Lue keskustelun säännöt.
Kahden pojan äitinä, jäänkö jostain paitsi?
18.06.2018 |
Meillä kaksi pientä poikaa ja saan jatkuvasti kommentteja tästä asiasta. Aina pitäisi olla tekemässä sitä prinsessaa. Varsinkin äidit joilla lapsia molempaa sukupuolta muistavat toitoittaa kuinka ihanaa on kun saivat tytön. Ja etteivät jaksaisi arkea ilman sitä tyttöä. Ja kuinka ihanaa sen tytön kanssa on sitten myöhemmin tehdä tyttöjen juttuja.
Olen todella surullinen näistä kommenteista, sillä rakastan lapsiani yli kaiken. Tuntuu että silti lähipiiri ei pidä heitä hyvänä koska toivovat sitä tyttöä niin kovasti. Lisäksi emme voi saada enää lapsia, joten en oikeasti voi enää saada sitä tyttöä.
Sanokaa nyt rehellisesti äidit ja isät, onko tyttö vaan niin paljon parempi kuin poika. Mikä siinä tytössä on parempaa?
Kommentit (109)
En tiedä miten olisi pääni kestänyt ,jos olisin saanut prinsessan .Ehkä se ei kuitenkaan ole luonnejuttu vaan opittua?No onneksi tuli poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiitollinen että meillä on kaksi poikaa. Mahtavia suoraviivaisia tyyppejä. Rasittaa kaverien inisevät ja huomiota kerjäävät tytöt, jotka koko ajan vinkuvat jotakin.
Tarkoittaako suoraviivainen tässä tapauksessa täystuhoa ikiliikkujaa, joka ei pysty olemaan paikallaan ja tyhjentää kyläilypaikan tarjoilut ennen kuin pöytään on edes kutsuttu? Sopisi hyvin inisijäperheen ystäväksi.
Kuten huomaat ei kannata yleistää 🙄Ei. Meillä on fiksut pojat, joilla on terve itsetunto. Kertovat reilusti mitä mieltä ovat ja mitä haluavat, eivät koko ajan roiku helmassa vinkumassa huomiota, koska he saavat sitä muutenkin ja heillä on hyvä itsetunto. Heillä on rohkeutta ja älyä tehdä asioita itse, he eivät tarvitse siihen äitiä ja isiä koko ajan. Ja juurikin tuntemani tyttölapset toimivat täysin päinvastoin.
Ehkä lienetkin oikeassa tyttöjen ja poikien eroissa. Inisevänä vinkuja-naisena, jolla ei ole itsetuntoa saati älyä ainakin tuet tätä havaintoasi.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen niistä pienistä pojan palleroisistasi! Poikasi varmasti valitsisi toinen toisensa jos olisivat siihen voineet vaikuttaa. Voiko olla heille ihanampaa kuin oma rakas veli. Kyllä se samansukupuolinen sisarus vaan tuppaa aina olemaan aavistuksen rakkaampi kuin erisukupuolinen. Näin se vain menee. Oisko nämä typeriä kommentteja laukovat ihmiset vähän kateellisia tästä asiasta? Tietävät varmasti itsekkin asian
Ei ne genitaalit ainakaan meidän perheessä ole vaikuttaneet siihen kuka on rakas kenellekin ja minkä verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiitollinen että meillä on kaksi poikaa. Mahtavia suoraviivaisia tyyppejä. Rasittaa kaverien inisevät ja huomiota kerjäävät tytöt, jotka koko ajan vinkuvat jotakin.
Tarkoittaako suoraviivainen tässä tapauksessa täystuhoa ikiliikkujaa, joka ei pysty olemaan paikallaan ja tyhjentää kyläilypaikan tarjoilut ennen kuin pöytään on edes kutsuttu? Sopisi hyvin inisijäperheen ystäväksi.
Kuten huomaat ei kannata yleistää 🙄Ei. Meillä on fiksut pojat, joilla on terve itsetunto. Kertovat reilusti mitä mieltä ovat ja mitä haluavat, eivät koko ajan roiku helmassa vinkumassa huomiota, koska he saavat sitä muutenkin ja heillä on hyvä itsetunto. Heillä on rohkeutta ja älyä tehdä asioita itse, he eivät tarvitse siihen äitiä ja isiä koko ajan. Ja juurikin tuntemani tyttölapset toimivat täysin päinvastoin.
