Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
26.06.2018 |
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaimpia ja itsevarmimpia ovat ne äidit, joiden lapsi on vielä munasoluna.
Odotan edelleen kommenttiasi siihen, miksi loistava miehesi valitsi vaimon, joka oli "heittämällä hirvein ihminen jonka olet tavannut".
Mieheni juuttui suhteeseen toivoen muutosta parempaan. Jo ennen lasta moni asia oli huonolla tolalla, naisen puolelta kuvioissa oli toisia miehiä. Raskaus ei ollut suunniteltu ja lapsen takia mies yritti sinnitellä suhteessa. En niinkään siis sanoisi hänen valinneen suhdetta, enemmänkin ajautui ja juuttui.
Joku myös kysyi kuinka pian eron jälkeen aloin tapailemaan miestä, siihen kului n.vuosi.
No, onneksi hänellä on nyt sinut.
Oikeasti, jos mies kertoisi että hän valvoi yöt, hän teki 100% kotityöt ja äiti juuri ja juuri suostui hoitamaan vauvaa miehen työpäivien ajan ja mies olisi nyt päävastuullinen lapsesta, silloin kuulostaisi ihan uskottavalta että eksä oli huono äiti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pohtisin tätä asiaa näkökulmasta,millainen isä mies on jo olemassa olevalle lapselleen. Osallistuuko ja onko kiinnostunut. Onko valmis tinkimään lapsensa vuoksi ja joustamaan. Millainen huoltosuhde on jne. Parisuhteita on erilaisia. Mutta näkisin,että valmiudet ja halu vanhemmuuteen lähtee jokaisesta itsestä.
Ap kehui jo miestä hyväksi isäksi kohta kuusivuotiaalle lapselleen, joka puolet ajasta heillä, puolet äidillään. Useiden vuosien jälkeenkin mies kuitenkin kammoaa vauva-arkea, mikä kertonee omaa kieltään miehen kiinnostuksesta uuden lapsen hankintaan ja ennen kaikkea halusta joustaa omista menoistaan ja sitoutua vastasyntyneen hoitoon.
Mieheni ex halusi lapsen koska ajatteli että sitten mies ei jätä häntä. Olivat molemmat nuoria, alle 20 vuotiaita. Ex poltti koko raskausajan ja vauvan syntymän jälkeekin. Imettää ei jaksanut kuin muutaman kuukauden. Mies kävi töissä joten sen ajan oli pakko hoitaa lasta. Muun ajan lapsi ja kodinhoito olikin sitten miehen vastuulla. Ex käytti mieheen henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tämän olen kuullut mieheltä, hänen sukulaisiltaan, kavereiltaan ja jopa exän kavereilta. Ero tuli kun lapsi oli 4. Aluksi oli viikko viikko systeemi mutta hyvin pian lastensuojelu puuttui peliin ja lapsi sijoitettiin isälleen. Mies haki yksinhuoltajuutta ja sai sen ja äidille määrättiin valvotut tapaamiset. Joten kyllä näitä "hulluja" exiä on. Sitä en tiedä onko ap:n miehen ex sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaimpia ja itsevarmimpia ovat ne äidit, joiden lapsi on vielä munasoluna.
Odotan edelleen kommenttiasi siihen, miksi loistava miehesi valitsi vaimon, joka oli "heittämällä hirvein ihminen jonka olet tavannut".
Mieheni juuttui suhteeseen toivoen muutosta parempaan. Jo ennen lasta moni asia oli huonolla tolalla, naisen puolelta kuvioissa oli toisia miehiä. Raskaus ei ollut suunniteltu ja lapsen takia mies yritti sinnitellä suhteessa. En niinkään siis sanoisi hänen valinneen suhdetta, enemmänkin ajautui ja juuttui.
Joku myös kysyi kuinka pian eron jälkeen aloin tapailemaan miestä, siihen kului n.vuosi.
Ymmärrän osin.
Suhteeseen ei kuitenkaan vastuullinen ihminen ajaudu. Ihminen tekee mitä tahtoo.
Jos heittäytyy ajopuuksi, sekin on oma valinta.
Ajopuun ex.puolisona tiedän, että se on turvaton ja epävarma olotila. Ajautujat ovat miellyttämishaluisia ja henkisesti laiskoja. He kavahtavat kaikkea, mikä ei ole kivaa tai helppoa.
Toiselle osapuolelle jää sitten epämukavat velvollisuudet.
