaistaan se, että toinen on käyttänyt tuhansia euroja auton hankintaan ja toinen ei euroakaan? Se auto on toisen omaisuutta, ei kai hän ilmaiseksi sitä anna toisen käyttöön? Varsinkaan kämppiksen?
Autoja Suomessakin liisataan satoja tuhansia vuodessa. Ei ole kovin vaikea määrittää, mikä pääoman kustannus vuodessa on.
Se autoja liisaava yritys tekee sillä itselleen voittoa ja maksaa kaikki kulut arvonlisävero mukaan lukien. Henkilöauton omistava yksityishenkilö ei ole yritykseen verrattava. Et siis osannut kertoa ongelmaan ratkaisua.
Tämä menee nyt ihan naurettavaksi pikkuseikoista inttämiseksi. Vuosittainen arvonalenema plus huollot. Eiköhän se riitä arvioksi tässä tapauksessa.
No hyvä, minäpä käytän tuota jatkossa, kun mies lainaa minun autoani. Tähän asti hän on saanut käyttää sitä ihan ilmaiseksi.
Hienoa. Ketään ei kiinnosta sinä ja miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Onko miehen oma asunto vuokralla tuottamassa? Kyllä se vähän härskiltä kuulostaisi, mutta kukin tavallaan.
Ei ole vuokrattuna. Mies puhuu asunnostaan "meidän asuntona". Hänen ajatuksensa on se, että hän kerryttää varallisuutta meille kahdelle. Kysehän on pääasiassa siitä miten pari kokee rahansa ja omaisuutensa, yhteisenä vai erillisinä. Kun tulevaisuudessa ostamme yhteisen asunnon, se tulee tietenkin molempien nimiin.
Jeps ja jos ero tulee niin miehelläsi on puoliksi sinun maksama asunto ja sinä asut edelleen vuokralla.
Ei siinä mitään, ihan hienoa että on luottamusta mutta toinen näkökulma on kyllä se että kun ottaa huomioon miten usein ihmiset nykyisin eroavat niin kyllä sinua voi ihan perustellusti idioottinakin pitää.
Mutta toivataan että rakkaus kantaa :)
Minä puolestani toivon että sinäkin löydät joskus oikean rakkauden :) Raha on vain rahaa ja sitä saa aina lisää.
Minullekin aikoinaan ehdotti silloinen miesystävä samaa kuin ap:lle. Olisi pitänyt maksaa hänen määrittelemäänsä markkinavuokranpuolikasta, puolia sähköistä, vakuutuksista yms omistamastaan Klaukkalassa sijaitsevasta kaksiosta. Hän esitti hinnaksi vuokran osalta 500 euroa + noi muut. Asunto oli sähkölämmitteinen, joten sähkökulut olivat reilut. Minulle olisi näin tullut maksettavaa siitä rumasta hevonkuusessa sijaitsevasta kämpästä kutakuinkin 700 e/kk. Ei millään lailla sellainen asunto, jossa olisin halunnut asua. Työmatkat olisivat muuttuneet 20 min —> 50 minuutiksi suuntaansa. Ainoa syy minulle muuttoon olisi ollut suhteen kehittyminen. Mies ei halunnut muuttaa minun Espoossa sijaitsevaan kivaan asuntooni, vaikka se sijaitsi ihan hänen työpaikkansa vieressä, koska siellä ei ollut autotallia. Ei ymmärtänyt yhtään miksi muutosta tuli riitaa ja tästä vuokra-asiasta käytiin keskustelua. Sieltä tuli vaikka mitä argumenttia siitä, että minä yritän loisia hänen rahoillaan, jos en maksa tuota summaa asumisesta.
On entinen. Että kyllä tällaisiä urpoja todellakin on, ap:n stoori tuskin on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Miehen kannalta ihan hyvä diili. Mikäli suhteenne kestää niin teille kertyy miehen asunnon muodossa "yhteistä" varallisuutta, jos taas ei kestä niin hän muuttaa vuokrakämpästänne omaan kämppäänsä jonka maksamista sinä olet taloudellisesti tukenut vuokranpuolikkaan verran kuukausittain mutta joka on 100% hänen.
Mitä jos mies omistaakin asuntonsa 100%
Ihanko totta, aivan kuin en olisi tietoinen tuosta :D :D
Jännä miten vaikea yhtälö tämä on monille näin päin että nainen maksaa. Se tuntuu olevan ihan normi että mies toimii lompakkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte vuokralle vastaavaan ja mies vuokraa omansa. Jostain syystä tämä koetaan reiluksi, vaikka tilanne on käytännössä sama kuin ap:n miehen ehdottamassa mallissa.
Näinpä. Ap siis maksaisi ihan mielellään enemmän vuokraa + netit + sähköt + vakuutukset ja muut kulut vuokra-asunnossa, jotta saisi kuluneet opiskelijakämpän krääsänsä ja kohta kierrätykseen joutavat roinansa asuntoon. Ja edelleenkin ap "kartuttaisi" sekä miehen, että uuden vuokran-antajan omaisuutta.
Ei näillä loisilla ole mitään logiikkaa missään.
Missä välissä aloittaja on kertonut asuvansa opiskelijakämpässä, jossa hänen huonekalunsa ovat jotain kierrätykseen joutavaa roinaa? Mistä sinä tiedät, mitä hän omistaa? Asunnon tuntuminen kodilta vaatii muuakin kuin sen, että saa yhden kaapin omille vaatteilleen.
Ap väittää asumiskulujensa nousevan parin sadan euron vastikkeen maksamisesta.
Eli asuu ilmaiseksi äiskän ja iskän kellarissa tai sitten täyteen ahdetussa opiskelijakommuunissa.
