Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
26.06.2018 |
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni löysi tällaisen traumatisoituneen.
Aina on jotain. Koko meidän sukukin välttelee kaikkea mistä mies saa traumoja.
Ei kestä lainkaan riitoja. Kolme kertaa paennut kotoaan äidin luo, kun sisko korottanut ääntään.
Kaikessa tarvitsee apua. Tukea. Ymmärrystä. Kannustusta. Omaa tilaa.
Ja niin edelleen.
Pörrää itsensä ja traumojensa ympärillä 24/7. Siskoni on muuttunut hänen äidikseen.
Mikähän olisi miehen versio tilanteesta?
Sä olet vain puolueellinen sivusta katsoja.
Mitä ihmettä "koko suku" tekee systerisi parisuhteessa?
Ei se koko suku siellä mitään teekään, mutta esim joulut on nyt muutettu sellaisiksi kuin mihin mies on tottunut. Kaikki mahdolliset tavat muutettu miehen mukaisiksi.
Silti aina löytyy uusi juttu mikä pitää mukauttaa.
Mies myös on saanut raivokohtauksia lapsilleni jos nämä edes juoksevat pihalla. Ei kestä hälinää. Meille ei voi siksi edes tulla koska kaksi rauhallista tyttöä on liian hälisevää.
Minä olen myös joutunut maksamaan siskoni laskuja koska mies ei halua mennä normitöihin vaan on taiteellinen. Siksi siskokin hikeentyy kun elättää ko miestä.
En haluaisi olla millään tavalla osallinen tässä kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Sekä yksi seikka. Lapsi on 6v nyt ja mies on eronnut exästä lapsen ollessa 4v. Eli AP on ollut kuvioissa lapsen ollessa 3v.
Omituinen kuvio.....
Et lukenut avausta.
Luin. Meni vain iät sekaisin :)
Mutta homma haiskahtaa oudolta kuviolta joka tapauksessa
Niin kun ap jättää kertomatta paljon, ja odottaa silti saavansa päänsilityksiä.
Koko porukka hyötyisi terapiasta.
Se lapsi mua säälittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti teidän kanssa.. Toivottavasti kukaan teistä ei joudu samaan tilanteeseen, jossa minä olen nyt, ja saa kuulla vastaavaa juttua mitä te suollatte. Toisaalta, ehkä sitten tajuaisitte...
Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Ap
Olisiko miehellä sittenkin perustellut syyt epäillä, ettei ap:n pinna ehkä sittenkään tule riidoitta kestämään vauva-arkea, vaikka kuinka yrittää toisin vakuuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti teidän kanssa.. Toivottavasti kukaan teistä ei joudu samaan tilanteeseen, jossa minä olen nyt, ja saa kuulla vastaavaa juttua mitä te suollatte. Toisaalta, ehkä sitten tajuaisitte...
Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Ap
Provohan se olikin. Huono 1/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen mukaan:
"Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan."
Ristiriitaista, että mies on sanonut haluavansa lapsia (monikko), mutta välttelee niiden hankintaa. Mikäli mies on puhunut totta, miksi häntä pitää vielä vuosien jälkeen suostutella, vai onko hän puhunut vain lämpimikseen ap:n mieliksi?
Sekä yksi seikka. Lapsi on 6v nyt ja mies on eronnut exästä lapsen ollessa 4v. Eli AP on ollut kuvioissa lapsen ollessa 3v.
Omituinen kuvio.....
Et lukenut avausta.
Luin. Meni vain iät sekaisin :)
Mutta homma haiskahtaa oudolta kuviolta joka tapauksessaNiin kun ap jättää kertomatta paljon, ja odottaa silti saavansa päänsilityksiä.
Koko porukka hyötyisi terapiasta.
Se lapsi mua säälittää.
Niinpä.
Suosittelen AP:ta laittamaan korkin kiinni. On niin sekavaa tarinaa jo.
Traumatisoitunut mies hakisi yksinhuoltajuutta? Vai miten se meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti teidän kanssa.. Toivottavasti kukaan teistä ei joudu samaan tilanteeseen, jossa minä olen nyt, ja saa kuulla vastaavaa juttua mitä te suollatte. Toisaalta, ehkä sitten tajuaisitte...
Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
ApProvohan se olikin. Huono 1/5
Annan 0/5...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni löysi tällaisen traumatisoituneen.
