Lue keskustelun säännöt.
Olen opettaja, ja nyt kesällä miesystäväni ja hänen vanhempansa kuvittelevat, että hoidan miehen lasta...
20.06.2018 |
...emme siis edes asu yhdessä.
Eli silloin, kun omat lapseni ovat isällään sen jlkn kun olen hoitanut heitä pari vk ja ollut heistä vastuussa 24/7 YKSIN (meillä on miesystävän kanssa välimatkaa, joten kun lapseni ovat luonani, emme juurikaan näe ), minun täytyisi vielä hoitaa miehen poikaa. Tyyliin muuttaa tuoksi ajaksi hänen luokseen asumaan ja hoitaa hänen lastaan.
Vähän ärsyttävää, kun miesystävän vanhemmatkin kyselevät, että alkoikos sulla jo kesäloma, jne., vihjailevaan sävyyn (ja suoremminkin on asia ilmaistu kyllä!), että voisit nyt tuota meidän lastenlasta sitten hoitaa, kun kerran ehdit...'
Kommentit (229)
161/229
|
20.06.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä suostuu äidin vaatimuksiin ja joustaa hänen suuntaansa ap:n kustannuksella?
No juuri tämä. Tätä itsekin ihmettelen, että miksi siedän tätä.
Kai mä olen sitten liian kiltti, vaikka toisinaan tuo mies saa mut tuntemaan itseni hyvinkin itsekkääksi.
Lapsi on vielä lellitty ainoa lapsi. Yritän jotenkin silloin, kun lasta näen, asettaa rajoja, mutta se on tosi vaikeaa, kun isänsä syyttää mua siitä, kun puutun lapsen kasvatukseen, ja esim. torun häntä, jos siihen on aihetta. Tai yritän opettaa lasta sellaiseksi, että kaikki ei ole hänen, ja asioita täytyy jakaa. Viikonloppunakin oli sellainen tilanne, että oltiin grillattu tietty määrä lihaa. No, poikansa olisi syönyt sitä vaikka miten paljon, vaikka esim. minä ja isänsä ei oltu syöty vielä ollenkaan (niin, sekin vielä, että isänsä antoi luvan pojalle aloittaa syömisen ennen muita) ja totesin pojalle hänen kysyessään vielä lisää lihaa, että minä ja isänsä emme ole esimerkiksi vielä ollenkaan saaneet lihaa (sitä ei ollut enää edes paljon). Isänsä katsoi minuun paheksuvasti ja totesi, että no mutta jollei poika syö paljon mitään muuta...! Niin olisi meidänkin lihat pitänyt pojalle antaa! Olenko minä tosiaan ainoa, jonka mielestä tuo on vinksahtanutta?!
Se on sellainen juttu, että jollei syö muuta, mitä on tarjolla, se ei ole kenenkään vika, ja kaikille on tietty lihamäärä tarjolla...
Tässä nyt esimerkki. Mies siis dissaa minua aina, jos koetan jotenkin ojentaa poikaa jossakin asiassa, tai opettaa toisen huomioonottamista (pojalla on ihan opettajansa arvionkin mukaan tässä kohdin rutkasti petrattavaa, ja allekirjoitan tuon analyysin kyllä ihan täysin).
Ap
Luoja hyvästi siunatkoon!
Mies vaatii sinua huolehtimaan häiriintyneestä lapsestaan, muttet kuitenkaan saisi kasvattaa tätä ihmisten tavoille. Itse opettaa pojalle, että on oikein syödä muiden ruuat. Sillä lailla maailmassa pärjää.
Olen sanaton, mutta kysyn kuitenkin, joko se 4 viikon kielimatka ulkomaille on varattu? Koska on lähtöpäivä?
Ihana 😊. Juuri katselen vaihtoehtoja. Aivan varmasti varaan jonnekin matkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä suostuu äidin vaatimuksiin ja joustaa hänen suuntaansa ap:n kustannuksella?
No juuri tämä. Tätä itsekin ihmettelen, että miksi siedän tätä.
