Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
26.06.2018 |
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Sekä yksi seikka. Lapsi on 6v nyt ja mies on eronnut exästä lapsen ollessa 4v. Eli AP on ollut kuvioissa lapsen ollessa 3v.
Omituinen kuvio.....
Mun siskoni löysi tällaisen traumatisoituneen.
Aina on jotain. Koko meidän sukukin välttelee kaikkea mistä mies saa traumoja.
Ei kestä lainkaan riitoja. Kolme kertaa paennut kotoaan äidin luo, kun sisko korottanut ääntään.
Kaikessa tarvitsee apua. Tukea. Ymmärrystä. Kannustusta. Omaa tilaa.
Ja niin edelleen.
Pörrää itsensä ja traumojensa ympärillä 24/7. Siskoni on muuttunut hänen äidikseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Tuo on vain miehen versio. En usko, että hänestä on kunnollisesti perheenisäksi.
Hän on luultavasti oikeasti sellainen tapaus, että haluaa harrastaa ja tehdä mitä huvittaa ja vaimo joutuu hoitamaan lasta. Mies hoitaa, jollei hänellä ole muutakaan tekemistä. Hyi.
Odotas hetki.. nauran tässä hetken aikaa ihan hiljaa. No ihan räkänaurua :`D Mies on traumatisoitunut lapsiarjesta? Ja entinen oli tottakai syyllinen kaikkeen. Sinusta tulisi täydellinen. Ei siinä sitten mitään.. parin vuoden päästä istut perheneuvolassa ja katsot, kun pöydän toisessa päässä istuu tuplasti traumatisoitunut mies uuden puolisonsa kanssa ja tappalette lapsesta. Mies parka :( Jaksuhaleja hänelle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hakekoot lapsen yksinhuoltajuutta. Kaikki ongelmat hoituu kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaimpia ja itsevarmimpia ovat ne äidit, joiden lapsi on vielä munasoluna.
Odotan edelleen kommenttiasi siihen, miksi loistava miehesi valitsi vaimon, joka oli "heittämällä hirvein ihminen jonka olet tavannut".
Mieheni juuttui suhteeseen toivoen muutosta parempaan. Jo ennen lasta moni asia oli huonolla tolalla, naisen puolelta kuvioissa oli toisia miehiä. Raskaus ei ollut suunniteltu ja lapsen takia mies yritti sinnitellä suhteessa. En niinkään siis sanoisi hänen valinneen suhdetta, enemmänkin ajautui ja juuttui.
Joku myös kysyi kuinka pian eron jälkeen aloin tapailemaan miestä, siihen kului n.vuosi.
Ymmärrän osin.
Suhteeseen ei kuitenkaan vastuullinen ihminen ajaudu. Ihminen tekee mitä tahtoo.
Jos heittäytyy ajopuuksi, sekin on oma valinta.
Ajopuun ex.puolisona tiedän, että se on turvaton ja epävarma olotila. Ajautujat ovat miellyttämishaluisia ja henkisesti laiskoja. He kavahtavat kaikkea, mikä ei ole kivaa tai helppoa.
Toiselle osapuolelle jää sitten epämukavat velvollisuudet.Juuttuminen on ajopuun tavallinen kohtalo. Hänhän ei osaa eikä viitsi uida. Liian vaivalloista. Jospa asiat ratkeaisivat itsestään kun aikani odotan, tuumii ajopuu.
Ajopuu ei ota vastuuta teoistaan eikä niiden seurauksista.
Kuulostaako tutulta?Älä syyttele. Varsinkin tämä saa niskakarvani pystyyn. Jos joku on kyvytön, se ei ole sama kuin vastuuton, tao se nyt kalloosi. Kukaan ei valitse olla ajopuu, kun se tuottaa vain kipua ja kärsimystä, se johtuu avuttomuudesta ja omien vanhempien huonosta vanhemmuudesta.
Älä ragee, mutsi.
Ongelma ei ole mun, en minä sitä ratkaise.
Kunhan kerron kokemukseni ja koetan auttaa ap.tä.