Mistähän johtuu, että osa ainoastaan poikia saaneista äideistä suhtautuu todella negatiivisesti tyttöihin? Onko joku ongelma jäänyt käsittelemättä? Tuolla tyylillä sinusta tulee vielä kauhea anoppi...
Jäät, jäät. Koko ajan me kaikki jäädään kaikista toteutumattomista mahdollisuuksista paitsi. Niitä ei kannata miettiä hetkeäkään jos on kuitenki mennyt niin hyvin että on mitään saumaa olla katumatta ja surematta. Tollasia kuuntelemalla ja miettimällä pilaat vaan sen hyvän mitä olet saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän elämä ole koskaan täydellistä. Vaikka teillä olisi tyttökin, on aina jotakin, mikä jää uupumaan. Ihmeellisiä kommentteja ihmisten suusta, suorastaan loukkaavia, koska teillä on kaksi ihanaa, tervettä lasta. Sinä olet / te olette parhaimpia asiantuntijoita siihen, mitä sinulta /teiltä puuttuu, ei se ole lainkaan toisten ihmisten tehtävä. Tai sitten teiltä ei sinun mielestäsi puutu mitään, joka tietenkin on ihanteellisin tilanne. Jos ovat kovinkin läheisiä ihmisiä noi sanojat, juttelisin asiasta heidän kanssaan. Jos ovat oudompia, ole iloinen, ettet joudu usein olemaan heidän kanssa tekemisissä.
Olen kuullut elämässäni paljon siitä että meillä on 4 tyttöä. Tuntui että jokaisen kohalla miehen suku pettyi, ja ennen uutta raskautta oltiin ihan että "kai te nyt vielä pojan teette". Mitään en muuttaisi elämässäni. Ainoa mihin olin pettynyt oli osa miehen suvusta. Heihin on nyt katkaistu välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvin tyytyväinen kahden pojan äiti. Oma äitisuhteeni oli hankala ja pelkäsin, että olisin tytölle yhtä p*ska äiti mitä äitini oli minulle. Oli minulle helpotus, että saimme vain poikia. Minulla ei siis ole mitään tyttöjä vastaan, ihan samalla viivalla ovat poikien kanssa, mutta oma käytös tyttöä kohtaan huolestutti.
Mulla sama juttu. Voihan olla, että moisia juttuja puhuvat kokevat kuitenkin itse huonommuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiitollinen että meillä on kaksi poikaa. Mahtavia suoraviivaisia tyyppejä. Rasittaa kaverien inisevät ja huomiota kerjäävät tytöt, jotka koko ajan vinkuvat jotakin.
Sama.
Itse odotan kahden tytön jälkeen kolmatta lasta, varsinkin miehen suvun puolelta kuullut toiveita ja vihjeitä että jokos nyt poika (no siellä on jonkin verran tahdittomampaa sakkia). Tiedän että mies haluaa poikaa ja tavallaan ymmärrän sen, vaikka meidän tytöt ei niitä kaikkein herkimpiä kukkaiskeijukaisia olekaan. Ja tavallaan itsekin haluaisin kokea miltä tuntuu olla pojan äiti.. mutta samalla herää kamala morkkis ja paha mieli lapsen puolesta jos sattuu syntymään "vähemmän haluttuna" tyttönä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse odotan kahden tytön jälkeen kolmatta lasta, varsinkin miehen suvun puolelta kuullut toiveita ja vihjeitä että jokos nyt poika (no siellä on jonkin verran tahdittomampaa sakkia). Tiedän että mies haluaa poikaa ja tavallaan ymmärrän sen, vaikka meidän tytöt ei niitä kaikkein herkimpiä kukkaiskeijukaisia olekaan. Ja tavallaan itsekin haluaisin kokea miltä tuntuu olla pojan äiti.. mutta samalla herää kamala morkkis ja paha mieli lapsen puolesta jos sattuu syntymään "vähemmän haluttuna" tyttönä :(
Ajatelkaapa ihan järjellä että kuin idiootti ihminen täytyy olla että sanoo odottavalle äidille että voi kumpa sieltä tulisi poika/tyytö. Siis mitä ****** se asia kellekkään kuuluu vaikka sieltä lammas syntyisi??? En ymmärrä tätä miksi joillakin on joku oikeus harmitella tai millään tavoin kommentoida toisten lapsia. Sama jos pariskunta menisi naimisiin ja joku kommentoisi että seuraavalla kerralla sitten valitse parempi puoliso, niin ja onnea kuitenkin!
