Kahden pojan äitinä, jäänkö jostain paitsi?

Ilman tyttöä säästyt ylimääräiseltä draamalta ja krokotiilin kyyneleiltä ;)

Jäät paitsi elämästä. Jos ihminen hankkii lapsia, hän menettää oman elämänsä lopullisesti.

Yrittävät justifioida ja tehdä hyväksytyksi ja himoituksi omaa sattuman suomaa elämäntyyliään. Joku epävarmuus siinä kai on taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Ilman tyttöä säästyt ylimääräiseltä draamalta ja krokotiilin kyyneleiltä ;)

Ei välttämättä. Kyllä meillä poika osaa jopa tyttöjä paremmin krokotiilin kyyneleiden vuodattamisen ja draamaa välillä poika porukassa syntyy ihan riittämiin, varsinkin kun menikin on yleensä kovin nopea tempoista.

Kaikki kolme lastamme ovat samaa sukupuolta. Kolmasluokkalainen esikoinen tykkää lautapeleistä, historiasta ja matematiikasta, hänellä on pitkät hiukset, joita saa letittää jos tahtoo ja jos ei tahdo, hän laittaa ne ihan hyvin itsekin. Vaatteistaan ei välitä, kunhan ovat mukavat. Leipoo ja laittaa mielellään ruokaa ja on ikäisekseen siinä varsin taitava. Hyvin rauhallinen ja pohdiskeleva lapsi. Ihan paras kalakaveri.

Kouluun lähtevä keskimmäinen rakastaa eläimiä ja tykkää hoitaa puutarhahommia kanssani. Hän on vaatteistaan tosi tarkka ja tahtoo pukeutua omaan tyyliinsä. Todella kiinnostunut ja taitava käsitöissä ja ompelemisessa. Hirmuisen liikunnallinen ja energinen tapaus, aina kiipeilemässä puissa ja miekkailemassa kepeillä, ei kävele ikinä kun aina juoksee. Todella empaattinen ja hoivaava tyyppi, mutta aina äänessä. Laulaa itsekseen jos ei ole juttukaveria. Tämän lapsen kanssa voi aina lähteä marjastamaan, polttopuita tekemään, moottorikelkkareissulle tai remontoimaan. Osallistuu innolla kaikkeen ja on yleensä myös suureksi avuksi.

Nuorin on kolmen vanha ja hän tykkää eniten helikoptereista, mekkoihin pukeutumisesta, vesileikeistä, kissoista, vesiväreillä maalaamisesta, kukista, dinosauruksista ja noista kahdesta isommasta lapsesta. Ihan mahtava tyyppi hänkin ja ihana katsoa millaiseksi kasvaa.

En tiedä mistä jään paitsi ilman tytärtä, mutta en ainakaan koe kaipaavani mitään erityistä. Lapsista jokainen on kiinnostunut jostakin samasta kuin minäkin, mutta ei kukaan kaikesta. Ehkä jos ihan kaivamalla kaivan, niin se toki voisi vähän harmittaa, etten voi tytölleni esimerkilläni opettaa, että hänenkin sukupuolensa on vain ominaisuus, ei ulkoa annettu rooli. Mutta miten se sitten olisi erillaista tytön, kuin pojan kohdalla... sitä en pysty keksimään.

Tiedättekö, on ihmisiä jotka keksivät valittamisen aiheen ihan kaikesta. Heillä on paha olla itsensä kanssa.

Ihan sama vaikka saisit pojan ja tytön, sekin on huono kun lapset "eivät saa sitä parasta kaveria siitä kotoa veljestään/siskostaan". Ja tuo siis omasta kokemuksesta.

Tai jos ooiskelet itsesi esim lääkäriksi niin aina joku tummu laukaisee että voi olisit erikoistunut siihen ja tuohon.

Tai muutat omasta mielestäsi kauniiseen taloon ja joku pamauttaa että voi että, muuten ois kiva mutta tää sijainti!!!

Eli valittajat valittaa kateellisuuttaan. Varmaan siis pitävät poikiasi todella hienoina ihmisinä ja heitä harmittaa kun itse eivät saaneet elämäänsä samanlaiseksi kuin teillä. Näin ainakin itse ajattelen.

Minulla on poika ja tyttö. Tosin teinejä molemmat. Tytön kanssa on kiva tehdä kaikenlaista, etenkin kun on ns fiksu teini, eikä hölmöile tai haistattele. Kävimme vasta kahden Lontoossa. Hänen kanssa vaihdamme ajatuksia ja nauramme usein.

