Olen opettaja, ja nyt kesällä miesystäväni ja hänen vanhempansa kuvittelevat, että hoidan miehen lasta...

Hullu ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa/ tässä tapauksessa suostuu. Eiköhän lopu jankutus, kun ilmoitat vaan, ettet ole lainkaan aikeissa hoitaa noita lapsia.

Että silleen kirjoitti:

Itekin ope ja jo vuosia sitten kerrostalonaapuri yritteli työntää poikansa iltapäivähoitoa minulle, kun olin hoitovapaalla omaa tytärtäni kotona hoitamassa. En ottanut ja taisi loukkaantua, mutta säilyipä oma vapaus. en ole ollenkaan lapsirakas ja minulle on aivan turha tunkea lapsia hoidettavaksi. En hoida edes nykyisen puolisoni lapsenlapsia.

Rakensimme omakotitaloomme yläkerran ihan itseämme varten, mutta miehen paveilevat sukulaiset ovat ymmärtäneet, että ihan heitä varten on rakennettu majoitustiloja, ..änkeävät koiriensa ja penskojensa kanssa...ttu ..tana.

Ihan hyvän ammatin sitten valitsit tuollaisena ei-lapsirakkaana ihmisenä.

Ei varsinaisesti liity aiheeseen mutta kunhan tuli mieleen. Missä ne tasa-arvon huutelijamiehet nyt on, kun on niiiin kamalan epäoikeudenmukaista että naiset yleensä voittaa huoltajuuskiistan. Niin miksiköhän. Kun naiset joka tapauksessa vastuun niistä lapsista kantaa: äidit, mummot, jopa exän nyksät.

Tottakai hoidat. Sinullahan on nyt kymmenen viikkoa lomaa.

Eli sinun pitäisi olla valmis kaikenlaiseen epämukavuuteen, jottei vieraalla lapsella ja hänen isällään tai isovanhemmillaan olisi yhtään tarvetta joustaa missään? Älä ala orjaksi, olisit pellen roolissa ja katkera.

Opettajan työ on rankkaa duunia, tunnen monia, ja ei käy kateeksi. Pitää aina olla hyvin valmistautuneena kaikkeen, ja viikkokin taitaa alkaa aina jo sunnuntaina, kun aina on jotakin, joka "pitäisi" tehdä. Minusta olisi paljon helpompaa joku tehdastyö, jossa riittää ajoissa sorvin ääreen tuleminen ja sitten taas "aivot narikkaan", kun leimaa kellokortin ulos. Huom. kunnioitan fyysistäkin työtä, mutta pointtini on se, että se ei seuraa kotiin samalla tavalla, ja työn ja vapaa-ajan ero on selvä.

Mutta mutta, olivatpa ammattinne mitä hyvänsä, niin ei kannata alkaa muiden orjaksi. Toki voit tehdä, kuten muut haluavat, ja vihata elämääsi, tai alkaa elää omaasi. Kompromisseja voi aina tehdä, mutta yksipuolisessa antamisessa ei ole mitään järkeä.

Ei sun ole pakko olla sen miehen kanssa. Mies käyttää sinua hyväkseen. Hanki lapseton mies tai mies, jolla on aikuiset lapset. Tiedän, mistä puhun. Kokemusta on.

Käyttäjä13186 kirjoitti:

Että silleen kirjoitti:

Itekin ope ja jo vuosia sitten kerrostalonaapuri yritteli työntää poikansa iltapäivähoitoa minulle, kun olin hoitovapaalla omaa tytärtäni kotona hoitamassa. En ottanut ja taisi loukkaantua, mutta säilyipä oma vapaus. en ole ollenkaan lapsirakas ja minulle on aivan turha tunkea lapsia hoidettavaksi. En hoida edes nykyisen puolisoni lapsenlapsia.

Rakensimme omakotitaloomme yläkerran ihan itseämme varten, mutta miehen paveilevat sukulaiset ovat ymmärtäneet, että ihan heitä varten on rakennettu majoitustiloja, ..änkeävät koiriensa ja penskojensa kanssa...ttu ..tana.

Ihan hyvän ammatin sitten valitsit tuollaisena ei-lapsirakkaana ihmisenä.

Eihän opettaja välttämättä ole lasten kanssa missään tekemisissä. Taidat olla aika yksinkertainen? :-D

Käyttäjä13186 kirjoitti:

Että silleen kirjoitti:

Itekin ope ja jo vuosia sitten kerrostalonaapuri yritteli työntää poikansa iltapäivähoitoa minulle, kun olin hoitovapaalla omaa tytärtäni kotona hoitamassa. En ottanut ja taisi loukkaantua, mutta säilyipä oma vapaus. en ole ollenkaan lapsirakas ja minulle on aivan turha tunkea lapsia hoidettavaksi. En hoida edes nykyisen puolisoni lapsenlapsia.

