Kahden pojan äitinä, jäänkö jostain paitsi?

Mulla oli poika, ja kun sain tytön, hetken suretti se, ettei ole kahta poikaa, joilla olisi ehkä enemmän yhteistä. Useinhan pojilla on erilaiset intressit kuin tytöillä, etenkin kouluiässä, niin tylsää kuin se joskus onkin. Mutta kyllähän se sitten myöhemmällä iällä tasaantuu ja uskon, että he tulevat joka tapauksessa olemaan toisilleen hyvin tärkeät ihmiset läpi elämän. Tai sitten ei. Ikinä ei voi tietää. 

Meillä on tyttö, mutta ei prinsessaa, vaan nörttityttö. Meillä miehellä ja tytöllä on enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuin minulla ja tytöllä. Minä olen tytön kanssa käynyt konserteissa (Madonna, Imagine Dragons ja Twenty One Pilots) ja matkoilla joskus mies käy tytön kanssa kahdestaan museoissa, kun minua ei jaksa kiinnostaa. Molemmat ovat kiinnostuneita historiasta ja käyvät keskusteluja, joihin minä en osaa osallistua. Mies on IT-alalla töissä ja tyttö juuri aloittamassa alan opinnot ja ekassa IT-alan kesätyöpaikassaan. Nämä kaksi keskustelevat koodaamisesta ja muusta, mistä en ymmärrä hölkäsen pöläystä.

Mitä on ne yhteiset tyttöjen jutut, joiden perään täällä haikaillaan? Onko se esim. kun mennään ostamaan tytölle liivejä ja pyydetään myyjää avuksi, kun ollaan ihan uunoja eikä osata löytää sopivia itse? Vai onko se sitä, kun kierretään ensin katsomassa naisten osaston teepaidat ja todetaan, ettei täällä oikein ole mitään kivaa ja sitten ratsataan miesten osasto ja tehdään vaikka mitä löytöjä, samalla harmitellen miksei naisille tehdä kivoja vaatteita? 

Lohduksi niille, joilla on pelkkiä poikia: Saatte kyllä sitten miniöitä, kun maltatte odottaa! Niistä voi tulla ihan mukavaa seuraa teille. Meillä on nyt ensimmäinen vävykandidaatti kierroksessa (ollut jo 1,5 vuotta) ja kyllä tämän kautta on tullut vähän lisää siihen, mitä meillä oli silloin kun oltiin vain kolmistaan. 

Uskon että tämö asia on paljon yleisempää kuin ajatellaan. Olen itsekkin poikien äiti ja useammankin poikien äidin kanssa jutellessa on tullut tämä asia puheeksi. En usko että kukaan harmittelee poikiaan ja niiden syntymistä mutta muiden ihmisten tahditon käytös saa pahan mielen aikaan. Nämä kommentoijat ovat yleensä 50+ iältään ja naisia. He ajattelet edelleen hyvin vanhanaikasesti sukupuolista. Tytöt pinkkiä ja pojat sähkönsinistä. Tytöt on kilttejä ja pojat rajuja. Nuoremmat typerät kommentoijat ovat vain muuten ahdistuneita jostain ja haluavat tietoisesti sanoa jotain typerää. Ehkä kateellisia tai ajattelevat ettei heillä ole muuta millä leuhkia kuin se oma tyttö.

Kun sain tytön jälkeen pojan niin työtoverini, iäkkäämpi nainen, möläytti että kiva kun nyt onnistui ettei tarvi tehdä enempää lapsia. Hirveää!

Vierailija kirjoitti:

Lohduksi niille, joilla on pelkkiä poikia: Saatte kyllä sitten miniöitä, kun maltatte odottaa! Niistä voi tulla ihan mukavaa seuraa teille. 

Jos nyt ei kuitenkaan lähdettäisi olettamaan lapsien seksuaalista suuntautumista ja lataamaan sen pohjalta odotuksia tulevaisuuteen. 

Samaa olen huomannut. Tyttö tuntuu olevan toivotumpi, ja pojan äidille jopa harmitellaan että on saanut pojan.

