Lue keskustelun säännöt.
Vanha koira - onko tullut aika luovuttaa ja luopua?
20.06.2018 |
Minulla on 14-vuotias isohko sekarotuinen koira. Viimeisten 1-2 kuukauden aikana koiran vointi on muuttunut huonompaan suuntaan.
Koiralla on perussairautena munuaisten vajaatoiminta, jota on seurattu säännöllisesti jo kahden vuoden ajan verikokeilla. Erityisruokavaliolla munuaisarvot ovat pysyneet kurissa, joten munuaisten vajaatoimintaan koiran heikentynyt vointi tuskin suoraan liittyy.
Nyt kevään aikana koiralle ilmaantui köhinää/kakomista, jonka vuoksi kävimme eläinlääkärissä n. kaksi kuukautta sitten. Keuhkot ja sydän tutkittiin ja kuvattiin. Ei löytynyt muuta selitystä kuin "vanhan koiran keuhkot" eli keuhkoissa kroonista ongelmaa. Lääkkeeksi koira sai kortisonia, joka on jonkin verran yskimistä hillinnytkin. Kuitenkin se köhii useita kertoja päivässä edelleen, jos nyt ei sentään tunneittain.
Takapää koiralla on iän myötä heikentynyt jonkin verran, koordinaatio on ollut hetkittäin hukassa ym. Mutta mitään varsinaista takapään pettämistä ei koskaan ole ollut, ja vielä reilu kuukausi sitten koira jaksoi kerran päivässä lenkkeillä n. 45 minuutin mittaisen ihan kunnon lenkin, toki rauhalliseen tahtiin. Lisäksi tehtiin kaksi pissalenkkiä, jotka kestoiltaan 15-30 minuuttia. Eli ulkoilua ja aktiviteettia tuli kuitenkin yhteensä reilu tunti päivässä ihan viime aikoihin asti. Koira on syönyt särkylääkettä pienellä annoksella n. vuoden ajan aina ajoittain, kun liikkuminen on tuntunut tavallista jäykemmältä. Kuitenkin on siis nauttinut edelleen ulkoilusta, askel on ollut varsin kepeä jne.
Nyt viime viikot koira on ollut hyvin vaisu ja väsynyt.Todennäköisesti helteillä ja jatkuvalla auringonpaahteella sekä kuivuudella on ollut oma vaikutuksensa. Viimeisen viikon aikana on ilmaantunut ruokahaluttomuutta, joka huolestuttaa minua hirvittävästi. Koira on aina ollut ahne ja ruokahalu on ollut hyvä kaikista muista vaivoista huolimatta. Nyt olen joutunut suostuttelemaan sitä syömään herkkujen avulla, ja eilen jäi jopa maksalaatikkoa hieman kuppiin.
Myöskään lenkeille se ei ole halunnut lähteä, vaan se on pitänyt hakea olohuoneesta mukaan - aina ennen on ollut ovella lähdössä messiin. Lenkit ovat olleet todella lyhyitä, koira on halunnut kääntyä kotiin heti tarpeet tehtyään. Ja ylipäätään koko olemus on todella vaisu, väsynyt. Koira läähättää paljon, sisällä oikeastaan vaan nukkuu. Ei innostu vieraista, vetäytyy omiin oloihinsa ja ottaa minuunkin koko ajan vähemmän kontaktia.
Tänään olemme menossa lääkäriin uudelleen. En yksinkertaisesti tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Onko koira tullut tiensä loppuun, onko vanhuus vaan saanut sen kiinni ja ottanut yliotteen? Olisiko sen parempi päästä nukkumaan pois, nauttiiko se enää elämästään vai onko sen vain paha ja väsynyt olla? Vai pitäisikö sille vielä antaa mahdollisuus piristyä ja jatkaa? Miten kukaan voi tietää, milloin on "oikea" aika päästää vanhus lepoon.
Sanomattakin selvää, että koira on minulle rakkaista rakkain. Paras ystäväni neljäntoista vuoden ajan. Paras asia elämässäni koskaan. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Tiedän, että minun on yksin tehtävä lopullinen päätös, mutta pääni on aivan sekaisin ja suoraan sanottuna paniikissa. Olen vain täynnä huolta ja epätietoisuutta.