Rakensimme omakotitaloomme yläkerran ihan itseämme varten, mutta miehen paveilevat sukulaiset ovat ymmärtäneet, että ihan heitä varten on rakennettu majoitustiloja, ..änkeävät koiriensa ja penskojensa kanssa...ttu ..tana.

Ihan hyvän ammatin sitten valitsit tuollaisena ei-lapsirakkaana ihmisenä.

Voi olla järkevääkin, että ottaa työn vain työnä. Kutsumus ja lapsirakkaus saavat aikaan sen, että ottaa asiat liian raskaasti (työssä näkee tosi surkeitakin kohtaloita ja kaikki eivät opi ja osa ei välitäkään oppia) ja murehtii omaa riittämättömyyttään vapaa-aikanakin eli työn ja vapaan raja hämärtyy.

Itse olen myös opettaja enkä nykyäään edes pidä työstäni. Tunnilla odotan välituntia, työpäivänä päivän päättymistä, viikolla viikonloppuja ja työaikana lomaa. Tähän on osaltaan työnantaja syyllinen lisäämällä opetuksen ulkopuolisia hommia ja kaikkia tyhjänpäiväisiä projekteja. Turhaa väittää, ettei meitä ”leipäpappeja”olisi paljon muissakin ammateissa. Kohtuullinen palkka ja korkeahko ikä saavat pysymään ammatissa.

Tästä on jo muutama vuosi, kun minulla oli lomakertymää.

Pidin kesäkuussa 3 vkon loman ja muuten loman elokuussa.

Lähellä asuu perhe, joilla oli lähes samanikäiset lapset. Vanhemmat tosta vaan päättivät heidän lapset tulevat meille kesäkuuksi. Kysyin suoraan paljonko ajattelit maksaa minulle palkkaa. Ei kai mitään, lapsilla on seuraa. Kerroin tämä on myös minun lomani ja haluan viettää lomani minun lasten kanssa. Voin kyllä auttaa, jos on akuutti tilanne, mutta ehdottomasti haluan siitä korvauksen, etenkin kun ei ole minkäänlaista vastavuoroisuutta .

Yhtenä päivänä lapset olivat puhuneet pihalla me mennään Lintsille huomenna. Heidän äiti laittoi minulle tekstiviestin heidän lapset tulevat myös mukaan. En edes vastannut. Tämä äiti on todella nuuka ja halusi minä soitan, minun laskuuni ja sitten jutellaan asiasta.

Aamulla me lähdettiin heti aamusta ja nämä lapset olivat ulko-oven luona odottamassa. Ilmoittivat me tullaan mukaan.

Heillä ei tietenkään ollut rahaa mukaan ja ilmoittivat haluavat pizzaa. Onneksi parin asunnon päässä oleva mummo oli kotona. Soitin äidille, ei vastannut puheluun. Laitoin tekstiviestin tule hakemaan lapset klo 10 mennessä tai soitan lastenhuostaanottoon.

Klo 10 soitin mummolle, just tultiin lapsia hakemaan. Äiti huusi minulle puhelimeen tämä tuli hänelle niin kalliiksi . Lapset olivat vielä,päiväkodissa, mutta äiti halusi säästää hoitomaksuja. Itse oli töissä ja laittoi lapsia milloin minnekin.

Kun tulimme illalla Lintsiltä, oli meidän taloyhtiön pihalla haukuttu minut lyttyyn. Onneksi kaikki tiesivät äidin tavan pakoilla kustannuksia. Siinä sitten pihalla äiti haukkui minut, kaikki kuunteli mesoamista ja lopulta joku ilmoitti hän soittaa lasten suojeluun itse, jos näkee äiti jättää lapset keskenään kotiin.

Hyväksikäyttäjiä on aina.

Jos mies ei voi ajella 1 tunnin työmatkaa mutta voi hoidattaa opella lapsensa - niin eikö olis syytä pistää mies kiertoon seuraavalle opelle....

Minä en osallistuisi opena keskusteluun mitenkään ja kun se päivä tulisi että yrittävät tuoda ja tunkea pentujaan luokseni niin en olisi kotona. Puhelimeen vastaisin ja kertoisin että "hei hei juu minä olen tällä ja tällä lomailemassa" .... "jaa lastenhoitoa no voi kuule kun en ole mitään sellaista sopinut teidän kanssanne" =) =)

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hoidat. Sinullahan on nyt kymmenen viikkoa lomaa.