Mietin joskus että onko menty jotenkin nurinniskoin tasa-arvoasioissa yhteiskunnassa ja se näkyy tässä. Pojat ei pärjää koulussa, miehet syrjäytyy, tytöistä voi tulla mitä vaan, pojat on.. no poikia, eikä se ole tässä ajanhetkessä kovin helppoa tai toivottavaa. Poikiin liittyy edelleen kaikki kliseet: rajuja, hurjia, meluaa, sotkee, tappelee.. Tytöt saa olla kliseisiä prinsessoja, mutta myös mitä tahansa muutakin.

Jos ajattelen minua ja sisaruksiani, meillä on samanlaiset välit äitiin sukupuolesta riippumatta.

Erikoisia kommentteja, että jäisi jostain paitsi ylipäätään. Nauti sinä lapsistasi ja päästä tuollaiset puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

T. Viisi tyttöä, yksi poika

Meillä on kolme poikaa, kaikki ihanasti erilaisia persoonia. Jotain kummia kommentteja tuli kun kolmaskin lapsi olikin joidenkin odotusten vastaisesti poika. Olen saanut kommentteja äideiltä, joilla on sekä tyttö että poika, että "onneks sulla on vaan poikia, niitä on helpompi kasvattaa kuin tyttöjä". Eiköhän se ole ihan yksilöistä kiinni.

Siskoni pettyi kun pojan jälkeen syntynyt tyttö ei halunnutkaan olla prinsessa vaan repi rusetit päästään ja riisui mekon päältään heti kun niihin tekoihin kykeni.

Ensimmäinen lapsenlapseni on tyttö ja joidenkin mielestä sain nyt jonkinlaisen korvauksen tai lohdutuksen kolmen oman pojan jälkeen - todella naurettavaa. Tyttö ei paljon poikkea isästään, on liikunnallinen ja suulas eikä ole koskaan halunnut leikkiä nukeilla ja on mieluummin verkkareista kuin mekko päällä. Ihan turha lokeroida minkään ikäisiä ihmisiä - jokainen on sellainen kuin on sukupuolesta riippumatta.

Jos olisi tyttö+poika, jäisi paitsi siitä millaista on kun on kaksi poikaa. Aina voittaa ja häviää.

Minulla on yksi ihana tyttö. Mutta minusta sukupuolella ei ole mitään väliä. Äitiys on tietysti erilaista riippuen millaiset lapset saa, mutta tähän vaikuttaa enemmän luonne kuin lapsen sukupuoli.

Itse olen kokenut välillä rasittavaksi, kun tyttäreni on oikea prinsessa. Itse olen ollut poikatyttö ja kaikkeen glitteriin ja hörhöilyyn on vaikea samaistua. Niin varmaan olisi ollut myös vaikka autoa rakastavan pojan harrastukseenkin. En silti koe jääneeni jostain paitsi, kun en saanut itseni kaltaista tyttöä.

Totta kai jäät, mutta sellaista elämä on.

Itse olen jäänyt ilman siskoa ja koko aikuiselämä on mennyt ilman isää.

Nyt sit näyttää siltä, etten saa kokea, miltä tuntuu kasvattaa oma poika.

Mut hyvin menee.

m39

Minä olen kiitollinen että meillä on kaksi poikaa. Mahtavia suoraviivaisia tyyppejä. Rasittaa kaverien inisevät ja huomiota kerjäävät tytöt, jotka koko ajan vinkuvat jotakin.

Tuttua, meillä 2tyttöä, joidenkin ihmisten on mahdotonta uskoa, että emme edes aio yrittää sitä puuttuvaa poikaa. Miksi pitäisi? Olen tyytyväinen elämääni ja lapsia en halua enempää, vauva-aika on takana, enkä kaipaa unettomia öitä...