Aina on jotain. Koko meidän sukukin välttelee kaikkea mistä mies saa traumoja.
Ei kestä lainkaan riitoja. Kolme kertaa paennut kotoaan äidin luo, kun sisko korottanut ääntään.
Kaikessa tarvitsee apua. Tukea. Ymmärrystä. Kannustusta. Omaa tilaa.
Ja niin edelleen.
Pörrää itsensä ja traumojensa ympärillä 24/7. Siskoni on muuttunut hänen äidikseen.
Mikähän olisi miehen versio tilanteesta?
Sä olet vain puolueellinen sivusta katsoja.
Mitä ihmettä "koko suku" tekee systerisi parisuhteessa?Ei se koko suku siellä mitään teekään, mutta esim joulut on nyt muutettu sellaisiksi kuin mihin mies on tottunut. Kaikki mahdolliset tavat muutettu miehen mukaisiksi.
Silti aina löytyy uusi juttu mikä pitää mukauttaa.
Mies myös on saanut raivokohtauksia lapsilleni jos nämä edes juoksevat pihalla. Ei kestä hälinää. Meille ei voi siksi edes tulla koska kaksi rauhallista tyttöä on liian hälisevää.
Minä olen myös joutunut maksamaan siskoni laskuja koska mies ei halua mennä normitöihin vaan on taiteellinen. Siksi siskokin hikeentyy kun elättää ko miestä.
En haluaisi olla millään tavalla osallinen tässä kuviossa.
Oletko sisaresi huoltaja, kun makselet hänen laskujaan?
Millä tavoin miehen taiteellisuus jättää sisaresi laskut maksamatta?
Jos sisaresi on kestämättömässä tilanteessa, hän varmaan eroaa.
Sukujoulujen viettäminen ei ole pakollista. Ne ovatkin yleensä pakkopullaa sille, joka on ulkopuolinen.
Ihmeen paljon sekaannut toisten parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni löysi tällaisen traumatisoituneen.
Aina on jotain. Koko meidän sukukin välttelee kaikkea mistä mies saa traumoja.
Ei kestä lainkaan riitoja. Kolme kertaa paennut kotoaan äidin luo, kun sisko korottanut ääntään.
Kaikessa tarvitsee apua. Tukea. Ymmärrystä. Kannustusta. Omaa tilaa.
Ja niin edelleen.
Pörrää itsensä ja traumojensa ympärillä 24/7. Siskoni on muuttunut hänen äidikseen.
Mikähän olisi miehen versio tilanteesta?
Sä olet vain puolueellinen sivusta katsoja.
Mitä ihmettä "koko suku" tekee systerisi parisuhteessa?Ei se koko suku siellä mitään teekään, mutta esim joulut on nyt muutettu sellaisiksi kuin mihin mies on tottunut. Kaikki mahdolliset tavat muutettu miehen mukaisiksi.
Silti aina löytyy uusi juttu mikä pitää mukauttaa.
Mies myös on saanut raivokohtauksia lapsilleni jos nämä edes juoksevat pihalla. Ei kestä hälinää. Meille ei voi siksi edes tulla koska kaksi rauhallista tyttöä on liian hälisevää.
Minä olen myös joutunut maksamaan siskoni laskuja koska mies ei halua mennä normitöihin vaan on taiteellinen. Siksi siskokin hikeentyy kun elättää ko miestä.
En haluaisi olla millään tavalla osallinen tässä kuviossa.
Oletko sisaresi huoltaja, kun makselet hänen laskujaan?
Millä tavoin miehen taiteellisuus jättää sisaresi laskut maksamatta?
Jos sisaresi on kestämättömässä tilanteessa, hän varmaan eroaa.
Sukujoulujen viettäminen ei ole pakollista. Ne ovatkin yleensä pakkopullaa sille, joka on ulkopuolinen.Ihmeen paljon sekaannut toisten parisuhteeseen.
En halua että sisko joutuu kadulle.
Ja kyllä, pönttö on kun tuolla on.
Ja he haluaa sukujoulut mutta miehen näköiset.
En sekaannu koko parisuhteeseen kuin aivan pakosta. Kurkkuani myöten täynnä sitä vuodatusta miten mies on väärin ymmärretty nero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmn..... Miksei AP vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin?