Kuule ei ole muiden muksuja velvollisuutta katsoa, vaikka olisi kymmenen vuotta lomaa. Siksi sitä kutsutaan lomaksi, että aikuinen ihminen saa itse päättää mihin aikansa silloin käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että ei. Helppoa.

Se tuntuu vaan hirvittävän tylyltä ja mulle tulee kamala ihminen- fiilis, kun sanon noin suoraan, että en voi hoitaa.

Mies vetää herneen nenään myös aivan varmasti, jos noin sanon. Mutta olisinko niin paha ihminen, jos suoraan sanoisin? Tosin hänen mielestään kaikki henkisemmän puolen työ, mukaanlukien esim. opetus- ja toimistotyö, ovat ihan helppoja juttuja, eivätkä rasita ihmistä yhtään - toisin kuin hänen tehdastyönsä...Että ihan hyvin mun pitäisi jaksaa poikaansa hoitaa vaikka koko kesä! Mihin mä lomaa tarviin? Ei vaan sitä käsitä, että kyllä henkistä työtäkin tekevät tarvitsevat lomaa! Se on eri tavalla rasittavaa kuin fyysisempi työ. Mä tarvin nyt just sitä aivojen narikkaan heittämistä. Silloin, kun omat lapseni eivät ole minulla, rentoutumista. Sitä, etten oo kaikesta vastuussa vähään aikaan.

Olen kyllä sanonut miehelle, että  tilanne olisi vähän eri, jos asuttaisiin yhdessä. Tuntuu, että haluaa pitää tietyn vapautensa, mutta sitten on myös sopivasti tämä nainen, jolta saa mm. lastenhoitoapua kätevästi kesäisin...Eli ei suostu muuttamaan yhteen, kun haluaa tuon oman vapautensa pitää, mutta mun pitäisi hoitaa silti lastaan. No, tuo onkin sitten jo toinen probleema tosin...

Ap

Tulkintani: mies tietää että syyllistyt ja käyttää sitä hyväkseen. Sinä taas et ehkä huomaa että olet ylikiltti kynnysmatto.

Onko mies kanssasi jonkun muunkin syyn vuoksi kuin sen että hyötyy sinusta? Eipä ainakaan tunnu panostavan jos tunnin matka väliaikaisesti on liikaa.

Ja jos menisit hoitamaan lasta niin meniskö se ehkä niin, että mies leuhottaisi töiden jälkeen kavereilla/autotallissa/jossain muualla kuin lapsen luona, sinun edelleen ollessa miehen lapsen kanssa.

Ja kun sanot ei, sulla saattaa olla yhtäkkiä kolme ihmistä vastassa ja syyllistämässä: mies, appi ja anoppi. Kannattaa ehkä miettiä meneekö nyt liian halvalla.

Gooleta narsismi ja ylikiltteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isä suostuu äidin vaatimuksiin ja joustaa hänen suuntaansa ap:n kustannuksella?

No juuri tämä. Tätä itsekin ihmettelen, että miksi siedän tätä.

Kai mä olen sitten liian kiltti, vaikka toisinaan tuo mies saa mut tuntemaan itseni hyvinkin itsekkääksi.

Lapsi on vielä lellitty ainoa lapsi. Yritän jotenkin silloin, kun lasta näen, asettaa rajoja, mutta se on tosi vaikeaa, kun isänsä syyttää mua siitä, kun puutun lapsen kasvatukseen, ja esim. torun häntä, jos siihen on aihetta. Tai yritän opettaa lasta sellaiseksi, että kaikki ei ole hänen, ja asioita täytyy jakaa. Viikonloppunakin oli sellainen tilanne, että oltiin grillattu tietty määrä lihaa. No, poikansa olisi syönyt sitä vaikka miten paljon, vaikka esim. minä ja isänsä ei oltu syöty vielä ollenkaan (niin, sekin vielä, että isänsä antoi luvan pojalle aloittaa syömisen ennen muita) ja totesin pojalle hänen kysyessään vielä lisää lihaa, että minä ja isänsä emme ole esimerkiksi vielä ollenkaan saaneet lihaa (sitä ei ollut enää edes paljon). Isänsä katsoi minuun paheksuvasti ja totesi, että no mutta jollei poika syö paljon mitään muuta...! Niin olisi meidänkin lihat pitänyt pojalle antaa! Olenko minä tosiaan ainoa, jonka mielestä tuo on vinksahtanutta?!

Se on sellainen juttu, että jollei syö muuta, mitä on tarjolla, se ei ole kenenkään vika, ja kaikille on tietty lihamäärä tarjolla...