Poika on taas enemmin isänsä perään, joka vie tätä kalalle ja tekee käsillä pojan kanssa mm rakennusjuttuja. Minulla on poikaan oikein hyvät välit ja hän on aivan yhtä rakas kuin tyttökin. Poika pohtii paljon asioita ja on luonteeltaan keksijätyyppiä, erittäin mielenkiintoista seuraa. Pojan kanssa lähdemme Islantiin syksyllä.

Olen todellakin etuoikeutettu että saan olla sekä tytön että pojan äiti.

Minulla on jo vähän isommat kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Minulla on hyvin stereotyyppiset lapset eli siinä mielessä en ole kovin validi kommentoimaan. Omalla kohdallani olen iloinen, että minulla on molempia. Olen itse poikatyttö, joten poikien kanssa olen aina rymynnyt menemään. Tytär ei koskaan ole oikein ollut rymyävää lajia tai suostunut pelaamaan esimerkiksi jalkapalloa. Toisaalta nyt kun tytär on vanhempi, on ihanaa käydä hänen kanssaan ostoksilla tai pakata matkalle yhdessä tai laittaa hänen hiuksiaan juhliin, vaikka itse olen se variksenpelätin. Eli kyllä olisin jäänyt jostakin paitsi, jos minulla ei olisi syntynyt juuri tätä tiettyä lasta ja tyttöä. 

On ollut onni saada kasvattaa kolmea erilaista lasta ja persoonaa. Ilman jokaista niistä, olisin jäänyt jostakin paitsi (...hyvässä ja pahassa).

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten se sitten olisi erillaista tytön, kuin pojan kohdalla... sitä en pysty keksimään.

Itse mietin tätä joskus kun poika syntyi että mikäköhän tässä on erilaista kuin aikaisemmin. Aluksi ei oikeastaan mikään. Vasta sitten kun kavereita alkoi ilmaantua huomasi eron. Vaikka yksilöissä sitä eroa ei selkeästi huomaa isommassa ryhmässä sukupuolten välillä on selkeitä eroja.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on tällainen "täydellinen nainen". Hän on rikkaasta perhestä ja saanut rahan puolesta, mutta myös jostain käsittämättömästä tuuristakin aina kaiken mitä haluaa.

Halusi miehekseen ammattiurheilijan, ja sai. Halusi ensin pojan ja sitten tytön, ja sai.

Halusi upean kartanon mitä naurettiinkin että tuota ei voi saada kun tuskin yhtäkkiä myisivät sen, mutta tadaa, saivat senkin.

Tämä nainen tekee pelkällä läsnäololla muille huonon olon. Toki olen kateellinen, myönnän. Mutta hänen seurassaan tunnen olevani vain pohjamutaa.

En voi sietää tällaisia kateellisia ihmisiä. Inhottavia ovat ja levittävät vaan pahaa ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, on ihmisiä jotka keksivät valittamisen aiheen ihan kaikesta. Heillä on paha olla itsensä kanssa.

Ihan sama vaikka saisit pojan ja tytön, sekin on huono kun lapset "eivät saa sitä parasta kaveria siitä kotoa veljestään/siskostaan". Ja tuo siis omasta kokemuksesta.

Tai jos ooiskelet itsesi esim lääkäriksi niin aina joku tummu laukaisee että voi olisit erikoistunut siihen ja tuohon.

Tai muutat omasta mielestäsi kauniiseen taloon ja joku pamauttaa että voi että, muuten ois kiva mutta tää sijainti!!!

Eli valittajat valittaa kateellisuuttaan. Varmaan siis pitävät poikiasi todella hienoina ihmisinä ja heitä harmittaa kun itse eivät saaneet elämäänsä samanlaiseksi kuin teillä. Näin ainakin itse ajattelen.

Alku oli hyvä, mut miten saisi iskotettua suomalaisten kalloihin pikkuhiljaa, että ihmiset osaavat olla rasittavia ilman sitä kuuluisaa kateuttakin

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini odotti, että minusta olisi tullut hänelle jokin pikkuystävätär, jonka kanssa olisi voinut tehdä niitä kuuluisa tyttöjen juttuja ja jolle hän olisi saanut pakkosyötettyä omat naiseuskäsityksensä. Ei tule varmaankaan yllätyksenä, että olen persoonaltani hyvin erilainen kuin hänen haavekuvatyttärensä. En mitenkään äijämäinen mutta vakavamielisempi, tarkkailevampi ja kyseenalaistavampi. Seurauksena äiti on tietysti heijastanut kaikki pettymyksensä minuun ja olen monta vuotta ihan oikeasti uskonut, että olen juuri niin hankala, sulkeutunut, epäsosiaalinen, ihmisistä välittämätön, vähän outo ja mitä muuta kaikkea hän on minulle jaksanut tolkuttaa. Siksi tuntuu pahalta lukea niiden äitien kommentteja, jotka haluavat tyttären siksi, että pääsee tekemään "tyttöjen juttuja" hänen kanssaan. Kestättekö te sitä, jos tyttärestänne kehittyykin maailman epäkohtia murehtiva kirjatoukka?

