Olen opettaja, ja nyt kesällä miesystäväni ja hänen vanhempansa kuvittelevat, että hoidan miehen lasta...

Joidenkin mielestä siis on niin, että lääkäri ja sairaanhoitaja hoitavat lomillaan muita, jos eivät niin ovat valinneet väärän ammatin kun vihaavat ihmisiä.

Putkimies ja sähkömies eivät pidä lomaa vaan korjaavat ystäviensä huusholleja.

Siis opettajan ammatti ei velvoita lomalla hoitamaan kenenkään lapsia automaattisesti, ellei itse halua.

Silti ovat päteviä opettamaan lapsia.

Eihän sinun missään tapauksessa kannata muuttaa yhteen miehen kanssa! Sitten vasta nalkissa oletkin.

Pitäkää omat asuntonne ja mieti tarkkaan mitkä ovat miehen motiivit olla kanssasi- ilmainen lapsenpiika

vai mikä? Omaehtoinen elämä ja tekeminen omien aikataulujen mukaan sopii varmaan sinulle paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään sinun ei tarvitse hoitaa kenenkään muun lapsia, jos et tahdo. Eli keksit vain puuhaa ja ilmoitat, ettet pysty, kun olet silloin matkoilla tai tapaamassa kaveria tms.

Toisaalta en jotenkin tajua tuota "lapset ovat niin rasittavia"-ajattelua. Kuinka pienistä lapsista on kyse? Jos alle kouluikäisistä, niin miksi ei ole päiväkodissa. Ja jos puhutaan kouluikäisistä, niin miksi ihmeessä se miehen poika ei voi olla jonkun viikon yhtäaikaa omien lastesi kanssa ja teette vähän enemmän retkiä niinä viitenä päivänä. Jos sataa, niin elokuvissa, Super parkissa, uimahallissa ja aurinkoisella säällä rannalla, huvipuistossa, eläintarhassa jne. Tuolloin olisit ollut joustava ja hoitanut sitä lasta sen viikon ja tuskin kukaan sen enempää voi vaatiakaan käytännössä vieraalta ihmiseltä.

Jos kyse kuitenkin on siitä, ettet voi sietää miehen lasta, niin suosittelisin miettimään suhdetta ihan kokonaan uudesta näkökulmasta.

Ymmärrän, ettei kukaan halua olla lomallaan lastenhoitaja, mutta ainakin oman lomani aikana (myös opettaja) olen vienyt myös naapurinlapsia rannalle ja elokuviin, ensi viikolla käydään superparkissa ja siskoni lapset tulevat elokuun ekalla viikolla meille kolmeksi päiväksi. En suostuisi mihinkään loputtomaan monen viikon hoitokeikkaan mutta muutama päivä siellä ja täällä onnistuu hyvin, kun lomaa kuitenkin on se kahdeksan viikkoa.

Siis olen lastansa (vilkas ja vähän ilkikurinen poika, ja kyllä, rasittavakin osaa olla, suoraan sanottuna!) jo hoitanutkin kyllä, mutta nyt tuntuu, että pitävät ihan itsestäänselvänä sitä, että joka päivä hoidan hänen lastaan. Vaikka äidilläänkin lomaa olisi...Samaten olen tytärteni kavereita aina kuskaamassa tytärteni kanssa jos vaikka minne, ja sekin on huvittavaa, että minä eronneena ihmisenä  monen ydinperheellisen mielestä ehdin aina kuskailemaan omat ja muiden mukulat vaikka minne...;) Tässä ei siis ole kyse mistään muutamasta hoitopäivästä siellä tai täällä.

Lapsemme ovat eri aikaan  minulla ja miesystävällä nyt kesällä. Ja vaikka olisivatkin samaan aikaan, niin asumme melkein tunnin välimatkan päässä toisistamme - minun pitäisi siis käytännössä ottaa poika asumaan meille (isänsä ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään) tai minun raahata omat tyttäreni miehen luo (tuntuu kyllä aika ikävältä heidän kannaltaan tämäkin vaihtoehto!).

Ap

Poikalapset muuten hyvin usein muistuttaa äitiään ja harvoin isäänsä. Siksi ne ei usein olekaan kovin ihastuttavia "äitipuolen" näkökulmasta. Lähinnä inhottaa, varsinkin, jos se äiti on jotenkin vastenmielinen. Ehkä on jotenkin parempi myös miehelle suoraan sanoa, että ei pysty pitämään lapsesta, joka ei muistuta miestä yhtään. Tai jotenkin kuitenkin niin, ettei ala esittämään, että pitäisi siitä. Sitten ei ainakaan turhaan tyrkytettäisi lasta äitipuolen luo. 

