Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
26.06.2018 |
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Otsikko antoi ymmärtää että mies on kokenut lapsensa kätkytkuoleman tai jonkin todella kamalan läheltä piti -tilanteen.
Mutta ei. Se olikin jotain vielä hirveämpää! Kalareissun epääminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tähän ketjuun edellä kirjottaneet, tehkää palvelus, älkää lisääntykö.
Jep, ap:n kannattaisi ehkä tarkistaa, mitä tarkoittaa "trauma" tai "traumaattinen". Yleensä tällä viitataan hengenvaaralliseen tilanteeseen, vakavaan ja/tai pitkäkestoiseen fyysiseen/henkiseen/seksuaaliseen väkivaltaan tai muuhun vastaavaan tilanteeseen. Kun aloitusviesti ja otsikko ovat noin pahasti keskenään ristiriidassa, niin eipä tässä oikein ole aineksia rakentavampaan keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Tää av-palstan meininki on kyllä niin omaa luokkaansa. Uskokaa tai älkääkä on olemassa itsekeskeisiä äitejä, jotka itsekkäästi ajavat omaa etua lapsensa edun sijaan. Tästä ei nyt sen enempää. Toivottavasti te ette näiden äitien kanssa tekemisiin joudu.
Tottakai näkökantani asiaan on puolueellinen. Tiedän silti, että ongelmat edellisessä parisuhteessa ja perhe-elämässä ovat olleet sekä kumppanini että hänen entisensä vastuulla. Olen kuitenkin myös täysin varma siitä, että äitinä eksään verrattuna olemme kuin yö ja päivä.
Toisin kuin viimeksi, minä haluan aloittaa lapsen yrittämisen, kun molemmat ovat varmoja ja valmiita. En lopeta salaa pillereitä ja tekeydy sitä kautta raskaaksi.
Totta kai on olemassa itsekeskeisiä äitejä. Täällä varmaan reagoidaan siihen, että nuo sinun/miehesi luettelemat traumaattiset kauheudet eivät viitanneet siihen, että ko. äiti olisi joku kauhea itsekeskeinen b*tch. Toisekseen monella äidillä on kokemusta siitä, että kun mies kertoo että hän ei saanut enää mennä mihinkään eikä tehdä mitään = vaimo halusi suurin piirtein saman verran vapaa-aikaa kuin mies. Siksi skeptisyys sun/miehen näkökulmaan.
Ja perheitä/äitejä/isiä on erilaisia, mutta ei tunnu kohtuuttomalta että jättää kalareissut väliin vauvavuonna.
Kyllä on katkeroitunutta porukkaa teissä av-mammoissa.
Etsi mies jolla ei ole lapsia ja joka haluaa lapsia.