Juuttuminen on ajopuun tavallinen kohtalo. Hänhän ei osaa eikä viitsi uida. Liian vaivalloista. Jospa asiat ratkeaisivat itsestään kun aikani odotan, tuumii ajopuu.
Ajopuu ei ota vastuuta teoistaan eikä niiden seurauksista.
Kuulostaako tutulta?
Menkää terapiaan purkamaan nämä "traumat".
Jos miehen ex on huono äiti, niin miksei sitten lapsi asu teillä, jos sinä ja mies olette parempia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex halusi lapsen koska ajatteli että sitten mies ei jätä häntä. Olivat molemmat nuoria, alle 20 vuotiaita. Ex poltti koko raskausajan ja vauvan syntymän jälkeekin. Imettää ei jaksanut kuin muutaman kuukauden. Mies kävi töissä joten sen ajan oli pakko hoitaa lasta. Muun ajan lapsi ja kodinhoito olikin sitten miehen vastuulla. Ex käytti mieheen henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tämän olen kuullut mieheltä, hänen sukulaisiltaan, kavereiltaan ja jopa exän kavereilta. Ero tuli kun lapsi oli 4. Aluksi oli viikko viikko systeemi mutta hyvin pian lastensuojelu puuttui peliin ja lapsi sijoitettiin isälleen. Mies haki yksinhuoltajuutta ja sai sen ja äidille määrättiin valvotut tapaamiset. Joten kyllä näitä "hulluja" exiä on. Sitä en tiedä onko ap:n miehen ex sellainen.
Kuulostaa pelottavan tutulta.. Ainoa mikä ei tässä päde, on tuo fyysinen väkivalta. Yksinhuoltajuuttakin on mieheni harkinnut..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex halusi lapsen koska ajatteli että sitten mies ei jätä häntä. Olivat molemmat nuoria, alle 20 vuotiaita. Ex poltti koko raskausajan ja vauvan syntymän jälkeekin. Imettää ei jaksanut kuin muutaman kuukauden. Mies kävi töissä joten sen ajan oli pakko hoitaa lasta. Muun ajan lapsi ja kodinhoito olikin sitten miehen vastuulla. Ex käytti mieheen henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tämän olen kuullut mieheltä, hänen sukulaisiltaan, kavereiltaan ja jopa exän kavereilta. Ero tuli kun lapsi oli 4. Aluksi oli viikko viikko systeemi mutta hyvin pian lastensuojelu puuttui peliin ja lapsi sijoitettiin isälleen. Mies haki yksinhuoltajuutta ja sai sen ja äidille määrättiin valvotut tapaamiset. Joten kyllä näitä "hulluja" exiä on. Sitä en tiedä onko ap:n miehen ex sellainen.
Kuulostaa pelottavan tutulta.. Ainoa mikä ei tässä päde, on tuo fyysinen väkivalta. Yksinhuoltajuuttakin on mieheni harkinnut..
Ap
Harkinnut?
Miksei ole vaan suoraan hakenut sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta AP:kaan penaalin terävämmiltä kynältä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex halusi lapsen koska ajatteli että sitten mies ei jätä häntä. Olivat molemmat nuoria, alle 20 vuotiaita. Ex poltti koko raskausajan ja vauvan syntymän jälkeekin. Imettää ei jaksanut kuin muutaman kuukauden. Mies kävi töissä joten sen ajan oli pakko hoitaa lasta. Muun ajan lapsi ja kodinhoito olikin sitten miehen vastuulla. Ex käytti mieheen henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tämän olen kuullut mieheltä, hänen sukulaisiltaan, kavereiltaan ja jopa exän kavereilta. Ero tuli kun lapsi oli 4. Aluksi oli viikko viikko systeemi mutta hyvin pian lastensuojelu puuttui peliin ja lapsi sijoitettiin isälleen. Mies haki yksinhuoltajuutta ja sai sen ja äidille määrättiin valvotut tapaamiset. Joten kyllä näitä "hulluja" exiä on. Sitä en tiedä onko ap:n miehen ex sellainen.
Kuulostaa pelottavan tutulta.. Ainoa mikä ei tässä päde, on tuo fyysinen väkivalta. Yksinhuoltajuuttakin on mieheni harkinnut..