Sille ei vaan voi mitään, jos ei jostain lapsesta tykkää. Tyttölapsista on helpompi pitää uuden naisystävän, kun ne näyttää usein isältään ja tulee enemmän isänsä sukuun. 

Sanoisin v ain niin kuin tähänkin asti olen sanonut, että jokainen hoitakoon oman jälkikasvunsa. Minä olen jo hoitanut omani, joten mies hoitakoot omansa.  Eri asiahan olisi tottakai ollut mikäli mies olisi matkustanut ap:n luokse kahdeksi viikoksi hoitamaan ap:n lapsia, ja nyt ottaisi saman palveluksen vastaan, mutta näinhän ei ole tapahtunut, vaan vain naisen pitäisi hoitaa miehen lasta.

Voivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään sinun ei tarvitse hoitaa kenenkään muun lapsia, jos et tahdo. Eli keksit vain puuhaa ja ilmoitat, ettet pysty, kun olet silloin matkoilla tai tapaamassa kaveria tms.

Toisaalta en jotenkin tajua tuota "lapset ovat niin rasittavia"-ajattelua. Kuinka pienistä lapsista on kyse? Jos alle kouluikäisistä, niin miksi ei ole päiväkodissa. Ja jos puhutaan kouluikäisistä, niin miksi ihmeessä se miehen poika ei voi olla jonkun viikon yhtäaikaa omien lastesi kanssa ja teette vähän enemmän retkiä niinä viitenä päivänä. Jos sataa, niin elokuvissa, Super parkissa, uimahallissa ja aurinkoisella säällä rannalla, huvipuistossa, eläintarhassa jne. Tuolloin olisit ollut joustava ja hoitanut sitä lasta sen viikon ja tuskin kukaan sen enempää voi vaatiakaan käytännössä vieraalta ihmiseltä.

Jos kyse kuitenkin on siitä, ettet voi sietää miehen lasta, niin suosittelisin miettimään suhdetta ihan kokonaan uudesta näkökulmasta.

Ymmärrän, ettei kukaan halua olla lomallaan lastenhoitaja, mutta ainakin oman lomani aikana (myös opettaja) olen vienyt myös naapurinlapsia rannalle ja elokuviin, ensi viikolla käydään superparkissa ja siskoni lapset tulevat elokuun ekalla viikolla meille kolmeksi päiväksi. En suostuisi mihinkään loputtomaan monen viikon hoitokeikkaan mutta muutama päivä siellä ja täällä onnistuu hyvin, kun lomaa kuitenkin on se kahdeksan viikkoa.

Siis olen lastansa (vilkas ja vähän ilkikurinen poika, ja kyllä, rasittavakin osaa olla, suoraan sanottuna!) jo hoitanutkin kyllä, mutta nyt tuntuu, että pitävät ihan itsestäänselvänä sitä, että joka päivä hoidan hänen lastaan. Vaikka äidilläänkin lomaa olisi...Samaten olen tytärteni kavereita aina kuskaamassa tytärteni kanssa jos vaikka minne, ja sekin on huvittavaa, että minä eronneena ihmisenä  monen ydinperheellisen mielestä ehdin aina kuskailemaan omat ja muiden mukulat vaikka minne...;) Tässä ei siis ole kyse mistään muutamasta hoitopäivästä siellä tai täällä.

Lapsemme ovat eri aikaan  minulla ja miesystävällä nyt kesällä. Ja vaikka olisivatkin samaan aikaan, niin asumme melkein tunnin välimatkan päässä toisistamme - minun pitäisi siis käytännössä ottaa poika asumaan meille (isänsä ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään) tai minun raahata omat tyttäreni miehen luo (tuntuu kyllä aika ikävältä heidän kannaltaan tämäkin vaihtoehto!).

Ap

Poikalapset muuten hyvin usein muistuttaa äitiään ja harvoin isäänsä. Siksi ne ei usein olekaan kovin ihastuttavia "äitipuolen" näkökulmasta. Lähinnä inhottaa, varsinkin, jos se äiti on jotenkin vastenmielinen. Ehkä on jotenkin parempi myös miehelle suoraan sanoa, että ei pysty pitämään lapsesta, joka ei muistuta miestä yhtään. Tai jotenkin kuitenkin niin, ettei ala esittämään, että pitäisi siitä. Sitten ei ainakaan turhaan tyrkytettäisi lasta äitipuolen luo. 

Sille ei vaan voi mitään, jos ei jostain lapsesta tykkää. Tyttölapsista on helpompi pitää uuden naisystävän, kun ne näyttää usein isältään ja tulee enemmän isänsä sukuun. 