Kai mä olen sitten liian kiltti, vaikka toisinaan tuo mies saa mut tuntemaan itseni hyvinkin itsekkääksi.
Lapsi on vielä lellitty ainoa lapsi. Yritän jotenkin silloin, kun lasta näen, asettaa rajoja, mutta se on tosi vaikeaa, kun isänsä syyttää mua siitä, kun puutun lapsen kasvatukseen, ja esim. torun häntä, jos siihen on aihetta. Tai yritän opettaa lasta sellaiseksi, että kaikki ei ole hänen, ja asioita täytyy jakaa. Viikonloppunakin oli sellainen tilanne, että oltiin grillattu tietty määrä lihaa. No, poikansa olisi syönyt sitä vaikka miten paljon, vaikka esim. minä ja isänsä ei oltu syöty vielä ollenkaan (niin, sekin vielä, että isänsä antoi luvan pojalle aloittaa syömisen ennen muita) ja totesin pojalle hänen kysyessään vielä lisää lihaa, että minä ja isänsä emme ole esimerkiksi vielä ollenkaan saaneet lihaa (sitä ei ollut enää edes paljon). Isänsä katsoi minuun paheksuvasti ja totesi, että no mutta jollei poika syö paljon mitään muuta...! Niin olisi meidänkin lihat pitänyt pojalle antaa! Olenko minä tosiaan ainoa, jonka mielestä tuo on vinksahtanutta?!
Se on sellainen juttu, että jollei syö muuta, mitä on tarjolla, se ei ole kenenkään vika, ja kaikille on tietty lihamäärä tarjolla...
Tässä nyt esimerkki. Mies siis dissaa minua aina, jos koetan jotenkin ojentaa poikaa jossakin asiassa, tai opettaa toisen huomioonottamista (pojalla on ihan opettajansa arvionkin mukaan tässä kohdin rutkasti petrattavaa, ja allekirjoitan tuon analyysin kyllä ihan täysin).
Ap
Luoja hyvästi siunatkoon!
Mies vaatii sinua huolehtimaan häiriintyneestä lapsestaan, muttet kuitenkaan saisi kasvattaa tätä ihmisten tavoille. Itse opettaa pojalle, että on oikein syödä muiden ruuat. Sillä lailla maailmassa pärjää.
Olen sanaton, mutta kysyn kuitenkin, joko se 4 viikon kielimatka ulkomaille on varattu? Koska on lähtöpäivä?
Ihana 😊. Juuri katselen vaihtoehtoja. Aivan varmasti varaan jonnekin matkan.
Olenko ainoa, joka on ihan eri mieltä? Itse hoitaja, ja voisin kuvitella auttavani miesystävää mummoa hoitamalla ,kuten ap kysäisi ketjussa aiemmin, etenkin jos lomailisin koko kesän. Oma lapseni on jo iso, mutta muistan nuo ala-asteen tuskan vuodet, jolloin lapsi lomaili 2 ja puoli kk, itsellä kuukauden kesäloma. Parisuhteessa jutut, jotka tekee toisen auttamiseksi, tuppaa usein tulemaan positiivisena takaisin. Itseä ainakin olisi riipinyt puoliso, joka pitää kesän lomaa ja huitelee ulkomailla sillä välin kun itse tuskailen hoitojärjestelyjä.
Tämä toki edellyttää vastavuoroisuutta, mikäli sitä puuttuu, harkitsisin uudelleen koko suhdetta.
Jos molemmilla on omat kodit ja omat lapset niin mitä jos kumpikin hoitaa omansa. Tehän että ole mikään uusperhe saman katon alla. Te vain seurustelette ja kun ette ole yhdessä niin molemmat ovat vapaita elämään omaa elämää.
Mutta saahan sitä viettää lomansa muiden lapsia hoitaen ja toisten paskoja siivotessa jos ei parempaa tekemistä keksi.
Itse en ainakaan jaksa kahta huushollia pyörittää oli loma tai ei.