Kommentit (19)
Vaikeimpia päätöksiä ihmisen elämässä. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia päätöksiä ihmisen elämässä. :'(
Niin on. Vanhat koirat kun on siinä viisaudessaan vielä parhaita. Meillä lapset makasivat koiran kainalossa ja kyljessä, kun koira nukutettiin (kotona). Heilutti häntää viimeisenä tekonaan, kun oli niin hyvä olla lasten lähellä. Rakasti siis lapsiamme yli kaiken.
Kuulostaa siltä, että koira nyt kärsii. Jos koira ei halua syödä tai käydä ulkona ja vetäytyy omiin oloihin, niin taitaa nyt vanhus olla todella väsynyt.
Onko koira laihtunut kovasti? Ruokahalu voi tosin vaihdella ja helle vaikuttaa asiaan.
Sinun on tehtävä se päätös ja suurin palvelus jonka voit koiralle tehdä on päästää se kärsimyksistä. Koiran ei ole hyvä olla, jos peräpää pettää, koiralle tulee suuri hätä ja stressi.
Olen pahoillaan kun paras ystäväsi on sairas, tesemppiä iltaan ja keskustele eläinlääkärin kanssa.
Hyvä pointti edellisellä, että keskustele ell kanssa.
Inhottaa lukea aina tämmöisiä ajatuksia. Itselläni 11-v koiravanhus ja kauhulla odotan sitä päivää kun tuollainen päätös on tehtävä. Voimia, vaikkei se mitään autakkaan<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron aika on tullut.
Itselläni kävi väin viime syksynä.
16v karhukoira.
Mieluummin joitain päiviä liian aikaisin, kuin tuntiakaan liian myöhään. Luulen että jo tiedät, mitä tulisi tehdä, ainakin tuon kertomuksen mukaan. Koiran elämän suuria iloja kuuluisikin olla ruoka ja lenkit, nyt ei nauti kummastakaan. Keuhkot prakaa, takapää pikkuhiljaa myös... Mutta, kuten sanoit, sinun itsesi on tehtävä päätös. Voimia.
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että koiralle armeliainta on päästä pois. Se on vaikea päätös, mutta myöhemmin olet tyytyväinen ettet odottanut liian kauaa. Koirasi on elänyt pitkän ja hyvän elämän. <3
Mulla aika sama tilanne. Saman ikäinen koira, jolla on jo pidempään ollut yhtä sun toista vaivaa, mutta on kuitenkin pirteä ja iloinen vielä. Sitä niin toivoisi, että tulisi jossain kohtaa vahva tunne siitä, että nyt on aika päästää toinen pois. Mutta kuinka kauan sitä voi odotella? Eläinlääkärin kanssa jokin aika sitten juteltiinkin, että muutokset kunnossa tulee usein niin hitaasti, että koiran rapistumista ei meinaa edes huomata ja näin ollen usein pitkittää kurjaa oloa. Tässä on niin ristiriitaiset fiiikset, kun on kyse koirasta, jonka ansiota on se, että oon yhtään järjissäni ja joka on ollut mun kanssa yli puolet elämästäni. Pahimmat teini-iän myrskyt ja vaikeudet ja oikeati KAIKKI elämäntilanteet. Toisaalta haluaa tehdä rakkaalleen palveluksen sitten kun sen aika on, mutta ei sitä kuitenkaan halua, että se aika ikinä tulee. Niin miten voi ihmismieli päättää että nyt se on tullut? Ihan hirveän vaikeata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Määkin odotin liian pitkään ihmettä tapahtuvaksi. Eihän sitä tapahtunut. Päästä rakas vanhus lepoon. Voimia ja halaukset.