Poikalapset muuten muistuttaa hyvin usein isäänsä, harvoin äitiään. Meilläkin miehen poika on kuin kopio miehestä, ja tästä syystä aika ärsyttävä natiainen, niin kuin miehenikin on ollut ennen kuin kasvoi aikuiseksi. Ei ole kuulevinaan kun jotain häneltä pyydetään, toistelee vain hä, hä, mutta sitten kuulee kyllä kaikki jutut joita kuiskataan 10km päässä hänestä. Ei ole kertaakaan muistavinaan pestä käsiä ennen ruokaa, tai pyyhkiä suutaan paperiin hihan sijasta. Ihan selkeää laiskuutta, ja itsekkyyttä, ja jatkuvaa yritystä vetää kotiinpäin siinä että saisi vain pelata eri laitteilla, ja muut tekisi kaiken hänen puolestaan. Mieheni on ollut samanlainen, mutta koska hänet on kasvatettu kunnolla, hän ei saanut toteuttaa tuota kaavaa, vaan remmistä tuli jos yritti luistaa.

 Miehen tytär taas muistuttaa äitiään ulkoisesti, ja sisäisestikin enemmän, mutta huomaa kyllä isän tytöksi, koska ei ole samanlainen turhannillittäjä kuin äitinsä, eikä puutu jokaiseen asiaan mitä joku tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään sinun ei tarvitse hoitaa kenenkään muun lapsia, jos et tahdo. Eli keksit vain puuhaa ja ilmoitat, ettet pysty, kun olet silloin matkoilla tai tapaamassa kaveria tms.

Toisaalta en jotenkin tajua tuota "lapset ovat niin rasittavia"-ajattelua. Kuinka pienistä lapsista on kyse? Jos alle kouluikäisistä, niin miksi ei ole päiväkodissa. Ja jos puhutaan kouluikäisistä, niin miksi ihmeessä se miehen poika ei voi olla jonkun viikon yhtäaikaa omien lastesi kanssa ja teette vähän enemmän retkiä niinä viitenä päivänä. Jos sataa, niin elokuvissa, Super parkissa, uimahallissa ja aurinkoisella säällä rannalla, huvipuistossa, eläintarhassa jne. Tuolloin olisit ollut joustava ja hoitanut sitä lasta sen viikon ja tuskin kukaan sen enempää voi vaatiakaan käytännössä vieraalta ihmiseltä.

Jos kyse kuitenkin on siitä, ettet voi sietää miehen lasta, niin suosittelisin miettimään suhdetta ihan kokonaan uudesta näkökulmasta.

Ymmärrän, ettei kukaan halua olla lomallaan lastenhoitaja, mutta ainakin oman lomani aikana (myös opettaja) olen vienyt myös naapurinlapsia rannalle ja elokuviin, ensi viikolla käydään superparkissa ja siskoni lapset tulevat elokuun ekalla viikolla meille kolmeksi päiväksi. En suostuisi mihinkään loputtomaan monen viikon hoitokeikkaan mutta muutama päivä siellä ja täällä onnistuu hyvin, kun lomaa kuitenkin on se kahdeksan viikkoa.

Siis olen lastansa (vilkas ja vähän ilkikurinen poika, ja kyllä, rasittavakin osaa olla, suoraan sanottuna!) jo hoitanutkin kyllä, mutta nyt tuntuu, että pitävät ihan itsestäänselvänä sitä, että joka päivä hoidan hänen lastaan. Vaikka äidilläänkin lomaa olisi...Samaten olen tytärteni kavereita aina kuskaamassa tytärteni kanssa jos vaikka minne, ja sekin on huvittavaa, että minä eronneena ihmisenä  monen ydinperheellisen mielestä ehdin aina kuskailemaan omat ja muiden mukulat vaikka minne...;) Tässä ei siis ole kyse mistään muutamasta hoitopäivästä siellä tai täällä.

Lapsemme ovat eri aikaan  minulla ja miesystävällä nyt kesällä. Ja vaikka olisivatkin samaan aikaan, niin asumme melkein tunnin välimatkan päässä toisistamme - minun pitäisi siis käytännössä ottaa poika asumaan meille (isänsä ei noin kaukaa suostu töissä kuulemma käymään) tai minun raahata omat tyttäreni miehen luo (tuntuu kyllä aika ikävältä heidän kannaltaan tämäkin vaihtoehto!).