Käyttäjä13186 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä suostuu äidin vaatimuksiin ja joustaa hänen suuntaansa ap:n kustannuksella?
No juuri tämä. Tätä itsekin ihmettelen, että miksi siedän tätä.
Kai mä olen sitten liian kiltti, vaikka toisinaan tuo mies saa mut tuntemaan itseni hyvinkin itsekkääksi.
Lapsi on vielä lellitty ainoa lapsi. Yritän jotenkin silloin, kun lasta näen, asettaa rajoja, mutta se on tosi vaikeaa, kun isänsä syyttää mua siitä, kun puutun lapsen kasvatukseen, ja esim. torun häntä, jos siihen on aihetta. Tai yritän opettaa lasta sellaiseksi, että kaikki ei ole hänen, ja asioita täytyy jakaa. Viikonloppunakin oli sellainen tilanne, että oltiin grillattu tietty määrä lihaa. No, poikansa olisi syönyt sitä vaikka miten paljon, vaikka esim. minä ja isänsä ei oltu syöty vielä ollenkaan (niin, sekin vielä, että isänsä antoi luvan pojalle aloittaa syömisen ennen muita) ja totesin pojalle hänen kysyessään vielä lisää lihaa, että minä ja isänsä emme ole esimerkiksi vielä ollenkaan saaneet lihaa (sitä ei ollut enää edes paljon). Isänsä katsoi minuun paheksuvasti ja totesi, että no mutta jollei poika syö paljon mitään muuta...! Niin olisi meidänkin lihat pitänyt pojalle antaa! Olenko minä tosiaan ainoa, jonka mielestä tuo on vinksahtanutta?!
Se on sellainen juttu, että jollei syö muuta, mitä on tarjolla, se ei ole kenenkään vika, ja kaikille on tietty lihamäärä tarjolla...
Tässä nyt esimerkki. Mies siis dissaa minua aina, jos koetan jotenkin ojentaa poikaa jossakin asiassa, tai opettaa toisen huomioonottamista (pojalla on ihan opettajansa arvionkin mukaan tässä kohdin rutkasti petrattavaa, ja allekirjoitan tuon analyysin kyllä ihan täysin).
Ap
Luoja hyvästi siunatkoon!
Mies vaatii sinua huolehtimaan häiriintyneestä lapsestaan, muttet kuitenkaan saisi kasvattaa tätä ihmisten tavoille. Itse opettaa pojalle, että on oikein syödä muiden ruuat. Sillä lailla maailmassa pärjää.
Olen sanaton, mutta kysyn kuitenkin, joko se 4 viikon kielimatka ulkomaille on varattu? Koska on lähtöpäivä?
Ihana 😊. Juuri katselen vaihtoehtoja. Aivan varmasti varaan jonnekin matkan.
Olenko ainoa, joka on ihan eri mieltä? Itse hoitaja, ja voisin kuvitella auttavani miesystävää mummoa hoitamalla ,kuten ap kysäisi ketjussa aiemmin, etenkin jos lomailisin koko kesän. Oma lapseni on jo iso, mutta muistan nuo ala-asteen tuskan vuodet, jolloin lapsi lomaili 2 ja puoli kk, itsellä kuukauden kesäloma. Parisuhteessa jutut, jotka tekee toisen auttamiseksi, tuppaa usein tulemaan positiivisena takaisin. Itseä ainakin olisi riipinyt puoliso, joka pitää kesän lomaa ja huitelee ulkomailla sillä välin kun itse tuskailen hoitojärjestelyjä.
Tämä toki edellyttää vastavuoroisuutta, mikäli sitä puuttuu, harkitsisin uudelleen koko suhdetta.
Tuossa tilanteessa lapsen isä hoitakoon lapsen.