Ja kertoo kuitenkin olevansa hyvätuloinen.
Ja sullakin se tärkein pointti meni ohi?
Ap siis ei siis halua maksaa miehen asunnossa asumisesta mitään, mutta tuntemattomalle vuokranantajalle olisi ihan onnesta soikeana maksamassa kuitenkin täyttä vuokraa + muut kulut.
Siksi että saa liimata seinään live&love&laugh seinätarran ja laitettua tyhjät kissaviinipullonsa ikkunalaudalle.
Tai ap asuu eri paikkakunnalla. Minä itse maksan mieluusti sellaisesta, mistä saan viralliset paperit kuten vuokrasopimuksen. Vaikka saisin saman asunnon halvemmalla mutta niin, että vuokra pitäisi maksaa pimeänä, niin en ottaisi sitä asuntoa. Sen lisäksi aloituksessa on kyse siitä, että ap olisi alivuokralainen, joka maksaa asumisestaan täyttä markkinahintaista vuokraa. En pidä sellaista reiluna enkä varsinkaan parisuhteena.
Tarkoitat varmaan, että maksaisi puolet markkinahintaisesta vuokrasta? Eiköhän mies sitä tarkoita.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaisia "markkinahinta"-vaatimuksia esittävä ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen tosissaan. Minun mieheni muutti luokseni vuokra-asuntooni Helsingin keskustaan, minä maksan edelleen koko yli 1000 euron vuokran. Hänellä on omistusasunto toisessa kaupungissa jonka kulut ja lainan hän maksaa kokonaan. Ei kerrytä minun omaisuuttani mutta entä sitten, mitä ihmeen rakkautta olisi laittaa mies maksamaan kahdesta asunnosta? Tiedän ettei mies pyytäisi minulta euroakaan jos päättäisimme muuttaa hänen asuntoonsa toisessa kaupungissa ja luopua tästä vuokra-asunnosta.
Onko miehen oma asunto vuokralla tuottamassa? Kyllä se vähän härskiltä kuulostaisi, mutta kukin tavallaan.
Ei ole vuokrattuna. Mies puhuu asunnostaan "meidän asuntona". Hänen ajatuksensa on se, että hän kerryttää varallisuutta meille kahdelle. Kysehän on pääasiassa siitä miten pari kokee rahansa ja omaisuutensa, yhteisenä vai erillisinä. Kun tulevaisuudessa ostamme yhteisen asunnon, se tulee tietenkin molempien nimiin.
Jeps ja jos ero tulee niin miehelläsi on puoliksi sinun maksama asunto ja sinä asut edelleen vuokralla.
Ei siinä mitään, ihan hienoa että on luottamusta mutta toinen näkökulma on kyllä se että kun ottaa huomioon miten usein ihmiset nykyisin eroavat niin kyllä sinua voi ihan perustellusti idioottinakin pitää.
Mutta toivataan että rakkaus kantaa :)
Minä puolestani toivon että sinäkin löydät joskus oikean rakkauden :) Raha on vain rahaa ja sitä saa aina lisää.
Varmuuden vuoksi suosittelen kuitenkin järjestämään raha-asiat fiksusti ja tasapuolisesti. Eron koittaessa ja usein jo ennen sitä raha muuttuu monesti paljon muuksi kuin rahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei makseta toisen omaisuutta, vaan yhteistä, eikä menoja panna puoliksi, vaikka kumpikin osallistuu.
Tuo on vasta alkava suhde. Itse pyytäisin kyllä mieheltä ihan normirahat silläkin perusteella, että olen aina ajatellut että rahaa tehdään kodin ja tulevien lasten hyväksi. Ja koska minä olen mielestäni parempi rahankäyttäjä kuin mieheni, lapselle aikanaan tulevat rahat pysyvät paremmin rahoina minun hyppysissäni. Jos taas tuosta suhteesta ei tulisikaan perhettä ja lopullista suhdetta, mitään ei olisi periaatteessa menetetty.
Onko jonkun mielestä oikeasti parisuhde rahaa, josta pitäisi kummankin osapuolen maksaa puolet tuloista riippumatta?
Missä ihmeen maailmassa te elätte?
Sitä on kaikenlaista hyväksikäyttäjää.
Mulle yksi tiukoilla oleva tuttu tyrkytti autoaan _vuokralle_ ansaintamielessä. "Maksaisit saman kuin autovuokraamoon, eiks ois hyvä?"
Juu juu, paitsi että vuokraamon kanssa homma on turvallista ja vakuutukset, verotus ym. hoidettu.
Tutun kanssa päätyisi äkkiä lakitupaan, kun maalipinnassa olisi naarmu, jonka alkuperästä tulisi kinaa. Ainakin tämän tutun kanssa.
No eihän minua liikuttaisi se, mitä sinä kehtaisit tai et kehtaisi pyytää, jos kyseessä olisi minun asuntoni. Olen avioliitossa mieheni kanssa ja ihan yhdessä maksetaan puoliksi asiat, suhde toimii hyvin jne. Eli en oikeasti ole tossa tilanteessa, mutta jos siis olisin, niin pyytäisin mitä pyytäisin. Asunnonomistaja kyllä olen ja en anna alennuksia tutuille tai läheisille. Seurustelukumppani muuttaisi tai sitten ei muuttaisi. Tuo on ylipäätään vasta tilanne, että ollaan muuttamassa yhteen, ei edes olla vielä entuudestaan avopuolisoita. Ja toisella on se laina niskassaan, sinne sijoitetut rahat, kun taas toinen voi vapaasti sijoittaa muualle rahojaan.