Onpas törkeää kommentointia. Mulla on poika ja tyttö ja olen tasan sitä mieltä, että sukupuolella ei ole mitään väliä vanhemmuuden kannalta. Lasten luonne-erot on ne mielenkiintoinen juttu, ei sukupuoli. Ja mä rakastan lapsiani täsmälleen yhtä paljon, mutta poika on niin hämmästyttävän samanlainen kuin minä, että koen hänen kanssaan valtavaa yhteisymmärrystä, mikä on todella palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi poikaa, nyt jo aikuisia nuoria miehiä.Ihanat lämpimät välit. Murrosikäkin meni huomaamatta. Poikien kanssa jotenkin mutkattomampaa. Itse olen vanhin kolmesta tyttärestä ja aina oli kotona draamaa.
Kun ultrassa selvisi että toinenkin oli poika oma äitini alkoi itkemään "voi sua raukkaa"
Välit viilenivät tämän jälkeen lopullisesti.
Marianna kirjoitti:
Mulla on kaksi poikaa, nyt jo aikuisia nuoria miehiä.Ihanat lämpimät välit. Murrosikäkin meni huomaamatta. Poikien kanssa jotenkin mutkattomampaa. Itse olen vanhin kolmesta tyttärestä ja aina oli kotona draamaa.
Kun ultrassa selvisi että toinenkin oli poika oma äitini alkoi itkemään "voi sua raukkaa"
Välit viilenivät tämän jälkeen lopullisesti.
Tämä just! Mun äiti, jolla 3 omaa tytärtä ja jo ennalta yksi tyttärentytär, kirjaimellisesti itki onnesta kun sain pojan jälkeen tytön, ja myös isältä ja siskoilta tuli hirveästi helpottuneita onnitteluja. Tuli väkisinkin fiilis, että entä jos olisi ollut poika, ja että eivätkö he pidä esikoisestani.
Mielestäni et jää paitsi mistään suuremmasta. Toki pojat ovat erilaisia kuin tytöt, meno teillä todennäköisesti vilkkaampaa, ainakin tulevina vuosina. Itsellä pelkästään poikalapsia, tilanne sopii meille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tyttöä ja mulle taas tuputetaan sitä pojan ihanuutta ja kuinka semmoinenkin pitää hankkia. Kerro sä mulle, jäänkö nyt jostain paitsi, kun ei mulla just sitä poikaa ole. Olin vähän ajatellut, että lapsilukuni jää tähän. Mä ainakin olen ollut onnellinen, kun mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. En ole niin erityisemmin miettinyt tuota sukupuolijuttua, mutta muita ihmisiä se tuntuu välillä kovastikin vaivaavan. Etenkin joitain sukulaisia. Joku jopa murehtii mieheni puolesta, että eikö isä toivoisi sitä omaa poikaa.
Tehän voisitte vaihtaa toisen, niin molemmilla olisi sitten kummatkin.
Voin luvata ja taata että kun lapset täyttävät 10 ja alkavat vuosi vuodelta itsenäistyä, ei kukaan enää kommentoi lapsesi sukupuolesta sanallakaan. Tuolloin asialla ei ole enää mitään merkitystä kun viimeistään silloin kaikki ovat huomanneet että a) asialla ei ole mitään merkitystä b) lapsi ei enää muutenkaan pyöri siinä silmien alla c) äidit ymmärtävät että eipä siitä tytöstä itselle kaveria tullutkaan, joten omia pakko etsiä viimeistään siinä vaiheessa :D
No ainakin sanajärjestykseen ja pilkkusääntöihin kiinnittäisin sinuna huomiota. Muista huolehtia että pojat lukevat paljon enemmän kuin sinä jotta osaavat kunnon suomea sitten aikuisina.