No ap:llä ei ole puolisoa eikä hän ole äitipuoli niin tuskin hänen tehtävänsä on hoitaa miesystävän poikaa ja miesystävän kotia puolen kesää ja toisen puolen kesää hoitaa siten oman mukulansa ja oman kotinsa. On se kiva sitten levänneenä mennä taas elokuussa töihin vai onko? Mene sinä 164 piikomaan tälle miehelle kun lomalla tykkäät auttaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on isä ja äiti jotka hoitakoon lapsensa. Näköjään isovanhemmatkin on tiukasti nakitettu hoitorinkiin...halusi tai ei. Ap nauttikoon lomastansa. Jos seurustelee niin se ei vielä tarkoita että olisi äitipuoli ja olisi joku velvollisuus hoitaa seurustelukumppanin lapset.
Jos parisuhde on toimiva, totta kai auttaisin lastenhoidossa. Tai sen miehen mummon, kun hoitoalalla olen ja sitä esimerkkinä käytettiin. Parisuhteessa tuetaan ja autetaan toista.
Jos parisuhteesa asiat ois niin huonosti että kirjoittaisin nettipalstalle kuinka "sitten joutuisin muuttamaan kotoani miehen luokse" lomallani, lähtisin suhteesta. Samalla poistuisi tuo mummonhoito-ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan muuta tuon miehen kanssa saman katon alle. Ajattele omaa lastasi ja hänen hyvinvointiaan.
Ilman munaa voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde on toimiva, totta kai auttaisin lastenhoidossa. Tai sen miehen mummon, kun hoitoalalla olen ja sitä esimerkkinä käytettiin. Parisuhteessa tuetaan ja autetaan toista.
Jos parisuhteesa asiat ois niin huonosti että kirjoittaisin nettipalstalle kuinka "sitten joutuisin muuttamaan kotoani miehen luokse" lomallani, lähtisin suhteesta. Samalla poistuisi tuo mummonhoito-ongelma.
Et ole lukenut koko ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi opettaja. Olen edelleen niin stressaantunut ja väsynyt työt lasten kanssa, etten voisi kuvitellakaan jaksavani hoitaa kuin omat lapseni.
Eihän sairaanhoitaja/lähihoitajakaan mene omalla lomallaan 24/7 hoitamaan miehensä mummoa?
On virhe kertoa ainakin vanhemmille ihmisille oma ammattinsa, jos on hoitaja. Ihan sukujuhlissa on lähdetty perässä vessaan, jotain pattia näyttämään. Jotkut kouluttamattomat tai epävakaat ihmiset luulee että hoitaja on tosi kiinnostunut muiden paiseista myös vapaa-ajalla. Ei ole.
Aina löytyy näitä jeesustelijoita jotka kovasti kertoo että MINÄ ainakin hoitaisin vaikka kaikki maailman lapset ja mummot. Mutta kuinkahan vaan kävisi IRL kun nakki napsahtaisi omaan nilkkaan omalla lomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(--) niin asumme melkein tunnin välimatkan päässä toisistamme - minun pitäisi siis käytännössä ottaa poika asumaan meille (isänsä ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään) (--)
Ap
"ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään"? Tunnin matka on siis tälle sankarille liikaa?
Eipä taida kovin tosissaan sinun suhteesi olla, jos ei tuon vertaa vaivaa näe. Esim. pk-seudulla tunnin työmatka ei ole yhtään mitään.
Sama pisti silmään. Asutte ALLE tunnin välimatkan päässä toisistanne ja mies ei suostu edes kesällä ajamaan tuollaista matkaa töihin?
Ettei vaan olisi niin että on tajunnut opettajan olevan kätevä emäntä mm. tässä keskustelussa mainitusta syystä. Ap vaikuttat kiltiltä ja mukavalta, toiset huomioonottavalta ihmiseltä. Älä suostu hyväksikäytettäväksi.
Joko olet saanut kuulla vihjailuja myös opettajan hyvästä palkasta....?
Olihan tuo vitsi?!? Ap ei todellakaan vaikuta kiltiltä eikä mukavalta, saati sitten toiset huomioonottavalta! Ihan järkyttävän oloinen muija, jonka kannattaisi haudata parisuhdehaaveet ja keskittyä vain itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(--) niin asumme melkein tunnin välimatkan päässä toisistamme - minun pitäisi siis käytännössä ottaa poika asumaan meille (isänsä ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään) (--)
Ap
"ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään"? Tunnin matka on siis tälle sankarille liikaa?