Kyllä nyt on sen aika lähteä, kuulostaa aika selkeältä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät että on aika puhkaista säkki
Jos viet koiran lääkäriin, niin kysy lääkärin mielipidettä. Itse pyytänyt lääkäriä kertomaan suoraan, kun luopumisen hetki tulee. Oma koirani on kanssa sairas ja pahin on varmasti lähiaikoina odotettavissa. Lääkärin neuvo viimeksi oli, että kun koira väsyy ja elämänilo on hävinnyt, on luopumisen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin sama tilanne oli vähän aikaa sitten. Ystävän kehotuksesta käytin koiraa homeopaatilla. Kyllä, tiedän, kuulostaa hölmöltä monen korvaan ja itsellenikin koko homeopatia oli ihan outoa. Luulin, että se on jotain yrttihommia ja ihmettelin, että eläimillekinkö niitä syötetään. No, kuvastaa varmaan, miten epätoivoinen olin. Koira on meille todella rakas, aivan ihana persoona, auttanut yhden lapsistamme läpi koulukiusauksen, yksinäisyyden ja vaikean teini-iän. Minut kuntotuttanut sairaudestani takaisin elämään, ihan totta, koiralla oli siinä todella suuri merkitys, kun oli pakko lähteä sängynpohjalta lenkille.
No niin siis vein koiramme homeopaatille ja pikkuiset pillerit mukanamme lähdimme kotiin ja annoin lääkettä koiralle ohjeen mukaan. Seuraavan parin viikon aikana koira muuttui todella paljon, ihan kuin se olisi nuorentunu pari vuotta. Se piristyi, alkoi syödä lempiruokiaan, jaksoi taas lenkkeillä, heilutteli iloisesti häntäänsä, nautti perheen seurasta, makoili hymy huulillaan pihalla. Tätä on nyt kestäny pari kuukautta. Tietystikään ei koirasta se vanhuus lähde, mutta voi auttaa loppuaikojen olemista, tehdä koiran loppuajoista elämän arvoiset. Suosittelen kyllä ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Omalle koirallemme toivon, että se saisi ainakin tämän kesän vielä olla kanssamme ja nauttia tästä ajasta, se niin rakastaa kesäaamun lenkkejä, uimista, aurinkoa.
Jos kuitenkin joudut koirasi päästämään koirien taivaaseen, niin täältä lämmin halaus ja paljon lohdutusta.
Missään nimessä en aio kokeilla homeopatiaa. En ikinä missään olosuhteissa haluaisi tukea tuon kaltaista uskomushoitoa (huijausta), sen enempää itseeni kuin koiraanikaan. Tämä siis vain kantani homeopatiaan, reiki- tai yksisarvishoitoihin ym.
Mikäli Teillä on ollut hyvä hoitosuhde eläinlääkärin kanssa, niin käynnillä voitte tästä asiasta keskustella. Itse olen joskus eläinlääkäriltä saanut tukea, ymmärrystä ja voimaakin päätöksen tekoon - riippuen toki lääkäristä mutta kyllä he realisestikin asiat kertovat, kun ikää ja sairauksia alkaa rakkaalla ystävällä olla. Tarkoituksena ajatella eläinystävän parasta nimenomaan - mutta esimerkiksi ammattitaitoinen ja hyvä eläinlääkäri on tässä mielessä mahdollisesti varteenotettava vaihtoehto. Nämä ovat todella vaikeita, raskaita asioita, varsinkin yksinään pohtia, juuri se "päätöksen teko" tietyssä vaiheessa ja miten jatkaa vaiko voiko kukaan sanoa tarkkaan miltä eläinystävästä tuntuu.
Toivotan oikein paljon halauksia teille molemmille ja olette ajatuksissa.
Jos koiralla oli hyvä elämä, niin anna sille hyvä kuolema. Olen kokenut saman. Nauti koiran seurasta nyt ja sure sitten myöhemmin. Tuskaahan se on vielä vuosien jälkeenkin.
Pahoitteluni. Asia pitää hoitaa ENNEN kuin esim jalat lähtee alta ja todellinen kärsimys alkaa... Itselläni lähti juuri 15 v koira ja aiempaa historiaa noin 5 koiran verran. Päätös on vaikea, mutta itse olen antanut lähteä ”kunniakkaasti” eli ei niin että ulostaa jalattomana alleen.
Tosi ahdistava ja vaikea päätös, tiedän. Olen sydämestäni pahoillani, enkä parempaa neuvoa osaa antaa.