Ap
Vauva ei kiinnostanut, mutta isompi ei ole vauvaa sen helpompi. Luultavasti se isompi jäisi sinun vastuullesi kokonaan, koska mies ei selvästi ole isätyyppiä ollenkaan. Ja sinä pölö uskot vaikka mitä hölynpölyä miehen suusta.
Sulta meni, AP, uskottavuus täysin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää av-palstan meininki on kyllä niin omaa luokkaansa. Uskokaa tai älkääkä on olemassa itsekeskeisiä äitejä, jotka itsekkäästi ajavat omaa etua lapsensa edun sijaan. Tästä ei nyt sen enempää. Toivottavasti te ette näiden äitien kanssa tekemisiin joudu.
Tottakai näkökantani asiaan on puolueellinen. Tiedän silti, että ongelmat edellisessä parisuhteessa ja perhe-elämässä ovat olleet sekä kumppanini että hänen entisensä vastuulla. Olen kuitenkin myös täysin varma siitä, että äitinä eksään verrattuna olemme kuin yö ja päivä.
Toisin kuin viimeksi, minä haluan aloittaa lapsen yrittämisen, kun molemmat ovat varmoja ja valmiita. En lopeta salaa pillereitä ja tekeydy sitä kautta raskaaksi.
"Lapsen etu" kun vaan voidaan määritellä niin monella tavalla täysin riippuen siitä, kuka puhuu. Jos miehesi halusi mennä reissuillensa, niin missä siinä ole lapsen etu? Ei meillä ainakaan pikkulapsivaiheessa menty, me halusimme olla yhdessä. En sano, että kaikki ois samanlaisia, mutta ehkäpä miehesi ex oli. Ja äiti joka on muuten lapsen kanssa 24/7 kyllä tarvitsee muutakin siihen olematta itsekäs.
Kun ei ensimmäisellä kierroksella ollut vauva-arki miehen mielestä kivaa ja traumatisoi hänet, en usko toisen kierroksen olevan yhtään sen parempi.
AP. Olet lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuulkaa niitä pimeitä ihmisiä vaan on olemassa yllättävän paljon. Ja ne ovat jonkun siskoja, äitejä, isiä, ystäviä, mummoja ja naapurin setiä ym. Että mun mielestä ap:n asia on ihan todellinen ongelma varmaan monella muullakin. Itsekin olen todistanut samantyyppistä kuviota, jossa puoliso ja sittemmin ex sellainen, saa ajettua toisen ihmisen hulluuden partaalle. Itse en hankkisi lasta tuohon tilanteeseen. Mikäli vauvakuume on kova niin vaihtaisin puolisoa tai hankkisin lapsen yksin. Rakkaus pelkästään ei aina riitä.
Kumma että kerrot oleellisia tietoja näin ripotellen, ap.
Avauksessa ei ollut juuri mitään faktaa.
Silti kysyt neuvoa ja pyydät apua.
Miksette mene pariterapiaan?
Vai oletteko jo?
Onhan tuossa ongelmaa kerrakseen.
Tuskin sunkaan rooli äitipuolena on ihan mutkaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
ApMitä sinä siellä perheneuvolassa ja lastenvalvojalla olet tehnyt? Eikö noi ole vanhempien välisiä asioita?
Se tieto ei kuulu tähän ketjuun..
Ap
Jos mies on niin tossukka, että tarvitsee sinut sinne tuekseen pysyäkseen koossa tms. niin ennustan, että teillekin tullessa erimielisyyksiä mies sitten "romahtelee", eikä mistään voi sopia, ettei hän traumatisoidu lisää. Miehellä on varmasti oikeasti vaikeaa, mutta ratkaisu siihen ei ole hankkia lasta, ainakaan jos haluatte pysyä yhdessä/olla onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää av-palstan meininki on kyllä niin omaa luokkaansa. Uskokaa tai älkääkä on olemassa itsekeskeisiä äitejä, jotka itsekkäästi ajavat omaa etua lapsensa edun sijaan. Tästä ei nyt sen enempää. Toivottavasti te ette näiden äitien kanssa tekemisiin joudu.
Tottakai näkökantani asiaan on puolueellinen. Tiedän silti, että ongelmat edellisessä parisuhteessa ja perhe-elämässä ovat olleet sekä kumppanini että hänen entisensä vastuulla. Olen kuitenkin myös täysin varma siitä, että äitinä eksään verrattuna olemme kuin yö ja päivä.