Se et taida olla sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taisi olla vain olen exää parempi ihminen- provo.
Vierailija kirjoitti:
Odotas hetki.. nauran tässä hetken aikaa ihan hiljaa. No ihan räkänaurua :`D Mies on traumatisoitunut lapsiarjesta? Ja entinen oli tottakai syyllinen kaikkeen. Sinusta tulisi täydellinen. Ei siinä sitten mitään.. parin vuoden päästä istut perheneuvolassa ja katsot, kun pöydän toisessa päässä istuu tuplasti traumatisoitunut mies uuden puolisonsa kanssa ja tappalette lapsesta. Mies parka :( Jaksuhaleja hänelle <3
Just näin:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies hakekoot lapsen yksinhuoltajuutta. Kaikki ongelmat hoituu kerralla.
AP kertoi miehen harkinneen asiaa :D
Miksi pahoin perhe-elämästä traumatisoitunut hakisi yksinhuoltajuutta?
AP on ristiriitainen kertomuksissaan ;D
Jätä pillerit pois. Hankkiudu paksuksi. Mies voikin sitten kertoa traumastaan iltalehdelle kuinka hänet huijattiin siitosonniksi. Ehkä jo toistamiseen XD
Miehelle vinkiksi; KÄYTÄ SITÄ KUMIPUKUA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Hyviä pointteja.
Kuten aiemmin sanoin, miellyttämisenhalu on yksi ajopuun ominaisuuksista.
Tutustumisvaiheessa etenkin hän puhuu mitä arvelee toisen haluavan kuulla. Hän esittää haluavansa asioita joita ei oikeasti halua.
Siksi hän viivyttelee toteuttamista ja keksii tekosyitä.
Ajopuu hermostuu, jos häntä yrittää saada tilille lupauksistaan. Ei hän niin tarkkaan muista, ja sehän oli silloin se.
Viiden vuoden kuluttua ajopuu puuskahtaa, että olen tehnyt kaiken mitä sä haluat, nyt sun pitää tehdä mitä mä haluan!
Joidenkin pitäisi katkaista piuhansa....
Ehkä AP:kin kannattaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti teidän kanssa.. Toivottavasti kukaan teistä ei joudu samaan tilanteeseen, jossa minä olen nyt, ja saa kuulla vastaavaa juttua mitä te suollatte. Toisaalta, ehkä sitten tajuaisitte...
Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Sekä yksi seikka. Lapsi on 6v nyt ja mies on eronnut exästä lapsen ollessa 4v. Eli AP on ollut kuvioissa lapsen ollessa 3v.
Omituinen kuvio.....
Et lukenut avausta.
Se vauva-aika on väistämätöntä, oli se kumppani exä, nyxä tai jotain siltä väliltä.
Tai mies palaa kuvioon, kun lapsi on sen 6v huoltajuuskiista mielessään, kun uusi löydetty ensin kierrokseen.....
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni löysi tällaisen traumatisoituneen.
Aina on jotain. Koko meidän sukukin välttelee kaikkea mistä mies saa traumoja.
Ei kestä lainkaan riitoja. Kolme kertaa paennut kotoaan äidin luo, kun sisko korottanut ääntään.
Kaikessa tarvitsee apua. Tukea. Ymmärrystä. Kannustusta. Omaa tilaa.
Ja niin edelleen.
Pörrää itsensä ja traumojensa ympärillä 24/7. Siskoni on muuttunut hänen äidikseen.
Mikähän olisi miehen versio tilanteesta?
Sä olet vain puolueellinen sivusta katsoja.
Mitä ihmettä "koko suku" tekee systerisi parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Sekä yksi seikka. Lapsi on 6v nyt ja mies on eronnut exästä lapsen ollessa 4v. Eli AP on ollut kuvioissa lapsen ollessa 3v.
Omituinen kuvio.....
Et lukenut avausta.
Luin. Meni vain iät sekaisin :)
Mutta homma haiskahtaa oudolta kuviolta joka tapauksessa
Miksei mies ole jo hakenut huoltajuutta ja lapsi asu teidän kanssa?