Eipä taida kovin tosissaan sinun suhteesi olla, jos ei tuon vertaa vaivaa näe. Esim. pk-seudulla tunnin työmatka ei ole yhtään mitään.
No just tuo! Olen itsekin asunut pk-seudulla, ja tottunut pidempiin työmatkoihin, mutta tää mies on tottunut siihen, että työpaikat ovat suht lähellä. (Asun eräässä toisessa kaupungissa nykyään). Ja tuota en voi ymmärtää, ettei voi lastaan viedä aamulla ensin mummolaan hoitoon. Toki aamuvuoronsa alkaa aikaisin, mutta minkä sille voi? Senkin takia olisi kai niin kätevää, että mä olisin täällä valmiina palvelemassa poikaansa, kun herää. Tosiaan aamuvuoroon täytyy mennä viimeistään kuudeksi, ja 20 km matka on isovanhemmille. Täytyisi vain pojankin rytmi kertakaikkiaan saada muutettua niin, että aamuvuoroviikkoina sinne isovanhemmille täytyy vain herätä aikaisin. Mutta kun ei poikaa voi herättääkään, kun voivoi kun niin aikaisin täytyy raasun herätä...mun mielestä tuo nyt vaan on elämää. Jos alkaa aamuvuoro kuudelta, niin lapsi täytyy vaan hoitoon ennen sitä herättää! Ja tosiaan, ei oo pitkä matka viedä lasta hoitoon, ja isovanhemmat hänet ottaisivat omien sanojensa mukaan kyllä (tosin kauheasti munkin loman ajankohdasta ovat kyselleet).
Ap
Ehdin vasta tähän asti, mutta kommentoin jo nyt. Ap olet useammassakin viestissä miettinyt, miksei poikaa hoida isovahemmat ja miksei mies tee niin tai näin... Unohda nyt ne pojanhoitamissuunnitelmat. Ei ne ole sun asioita. ies itse järkkää pojalle hoidon (tai ei järkkää). Sanot ettet rupea hoitajaksi ja keräät voimia omalla lomallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin kuvittelen meidän olevan suhteessa jossa rintarinnan tehdään asioita toisiamme tukien. Ei ku hetkinen...ei minun tarvitse mitään kuvitella :D Vaikkka emme asu yhdessä me olemme perhe, jossa ei jaotella lapsia sinun ja minun lapsiin. Niin se on yksinkertaisinta meille, mutta kukin tyylillään.
Johan tuossa ap sanoi, ettei miesystävä osallistu ap:n lasten hoitoon. Mitä "yhdessä toisiaan tukien" -shaibaa mahtaa ajatuksesi olla, jos vain ap osallistuu näihin "hoidetaan lapsia yhdessä" -karkeloihin.
Minäkin tiedän erään uusioperheen, jossa on biologisia lapsia molemmilta vanhemmilta ja lapset kutsuvat perheen vanhempia isäksi ja äidiksi ja ainakin näin ulkopuolisen mielestä perhe vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta. Joillakin tällainen toimii. MUTTA ei se tarkoita sitä, että ap. olisi jotenkin itsekäs, jos hän ei opettajan pitkästä kesälomasta huolimatta suostu tai halua hoitaa kesällä miesystävänsä lasta.
Se tässä huolestuttaa, että tuollainen uhrautuja on opettajana. Toivottavasti ei opeta luokan tytöille omaksumaansa "mies vaatii ja nainen tottelee" ajatusmaailmaansa. Se olisi tosi väärin tyttöjä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
No ap:llä ei ole puolisoa eikä hän ole äitipuoli niin tuskin hänen tehtävänsä on hoitaa miesystävän poikaa ja miesystävän kotia puolen kesää ja toisen puolen kesää hoitaa siten oman mukulansa ja oman kotinsa. On se kiva sitten levänneenä mennä taas elokuussa töihin vai onko? Mene sinä 164 piikomaan tälle miehelle kun lomalla tykkäät auttaa muita.