Mitä sinä itse oikein oletat meidän tarkoittavan tyttöjen jutuilla? Kuulostaa uhkaavasti kovin stereotyyppiselta nyt... mut totuushan on, ettei 20 v poika samalla tavalla ole äitinsä kanssa kuin 20 v. tytär noin keskimäärin. Eiköhän ne "tyttöjen jutut" muodostu molempien personien ja kiinnostuskohteiden myötä vuorovaikutuksessa eikä ole välttämättä mitään kynsien lakkausta.

Kyllähän me kaikki jäädään jostain paitsi. Minä jään tytön ja pojan äitinä paitsi pelkkien tyttö-/poikaporukan äitinä olemisesta, mikä se voi olla ihan yhtä miellyttävää.

Eli kyllä sä jäät paitsi. Mut eri asia on, onko sillä mitään väliä. Onko tuollaisella mitään merkitystä? Voi olla, että saat lapsenlapsina taas pelkkiä tyttöjä, tai molempia liudan...

Varmaan itsekin jään jostakin paitsi, kun minulla on vain tyttöjä. Kun lapset oli pieniä, niin yllättävän moni ihan vieras ihminen piti tarpeellisena kommentoida "voi voi kun on VAIN tyttöjä".

Minä rakastan lapsiani yli kaiken, enkä heistä ketään poikaan vaihtaisi. Toisaalta siskollani on kolme poikaa, myös aivan ihania lapsia.

Tässäkin keskustelussa jotkut väittävät, että tytöt olisivat hankalia draama queen-tyyppejä ja poikien kanssa pääsisi helpommalla. Tämä on mielestäni yhtä typerä yleistys kuin olisi väittää, että pojat ovat häiriköiviä ES-jonneja.

Itseäni kauhistuttaa ajatus poikalapsesta. Pojat ovat usein huonokäytöksisiä ja impulsiivisia. Teininä alkaa tyttöjen hyväksikäyttäminen. En ymmärrä miten jotkut naiset jaksavat. Pikkutytöt ovat enemmän prinsessoja. Kukapa ei sellaista ihailisi. Onneksi ilmapiiri meneekin enemmän tyttömyönteisemmäksi. Tytöissä toki jotain omia haasteitakin.

Mulla on kaksi tyttöä. Toisen kohdalla toivoin ehkä enemmän poikaa, koska tiesin, että kahta lasta enempää en halua. Mutta nykyään olen täysin tyytyväinen kahden kouluikäisen tytön äiti. Olen jollain ilveellä saanut kasvatettua reippaat, omatoimiset ja keskusteluun kykeneväiset lapset. Paljon se on vaatinut sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Joskus kyllä mietin, että mitenköhän olisin poikaa osannut kasvattaa? Jonkin verran olen törmännyt siihet, että poikien äidit kuvittelevat tyttöjen kasvattamisen olevan tosi helppoa. Pehmonalle vaan käteen ja prinsessamekko päälle. En tiedä sitten onko mulla vain käynyt tuuri ja mun tytöt onkin helppoja. Tässä meidän kadulla on tosi paljon lapsia ja joidenkin poikien käytös kyllä välillä ihmetyttää. Jopa 3-4 vuotiaat pojat kulkevat rehvastelemassa "meidän isi tulee ja jne" ja ajelevat kadulla kulkevien ihmisten päälle huutaen "väistäkää!!". Jos yrittää kieltää tai vaikka varoittaa pakittavasta autosta, niin tuijotetaan vaan ilmeettömästi ja jatketaan entiseen malliin. Pientäkään keskustelua ei saa viritettyä, vaikka pojat on tässä jo vähän kasvaneetkin. Mun lapset keskustelevat sujuvasti esim. vaikka meidän kotiin tulevan remppamiehen kanssa. Näiden poikien vanhemmat on ihan ns. kunnon väkeä. En tiedä ovatko sitten vaan antaneet periksi näiden kanssa ja antavat kasvaa vapaasti. 