Minulla on yksi poika 5 vuotta, ja haluaisin kovasti myös tytön. Poika on kovasti isin perään ja odottaa jo kovasti, että pääsee talliin ropaamaan. Muutenkin suosii isänsä seuraa. Uskon, että tulevaisuudessa tämä vain voimistuu. Koen, että jään vähän yksin ja olisi ihana, jos minulla olisi tyttö, jonka kanssa voisin tehdä tyttöjen juttuja ja jakaa naisten maailmaa. Ei minulla kaveripiirissänikään ole yhtään miestä, vaan naisten kanssa koen olevani enemmän samalla aaltopituudella. Ikävä kyllä mieheni ei halua lisää lapsia. Suren tätä asiaa joka päivä.

Tietenkin jäät, mutta siihen ei ole syynä lasten sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kiitollinen että meillä on kaksi poikaa. Mahtavia suoraviivaisia tyyppejä. Rasittaa kaverien inisevät ja huomiota kerjäävät tytöt, jotka koko ajan vinkuvat jotakin.

Tarkoittaako suoraviivainen tässä tapauksessa täystuhoa ikiliikkujaa, joka ei pysty olemaan paikallaan ja tyhjentää kyläilypaikan tarjoilut ennen kuin pöytään on edes kutsuttu? Sopisi hyvin inisijäperheen ystäväksi.

Kuten huomaat ei kannata yleistää 🙄

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika 5 vuotta, ja haluaisin kovasti myös tytön. Poika on kovasti isin perään ja odottaa jo kovasti, että pääsee talliin ropaamaan. Muutenkin suosii isänsä seuraa. Uskon, että tulevaisuudessa tämä vain voimistuu. Koen, että jään vähän yksin ja olisi ihana, jos minulla olisi tyttö, jonka kanssa voisin tehdä tyttöjen juttuja ja jakaa naisten maailmaa. Ei minulla kaveripiirissänikään ole yhtään miestä, vaan naisten kanssa koen olevani enemmän samalla aaltopituudella. Ikävä kyllä mieheni ei halua lisää lapsia. Suren tätä asiaa joka päivä.

Tyttö ei ole mikään takuu siitä, että saat äidin kopion, jonka kanssa voi tehdä tyttöjen juttuja.

Itse olen luonteltani lähempänä isääni kuin äitiäni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika 5 vuotta, ja haluaisin kovasti myös tytön. Poika on kovasti isin perään ja odottaa jo kovasti, että pääsee talliin ropaamaan. Muutenkin suosii isänsä seuraa. Uskon, että tulevaisuudessa tämä vain voimistuu. Koen, että jään vähän yksin ja olisi ihana, jos minulla olisi tyttö, jonka kanssa voisin tehdä tyttöjen juttuja ja jakaa naisten maailmaa. Ei minulla kaveripiirissänikään ole yhtään miestä, vaan naisten kanssa koen olevani enemmän samalla aaltopituudella. Ikävä kyllä mieheni ei halua lisää lapsia. Suren tätä asiaa joka päivä.

Näin varmaan perheissä ja kulttuureissa, joissa on voimakkaat stereotyyppiset sukupuoliroolit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kiitollinen että meillä on kaksi poikaa. Mahtavia suoraviivaisia tyyppejä. Rasittaa kaverien inisevät ja huomiota kerjäävät tytöt, jotka koko ajan vinkuvat jotakin.

Tarkoittaako suoraviivainen tässä tapauksessa täystuhoa ikiliikkujaa, joka ei pysty olemaan paikallaan ja tyhjentää kyläilypaikan tarjoilut ennen kuin pöytään on edes kutsuttu? Sopisi hyvin inisijäperheen ystäväksi.

Kuten huomaat ei kannata yleistää 🙄

Ei. Meillä on fiksut pojat, joilla on terve itsetunto. Kertovat reilusti mitä mieltä ovat ja mitä haluavat, eivät koko ajan roiku helmassa vinkumassa huomiota, koska he saavat sitä muutenkin ja heillä on hyvä itsetunto. Heillä on rohkeutta ja älyä tehdä asioita itse, he eivät tarvitse siihen äitiä ja isiä koko ajan. Ja juurikin tuntemani tyttölapset toimivat täysin päinvastoin.