Huoh. Ei tietenkään ap:n tehtävä ole hoitaa miesystävän lasta, puhuin auttamisesta. En kyllä käsitä ihmisten seurustelukuvioita, seukataan, mut en haluu auttaa lastenhoidossa, miehen lapsi on ärsyttävä, syö kaikki lihat, en muuta sen luo asumaan, mut en haluu kulkea bussilla tuntia myöskään. Mitä ap:n kumppanin pitäisi tehdä? Se on töissä, sillä on lapsi, ehdotan, että ap etsii lapsettoman kollegan seurustelukumppanikseen, voivat rentoutua sen 3 kk, ap:n lapset, jotka siis eivät ole huonosti kasvatettuja vierailevat vuoroviikoin.
En ole lukenut koko ketjua,mutta sanon hyvin ponnekkaasti.Älä missään tapauksessa ala kynnysmatoksi.Sanot vaaan iloisesti,että pakko pitää lomaa,että jaksaa olla taas lapsille hyvä opettaja. Jos mies saa siitä herneen nenään,vois työntää molemmat sieraimet täyteen herneitä ,puhumattakaan hänen vanhemmista.
Tässä on kysymyksessä sinun lomasi ja sinun jaksamiseksi.Ei lomalla aleta lapsenpiiaksi.
Jos nykyinen kumppanisi ei tätä ymmärrä,ei se ymmärrä monta muutakaan asiaa teidän suhteessa jatkossa.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa poikaa.Kuvitteleppa ,että itse tunkisit lapsesi esimerkiksi ns nykyisten appivanhempien sukulaisten hoidettavaksi.
Käyttäjä13186 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap:llä ei ole puolisoa eikä hän ole äitipuoli niin tuskin hänen tehtävänsä on hoitaa miesystävän poikaa ja miesystävän kotia puolen kesää ja toisen puolen kesää hoitaa siten oman mukulansa ja oman kotinsa. On se kiva sitten levänneenä mennä taas elokuussa töihin vai onko? Mene sinä 164 piikomaan tälle miehelle kun lomalla tykkäät auttaa muita.
Huoh. Ei tietenkään ap:n tehtävä ole hoitaa miesystävän lasta, puhuin auttamisesta. En kyllä käsitä ihmisten seurustelukuvioita, seukataan, mut en haluu auttaa lastenhoidossa, miehen lapsi on ärsyttävä, syö kaikki lihat, en muuta sen luo asumaan, mut en haluu kulkea bussilla tuntia myöskään. Mitä ap:n kumppanin pitäisi tehdä? Se on töissä, sillä on lapsi, ehdotan, että ap etsii lapsettoman kollegan seurustelukumppanikseen, voivat rentoutua sen 3 kk, ap:n lapset, jotka siis eivät ole huonosti kasvatettuja vierailevat vuoroviikoin.
Minä kyllä komppaan tätä näkemystä. En tarkoita, että pitää hoitaa miehensä lasta, mutta on nykyään hyvin yleistä, että ollaan suhteessa miehen kanssa, mutta pidetään etäisyyttä tämän lapsiin. Sitä en ymmärrä. Minä varmaan joustaisin ja ottaisin lapsen yhdeksi viikoksi. Se olisi tässä kuitenkin kohtuullinen määrä. Ja onhan se mies siinä kuitenkin illat. Eli viitenä päivänä voisin olla päivisin lapsen kanssa, koska olisinhan suhteessa l apsen isän kanssa. Odottaisin kuitenkin jonkinlaista vastapalvelusta ja tukea silloin, kun itse tarvisin apua. Esim. Jos olisin esim kipeä, niin mies voisi tulla hoitamaan lasten asioita ja auttamaan päivittäisissä asioissa. Eli vuorotellen toisten tukena olemista. Eikö niin voisi ajatella?