Minun mieheni on ns.pukumies-tyyppinen (harrastaa purjeveneilyä ja muutenkin rauhallinen ja fiksu). Ja joo, suomenruotsalainen :D Meidän pojat ovat tulleet isäänsä ja pukeutuvat siististi, käyttäytyvät hyvin ja ovat rauhallisia ja hyviä koulussa. En voisi olla onnellisempi että minulla on poikia <3 On olemassa poika-tyyppi jota en voi sietää, ja ne ovat sellaisia joilla on joku batman-ninjago-ryhmähauhau fanitus ja tykkäävät pelata videopelejä ja riehua. Tytöistä vihaan sellaista tyyppiä jotka fanittaa jotain frozenia ja mylittleponya ja kaikki vaatteet näillä printeillä ja kitisevät ja valittavat kaikesta. Nämä ihmistyypit eivät toki ole sukupuoleen sidoksissa, mutta tarkoitan että kummastakin sukupuolesta löytyy rasittavia persoonia. Omani ovat minun makuun tietysti ja olen heistä onnellinen ja ylpeä. Ehkä jonku makuun taas ei yhtään sovi mutta yleensä lapset oppivat kotoaan mallin miten elää

Vastauksena ketjun otsikon kysymykseen: kyllä, valitettavasti jäät. Et vielä poikien lapsuudessa ja nuoruudessa, vaan vasta isoäitiaikana. Silloin huomaat olevasi toisen luokan kansalainen, pelkkä ilmainen lastenhoitaja. Itsekäs miniä määrää perheessä ja hänen vanhempansa ovat maailman parhaimpia, ihanimpia, mahtavimpia jne. ja lapsenlapset aivopestään tällä toitotuksella. Valitettavasti et pääse valitsemaan miniöitäsi, joten kiinnitä poikiesi kasvatuksessa huomiota siihen, että heistä kasvaa itsenäisesti ajattelevia, oman arvonsa tuntevia, hieman itsekkäitäkin miehiä. Liian kiltit ja sopeutuvaiset eivät nykyisissä parisuhteissa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi tyttöä ja mulle taas tuputetaan sitä pojan ihanuutta ja kuinka semmoinenkin pitää hankkia. Kerro sä mulle, jäänkö nyt jostain paitsi, kun ei mulla just sitä poikaa ole. Olin vähän ajatellut, että lapsilukuni jää tähän. Mä ainakin olen ollut onnellinen, kun mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. En ole niin erityisemmin miettinyt tuota sukupuolijuttua, mutta muita ihmisiä se tuntuu välillä kovastikin vaivaavan. Etenkin joitain sukulaisia. Joku jopa murehtii mieheni puolesta, että eikö isä toivoisi sitä omaa poikaa.

Mulla on just samanlaisia kokemuksia!

Oma äitinikin tuntuu suitsuttavan aina sisarukseni poikalasta ja omat kaksi tyttöäni jäävät selkeästi vähemmälle huomiolle. Aina painottaa, jos joku saa POJAN.

Ja minusta taas aina hehkutetaan sitä, kuinka syntyi pikkuPRINSSI ym.  Tai POIKA tuli jollekin julkkikselle.

Joku sanoikin minulle (poikalapsen äiti itse asiassa), että ehkä vielä nykyaikanakin poikalapsia arvostetaan enemmän kuin tyttöjä suvunjatkajana (Mitä ihmettä? Mitenkös ne poikalapset ilman tyttöjä sukua jatkavat...? :o)...yms. shittiä.

Eli alkuperäinen, älä huoli. Ihan samalla tavalla saa kuulla kommentteja on sitten kumpaa tahansa sukupuolta lapset "pelkästään".

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on ns.pukumies-tyyppinen (harrastaa purjeveneilyä ja muutenkin rauhallinen ja fiksu). Ja joo, suomenruotsalainen :D Meidän pojat ovat tulleet isäänsä ja pukeutuvat siististi, käyttäytyvät hyvin ja ovat rauhallisia ja hyviä koulussa. En voisi olla onnellisempi että minulla on poikia <3 On olemassa poika-tyyppi jota en voi sietää, ja ne ovat sellaisia joilla on joku batman-ninjago-ryhmähauhau fanitus ja tykkäävät pelata videopelejä ja riehua. Tytöistä vihaan sellaista tyyppiä jotka fanittaa jotain frozenia ja mylittleponya ja kaikki vaatteet näillä printeillä ja kitisevät ja valittavat kaikesta. Nämä ihmistyypit eivät toki ole sukupuoleen sidoksissa, mutta tarkoitan että kummastakin sukupuolesta löytyy rasittavia persoonia. Omani ovat minun makuun tietysti ja olen heistä onnellinen ja ylpeä. Ehkä jonku makuun taas ei yhtään sovi mutta yleensä lapset oppivat kotoaan mallin miten elää

Toivottavasti poikasi ovat todella tulleet isäänsä. Olisi erittäin sääli, jos käyttäisivät äitinsä tavoin energiansa Frozenia fanittavien pikkutyttöjen vihaamiseen. Sun kaltaiset naiset tekevät maailmasta ikävämmän paikan elää...