Tässä nyt esimerkki. Mies siis dissaa minua aina, jos koetan jotenkin ojentaa poikaa jossakin asiassa, tai opettaa toisen huomioonottamista (pojalla on ihan opettajansa arvionkin mukaan tässä kohdin rutkasti petrattavaa, ja allekirjoitan tuon analyysin kyllä ihan täysin).

Ap

Näin sivusta, eihän tuosta, siis suhteesta eikä lapsen kasvatuksesta, tule kertakaikkiaan yhtään mitään. Mieskään ei tunnu kovin aikuiselta.

Nössöjen yli kävellään, jämäköitä kunnioitetaan. Suosittelen opettelemaan jälkimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hoidat. Sinullahan on nyt kymmenen viikkoa lomaa.

Kuule ei ole muiden muksuja velvollisuutta katsoa, vaikka olisi kymmenen vuotta lomaa. Siksi sitä kutsutaan lomaksi, että aikuinen ihminen saa itse päättää mihin aikansa silloin käyttää.

Juuri näin. Lapset voisi vielä työttömien naapurien tai eläkeläisen vahdittavaksi. Heillähän on aina vapaata.😜

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hoidat. Sinullahan on nyt kymmenen viikkoa lomaa.

Kuule ei ole muiden muksuja velvollisuutta katsoa, vaikka olisi kymmenen vuotta lomaa. Siksi sitä kutsutaan lomaksi, että aikuinen ihminen saa itse päättää mihin aikansa silloin käyttää.

Juuri näin. Lapset voisi vielä työttömien naapurien tai eläkeläisen vahdittavaksi. Heillähän on aina vapaata.😜

Palkkaakaan ei tarvitse maksaa, hehän saavat jo eläkettä tai työttömyyskorvausta.

Lapsi on siis 9-vuotias ja miehen työpaikka sijaitsee kodin lähellä. Tuon ikäinen pärjää kotona yksin, jos mies käy ruokatunnilla katsomassa että kaikki on ok ja syö samalla lapsen kanssa. Vai onko lapsella jolu diagnoosi, jonka vuoksi hän tarvitsee jatkuvaa valvontaa?

Anteeksi suoruuteni, mutta miesystäväsi vaikuttaa lapselliselta, vastuuntunnottomalta ja epäkunnioittavalta sinua kohtaan. On vaikeaa käsittää, miksi haluat olla ihmissuhteessa, jossa sinua tunnutaan selvästi käytettävän hyväksi. Usko pois, löytäisit varmasti fiksummankin miehen. Pysähdy oikeasti tänä kesänä pohtimaan sitä, olisitko paremman parisuhteen arvoinen. Tsemppiä! Olen itse tullut todella huonosti kohdelluksi pitkässä parisuhteessa. Tilanne huononi vähitellen eikä toisen käytöksen rumuutta siksi oikein hoksannut. Siihen jotenkin vain vähitellen tottui ja vasta hyvä ystävä joka muutti ulkomailta takaisin Suomeen avasi silmäni ja sai minut lähtemään suhteesta. Kertomasi pohjalta miehesi vaikuttaa pitkälti samanlaiselta kuin oma exäni. Jos hän nyt kohtelee sinua noin, epäilen ettei käytös yhtäkkiä muutu paremmaksi vaan hyväksikäyttö vaan syvenee ja sementoituu pysyväksi toimintamalliksi suhteessanne.

Käyttäjä13186 kirjoitti:

Että silleen kirjoitti:

Itekin ope ja jo vuosia sitten kerrostalonaapuri yritteli työntää poikansa iltapäivähoitoa minulle, kun olin hoitovapaalla omaa tytärtäni kotona hoitamassa. En ottanut ja taisi loukkaantua, mutta säilyipä oma vapaus. en ole ollenkaan lapsirakas ja minulle on aivan turha tunkea lapsia hoidettavaksi. En hoida edes nykyisen puolisoni lapsenlapsia.

Rakensimme omakotitaloomme yläkerran ihan itseämme varten, mutta miehen paveilevat sukulaiset ovat ymmärtäneet, että ihan heitä varten on rakennettu majoitustiloja, ..änkeävät koiriensa ja penskojensa kanssa...ttu ..tana.

Ihan hyvän ammatin sitten valitsit tuollaisena ei-lapsirakkaana ihmisenä.

Minulle olisi ainakin täysin ok että lasteni opettaja ei hyvää hyvyyttään hoitaisi muiden lapsia vapaa-ajallaan. En usko että kovin moni niin tekee enkä usko että se vaikuttaa heidän opettajantaitoihinsa millään lailla.