Toisin kuin viimeksi, minä haluan aloittaa lapsen yrittämisen, kun molemmat ovat varmoja ja valmiita. En lopeta salaa pillereitä ja tekeydy sitä kautta raskaaksi.
"Lapsen etu" kun vaan voidaan määritellä niin monella tavalla täysin riippuen siitä, kuka puhuu. Jos miehesi halusi mennä reissuillensa, niin missä siinä ole lapsen etu? Ei meillä ainakaan pikkulapsivaiheessa menty, me halusimme olla yhdessä. En sano, että kaikki ois samanlaisia, mutta ehkäpä miehesi ex oli. Ja äiti joka on muuten lapsen kanssa 24/7 kyllä tarvitsee muutakin siihen olematta itsekäs.
Olen varmaan itsekäs, kun kaipaisin muutakin elämää kuin lapsi 24/7 ja en jaksa enkä halua puhua kakkavaipoista ja tuttipulloista enää yhtään.
Olen muutakin kuin äiti.
Perhekahvilakokemus oli suorastaan painajainen.
Traumoja, paljon traumoja.
Miehen olisi pitänyt selvittää ongelmat kokonaan jo sen exän kanssa eikä sinuun purkaa heidän vanhoja ongelmiaan vauva-ajasta.
Mä sain päänsäryn tästä ketjusta xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaimpia ja itsevarmimpia ovat ne äidit, joiden lapsi on vielä munasoluna.
Odotan edelleen kommenttiasi siihen, miksi loistava miehesi valitsi vaimon, joka oli "heittämällä hirvein ihminen jonka olet tavannut".
Mieheni juuttui suhteeseen toivoen muutosta parempaan. Jo ennen lasta moni asia oli huonolla tolalla, naisen puolelta kuvioissa oli toisia miehiä. Raskaus ei ollut suunniteltu ja lapsen takia mies yritti sinnitellä suhteessa. En niinkään siis sanoisi hänen valinneen suhdetta, enemmänkin ajautui ja juuttui.
Joku myös kysyi kuinka pian eron jälkeen aloin tapailemaan miestä, siihen kului n.vuosi.
Ymmärrän osin.
Suhteeseen ei kuitenkaan vastuullinen ihminen ajaudu. Ihminen tekee mitä tahtoo.
Jos heittäytyy ajopuuksi, sekin on oma valinta.
Ajopuun ex.puolisona tiedän, että se on turvaton ja epävarma olotila. Ajautujat ovat miellyttämishaluisia ja henkisesti laiskoja. He kavahtavat kaikkea, mikä ei ole kivaa tai helppoa.
Toiselle osapuolelle jää sitten epämukavat velvollisuudet.Juuttuminen on ajopuun tavallinen kohtalo. Hänhän ei osaa eikä viitsi uida. Liian vaivalloista. Jospa asiat ratkeaisivat itsestään kun aikani odotan, tuumii ajopuu.
Ajopuu ei ota vastuuta teoistaan eikä niiden seurauksista.
Kuulostaako tutulta?
Älä syyttele. Varsinkin tämä saa niskakarvani pystyyn. Jos joku on kyvytön, se ei ole sama kuin vastuuton, tao se nyt kalloosi. Kukaan ei valitse olla ajopuu, kun se tuottaa vain kipua ja kärsimystä, se johtuu avuttomuudesta ja omien vanhempien huonosta vanhemmuudesta.
Ei miehestä ole isäksi. AP on niin rakastunut ja näkee "hyvän" isän kerran kuussa, kun lapsi on sen verran isompi, että hänen kanssaan voi ja tehdä asioita eri tavalla kuin pikkuvauvan. Mies esittää vuoden isukkia ja AP on haltioissaan vaaleanpunaiset rillit nenällään umpirakastuneena, kehittelee mielessään täydellistä perhettä, johon mies ei yksinkertaisesti vain pysty. Mies haluaa leikkiä kotia kerran kuussa.
Mieheni juuttui suhteeseen toivoen muutosta parempaan. Jo ennen lasta moni asia oli huonolla tolalla, naisen puolelta kuvioissa oli toisia miehiä. Raskaus ei ollut suunniteltu ja lapsen takia mies yritti sinnitellä suhteessa. En niinkään siis sanoisi hänen valinneen suhdetta, enemmänkin ajautui ja juuttui.
Joku myös kysyi kuinka pian eron jälkeen aloin tapailemaan miestä, siihen kului n.vuosi.