Ap

Poikalapset muuten hyvin usein muistuttaa äitiään ja harvoin isäänsä. Siksi ne ei usein olekaan kovin ihastuttavia "äitipuolen" näkökulmasta. Lähinnä inhottaa, varsinkin, jos se äiti on jotenkin vastenmielinen. Ehkä on jotenkin parempi myös miehelle suoraan sanoa, että ei pysty pitämään lapsesta, joka ei muistuta miestä yhtään. Tai jotenkin kuitenkin niin, ettei ala esittämään, että pitäisi siitä. Sitten ei ainakaan turhaan tyrkytettäisi lasta äitipuolen luo. 

Sille ei vaan voi mitään, jos ei jostain lapsesta tykkää. Tyttölapsista on helpompi pitää uuden naisystävän, kun ne näyttää usein isältään ja tulee enemmän isänsä sukuun. 

Poikalapset muuten muistuttaa hyvin usein isäänsä, harvoin äitiään. Meilläkin miehen poika on kuin kopio miehestä, ja tästä syystä aika ärsyttävä natiainen, niin kuin miehenikin on ollut ennen kuin kasvoi aikuiseksi. Ei ole kuulevinaan kun jotain häneltä pyydetään, toistelee vain hä, hä, mutta sitten kuulee kyllä kaikki jutut joita kuiskataan 10km päässä hänestä. Ei ole kertaakaan muistavinaan pestä käsiä ennen ruokaa, tai pyyhkiä suutaan paperiin hihan sijasta. Ihan selkeää laiskuutta, ja itsekkyyttä, ja jatkuvaa yritystä vetää kotiinpäin siinä että saisi vain pelata eri laitteilla, ja muut tekisi kaiken hänen puolestaan. Mieheni on ollut samanlainen, mutta koska hänet on kasvatettu kunnolla, hän ei saanut toteuttaa tuota kaavaa, vaan remmistä tuli jos yritti luistaa.

 Miehen tytär taas muistuttaa äitiään ulkoisesti, ja sisäisestikin enemmän, mutta huomaa kyllä isän tytöksi, koska ei ole samanlainen turhannillittäjä kuin äitinsä, eikä puutu jokaiseen asiaan mitä joku tekee.

Prinssi William ei ole yhtään Charlesin näköinen, Tommy Leen poika Brandon ei näytä yhtään isältään, kuten ei myöskään Brooklyn Beckham. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. 90% pojista ja etenkin esikoispojista muistuttaa äitiään tai sitten jotain äidin puolen sukulaista.

Usein myös äitipuolet sietävät paremmin miehen tyttäriä kuin poikia juuri tästä syystä, vaikka se tapahtuukin tiedostamattomasti.

Samoin Meghan Foxin pojat näyttävät aivan äidiltään. Heissä ei ole mitään isänsä piirteitä. Valitettavasti esikoisesta taitaa tulla homoseksuaali, kun nyt jo käyttää tyttöjen vaatteita ja näyttää tyttömäiseltä.

Jos rakastuu uuteen mieheen, ja sillä on lapsi, joka ei muistuta yhtään isäänsä, niin miten voisin rakastaa sellaista lasta, joka muistuttaa äitiään, johon minulla ei ole mitään tunnesidettä? Enemmänkin tosiaan inhottaa, kun se lapsi muistuttaa miehen aikaisemmasta ”erehdyksestä” eli siitä entisestä naisesta. Pahinta on, jos se nainen tykkää vieläkin miehestä ja lasta verukkeena käyttäen yrittää roikkua miehessä.

Isänsä näköiset tyttölapset tosiaan on paljon kivempia ja söpömpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa sanoa ei, joudut marttyyrina suostumaan muiden vaatimuksiin. Mene peilin eteen ja harjoittele: Ei. Ei. Ei. Ei kiitos. En suostu. Minulle ei sovi tuollainen. Tuo tuntuu kohtuuttomalta vaatimukselta. En halua. 

Tuo on just kyllä mulle vähän vaikeaa, kun  mulle tulee NIIN usein sellainen olo, että  olen kauhea ihminen, jos en suostu milloin milläkin tavalla auttamaan toisia.

Ap

Kuulostaa siltä, että sinua käytetään hyväksi. Mies ei sitoudu suhteeseen, arvostelee työsi vaativuutta ja silti sinun pitäisi hoitaa hänen lapsensa omien lapsiesi lisäksi. Lasten vanhemmat hoitavat omat lapset ensisijaisesti. Jos sinä et oma-aloitteisesti vapaaehtoisesti tarjoa apua muille, niin toisilla ei pitäisi tällaisessa tilanteessa olla otsaa pyydellä apua noin vaativaan tehtävään. Opettele pitämään puolesi tai tulet hyväksikäytetyksi.