Ehkä mies on huomannut millainen aasi AP on eikä halua hänen kanssaan lapsia ollenkaan, ja harkitsee varmaan AP:n jättämistä, koska vauvakuumeilu on karannut käsistä ja tullut pakkomielteeksi. Kyse ei taida olla mistään hankalasta exästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hyvä ihminen miehen olla. Älä nyt enempää traumatisoi. Mies-parka.
"Traumaattinen" teki koko jutusta koomisen.
Mutta saihan sillä lukijoita.
Sama kuin silloin kerran vuodessa, kun lankeaa ostamaan Iltalehden. Raflaavia otsikoita, sisältö täynnä tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei halua sun kanssa lasta, mutta on niin nynny ettei saa sitä sanottua.
Kelpasiko vastaus?
Minun mieheni ilmoitti raskausaikana, että hänen osuutensa hommasta on nyt tehty, kun olen raskaana. Ajattelin, että hahaa, hyvä läppä.
Kuinkas kävikään synnytyksen jälkeen: kotiuduttiin sairaalasta vauvan kanssa, seuraavana päivänä alkoi miehellä isyysvapaa, eikä miestä sen jälkeen isyysvapaan aikana liiemmälti kotona näkynyt.
Eikä ole lapsen hoitoon osallistunut. Että näin meillä.
Mikä ihmeen kalareissu?
En tunne yhtään miestä, joka kävisi kalassa. Yhteiset illanvietot ja harrastukset?
Kalareissu pohjoiseen vie vähintään kolme päivää. Illanvietto vie vähintään illan ja seuraavan yön sekä näitä seuraavan krapulapäivän. Harrastukset? Mitä miehesi harrastaa? Paitsi kalastamista ja kupinottoa?
Voisi kuvitella ettei ystävättären kanssa kahvitella päivä- tai yökausia. Eikä kauneushoitolakäyntiä voi verrata kalareissuun.
Äkkiseltään tuntuu, että miehesi on traumatisoitunut ihan normaalista arjesta. Siitä, että joutuu viettämään aikaa vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti teidän kanssa.. Toivottavasti kukaan teistä ei joudu samaan tilanteeseen, jossa minä olen nyt, ja saa kuulla vastaavaa juttua mitä te suollatte. Toisaalta, ehkä sitten tajuaisitte...
Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Ap
Minä olen jo elänyt sinun tilanteesi, lähes samoin kuin aloituksen kirjoitit. Jatko meni juuri niin kuin useimmat kommentit täällä. Saattaa sinun elämäsi silti jatkua näiltä osin paremmin kuin minun, toivon niin. En itsekään olisi kuunnellut muita tuossa vaiheessa. Fiksu toki osaa varautua.
ei jeesus mä ajattelin että se traumaattinen kokemus tuli jostain vauvalle tapahtuneesta, siis että esim hukkui tai katosi tai jotain mut sehän tuliki siitä että pyydettiin tekemään se perinteinen ÄIDIN OSA
MÄ EN KESTÄ :'DDD trolli hei mene nukkuman jookos
Sain lapseni, ainokaiseni reilut 18 vuotta sitten. Ei puhettakaan että olisin ikinä koskaan tehnyt enää toista lasta, saati että altistaisin mahtavaa parisuhdettani lapsiarjelle. Ei ei ei, ei missään nimessä!
Lapseni oli vuoden ikäinen kun erosin isästään. Sen siliän tien kun sain synnytettyä, hävisi kaikki halut miestä kohtaan, eivätkä ne tulleet ikinäkoskaan enää takaisin. En tiedä mitä tapahtui, mutta aloin inhoamaan miehen kosketusta ja läsnäoloa. Ei siis puhettakaan että ottaisin sellaista riskiä enää ikinä.
Nykyisellä pitkäaikaisella miehelläni on myös jälkikasvua, ja hän on ihan samaa mieltä kanssani. Hänenkin parisuhteensa kaatui lapsiin, mutta eri tavalla kuin omani. Vaimosta tuli ihan kamala, eikä mieheni osannut olla sellainen isä kuin äidin mielestä olisi pitänyt olla. Lasten kanssa hän kyllä aina oli läsnä, mutta senkin hän teki väärin. Tunnistan tuon myös itsessäni lapsen saamisen jälkeen lapsen isä tuntui tekevän kaiken kodinhoidosta vauvanhoitoon väärin ja sietämättömästi.
Itse olet ristiriitainen. Miksi ette ole hakenut sitä huoltajuutta? Mikä estää?